Blogit - ydinvoima

Suomi pelaa vain ydinkortilla

Tiina Lundell — Mon, 29 Apr 2013 13:17:36 +0000

Suomessa on vuosia vallinnut länsimaisesta näkökulmasta katsottuna poikkeuksellisen vankka usko ydinvoimaan. Kun monissa muissa Länsi-Euroopan maissa on viime vuodet puhuttu ydinriippuvuuden vähentämisestä tai jopa ydinvoimasta luopumisesta, Suomessa on tehty päätökset rakentaa kolme uutta ydinvoimalaa.

TVO:n Olkiluoto 3 otetaan käyttöön 2016, seitsemän vuotta myöhässä. Jos nyt suunnitteilla olevat TVO:n Olkiluoto 4 sekä Fennovoiman Hanhikivi 1 -hankkeet toteutuvat, tuotetaan 2020-luvulla jo 60 prosenttia Suomen sähköstä ydinvoimalla.

Uusien ydinvoimaloiden käyttöikä on 60 vuotta. Teknologiaan sitoudutaan vuosikymmeniksi. Jos kaikki lyödään nyt yhden ydinvoimakortin varaan, rahaa ei ehkä riitä uusille kehityshankkeille.

Maailman energiamarkkinoilla on muutamassa vuodessa tapahtunut suuria mullistuksia. Uusiutuvien kärjessä kulkee Saksa, missä sähköstä jo viisi prosenttia tuotetaan aurinko- ja yli 8 prosenttia tuulivoimalla. Vuonna 2020 aurinkosähkön osuuden on arveltu nousevan 20 prosenttiin.

"Jos nyt ajattelee jotain aurinkoenergian osuutta Saksassa, niin kukaan ei olisi voinut kymmenen vuotta sitten kuvitellakaan sellaista, saati sitten mikä on tilanne kymmenen vuoden kuluttua", sanoo professori Raimo Lovio Aalto-yliopistosta.

Suomessa uusien ydinvoimaloiden kohtaloon saattaa vaikuttaa enemmän se, että teollisuuden, etenkin metsäteollisuuden, sähkönkulutus ei enää kasva kuten ennen - tai jopa vähenee.

TVO ja Fennovoima tarvitsevat vielä lopulliset rakennusluvat, jotka käsitellään 2015. Siihen mennessä kannattaisi vielä panostaa hankkeisiin, joissa haetaan uusia sähköntuotantomalleja ja energian säästökeinoja.

Lainaus

Tuleeko meistäkin energiaköyhiä?

Martti Backman — Mon, 13 Dec 2010 12:43:21 +0000

Suomessa on ilmeisesti tuudittauduttu siihen, että ilmastonmuutos poistaa talvemme. Päättyvän vuosikymmenen alun leudot talvet yhdistettynä ilmastonmuutoskohuun saivat jotkut suomalaiset uskomaan, että emme enää tarvitse lumen aurausta, jäänmurtajia emmekä asuntojen tehokasta lämmitystä.

Tämän illan MOT lähestyy talvea faktojen, ei uskomusten näkökulmasta. Lämmitys vie pakkasilla edelleenkin puolet Suomen kaikkien sähkölaitosten tuottamasta sähkötehosta. Ja sekään ei tulipalopakkasilla riitä, vaan sähköä on tuotava ulkomailta usean ydinvoimalaitoksen tehon verran.

Suomalaisille uskoteltiin, että kolmen uuden ydinvoimalan avulla pääsisimme eroon riippuvuudesta venäläiseen sähköön. Sähkömarkkinoiden omalaatuisista lainalaisuuksista johtuen tämä on hyvin epätodennäköistä. Näyttää siltä, että uudet ydinvoimalat pahentavat talviaikaista sähköpulaa ja nostavat kotitalouksien sähkön hinnan huippukorkeaksi.

Se johtuu siitä, että ”ydinvoimalamme” eivät ole enää meidän ydinvoimaloitamme, kuten vanhassa maailmassa. Uusien ydinvoimaloiden omistajat ovat pörssiyhtiöitä, eikä niillä ole mitään muuta käskyä kuin tuottaa omistajilleen mahdollisimman suuria voittoja.

Sähköstä on tullut Suomessakin keinottelun kohde ja väline. Sähkö ei ole enää teollisuudelle vain tuotantotekijä, vaan siitä on tullut sijoituskohde, jota myydään ja ostetaan pörssissä sekä suojataan monimutkaisilla finanssi-instrumenteilla.

Kun sähkön hinta nousee riittävän korkealle, teollisuutta ei ujostuta seisauttaa koneitaan ja myydä varaamansa sähkö pakkasen ahdistamille pienkuluttajille, kuten teräksen jalostaja Outokumpu on ilmoittanut tekevänsä. Metsäteollisuudesta on kuultu, että heille on yhdentekevää mistä voitot tulevat, paperista vai energiasta.

Energian hintaa on Suomessa hilattu järjestelmällisesti ylöspäin jo vuosikausia. Päästökaupan, energiaverojen, syöttötariffien ja muiden uusiutuvan energian tukien vaikutukset suomalaisten energialaskuun ovat jo raskaat. Ja nyt sen päälle tulee lisäksi pakkosyöttöisen ydin- sekä tuulivoiman lisäämisestä aiheutuva talvisähkön roima kallistuminen. Siinä on vetoista mökkiään sähköllä lämmittävillä eläkeläisillä vielä ihmettelemistä.

Mitä on ajateltava siitä, että teollisuutta seisotetaan, jotta suomalaiset voivat istua sähkösaunan lauteilla ja tassutella paljain jaloin sähköllä lämpiävillä lattioillaan? Maailmanlopun politiikkaa.

Tieteellisesti kestämättömään ilmastonmuutosvouhotukseen perustuva yhdyskuntakuntasuunnittelu tuottaa kalliita ratkaisuja niin yksilön kuin yhteiskuntienkin kannalta.

Britannian poliittisen väittelyn kuuma käsite on tällä hetkellä ns.”energiaköyhät”. Sillä tarkoitetaan ihmisiä, joiden nettotuloista energialasku vie enemmän kuin 10 prosenttia. Kolmasosa Walesin ja Skotlannin asukkaista kuuluu jo tähän joukkoon.

Mutta britit ovat keksineet keinon, millä vastata kylmän ahdisteluun. Monilla energian köyhdyttämillä on kodeissaan komeat sukukirjastot, joista riittää niteitä takkaan heitettäväksi. Palavat kuulemma pitkään ja kuumalla liekillä.

Lainaus

Köyhyys on kunnia-asia

Iikka Vehkalahti — Sun, 16 May 2010 07:13:30 +0000

Onni, että me dokkaristit olemme köyhiä. Silloin eili psahda sellaisia ankkoja kuin Hesarin taloussivuilla näkyi tänä aamuna. Koska, mitä merkitseekään otsikko "Edulliset shoppailureissut Jenkkeihin ovat ohi".

Sana shoppailureissut viestii sitä, että ihmisellä / artikkelin kirjoittajalla/ao sivun lukijoiden kulttuurissa shoppailu on toistuva tapahtuma. Eli kyseessä on kulutusorientoitunut ihmisryhmä.

Sana Jenkkeihin kertoo huomatavasta varaudesta. Mitä ilmeisemmin useammin kuin kerran toistuneesta tapahtumasta, johon taas suomalaisella suurperheellä, yksinhuoltaja, työttömällä tai meikäläisen( suhtelelisen hyvin ansaitsevan) tulotasolla ei ole mahdollisuuksia. Kipaista Jenkeissä noin muuten vaan - omilla rahoilla.

Mutta kaikkien julminta on otsikossa sana edullinen. Koska halvinkin reissu Jenkkeihin kahden yön yöpymisellä maksaa 1000 euroa. Eli ollakseen edullinen reissulla täytyy tienata ( dollari - euro vahvuudella) ainakin ao rahasumma.

Eli, jos dollarilla saa tavaraa esim. 10 prosenttia edullisemmin kuin eurolla, on ostoskassin arvo melkoinen verrattuna esim.meikäläisen vierailuun K-kaupan Masurkkaan.

Mutta ydinvoiman vahvimmat aisankannattajat löytyvätkin varmasti juuri vauraimmasta väestönryhmästä - ja Helsingin Sanomista.

Köyhät dokkaristit yrittävät harata vastaan tekemällä Into Eternity elokuvia.Tai mistä
minä tiedän, kuinka rikas Michal Madsen on. Mutta arvo sekin, jos hän yrittää edes samaistua vähävaraisimpiin.

Lainaus

Ydinvoiman hulluilla päivillä

Kati Juurus, toimittaja, MOT — Wed, 21 Apr 2010 07:05:19 +0000

Suomen ydinvoimakeskustelua seuratessa ei aina tule ajatelleeksi, että ydinvoimalabisneksessäkin on – kaiken muun ohessa – kyse tavaran ostamisesta ja myymisestä. Ostamiseen ja myymiseen liittyy mainonta ja markkinointi.

Suomen piti jo olla ranskalaiselle Arevalle paras mahdollinen markkinavaltti – toisin kävi. Ydinvoimamaineeltaan puhtaaseen Suomeen tilattiin maailman ensimmäinen EPR-voimala: maailman suurin, maailman turvallisin ja maailman kaikin puolin edistynein. Sen piti taata Arevalle voittajan asema ydinvoimalamarkkinoilla.

Olkiluoto-hankkeen venyminen ja kompastelu johtivat kuitenkin siihen, että EPR ei näyttänytkään enää asiakkaiden silmissä kovin houkuttelevalta, varsinkin kun se on aika kalliskin.

Viimeksi Areva hävisi korealaisille, kun Yhdistyneet arabiemiirikunnat tilasi neljä APR1400-reaktoria Korean valtionyhtiöltä tiettävästi kolmanneksen Arevan hintaa halvemmalla. Arevan toimitusjohtajan Anne Lauvergeonin potkut alkoivat näyttää varmoilta.

Nyt Lauvergeonin onni näyttää kuitenkin kääntyneen. Viikko sitten Areva ilmoitti sopineensa neljän uuden ydinvoimalan teknologian myynnistä Italiaan. Italialaiset eivät silti aio antaa Arevan vastata varsinaisesta rakennusprojektista – ehkä Suomen kokemuksista oppineina.

Yhdysvalloissa kolmisenkymmentä yhtiötä haluaisi rakentaa ydinvoimaa. On kuitenkin käynyt ilmi, että rahoittajat pitävät hankkeita taloudellisesti liian riskialttiina. Esimerkiksi luottoluokituslaitos Moody’s on ilmoittanut pohtivansa ydinvoimaa harkitsevien yritysten luottoluokituksen alentamista.

Ydinvoimayhtiöt ovat joutuneet kääntymään presidentti Obaman puoleen lainatakuiden toivossa. Obaman hallinto onkin luvannut Georgiaan suunnitellulle kahdelle reaktorille yhteensä 8,3 miljardin dollarin lainatakuut, jotka kattaisivat yli puolet reaktorien hinnasta. Muitakin lainatakuusopimuksia on tiedossa.

Takuut ovat kuitenkin suututtaneet eräät kuluttajajärjestöt. Ne katsovat, että jos ydinvoimalaprojekti ei kelpaa markkinoille sellaisenaan, se on syntyessään susi, eikä siihen liittyviä riskejä pitäisi maksattaa veronmaksajilla.

Markkinatalous ja ydinvoima näyttävät maailmalla sopivan huonosti yhteen. Näyttää myös, että ydinrenessanssi on kiihkein niissä maissa, joissa laitosten haltijoiden vakuutusmaksut ovat muita pienemmät.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen ilmoitti viikonloppuna, että Suomen ydinvoimayhtiöt saavat tyytyä korkeintaan kahteen lupaan. Voimayhtiöt TVO, Fortum ja Fennovoima ovat periaatteessa kaikki edelleen kandidaatteja. Ne ovat kaikessa hiljaisuudessa esishoppailleet voimaloita kuudesta eri yhtiöstä. Malleja on Suomeen tarjolla yhteensä seitsemän, jotka löytyvät yllä olevista linkeistä.

Maallikosta näyttää, että muutama malleista karsiutuu alkuunsa, niin alussa niiden suunnittelu on. Kaikissa muissakin malleissa on Säteilyturvakeskuksen mukaan enemmän tai vähemmän korjailtavaa, jotta suomalaiset turvamääräykset täyttyisivät. STUK ei ota kantaa siihen, kuinka vaikeaa tai kallista tarvittavien muutosten tekeminen on.

Ohjelmassa Ydinvoimalaa ostamassa haastateltu OECD:n ydinvoimaosaston pääjohtaja Luis Echavarri antaa suomalaisille kaksi tärkeää neuvoa: Kannattaa hankkia vain testattua ja tunnettua teknologiaa, eikä pidä kiirehtiä turhaan.

Suomessa ei ilmeisesti noudateta

Lainaus

Ydinvoiman hulluilla päivillä

Kati Juurus — Mon, 19 Apr 2010 10:33:29 +0000

Olkiluoto-hankkeen venyminen ja kompastelu johtivat kuitenkin siihen, että EPR ei näyttänytkään enää asiakkaiden silmissä kovin houkuttelevalta, varsinkin kun se on aika kalliskin.

Suomessa ei ilmeisesti noudateta kumpaakaan neuvoa.

Lainaus

Maabrändiä kytösavuista

Martti Backman, toimittaja, MOT — Mon, 22 Mar 2010 13:11:06 +0000

Olen tehnyt vuosien varrella useita energia-aiheisia MOT-ohjelmia ja keskustellut niitä tehdessäni ulkomaalaisten energia-asiantuntijoiden kanssa. He eivät kykene peittämään ihailuaan ja kateuttaan järkeviä suomalaisia kohtaan: Me kun ainoina maailmassa pystyimme pitämään päämme kylmänä ja tekemään oikea-aikaisesti päätöksiä uuden ydinvoiman rakentamisesta - silloin kun toimituskapasiteettia oli vielä olemassa ja hinnat alhaalla.

Tämä on ensiluokkaista Suomi-brändin rakentamista. Ulkomaalaisten näkökulmasta Suomella on jo pitkä etumatka, kun muualla vasta yritetään saada rivejä kokoon ydinvoimalapäätösten taakse.

Mutta sitä ulkomaiset asiantuntijat eivät ymmärrä, että miksi ydinvoimapäätösten jälkeenkin Suomessa halutaan vielä rakentaa tuulivoimaa, joka on osoittautunut taloudelliseksi katastrofiksi ja hyödyttömäksi, ellei suorastaan vahingolliseksi hiilidioksidipäästöjen vähentämisen kannalta.

Puhumattakaan tuulivoimaloiden aiheuttamasta tuhosta eläinmaailmassa: Yksin Espanjassa arvioidaan miljoonan linnun kuolevan vuosittain tuuliroottorien siipiin. Leikkikääpä ajatuksella, että ydinvoimalan tiedettäisiin aiheuttavan vastaavaa tuhoa linnuille, lepakoille ja perhosille. Saisiko sellainen voimala koskaan rakennuslupaa?

MOT-raportti "Helsingin vihreä painajainen" arvioi pääkaupungin energiaratkaisuksi tarjotun biopolttoainemallin perusteita ja vaikutuksia.

Helsinkiin suunnitellun laajamittaisen risujen polton päästämien pienhiukkasten tiedetään aiheuttavan vuosittain kymmenkunta ylimääräistä keuhko- ja sydäntautikuolemaa. Kymmenessä vuodessa se tekee 100 kuolemaa ja investoinnin 60 vuoden kuoletusaikana 600 hengenlähtöä. Kuvitelkaa huviksenne mitä seuraisi, jos ydinvoimalaan liitettäisiin vastaavat surmaluvut. (Lähde: professori Matti Jantunen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos)

Euroopan johtajat ovat päättäneet, että Euroopan pitää näyttää muulle maailmalle esimerkkiä vaihtoehtoisiin, uusiutuviin energiamuotoihin siirtymisessä. Asetetut prosenttivaatimukset ovat järkyttävän korkeita kaikille EU-maille, mutta silti Suomen asema on suhteellisen helppo muihin EU-kumppaneihin verrattuna: Meillä on puuta poltettavaksi, mutta eteläisillä EU-kumppaneilla ei ole käytännössä muuta kuin tuulta ja hiukan aurinkoa.

Puun poltto energiaksi on varmaankin järkevää suurten metsien ympäröimissä kunnissa ja kaupungeissa. Mutta Suomen eteläreunassa sijaitseva metropoli Helsinki on vihoviimeinen paikka laajamittaiselle metsähakkeen poltolle: Metsät ovat kaukana ja kaupungin keskusta saa riesakseen taukoamattoman rekkarallin, melua ja hajuja.

Pääkaupungille olisi tarjolla vaivaton vaihtoehto: kaukolämmön johtaminen Helsinkiin putkea pitkin Loviisaan rakennettavasta uudesta ydinvoimalasta. Ratkaisu olisi kansantaloudellisesti järkevä, sillä muuten halkeavan uraanin synnyttämästä lämmöstä valuu kolme neljäsosaa hukkana mereen.

Mutta Helsingin päättäjät ovat sitä mieltä, että se ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa. Perusteita tälle oudolle väitteelle emme saa kuulla, koska ne ovat Helsingin Energian liikesalaisuuksia.

Kyllä näinkin voidaan luoda Suomi-brändiä: Kytösavun aukeilla mailla on kansa, joka aina on polttanut päreitänsä.

Lainaus

Maabrändiä kytösavuista

Martti Backman — Mon, 22 Mar 2010 13:00:50 +0000

Tämä on ensiluokkaista Suomi-brändin rakentamista. Ulkomaalaisten näkökulmasta Suomella on jo pitkä etumatka, kun muualla vasta yritetään saada rivejä kokoon ydinvoimalapäätösten taakse.

MOT-raportti "Helsingin vihreä painajainen" arvioi pääkaupungin energiaratkaisuksi tarjotun biopolttoainemallin perusteita ja vaikutuksia.

Helsinkiin suunnitellun laajamittaisen risujen polton päästämien pienhiukkasten tiedetään aiheuttavan vuosittain kymmenkunta ylimääräistä keuhko- ja sydäntautikuolemaa. Kymmenessä vuodessa se tekee 100 kuolemaa ja investoinnin 60 vuoden kuoletusaikana 600 hengenlähtöä. Kuvitelkaa huviksenne mitä seuraisi, jos ydinvoimalaan liitettäisiin vastaavat surmaluvut. (Lähde: professori Matti Jantunen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos)

Kyllä näinkin voidaan luoda Suomi-brändiä: Kytösavun aukeilla mailla on kansa, joka aina on polttanut päreitänsä.

Lainaus

Säteilyturvakeskus mediakriitikkona

Matti Virtanen — Tue, 15 May 2007 14:02:16 +0000

Säteilyturvakeskuksen pääjohtaja Jukka Laaksonen ja Ylen Ulkolinja-ohjelman tuottaja Vesa Toijonen ovat viime päivinä käyneet Helsingin Sanomien mielipidesivulla äkäistä keskustelua 25. huhtikuuta esitetystä Tshernobyl-dokumentista.

Ohjelma on saanut aikaan reipasta keskustelua myös netissä. Tutustumisen arvoinen on ainakin Tiede-lehden keskustelupalsta.

Ulkolinjan ennakkotietoihin sisältyi väite, joka sai Laaksosen näkemään punaista - vai pitäisikö sanoa vihreää? Sen mukaan Tshernobylissä olisi voinut tapahtua toinekin räjähdys, joka "olisi pyyhkinyt Ukrainan kartalta ja muuttanut Euroopan asuinkelvottomaksi moneksi vuodeksi eteenpäin".

Tämä sangen spekulatiivinen väite sisältyi siis ohjelman ennakkotietoihin. Itse ohjelmaa Laaksonen ei ollut edes nähnyt, kun hän kommentoi väitettä alun perin Helsingin Sanomien pyynnöstä. Kyseinen lehtihän tarttuu aina hyvin hanakasti kaikkiin Ylen ohjelmissa oleviin virheisiin, mistä emme ehkä tarpeeksi usein muista kiittää.

Itse ohjelmassa yksi haastateltava puhuu toisen räjähdyksen mahdollisuudesta ja esittää ylimalkaisen (ja selvästi epäuskottavan) arvion Euroopan muuttumisesta asuinkelvottomaksi. Ukrainan tuhoutumisesta ohjelmassa ei ollut mainintaa.

TV-ohjelman tuottajaa ei enää tässä vaiheessa voi syyttää ihan kaikesta. Toijonen on toki itsekin myöntänyt, että tiedote oli yliampuva. Onnettomuustutkinnan parhaiden perinteiden mukaisesti on aina viisaampaa ottaa tapahtuneesta opiksi kuin etsiä syyllisiä, joten tiedotteen laatijaa on turha julkisesti moittia. Toijonen se ei ollut.

Myös MOT:lle on sattunut vuosien varrella ylilyöntejä, joten en puutu tähän asiaan kokemattomuuteni vuoksi enkä todistaakseni oman ohjelmani erinomaisuutta. Tavoitteena on aina oltava mahdollisimman asiallinen ennakkotiedotus. Lehdistössä on tapana sanoa, että otsikon on vastattava jutun sisältöä. Eikä sielläkään aina onnistuta.

Jukka Laaksonen oli sattumalta tämän viikon MOT:n asiantuntijahaastateltavana. On aika vaikea kuvitella, että hän menettäisi malttinsa tiedotusvälineiden pienten virheiden vuoksi.

Laaksonen on nimittäin niin rauhallinen mies, ettei hän hermostu edes köyhdytetyn uraanin kuljetuksista Suomenlahdella, eikä Saksassa ja muualla Länsi-Euroopassa käytävästä keskustelusta, jossa Suomea ehdotellaan EU:n korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoitusmaaksi.

Ehkä mokomista laivoista ja huhuista ei kannatakaan huolestua. Mutta yhtä lailla tuntuu siltä, että tiedotusvälineiden ylilyönneistä nostetaan ajoittain kohtuutonta meteliä.

Ulkolinja täyttää ensi viikolla 30 vuotta. Se on kunnioitettava ikä ajankohtaisohjelmalle. MOT:n työryhmä onnittelee.

Matti Virtanen
tuottaja

P.S. Myös MOT:ssä oli maanantai-iltana pieni virhe. Professori Keith Baverstock puhui haastattelussa siitä, että uraaniheksafluoridi olisi ympäristöön levitessään nimen omaan kemiallisesti myrkyllinen. Tekstityksessä annettiin kuitenkin ymmärtää, että se olisi vaarallista myös radioaktiivisuutensa vuoksi. Sitä Baverstock ei kuitenkaan sanonut eikä tarkoittanut, ja teksitysvirhe korjattiin tiistain uusintalähetykseen.

(Merkintää korjattu ja täydennetty 17.5. - mv.)

Lainaus

MOT-Ranska 1-0

Matti Virtanen — Sun, 21 Jan 2007 13:47:48 +0000

MOT käsitteli lokakuun 23. päivän jaksossa ranskalaisen ydinenergiayhtiön Arevan uraanikaivoshankkeita Suomessa. Yhtiölle oli juuri myönnetty ensimmäiset valtaukset eli etsintäluvat Enoon ja Kontiolahdelle, ja seuraavana vuorossa piti olla useita paikkakuntia Uudellamaalla ja Lapissa.

Toimittaja Kati Juuruksella ei ollut vaikeuksia löytää ohjelmaan perusristiriitaa: yhtäällä Ranskan valtion omistama 58 000 työntekijän ydinvoimayhtiö, toisaalla suomalainen maanviljelijä, jonka maille yhtiö haluaa tulla kaivamaan uraania.

Tarinan päähenkilöksi löytyi maanviljelijä Markku Kavenius Askolasta. Hän oli joutunut miettimään myös sitä vaihtoehtoa, että sukutila joudutaan myymään pois kaivoksen tieltä. ”Tulevaisuutta on tosi vaikee niinku ajatella eteenpäin”, hän sanoi pala kurkussa.

Sellaista dramaatikkoa ei olekaan, joka pystyisi kääntämään tämä asetelman yhtiön kannalta myönteiseksi. Juurus ei kuitenkaan tyytynyt tekemään Arevasta tarinan konnaa siltä istumalta, vaan hän lähti Ranskaan tutustumaan siihen. Ehkäpä tällä Goljatillakin on inhimillinen puolensa.

Yhtiö on ottanut Ranskassa vuosikymmenien varrella uraania lähes 200 kaivoksesta, ensin atomipommeihin, sitten atomivoimaloihin. Nyt kaikki kaivokset ovat ehtyneet, ja Areva on siirtänyt kaivostoimintansa mm. Kazakstaniin ja Nigeriin.

Juuruksen matkan aikana kävi ilmi, ettei Areva ole hoitanut ympäristöasioitaan mitenkään esimerkillisesti, ei kotimaassaan eikä Nigerissä. Jopa 1980-luvulla suljettujen kaivosten puhdistustyöt ovat monin paikoin edelleen tekemättä.

Tällainen yhtiö haluaa siis aloittaa uraanin etsinnät Uudellamaalla, keskellä tiheää asutusta. Ehkä se luottaa siihen, että ilmastonmuutoksesta huolestunut Suomi näyttää nyt vihreää valoa kaikelle ydinvoimaan liittyvälle taloudelliselle toimeliaisuudelle. Arevahan tunnetaan myös Olkiluodon kolmosreaktorin rakentajana.

Toisin kävi: kauppa- ja teollisuusministeriö hylkäsi 19. tammikuuta 2007 Arevan kaikki valtaushakemukset Uudellemaalle ja Lappiin.

Markku Kaveniuksen mukaan ministeriön päätös oli ”kovasti mieluinen”, ja Askolassa ollaan nyt todella helpottuneita. Hän sanoo olevansa jopa yllättynyt siitä, että Arevan hakemukset hylättiin täydellisesti.

Mikä mahtoi olla julkisuuden vaikutus päätökseen? Kavenius pani valtausprosessin aikana merkille, että suomalaiset tiedotusvälineet olivat harvinaisen yksimielisiä. Hän arvelee, että julkisuus oli merkittävä tekijä ministeriön päätöksen taustalla. Vaalitkin ovat tulossa.

Toisaalta on helppo uskoa ministeriön muodollisia perusteluja, joiden mukaan Arevan anomukset olivat huonosti laadittuja ja ylimalkaisia. Jotenkin tuttua, ottaen huomioon yhtiön toiminta kotimaassaan ja Olkiluodon työmaalla, jossa rakennustöiden viivästyminen on pantu ranskalaisten syyksi.

Yksittäisen TV-ohjelman vaikutus häviää tietysti aina yleisen julkisuuden kohinaan. Siitä huolimatta joistakin asioiden saamista käänteistä voi olla salaa tyytyväinen – tässä tapauksessa täysin riippumatta siitä, minkä kannan itse kukin ottaa ydinvoimaan.

Asetelma voi toki muuttua joskus myöhemmin, jos Areva tekee paremman anomuksen ja ilmastonmuutos saa poliitikot hötkyilemään. Kaveniuksen mukaan ”peli on nyt 1-0 meille”. MOT on tässä vaiheessa mielellään voittajien puolella.

Lainaus