Blogit - Thaimaasta Vietnamiin

Polkupyörällä Himalajalla: kaksi kuukautta lähtöön

Matti Rämö — Tue, 20 May 2014 20:28:02 +0000

Hämärä ja kostea koivikko tuoksuu, ja varhaisen aamun rallattajat elämöivät maastossa. Siirtymä keväästä kesään on herkistävää aikaa. Talven horrostelut väistyvät vihdoin.

Andalusia-kirjan ilmestymisen jälkeen oletin optimistisesti, että voisin jotenkin yhdistää rentouttavan toimettoman "lomailun" kirjoituspuuhista ja sen perään sitten rykäistä uudelle luomiskierrokselle. Mutta maaliskuisten fillarimessujen euforia hiipui arkiseen synkistelyyn. Pyöräilyn terapeuttinen voima oli onneksi tukenani. Ja yhä uudestaan ylistän Helsingin Keskuspuiston olemassaoloa!

Aloittelin kuitenkin uuden Istanbul-eepoksen kirjoittamisen, mutta ehdin hädin tuskin Helsingistä Viron Soomaalle, kun Andalusia-kirjasta toipumisen puute ryydytti matkan ennenaikaisesti. Uutta luovan puuhastelun sijasta suuntasin keskittymisen äänikirjan lukemiseen. Yle Areenassa on jo kaksi ensimmäistä teosta kuunneltavissa, Rengasrikkoja Saharassa ja Polkupyörällä Intiassa, ja niiden seuraksi ilmestyy Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin. Projekti lähti liikkeelle sen verran improvisoidusti, että ilmestymisaikataulu on vielä täysin auki. Reipas alku vei Laosiin saakka, mutta nyt meno on hidastunut myös äänikirjan suhteen, mikä tosin johtuu muista kiireistä ja yllättäen tulleesta kesästäkin, joka kannustaa ulos ja satulaan.

Aikaa on vienyt mukavalla tavalla Pyöräilyviikko. Jyväskylässä kävelykadun tunnelma oli leppoisan innostavaa kyläjuhlameininkiä. Vaasassa viikko jatkui kirjastossa, jossa väkeä oli mukavasti, sali oli hieno ja kuvat pääsivät oikeuksiinsa isolla seinällä. Intouduin selostamaan niin, että paluujunalle tuli kiire. Kuva: valtavien matkakuvien testi-ihmettelyä ennen esitystä; hetken tallensi Terhi Piikkilä.

Junassa ehdin perehtyä tulevan kesän Intian-reissuun karttojen ja kevyen matkaoppaan johdattelemana, ja Ladakhin laakso korkealla Himalajalla alkoi saada mielessäni entistä konkreettisempia mielikuvia. Buddhalaisten rukousmyllyjen pyörittelyssä pitää olla varovainen, jos myllyt pyörivät jo vinhasti, etteivät kynnet lohkeile eivätkä sormet saa iskuja. Ohuen ilman UV-säteilyssä iho kärähtää yllättävän helposti suojavoiteista huolimatta. Oma pussilakana ja/tai makuupussi suojaavat lutikoiden puremilta. Sähköä on kylissä niukasti, jos ollenkaan. Jyrkillä vuoristoteillä ei yleensä ole kaiteita, ja teiden kunto vaihtelee ankarasti. Tavarat pitää suojata muovipusseilla pölyn vuoksi, sillä Ladakhin päälaakso on enemmikseen karua ja jopa aavikkomaista. Mutta silti sadevarusteet on hyvä olla mukana. Yöt ovat hyytävän kylmiä kesälläkin.

Rukousmyllyjä lukuun ottamatta asiat eivät sinänsä ole uusia, mutta elävä kerronta antaa niille uutta painoarvoa. Alan vähittelen hivuttaa mieltäni satulaan vuoristoteille, ja innostus auttaa hoitamaan pakollisia säätöjä. Rokotuksista olen jo hankkinut vesikauhun ja japanilaisen aivokuumeen tehosteet. Koleraan voi varautua lääkityksellä suun kautta, malarialääkkeiden resepti on jo olemassa. Silmälääkärillä olen käynyt kahdesti, tutkimukset tosin jatkuvat. Hammaslääkärille on tarkistusaika. Viisumin kuvat ja tarpeeksi pitkä matkavakuutus ovat jo hankittu. Seuraavaksi pitää täyttää viisumihakemus ja kiikuttaa se suurlähetystöön. Askel kerrallaan. Matka on pitkä, ja yllätyksiä voi tulla. Mutta reissu on jo alkanut.

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Matti on äänessä Maailma kylässä -viikonloppuna Helsingin Rautatietorin Kirjateltassa sunnuntaina 25.5. klo 12, ja lauantaina sekä sunnuntaina voi tulla jututtamaan HePon ständille (C234) kansalaisjärjestötelttaan Kaisaniemeen.

Lainaus

Kevään pyöräilyterapiaa: eläköön erilaisten äänten sointu!

Matti Rämö — Thu, 28 Apr 2011 18:59:26 +0000

Pyörän satulassa on hyvä sulatella kevään suruja ja riemuja. Varsinkin silloin kun pääsee metsään polkemaan ja voi aistia lähietäisyydeltä ympäristön heräämistä. Maa tuoksuu vahvaa kosteutta, joka sakenee paikoin tunkkaiseksikin. Mutta se huokuu lupausta uudesta elämästä, uudesta syklistä.

Öinen metsä on erityisen hieno. Ilma on vielä vähän raakaa, ja kylmää ilmanvirettä vastaan pitää suojautua hyvin. Mutta ennen aamunkoittoa lehdot ja näreiköt raikaavat sirkutusta, tirskuntaa, rääkäisyjä, pulputusta, kauniita säkeitä, ihmeellisiä ääniä, kuin vieraiden maailmojen rukouskutsuja. Erilaisten sointujen, kutsujen, sävyjen ja värien rikkautta, hämärässäkin voi kokea sen moninaisuuden, josta elämä koostuu. Erilaisuuksien summasta.

Lainaus

Kohti Jäämerta, viikko lähtöön

Matti Rämö — Fri, 09 Jul 2010 21:09:57 +0000

Enää reilu viikko lähtöön ja Venäjän viisumi on noutamatta, kartat ja tilpehöörit hankkimatta, samoin matkalääkepussukan sisältö, enkä ole oikeastaan edes aloittanut kotikaappien arkeologisia kaivauksiakaan pakkaamisen edistämiseksi.

Mutta pyörä on kotiutunut Espoosta Pyörätohtorin perusteellisesta kasvojenkohotuksesta. Kaikkien liikkuvien osien lisäksi uutta ovat muun muassa ylellisen väljät lokasuojat ja tuhti tavarateline sekä siihen hitsattu takavaihtajan iskusuoja. Vaikka esimerkiksi Saksassa suojat ovat kovin tavanomaisia, niin jostain syystä Suomessa ulkoisen takavaihtajan suojaus on vielä harvinaista, vaikka vaihtaja voi vahingoittua käyttökelvottomaksi jo pysäköidyn pyörän ”harmittomassa” kaatumisessa oikealle kyljelle.

Pyörä kaipaa nyt pientä sisäänajoa sekä reipasta tuunausta heijastintarroilla. Pinnoissa liehuvat, kymmenet parin sentin tarranpätkät lisäävät mukavasti sivunäkyvyyttä. Kypäränikin on koristeltu samoilla tarroilla. Myös lokasuojiin on tulossa heijastava tarroitus. Tien päällä pitää näkyä, kesäiltoinakin.

Lähdön teko on edistynyt myös näkövammaisten kirjastossa, jossa sain luettua Polkupyörällä Intiassa -eepoksen tavoiteaikataulun mukaisesti äänikirjaksi. Yhdeksän ja puolen tunnin äänikertomuksen tekeminen toi uuden näkökulman teokseen ja sen tekstimassaan. Ääneen saa vivahde- ja tunnebonuksia mukaan, myös äänityön amatööriltä se onnistuu, vaikka energiaa kuluu runsaasti lukemisen tarkkuuden ylläpitoon. Hämmästyttävää oli myös löytää vielä tässä vaiheessa jokunen oikolukuvirhekin sekä muutama virke, jossa selvästikään ei ollut aivan optimaalinen sanajärjestys. Äänen lukeminen on hyvä metodi tarkistaa tekstin sujuvuutta, ja käytän sitä normaalistikin kirjoittamisen viimeistelyvaiheessa.

Mutta siis Jäämerelle. Tavoitteena on edetä kuudessa viikossa noin 3500–4500 km. Reitti kulkee Karjalaan, Kainuuseen ja Itä-Lappiin, josta Raja-Joosepin kautta Venäjälle Murmanskiin. Tämän jälkeen polkaisu seurailee Norjassa Jäämeren rannikkoa. Paluureitti tarkentuu vasta tien päällä, mutta raakasuunnitelman mukaan matka voisi kulkea Altan ja Kilpisjärven kautta Ruotsin Lappiin.

Tarkoitus on vetäytyä öisin metsän rauhaan, mutta vapaan puskatelttailun ilot voivat jossain kohtaa muuntua masokistiseksi harmitukseksi, jos itikkaparvet vainoavat tai jos aamusta toiseen pitää pukea märkää ja viileää vaatetta maastossa tai jos elokuun puolessavälissä sattuisi tulemaan jo räntää laakana. Myös terveenä pysyminen kylmässä kosteudessa tarjoaa oman lisähaasteensa.

Matkan etenemistä voi seurata YLE Teksti-TV:n kuntoliikuntasivuilta, joiden hakemisto on sivulla 830. Sivuille 837–838 alkaa kertyä tekstiviestejä tien päältä 1–3 kertaa viikossa 19.7. alkaen. Todennäköisimmät viestityspäivät ovat maanantai, keskiviikko ja perjantai. Tätä blogia pyrin päivittämään tien päältä 1–2 kertaa viikossa. Lisäinfoa on myös polkaisusivustolla osoitteessa www.yle.fi/tekstitv/jaameri.

Lainaus

Kohti Jäämerta, kaksi viikkoa lähtöön

Matti Rämö — Sat, 03 Jul 2010 22:37:50 +0000

Vain kaksi viikkoa enää ja lähdön tekeminen on vielä aivan levällään. Kuin Mooseksen kivitauluihin hakattuna joka ainut lähtö on tässä suhteessa samanlainen. Täysin perusteettoman aikatauluoptimismin harhassa toistan itselleni päivästä toiseen stressinpoiston mantraa: ”Tässä on vielä hyvin aikaa”.

Viime syksyisen reissun jäljiltä valmistautumista ei tarvitse aloittaa ihan nollapisteestä, mutta näiden jo olemassa olevien tarvikkeiden löytäminen yksiöni pinnan alla muhivasta kaaoksesta vaatii kärsivällisyyttä ja pieniä luovia, loogisia päättelyketjuja. Lisäksi pitää haalia kaikenlaista pikkusälää, jota on hankala löytää tien päältä, kuten nailonpaikkoja teltan ja ajoasun paikkaamiseen, varakuminauhaa ajohousujen lahkeiden kiristämiseen kenkien alle, uudelleenavattavia nippusiteitä, pari askillista lisää paikkausvälineitä, vara-akku antiikkiseen kännykkään, vitamiineja, kuituvalmisteita, Bepanten-salvaa hiertymiin, antihistamiinia jne. Goretex-päällysvaatteet ja nopeasti kuivuvat alusvaatteet sekä ajohanskat on sentään jo hankittu. Mutta pitäisikö investoida myös pään suojaavaan hyttysverkkoon?

Matkapyöräkin on vielä mekaanikolla. Ryhdyin huollatuttamaan ajokkiani Kaakkois-Aasian ja talven rasitusten jäljiltä vähän viime tingassa, varsinkin kun siihen piti tilata vielä uusi etuhaarukkakin Hangosta. Mutta en ole huolissani pyörästä, se päätyi Pyörätohtorin perusteelliseen ja räätälöityyn käsittelyyn Espooseen, ja se ehtii kyllä ajoissa lähtöviivalle.

Karttoja ja reitin hienosäätämistä olen pähkäillyt. Tien päällä pitäydyn vahvasti paperikartoissa, niistä ei lopu akku eikä käyttöliittymän kanssa ole isompia latautumisongelmia. Kaapissani on jo hyvä yleiskartta, josta saa nopeasti kokonaiskuvan. Sen mittakaava on1:800 000, mutta tämä tarkkuus ei kata Oulun pohjoispuolta eikä se yllä kunnolla Norjaan. Pyöräilyn GT-karttojen tarkkuus on Lapin osalta 1:400 000 ja muun Suomen kohdalla 1:200 000, näitten avulla löytää varmasti mielenkiintoisempia reittejä. Ja tällä kertaa pyrin välttämään isompia teitä määrätietoisemmin kuin aiemmin, ainakin Suomessa. Pitää siis käydä karttakaupassakin vielä.

Kotipihalta satulaan nousun lohduttava etu on kuitenkin se, että voin myös lykätä lähtöä päivällä tai kahdella, jossen esimerkiksi ehdi saada talviaamujen mansikoita pakastimeen ajoissa. Mansikat ovat ehdottomasti tarkkaa lähtöhetkeä tärkeämpiä. Ja tässähän on vielä hyvin aikaa.

Lainaus

Juhannusta Vietnamin vuoristoteillä

Matti Rämö — Sat, 26 Jun 2010 15:35:45 +0000

Kesäyön houkuttelevat pyöräilypolut ja Intia-kirjan markkinointiponnistukset ovat ryydyttäneet matkantekoni Vietnamin halki kohti Laosia. Mutta juhannusrituaalien pitkä viikonloppu on hyvä hetki palata kirjoituskammion rauhaan. Varsinkin kun Italia lähti niin nolosti kotiin kesken jalkapallon MM-kisojen. (Miksei Napolin hyökkääjä Fabio Quagliarella saanut enempää peliaikaa?!?). Kirjoittaminen on hyvää surutyötä.

Tavoitteenani oli saada Kaakkois-Aasian-tekstin ensimmäinen versio valmiiksi ennen heinä-elokuun Jäämeren-polkaisua, mutta toukokuun helteet katkaisivat työmoraalin ja kirjan myyntityön lisäksi sitouduin lukemaan Intia-teosta näkövammaiskirjaston studiossa äänikirjaksi. Olen surffailut päivästä toiseen menneiden, nykyisten ja tulevien polkaisujen maisemissa. Bangkokiin en ehdi ennen Lappia, mutta nyt yritän rykäistä matkakirjaa edes viikon verran eteenpäin ja vuorten yli takaisin Mekongjoelle.

Mietiskelymusiikilla höystetyt kuvat, kartat ja muistiinpanot sinkauttavat minut takaisin Vietnamiin puskemaan helteisiä ja pitkiä mäkiä ylös, pukemaan vuoriston vilpoisassa aamussa kosteaa ja viileää vaatetta, ihmettelemään kylien arkea sekä kilistelemään kelloa iloisesti kannustaville ihmisjoukoille. Aina ei yhteiseen kokemiseen tarvita edes yhteisiä sanoja.

Lainaus

Kohti Jäämerta, kuukausi lähtöön

Matti Rämö — Sat, 19 Jun 2010 05:41:17 +0000

Harjoittelu heinä-elokuista Jäämeren-polkaisua varten konkretisoituu. Saan testata tuulisena ja sateisena viikonloppuna Porvoon maantien luomu-simulaattorissa, miltä tuntuu, kun suojaisan metsäsaarekkeen jälkeen parikymmentä metriä sekunnissa puhaltava puuska pysäyttää menemisen peltoaukion reunalla.

Mutta rajussakin vastatuulessa pääsee sujuvasti eteenpäin oikealla asenteella ja keveillä vaihteilla. Voi kuvitella itsenä jyrkähköön vuoristonousuun, jota pitää kavuta hitaaaaaasti ja rauhallisesti. Ei kannata reuhtoa, muutoin menee maitohapoille ennen kuin sitä edes huomaa.

Kokemus on hyödyllinen myös sadevarustuksen testaamiseen. Sadeviitta goretex-vaatteiden päällä suojaa, muttei tarpeeksi. Viimassa jalkoihin edestä tunkeva kosteus osoittaa liian selvästi sen, että goretexien vettä hylkivä pinta kulahtaa ahkerassa käytössä vaikka niitä kuinka pintakäsittelisi pestävillä myrkyillä. On investoitava uuteen.

Myös syksyiseltä Kaakkois-Aasian reissulta selvinneet voimailuhanskat, jotka tukevat ajaessa hyvin ranteita, tulevat tiensä päähän. Puoliksi nahkaiset, jo kärsineet käsineet vettyvät sen verran pehmeiksi, että ne repeytyvät puskemisen lomassa. Tähän aikaan vuodesta on hankala löytää kunnon voimailuhanskoja, enkä ole vieläkään ymmärtänyt, miksi pyöräilyliikkeet eivät myy ranteita tukevia ajohanskoja. Luulisi tien päällä olevan muitakin, joita uhkaa viileän kesäsään provosoima hiiriranne. Onneksi Itäkeskuksessa perinteisen tavarataloketjun urheiluosaston myyjä tietää ohjata netin kautta valmistajan puotiin.

Seuraavaksi pitää pähkäillä karttahankintojen kanssa. Ajatus poikkeamisesta Murmanskiin kutkuttaa myös, eli listan kärkeen nousee viisumigooglailu. Kai rajan yli Venäjälle pääsee pyörälläkin noin vain?

Lainaus

Kesäyön terapiaa satulassa

Matti Rämö — Fri, 11 Jun 2010 15:33:46 +0000

Illalla polkaisureittini kulkee mustalaisleirin vierestä. Mietin vihaa ja demoneja, joita köyhyys nostattaa. Yrityksiä kriminalisoida köyhyyttä.

Matka jatkuu kohti auringonlaskua, kohti metsiä, niittyjä, seuraavaa taajamaa. Ja uudestaan metsään.

Tyynet kesäkuun yöt ovat ihmeellisiä. Valoisa hämy kietoo maaston utuisaan vaippaan. Yölaulajat pulisevat pusikoissa ja pelloilla, lokit hiljenneen kaupungin kaduilla. Pyörällä ehtii surffata monenlaisessa maisemassa ääniä kuuntelemassa ja tuoksuja nuuhkimassa.

Synkät ajatukset kaikkoavat, ja mieli herkistyy kokemaan kauneutta. Ja rauhaa. Valvetila on kuin levollista unta.

Lainaus

Maailmaa kylässä inhimillisyyden puolesta

Matti Rämö — Sat, 05 Jun 2010 06:04:25 +0000

Toukokuun lopun Maailma kylässä -festivaali Helsingin Rautatientorin maisemissa on vuoden parhaita tapahtuma. Eri kulttuurien ja ideologioiden kohtaaminen rönsyää joka suuntaan raikasta, mieltä virkistävää moniarvoisuutta. Musiikkia, makuja, ajatuksia, yhteisöllisyyttä. Uskoa huomiseen, inhimillisyyteen. Isoäitien karkotuksen perumiseen.

Juhla-alueelle mahtuu keskenään ristiriitaisia näkemyksiä elämän arvojen järjestyksestä, mutta se ei menoa haittaa. Esimerkiksi Maailman kirjat -teltassa kukaan ei buuaa, vaikka esiintymislavalle nousee joukon jatkoksi nuori poliitikonalku, joka laukoo rasistisista epäluuloista kumpuavia omituisuuksia. Myös suvaitsemattomuutta suvaitaan.

Itse vietän viikonlopun aikana puoli vuorokautta Maailman kirjat -teltassa. Ensin selvitän haastattelussa Intia-polkaisuprojektin käänteitä ja sitten notkun kirjakaupan tiskillä ”saarnaamassa” pyöräilyterapian parantavista voimista ja selventämässä retkieni yksityiskohtia. Surffailen sujuvasti Italian, Tunisian, Intian, Thaimaan, Vietnamin ja Laosin maisemissa, mutta myös Suomen metsäteillä.

Saan kuunnella lukuisia elämäntarinoita. Pyöräily ja vieraiden kulttuurien kohtaaminen yhdistävät. Tapaan muun muassa naisen, joka on opettanut helluntailaislähetystyöntekijöiden lapsia Intiassa Andhra Pradeshin osavaltiossa Masulipatnamissa, pikkukaupungissa, johon matkailijat eivät yleensä eksy. Itse kuskasin parikymmentä vuotta sitten suomen kielen kielioppikirjaa Masulipatnamiin herra P. Narasimha Raolle, ex-anoppini esperantisti-kirjeenvaihtoystävälle.

Lainaus

Sotamuseon pihalla Saigonissa

Matti Rämö — Fri, 28 May 2010 19:11:24 +0000

Saigonin eli Ho Chi Minhin sotamuseo on pysäyttävä paikka. Entisissä USA:n propagandayksikön tiloissa esitellään nyt Vietnamin sodan kauhuja valokuvin ja esinein. Kokoelmiin kuuluu myös inhorealistisia näytteitä kemiallisen sodankäynnin seurauksista. Paikka hiljentää. Muutaman miljoonan vainajan sodasta on vaikea löytää myönteistä kommentoitavaa. Kenenköhän vapautta 2,5 miljoonaa amerikkalaissotilasta täällä puolustivatkaan? Yhdysvaltalaisen kemian teollisuuden vai aseteollisuuden markkinoiden vapautta? Sodan ideologinen oikeutus oli yhtä vahvalla pohjalla kuin Neuvostoliiton hyökkäyksessä Afganistaniin.

Phnom Penhin kauhugallerioiden jälkeen Saigonin War Remnants Museum on kuitenkin ”inhimillinen” paikka, sillä Phnom Penhin museoissa oli myös toteutettu julmuuksia, toisin kuin täällä jossa amerikkalaiset tiedotusalan ammattilaiset keskittyivät luomaan oikeaa henkistä ilmapiiriä massiivisten, teollisen mittakaavan hirveyksien hyväksymiselle. Seinillä ja lattioilla ei ole poiskuluneiden veriroiskeiden dna-jäämiä. ”Vain” henkinen perintö siitä, kuinka vapauden ja isänmaallisuuden ylevät ideat häväistään valtapelillä, suvaitsemattomuudella ja erilaisuuden pelolla.

Sisätilojen ahdistusta lieventävät museon pihamaalle levitetyt lentokoneet, panssarivaunut ja erilaiset pommit. Hymyilevät turistit voivat kuvauttaa itseään isojen esineiden edessä, ja huomion voi vaivatta kiinnittää inhimillisen kärsimyksen sijasta sotateknologian entisiin huippuluomuksiin, aikansa edistyneimpiin insinöörityön näytteisiin. Ja ainahan sotateknologian kehittämisestä tihkuu edes jotain hyödyllistä siviilipuolellekin. Sitäkin voi yrittää arvuutella aurinkoisella pihalla.

Ken on kiinnostunut kylmän sodan jäänteistä lähiseudullamme, niin esimerkiksi esoteerisen maantieteen koulukunnan aktiivit ovat käyneet muutaman kerran tutkailemassa hylättyjä neuvostoajan bunkkereita Virossa, sitä kuinka tilat voivat jäädä aikojen saatossa elämään omaa hylättyä elämäänsä, uutta vaihettaan. Kuvasatoa kevätretkeltä löytyy osoitteesta http://esoteerinenmaantiede.blogspot.com/2010/05/eestilaisvalahdyksia.html.

Matkakirjan kirjoittaminen on taas jumissa. Olen jämähtänyt Ho Chi Minhiin. Tällä kertaa syynä ei ole menneisyyden jäsentämisen vaikeus, sillä Kamputsean monipoimuiseen tragediaan verrattuna Vietnamin sota oli kuitenkin perusjuoneltaan aika selkeä. Syyt ovat paljon arkisempia: ajankäyttö karkailee käsistä ja univelka painaa päälle. Työssäkäynti, Intia-kirjan promootiotapahtumat ja -haastattelut ja vehreän metsän kutsuva tuoksu eivät jätä aikaa kirjoittajankammiolle. Yritän pikku hiljaa kuormittaa lihaksia enemmän valmistautuakseni heinäkuun lopun fillarireissua varten. Suuntana tulee olemaan Jäämeri.

Lainaus

Valkovuokkoiseen metsään vai Mekongin suistoon

Matti Rämö — Fri, 21 May 2010 21:31:41 +0000

Kesäkelien yllättävä ilmaantuminen laittoi matkakirjan kirjoittamisen työmoraalin kovalle koetukselle. Hikoilenko mieluummin lämpimän pehmeässä ulkoilmassa kuin kirjoittajankammion trooppisessa paahteessa Mekongin suistoalueella?

Ensimmäiset pari päivää sinnittelin tekstin kanssa suiston kosteissa riisipeltomaisemissa tutkijan ja graduntekijän ankaran työmoraalin pakottamana. Sillä hommahan ei edisty, ellei sulje muuta maailmaa oven ulkopuolelle tuntikausiksi kerrallaan. Tyydyin aamuisiin ja yöllisiin pikavisiitteihin suven sylissä.

Mutta vastarintani murtui kolmantena päivänä, kun ihana kesäinen lämpö pääsi kuiskuttelemaan liian pitkän aikaa korvaani lempeän suloisia sanoja. Tuomien huumaava tuoksu ja metsän valkoinen vuokkomatto ja pihkainen parfyymi. Muistoni lapsuuden kesien onnesta nousivat fyysiseksi kokemukseksi. Viiden tunnin polkemisen jälkeen tunsin oloni stressittömäksi, aikataulujen näennäinen kireys haihtui oudoksi harhaksi.

Seuraavan päivän viisituntinen satulassa vain vakuutti valinnan oikeudesta. Kyllä todellinen elämä virtuaalitodellisuuden voittaa mennen tullen. Jopa piipahdus Kehä kolmosen varren tympeään maisemaan näyttäytyi auringonlaskun valossa ihmeelliseltä ja tarunhohtoiselta.

Lainaus