”Skenaariotekniikka on ******stä” ja muita jännittäviä arvioita

Satu Keto-Kantele — Tue, 03 Sep 2013 14:33:57 +0000

Palaan tänä syksynä opiskelijaksi. Kesään mennessä tehtävänäni saada kasaan 25 opintopistettä Tulevaisuudentutkimuksen verkostoakatemiassa Turun kauppakorkeakoulussa. Olen innoissani mahdollisuudesta päivittää osaamistani ja pätevöityä muodollisesti työssä, jota olen tehnyt itseoppineena ja otona. Toiveeni on, että jos yhden asian opin, opin artikuloimaan miksi havainnointi, ennakointi ja tulevaisuuden arvaaminen on tärkeää, välttämätöntä.

Olen työskennellyt vuodesta 1996 Yleisradiossa eri tehtävissä mm. toimittajana, tuottajana ja YleX-kanavan päällikkönä. Viimeiset kaksi vuotta kotipesäni on ollut Yle Luovat sisällöt, yksikkö, jossa tehdään Ylen ”itsetekemät” asian-, kulttuurin ja viihteen- , lasten ja nuorten- ja draaman sisällöt. Yksi päätehtävistäni on ollut vastata yksikön tulevaisuustöistä ja niiden tekemisestä. Metodina olemme käyttäneet skenaariotekniikkaa. Viime keväänä demosimme pariin otteeseen Stanfordin yliopistossa kehiteltyä ”Radical Innovation” –menetelmää.

Kokemukseni perusteella suhtautuminen ennakointiin ja erityisesti laaja-alaisiin tulevaisuustöihin on joko tai. Mukaan mahtuu todella motivoituneita ”uusinajattelijoita”. Heillä on taito ajatella strategisesti ja muotoilla monimutkaiset yksiselitteisen ymmärrettäväksi. Ja saada lopputulemana aikaan visio, missio ja kasa konkreettisia hankkeita.

Osalla sisällönkehittäjistä takapuoli ei kestä ennakoimisessa tarvittavaa pitkäjänteistä käsitteellistä ajattelua. Ennakointia jopa vastustetaan eikä sitä nähdä ”oikeana työnä”.

Jokaisessa työryhmässä on vähintään yksi henkilö, joka aloituspalaverissa ajassa 0.05 tuo ilmi asenteensa: ”olis niitä oikeitakin töitä tehtävänä”. Osa porukasta hyökkää viimeistään muutosvoimia skannatessa metodin kimppuun ”skenaariotekniikka on ihan *******stä, ”innovatiiviset yritykset käyttävät delfoi-metodia”. Osa syyttää vetäjiä kompetenssin puutteesta, osa puolestaan ei näe mitään relevanssia väestöennusteen 2030 ja radio- tv- ja verkkosisältöjen suunnittelun välillä ja ilmoittaa, että ”täällä olis vähän kapinamielialaa ilmassa”.

Tilanne on sama monissa yrityksissä. Futuristi Elina Hiltusen mukaan suomalaisten yritysten ennakointityö on kokonaisuudessaan lapsenkengissä ja ”käytännön tasolla ennakointi on kehittymätöntä”.

Vetäjän yksi tärkeimmistä tehtävistä on avata keskustelua siitä, miksi tulevaisuustöiden tekemistä oikeampaa työtä ei voi olla - ainakaan sisällönkehityksestä vastaaville henkilöille. Että ennakoimalla voi saada jopa epäreilua kilpailuetua ja se voi estää tekemästä typeryyksiä eli vääriä valintoja.

Muutossokeutta on ollut edustamallani toimialalla siitä huolimatta, että ”median murros” on bingottu jokaiseen viime vuosin tehtyyn strategiapaperiin. Muutos kyllä nähdään, mutta hankalampaa on arvioida miten nopeasti muutos tapahtuu ja mitä kokoluokkaa sen merkitys lopulta on.

Aloittaessani tulevaisuuden ennakoinnin opiskelun jaan oppimaani tässä blogissa ja pohdinm millä metodilla ja laajuudella ennakointia tulisi tehdä ja keitä ottaa ajatteluun mukaan. Kevääseen mennessä olen viisaampi siitä toimivatko tuntemani metodit myös teoriassa.

Ps. Viihteen tulevaisuustyössä visioitiin niskaan asennettavaa zippiä, jonka kautta vaihtelemme mediasisältöjä keskenämme. Nuorten tulevaisuustyössä pulpahti esiin ”Hevosvampyyrit”. Nähtäväksi jää.

Kiinnostavaa (tentti)luettavaa:

Elina Hiltunen: Matkaopas tulevaisuuteen (2012)

Tulevaisuudentutkimus toim. Kemppainen, Kuusi, Söderlund (2003)

Wendell Bell: Foundations on Futures Studies (2009)

Aaltonen, Jensen: Mr & Mrs Future ja 5 suurta kysymystä (2012)

Mika Mannermaa: Jokuveli (2008)

Seppänen, Väliverronen: Mediayhteiskunta (2012)

Lainaus

Tulevaisuusmatkailua trendikartalla 2009

Katri Vänttinen — Tue, 30 Dec 2008 08:21:11 +0000

Mitä pitäisi päätellä siitä, että vuoden 2009 tulevaisuustrendit esitetään monilonkeroisena vesipetona (PDF) eikä enää metrokarttoina kuten vuosien 2007 ja 2008 trendikartat?

Kuvastaako kartan piirto merihirviön muotoon sitä, että useimmat päätrendeistä ovat uhkaavia tai vähintäänkin epämiellyttäviä? Vuoden 2009 ydintrendeiksi nimittäin nostetaan epävarmuus, ikääntyminen, ilmastokriisi, velka, globaalit verkostot, voimasiirtymä itään, haavoittuvuus, ahdistuneisuus, GRIN-teknologia, kestävä kehitys ja digitaalisuus.

Yhteisiä päätrendejä edellisten vuosien kanssa nähdäkseni ovat ikääntyminen, ahdistuneisuus ja digitaalisuus. Tosin noissa aikaisempien vuosien kartoissa päätrendit eivät ole ihan samalla tavalla korostetusti esillä kuin uudessa merihirviöversiossa.

Muut ilmiöt ymmärsin ja allekirjoitinkin ensivilkaisulla, mutta GRIN-teknologia piti Googlettaa, ja mielenkiintoista kyllä, tulosjoukon ensimmäiseksi pomppasi Wikipediasta poistettujen artikkelien koontipaikka Deletionpedia. GRIN-teknologia ei poistopäätöksen mukaan ole oikea termi, koska se vain löyhästi yhdistää geeni-, robotti-, informaatio- ja nanoteknologiat. Jaahas. Pitänee seurata trendikartan suhteen myös sitä, onnistuuko GRIN vakiinnuttamaan paikkansa käsitteistössämme vuoden 2009 aikana tai myöhemmin. Ilmastokriisiä kartanlaatijat pitävät mahdollisena liioiteltuna floppina (red herring), mutta silti haluaisin omalle kartalleni nostaa GRIN-teknologian rinnalle "green technologyn" eli ympäristöteknologian, vaikka siitä tullee trendi vasta 2010 tai myöhemmin, kunhan esim. hybridiautoja on oikeasti eli yleisesti saatavilla. Autokuume minullako? Ehkä sitten vuonna 2010...

Oman karttani keskiössä näen tosi mielelläni digitaalisuuden, jonka haasteiden parissa saan puuhata myös työelämässä. Digitaalisuus-lonkeron osasina kartalle piirtyvät mm. infoähky, tarinankerronta, online-videot, lyhyet esitysmuodot, hipaisu/pintaraapaisu (tai ehkä "kermankuorinta" eli vain osa sisällöistä nousee esiin), Facebook-väsymys, pakeneminen kohti laatusisältöjä, vakavuus, e-kirjat, fantasia ja todellisuuspako sekä digitaaliset dieetit (lienee sama kuin Kai Halttusen lanseeraama informaatioaskeesi). Vaikka tuossa digitaalisuus-lonkerossakin on monta hankalaa haastetta, aion edelleen uskoa laadukkaisiin digitaalisiin sisältöihin, jotka elävät monimuotoista, muuntuvaa ja pitkää elämää globaaleissa verkoissa.

Kirjoituksen inspiraatio ja lähde: Future Exploration Network Blog - Our trend map for 2009: The vital Trends, Risks, and Red Herrings you must know, johon ensin törmäsin täällä: Trend Blend 2009: A Map of Time and Tide.

Postauksen alkuperäinen julkaisu täällä

Lainaus

Blogit - tulevaisuudentutkimus

”Skenaariotekniikka on ******stä” ja muita jännittäviä arvioita

Tulevaisuusmatkailua trendikartalla 2009