Blogit - energia

EU ja Venäjän talous.

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 11 Mar 2015 09:30:49 +0000

Venäjän velka oli 2014 10% BKT:stä, talous on ylijäämäinen ja voimassa on 13%:n tasaverotus.

Tilanne on erilainen kuin EU:n kriisimaissa, mutta silti Venäjänkään talous ei varsinaisesti ole nousun kiidossa.

Öljyn hinnan lasku ja EU:n rahoituspakotteet purevat. Vientitulot ovat romahtamassa, inflaatio on noussut ja eurot ja dollarit pakenevat maasta. Lisäksi Ukrainan kriisi on vaurioittanut liiketoimintaympäristöä.

Samaan aikaan EU on hyötynyt Venäjältäkin tulevasta halvasta energiasta eivätkä pakotteet ole iskeneet siihen kovin pahasti.

Pahimpien kriisienkin aikaan Venäjän ja EU-maiden (toisinaan Ukrainaa lukuun ottamatta) välinen energiakauppa on tosin toiminut sujuvasti.

Mutta onko Venäjän taloudelle, talouspolitiikalle tai jopa eri ryhmittymien poliittiselle menestykselle lopulta juurikaan juuri muuta selittäjää kuin öljyn hintakehitys?

Ja onko Venäjän talouspolitiikalla mitään keinoja käytettävissä?

Rakenteellisia uudistuksia esim. yritystoiminnan helpottamiseksi voisi tehdä ja voidaan myös elvyttää esim. myymällä Venäjän omistamia EU-maiden valtionobligaatioita. Ja nyt jälleen olisi tietysti jälleen syytä yrittää esim. elvytysrahoilla laajentaa Venäjän tuotantoa muillekin aloille kuin energiantuotantoon, kun Venäjän vastapakotteet EU:lle luovat kysyntää omalle tuotannolle. Toistaiseksi oma korvaava tuotanto ei ole juuri kasvanut.

Paljon selvityksiä Venäjän taloudesta on Venäjällä tehty Esim. Suomen Pankin sivuilta löytyy Venäjän entisen talousministeri Alexey Kudrinin ja Evsey Gurvichin julkaisu aiheesta linkistä:

http://www.suomenpankki.fi/bofit/tutkimus/tutkimusjulkaisut/policy_brief/Pages/bpb0115.aspx

Ohjelmassa on haastateltavana tutkimuspäällikkö Iikka Korhonen suomen pankinsiirtymätalouksien tutkimuslaitosksesta BOFIT:sta

Lainaus

Maabrändiä kytösavuista

Martti Backman, toimittaja, MOT — Mon, 22 Mar 2010 13:11:06 +0000

Olen tehnyt vuosien varrella useita energia-aiheisia MOT-ohjelmia ja keskustellut niitä tehdessäni ulkomaalaisten energia-asiantuntijoiden kanssa. He eivät kykene peittämään ihailuaan ja kateuttaan järkeviä suomalaisia kohtaan: Me kun ainoina maailmassa pystyimme pitämään päämme kylmänä ja tekemään oikea-aikaisesti päätöksiä uuden ydinvoiman rakentamisesta - silloin kun toimituskapasiteettia oli vielä olemassa ja hinnat alhaalla.

Tämä on ensiluokkaista Suomi-brändin rakentamista. Ulkomaalaisten näkökulmasta Suomella on jo pitkä etumatka, kun muualla vasta yritetään saada rivejä kokoon ydinvoimalapäätösten taakse.

Mutta sitä ulkomaiset asiantuntijat eivät ymmärrä, että miksi ydinvoimapäätösten jälkeenkin Suomessa halutaan vielä rakentaa tuulivoimaa, joka on osoittautunut taloudelliseksi katastrofiksi ja hyödyttömäksi, ellei suorastaan vahingolliseksi hiilidioksidipäästöjen vähentämisen kannalta.

Puhumattakaan tuulivoimaloiden aiheuttamasta tuhosta eläinmaailmassa: Yksin Espanjassa arvioidaan miljoonan linnun kuolevan vuosittain tuuliroottorien siipiin. Leikkikääpä ajatuksella, että ydinvoimalan tiedettäisiin aiheuttavan vastaavaa tuhoa linnuille, lepakoille ja perhosille. Saisiko sellainen voimala koskaan rakennuslupaa?

MOT-raportti "Helsingin vihreä painajainen" arvioi pääkaupungin energiaratkaisuksi tarjotun biopolttoainemallin perusteita ja vaikutuksia.

Helsinkiin suunnitellun laajamittaisen risujen polton päästämien pienhiukkasten tiedetään aiheuttavan vuosittain kymmenkunta ylimääräistä keuhko- ja sydäntautikuolemaa. Kymmenessä vuodessa se tekee 100 kuolemaa ja investoinnin 60 vuoden kuoletusaikana 600 hengenlähtöä. Kuvitelkaa huviksenne mitä seuraisi, jos ydinvoimalaan liitettäisiin vastaavat surmaluvut. (Lähde: professori Matti Jantunen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos)

Euroopan johtajat ovat päättäneet, että Euroopan pitää näyttää muulle maailmalle esimerkkiä vaihtoehtoisiin, uusiutuviin energiamuotoihin siirtymisessä. Asetetut prosenttivaatimukset ovat järkyttävän korkeita kaikille EU-maille, mutta silti Suomen asema on suhteellisen helppo muihin EU-kumppaneihin verrattuna: Meillä on puuta poltettavaksi, mutta eteläisillä EU-kumppaneilla ei ole käytännössä muuta kuin tuulta ja hiukan aurinkoa.

Puun poltto energiaksi on varmaankin järkevää suurten metsien ympäröimissä kunnissa ja kaupungeissa. Mutta Suomen eteläreunassa sijaitseva metropoli Helsinki on vihoviimeinen paikka laajamittaiselle metsähakkeen poltolle: Metsät ovat kaukana ja kaupungin keskusta saa riesakseen taukoamattoman rekkarallin, melua ja hajuja.

Pääkaupungille olisi tarjolla vaivaton vaihtoehto: kaukolämmön johtaminen Helsinkiin putkea pitkin Loviisaan rakennettavasta uudesta ydinvoimalasta. Ratkaisu olisi kansantaloudellisesti järkevä, sillä muuten halkeavan uraanin synnyttämästä lämmöstä valuu kolme neljäsosaa hukkana mereen.

Mutta Helsingin päättäjät ovat sitä mieltä, että se ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa. Perusteita tälle oudolle väitteelle emme saa kuulla, koska ne ovat Helsingin Energian liikesalaisuuksia.

Kyllä näinkin voidaan luoda Suomi-brändiä: Kytösavun aukeilla mailla on kansa, joka aina on polttanut päreitänsä.

Lainaus

Maabrändiä kytösavuista

Martti Backman — Mon, 22 Mar 2010 13:00:50 +0000

Tämä on ensiluokkaista Suomi-brändin rakentamista. Ulkomaalaisten näkökulmasta Suomella on jo pitkä etumatka, kun muualla vasta yritetään saada rivejä kokoon ydinvoimalapäätösten taakse.

MOT-raportti "Helsingin vihreä painajainen" arvioi pääkaupungin energiaratkaisuksi tarjotun biopolttoainemallin perusteita ja vaikutuksia.

Helsinkiin suunnitellun laajamittaisen risujen polton päästämien pienhiukkasten tiedetään aiheuttavan vuosittain kymmenkunta ylimääräistä keuhko- ja sydäntautikuolemaa. Kymmenessä vuodessa se tekee 100 kuolemaa ja investoinnin 60 vuoden kuoletusaikana 600 hengenlähtöä. Kuvitelkaa huviksenne mitä seuraisi, jos ydinvoimalaan liitettäisiin vastaavat surmaluvut. (Lähde: professori Matti Jantunen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos)

Kyllä näinkin voidaan luoda Suomi-brändiä: Kytösavun aukeilla mailla on kansa, joka aina on polttanut päreitänsä.

Lainaus