Jari Tervon Esikoinen on kirjoittajansa rakkain teos

Axa Sorjanen — Thu, 29 Aug 2013 09:31:14 +0000

Tapasin viime viikolla Jari Tervon ennen Stradan kuvauksia, Ylen Studiotalon tupakkapaikalla. Hän oli selvästi jännittynyt. Se ei ole ihan tavallista Jari Tervolle.
-Oletko jo lukenut Esikoisen? Piditkö siitä, hän kysyi.

Vastasin, että olen lukenut ja että pidin. Että pidin oikein paljon. Se ei ollut imartelua. Esikoinen on komea kirja.
Kerroin myös, että kirjan rakenne aluksi suorastaan hämmensi.
Jari Tervoa kovasti muistuttavan kertoja-Jarin päiväkirjamerkinnät 1970-luvun alun Rovaniemeltä tempasivat mukaan, mutta rinnakkaistasojen, 1600-luvulle ja viime vuosisadan valun vallankumouksiin sijoittuvat toisessa ajassa ja toisessa todellisuudessa kulkevat tarinat, herättivät reaktion 'mitä helvettiä'.
Kirjan edetessä rinnakkaisjuonet motivoituivat, mutta viimeisille sivuille asti olisin heivannut ainakin toisen kevättulvaiseen Ounsasjokeen häiritsemästä.
Kunnes aivan viimeisillä sivuilla Tervo, teknisesti taiturimaisesti, palmikoi tarinat yhteen ja palkitsee lukijansa. Jonka osaksi jää häpeillä hätäistä mieltään.

Vaikka Jari Tervo kielsi meitä käyttämästä ilmaisua 'Tervo palaa Rovaniemelle', on Rovaniemelle paluu Esikoisen suurin vahvuus. Kieli on jämäkkää kuin pohjoisen routa. Lauseet ovat niukkoja, mutta ilmaisevat enemmän kuin niiden sanat suoraan kertovat.
Tarina on koskettava, jopa herkkä, mutta sentimentaalisuuteen Tervo ei sorru hetkeksikään.

Esikoinen on lähes dokumentaarisella tarkkuudella kirjoitettu kuvaus nuoren pojan elämästä 1970-luvun alussa. Detaljit ja historian tapahtumat luovat tukirakenteen, johon kirjan juoni kiinnittyy. Minut samaan aikaan lapsuutta eläneenä, lähes käsin kosketeltavana vyöryvä historia tempaa mukaansa. Ehkä nuoremmille polville Tervon yksityiskohtien virta voi olla uuvuttava.

Esikoisen päähenkilö muistuttaa suuresti samannimistä, lähes samanikäistä Jari Tervoa, Rovaniemeltä. Pikkutarkka kuvaus, aikakausi, päähenkilön murrosikä ja monet hänen kokemuksensa tuovat mieleen Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjan, etenkin sen ensimmäisen osan. Kysyttäessä Tervo kielsi edes lukeneensa Knausgårdia. Mikä olikin viisas vastaus.

Jari Tervo ei itse suostunut arvoimaan, onko Esikoinen hänen paras kirjansa. Hän sanoi olevansa ainoa jäävi koko maailmassa arvioimaan teostaan.

Minä en ole jäävi, mutta en uskalla silti sanoa, onko Esikoinen Tervon paras. Pirun lähellä sitä se ainakin on. Jos se ei ole paras, en tiedä mikä olisi.

Jari Tervon haastattelu nähdään Stradassa 30.8.2013.
Tässä on koko jutun raakamateriaali leikkaamattomana. Tervo kertoo, että Esikoinen on hänelle rakkain hänen omista kirjoistaan.

Lainaus

Meillekin tulee vauva

Susanna Kokkola — Thu, 18 Mar 2010 08:37:47 +0000

Esikoista odottaessa oma lapsuus saattaa tulla hyvinkin elävästi mieleen. Raskaana ollessani olen katsellut vauva-aikani kuvia ja miettinyt, millainen äiti minusta, vuoden 1978 vauvasta, tulee.

Erityisen ilahduttavan nostalgiamatkan syntymävuoteni tienoille tarjosi lastennäytelmä Meille tulee vauva, jonka klipitin Elävään arkistoon. Pääsin kurkistamaan, miltä syntymäpaikkani Kätilöopisto tuolloin näytti (ulkoapäin tosin) ja näkemään äitiyspakkauksen keltaisen aurinkohuovan, jollaisen päällä minäkin olen köllötellyt. Näytelmän äitiyspakkaus lienee muuten vuodelta 1976, ainakin mikäli pikainen nettijäljitykseni makuupussin kuvioinnin perusteella pitää paikkansa.

Meille tulee vauva

Ohjelma tarjoaa muutakin visuaalista herkkua: katsokaapa vaikka isän ja äidin makuuhuoneen tapetteja ja säkkituolia Maarit-tytön huoneessa!

Äitini kertoi juuri taannoin, että 70-luvun lopulla isien oli trendikästä lähteä mukaan synnytykseen. Oma isäni edusti näitä edellä käyviä nuoria isiä ja oli hyvin innokas hoitamaan minua. Myös Meille tulee vauva -näytelmän isä lähtee äidin ”tueksi ja turvaksi”, kuten hän itse asian ilmaisee. Yöllisen valvomisenkin aikaan isä tokaisee, että ”jos mullakin olis meijerit omasta takaa, mä imettäisin tän tällä sekunnilla.” Käytännössä kai lastenhoito oli edelleen paljolti naisten harteilla, mutta ainakin tämä ohjelma antoi ihailtavaa esimerkkiä.

Paikoin hyvinkin valistavasta lastennäytelmästä selviää myös, mistä lapset tulevat, kun Maarit antaa kovin tieteellisen selvityksen aiheesta ystävälleen Pialle. Samalla kumotaan tuolloin jo vanhanaikaiset uskomukset siitä, että lapset kasvavat kukkaruukuissa. Maaritille selviää myös, että kohtu on lihas ja että vauva kelluu sen sisällä lämpimässä vedessä. Käytännön asioista tytölle tiedetään kertoa, että äiti saa vauvan takia puoli vuotta lomaa töistä ja että alle 12-vuotiaat lapset eivät pääse synnytysosastolle, koska heistä saattaa levitä tarttuvia tauteja.

Miten jouduit äidin vatsaan?

Myös 70-luvun vasemmalle kallistuva aateilmapiiri on mukavasti luettavissa rivien välistä. Isä mm. muistuttaa 7-vuotiasta Maaritia, että kyllä hänen täytyy pystyä jakamaan lemmikkipapukaijansa Hille pikkusiskonsa kanssa – eihän siitä tulisi mitään, jos ”kaikki Hillet olis yksityisiä ja hyvässä piilossa”.

Aatteen ja lemmen paloa 70-luvulla

Lainaus

Blogit - esikoinen

Jari Tervon Esikoinen on kirjoittajansa rakkain teos

Meillekin tulee vauva