Blogit - ennakointi

Tee tulevaisuutesi - nyt!

Anna Solovjew-Wartiovaara — Fri, 21 Aug 2015 10:41:47 +0000

Katso kristallispalloon: mitä näet? Joskus tuntuu, että olisi ihana nähdä tulevaisuuteen. Joskus taas muutosvauhti tuntuu niin hurjalta, että haluaisi ummistaa silmänsä.

Mutta silmiä ei kannata sulkea, eikä muutosta ja epäjärjestystä pelätä. Epävarmuutta pitää syleillä, sanoi Nassim Taleb Tomorrow-tulevaisuustapahtumassa Helsingissä kesäkuussa. Musta joutsen -kirjan kirjoittaja ja epävarmuuden asiantuntija kertoi seminaariyleisölle, miten selvitä yllättävistä tapahtumista, mustista joutsenista. Hänestä muutokselle, epävarmuudelle ja kaaokselle ei pidä yrittää tulla vastustuskykyiseksi, koska se tarkoittaa, että pysyy samana. Sen sijaan pitää pyrkiä “epähauraaksi” (antifragile): kehittyä epäonnistumisten ja kokeilujen avulla. “I’d rather be antifragile than smart. People tend to overestimate knowledge over experimentation. Rather you should think how to “milk” your lack of knowledge.”

Kokeilemisen tärkeyttä korosti myös Tuuti Piippo, Future makers -kirjan kirjoittaja. Hän puhui tulevaisuuden tekijöistä, sankareista (esityksen kalvot). Piipon resepti tulevaisuuden tekemiseen on seuraava:

tue “hulluja”: anna tila uteliaisuudelle, repimiselle ja uudelleen rakentamiselle,
yritä ymmärtää: kysy, miksi, miksi ei, mitä jos, miten voin tehdä tämän paremmin?
johda esimerkillä: kerro tarinasi, seuraa intohimoasi, jaa etenkin ne nolot kokemukset.

Piippo kehottaa kokeilemaan asioita ja aloittamaan NYT, ei vasta sitten, kun tietää, kuinka tehdä.

Piippo puhui myös virtuaalitodellisuudesta. Hänestä virtuaalitodellisuus voisi pelastaa journalismin: sillä on suuri vaikutus maailmaan ja siihen, kuinka maailman näemme. Esimerkiksi Syyria-uutisointi muuttuu radikaalisti, jos yleisö pääsee tapahtumapaikalle mukaan. Itse toivoisin näkeväni mediataloilta kokeiluja virtuaalitodellisuuden tai lisätyn/yhdistetyn todellisuuden saralla. Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa tutustua vaikka Turun yliopiston tai VTT:n projekteihin.

Riko ajatuskuplasi ja ryhdy hommiin!

Media-alalla pohditaan ankarasti, mihin suuntaan mediankäyttö, teknologia, mainosrahat ja sisällöt kulkevat. Valitettavasti kristallipallo ei auta, sillä tulevaisuutta ei voi ennustaa. Tulevaisuudesta voi kuitenkin saada otteen ajattelun avulla - sitä voi ennakoida. Ja hyvä uutinen on, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa, tulevaisuus ei ole ennalta määrätty.

Tulevaisuuteen voi suhtautua preaktiivisesti eli havainnoida kehityssuuntia, haarukoida mahdollisia tulevaisuuspolkuja ja valmistautua odotettuun muutokseen. Tärkeää on rikkoa ajattelua mahdollisesti rajoittavat kuplat ja olla avoin muutoksille. Mutta preaktiivisuus ei riitä, pitää olla myös proaktiivinen eli toimia halutun muutoksen aikaan saamiseksi. Pitää tehdä joka päivä valintoja ja tekoja, jotka vievät maailmaa haluttuun suuntaan. Haluammeko maailman muuttuvan kanssamme, ilman meitä vai meitä vastaan?, kuten tulevaisuudentutkija Michel Godet on sanonut.

Tulevaisuutta voi kuitenkin olla vaikea muuttaa yksin. Yksi esimerkki uudenlaisesta tulevaisuustyöstä, ennakoinnin yhdistämisestä tekojen tekemiseen sekä avoimuudesta on Ylen TV:n ja Areenan päällikön Risto Kuulasmaan luotsaama Yle Prophecy, jossa niin yleläiset kuin ulkopuoliset tahot on otettu mukaan Yle Areenan tulevaisuusvision suunnitteluun. Ja pelkän visionnin sijaan tapahtuu myös paljon kokeiluja.

Ja vielä pähkinänkuoressa, miten tulevaisuudesta voi saada otteen:

Avaa silmäsi
Ole avoin
Havainnoi muutoksia
Jaa
Kuvittele
Kokeile

Jos haluaa pysyä maailman menossa mukana, pitää kurkottaa tulevaan ja alkaa tehdä haluamaansa tulevaisuutta. Yle Prophecy-tapahtumassa puhuneen Pia-Henrietta Kekäläisen sanoin: “You need to eat local, think global, act universal and be cosmical. Go make some epic stuff now!”

Kirjoittaja on tulevaisuuspohdintoihin hurahtanut yleläinen.

Lainaus

Leikkien futuristiksi - Mr ja Mrs Future ja 5(6) makrotason muutoshaastetta

Satu Keto-Kantele — Wed, 20 Nov 2013 20:31:33 +0000

Tulevaisuudentutkimuksen opintokokonaisuuden toisen opintojakson alkajaisiksi meille jaettiin kiinnostavaa luettavaa: matkakirje Kaliforniasta, jossa esiteltiin kuusi makrotason muutoshaastetta.

http://api.ning.com/files/1f39uemFXlsA*RZNuoczcS2joPqW4mp9*r*xWvE-OZ2R-h...

Matkakirjeen lopussa mainitaan IFTF:n suunnittelmasta kehittää tulevaisuusprojektien teemojen ympärille pelejä, koska pelit ”ovat jo nyt, mutta ennen kaikkea tulevaisuudessa keskeisen tärkeä tapa saada ihmiset kiinnostumaan ja sitoutumaan kompleksisiin aihekokonaisuuksiin”. Pelasimme ensimmäisellä jaksolla Mr ja Mrs Future -lautapeliä ja pelaaminen oli varsin inspiroivaa. Lisäksi pelillisyys terminä on megatrendin asemassa esimerkiksi sisällönsuunnittelussa mediataloista ainakin Yleisradiossa kuten myös uusien oppimistapojen suunnittelussa tulevaisuuden perusopetuksessa.

http://www.utu.fi/fi/yksikot/brahea/koulutus/Documents/AVATAR_VIRTUAALIMAAILMAT_JA_PELILLISYYS_OPETUKSESSA.pdf

Pelatessamme Mr ja Mrs Future -peliä pienryhmässämme sikisi kiinnostavaa keskustelua ja monenlaisia eri todennäköisyysasteen tulevaisuudenskenaarioita. Useat niistä tangeeraavat matkakirjeen kuuden makrotason muutoshaasteen kuvauksen kanssa. Pelilautaa kiertäessämme käsittelimme tavalla tai toisella viittä kuudesta IFTF:n makrotason haasteesta.

Sosiaalinen tuotanto
Mikä on tulevaisuudessa open source –innovoinnin asema yksityisellä rahalla tehdyn kehitystyön kilpailijana/vertaisena/vaihtoehtona? Kuka omistaa tulevaisuuden patentit ja ideat ja kuinka merkittävää on kenellä edellä mainittuihin on varaa? Haluavatko yritykset investoida kehitykseen mikäli patenttisuojan laajuuteen tulisi merkittäviä muutoksia? Lääketeollisuudessa tämä kysymyksenasettelu on jo olemassa ja lääketeollisuuden monopoliaseman nähdään jo nyt olevan (myös, toisaalta) epäreilu ja aiheuttavan globaalia epätasa-arvoisuutta.

http://www.fedcirc.us/the-controversy-about-patents-for-pharmaceuticals.php

http://www.lakimiesuutiset.fi/artikkeli?artid=652

Deindustrialisaatio, erityisesti tulevaisuuden energiakysymys
Pohdimme ryhmässämme sitä, kuinka energiakysymyksessä korostuvat mm. sen riittävyys, uusiutuvuus ja uusiutumattomuus että siirrettävyys. Ovatko mantereet ja niiden sähköverkot tulevaisuudessa turvallisuussyistä eristettyjä? Olisiko vastaus turvallisuusriskeihin langaton energiansiirto? Missä ajallisessa vaiheessa langaton sähkönsiirto on suuruusluokaltaan merkittävämpää kuin nykyiset toteutettavat innovaatiot, esimerkiksi kännykän lataaminen piuhatta?

http://news.cision.com/fi/vtt-info/r/myos-kannykoita-pienemmat-laitteet-...

Lisäksi, missä vaiheessa kehitetään energiamuoto, jota ei tarvitse varastoida? Uusiutuvan energiatuotannon ”hukkahävikki” on erityisesti tuulivoiman osalta ratkaisematta.

http://www.co2-raportti.fi/?page=ilmastouutisia&news_id=3937

Pohdimme myös millaisia uusia energiantuotannonmuotoja voitaisiin vielä kehittää? Jotta keksinnöstä olisi vaihtoehtoiseksi energiamuodoksi, pitäisikö sen olla kaikkialla sovellettavissa? Esimerkkinä globaalisti sovellettavissa olevista keksinnöistä villistä kortista jo heikoksi signaaliksi muuttunut idea pissalla latautuvasta kännykästä:
http://www.hs.fi/tiede/K%C3%A4nnyk%C3%A4n+voi+kohta+ladata+pissaamalla/a...

Dematerialisaatio, erityisesti 3D-printtaus
Mitkä ovat 3D-printtauksen mahdollisuudet ja rajat? Voiko nälänhädän ratkaista printtaamalla ruokaa?

http://qz.com/86685/the-audacious-plan-to-end-hunger-with-3-d-printed-food/

Printatun 3D-ruoan jakelussa jakeluinfran rooli ja kustannukset pienenisivät merkittävästi. Siirtyisikö säästetty resurssi suoraan nälkäisiin suihin? Kuinka todennäköistä on, että vaikka vuoteen 2040 mennessä olisi keksitty tapa ruokkia koko maapallon väestö tavalla tai toisella ravinto jakautuisi tasaisesti?

Mikä on 3D-printtauksen arvostus tulevaisuudessa erityisesti elintarviketuotannossa? Kasvatetaanko köyhemmillä alueilla ”vähän, mutta aitoa perunaa, hirssiä, maissia ja kehittyneissä maissa 3D-printataan teknologiahuumassa ”epäaitoa ruokaa”? Entäpä inhimillisten virheiden mahdollisuus 3D-printtauksessa? Väärin printattuna tuloksena olisi virtu- Creutzfeldt-Jakobin tauti? Joka leviäisi virtuaalisesti?

Pohdimme myös tulevaisuuden mobiililaitteiden tai vastaavien suomia mahdollisuuksia keinotekoisten ja ”hiilivapaiden” kokemusten luomisessa. Virtuaalikypärän ja ruokapillerin yhdistelmällä olisi mahdollista luoda illuusio viikottaisesta vähähiilisestä pizzareissusta Roomassa. Syömisen mielihyvä, sosiaalisen kanssakäymisen illuusio ja tunnetason kokemus tuotettaisiin teknologian avustuksella.

Informaation intensivisoituminen

Olisiko mahdollista, että tiede ei enää kehity tietyn kehityspisteen jälkeen? Ettei ole enää tarpeen oppia mitään uutta, vaan merkittäväksi nousee tiedon hankinnan ja sen soveltamisen opettaminen ja opettelu? Tuleeko olemaan niin, että faktatiedon opettelu on turhaa ja täten sinänsä koko opiskelu on turhaa, koska kaiken tiedon voi kaivaa esiin silmänräpäyksessä ja lukaista tai printata halutusta pinnasta esimerkiksi ”sixth sense devices” -tekniikalla. Tähän tiedon soveltamisen korostamiseen on jo toki siirrytty osittain jopa peruskouluasteella, mutta silti ulkoaopettelu korostuu opetussuunnitelmissa ja kokeiden sisällössä. Kuinka kauan?

Tulevaisuudessa on myös mahdollista, että laitteet enenevässä määrin manipuloivat ihmisiä, tai ihmiset antavat laitteiden manipuloida itseään esimerkiksi siten, että on luotavissa keinotekoisia tunnetiloja, jotka johtavat haluttuun toimintaan: siivousmoodi, gradumoodi, hyvä feelis-moodi. Keinotekoisille tunnetiloille ja niitä luoville laitteille olisi jo nyt tilausta ajatellen yksineläviä, laitostuneita vanhuksia. Millaiset mahdollisuudet tulevaisuus luo aisteja ja tunnetiloja tukeville ja torjuville ”brain to computer” –sovelluksille? Haluammeko me niitä?

http://bits.blogs.nytimes.com/2013/08/04/disruptions-rather-than-time-co...

Biomolekyylistyminen

Nanoteknologian avulla on mahdollista luoda tulevaisuudessa ikuinen elämä. Tai ainakin huomattavasti parantaa nykyistä. Missä kulkevat nanoteknologian rajat lääketieteellisessä käytössä? Kaikki eivät ole suhtautumassa tulevaisuuden innovaatioihin pelkästään riemulla. Esimerkiksi kuurouden ”parantaminen” nanoteknologian keinoin myös arveluttaa.

http://aikalainen.uta.fi/2010/03/10/keskushermoston-portit-aukeavat/

Tulevaisuudessa solut eivät enää vanhene, ihminen ei enää vanhene, kukaan ei enää kuole. ”Rikkinäiset solut” on mahdollista korvata yksi toisensa jälkeen nanoteknologialla. Tiede auttaa yksilöä parantamaan alkuperäistä itseä. Kiinnostava kysymys on missä vaiheessa ihminen muuttuisi alkuperäisestä itsestä kopioksi? Kuinka kauan ihminen on vielä ihminen? Missä menee ihmisen, kyborgin ja robotin raja? Ja mitä sellaisessa maailmassa tehtäisiin syntyvyydelle, jossa putken toisesta päästä ei poistu kukaan?

Ja nyt paluu alkuun ja arvio pelillisyyden keinoin tehdystä tulevaisuudenvisioinnista - lautaa kiertämällä pääsimme mielestäni tavallista ryhmäkeskustelua nopeammin pohtimaan sekä todennäköisiä- että enemmän far out -skenaarioita. Kiinnostavaa, millaisia ovat IFTF:n tulevaisuuden projektit ja niihin kehitetyt pelit/alustat.

Mr ja Mrs Future- peli ladattavissa:

http://www.mrandmrsfuture.com/game.html

Lainaus

”Skenaariotekniikka on ******stä” ja muita jännittäviä arvioita

Satu Keto-Kantele — Tue, 03 Sep 2013 14:33:57 +0000

Palaan tänä syksynä opiskelijaksi. Kesään mennessä tehtävänäni saada kasaan 25 opintopistettä Tulevaisuudentutkimuksen verkostoakatemiassa Turun kauppakorkeakoulussa. Olen innoissani mahdollisuudesta päivittää osaamistani ja pätevöityä muodollisesti työssä, jota olen tehnyt itseoppineena ja otona. Toiveeni on, että jos yhden asian opin, opin artikuloimaan miksi havainnointi, ennakointi ja tulevaisuuden arvaaminen on tärkeää, välttämätöntä.

Olen työskennellyt vuodesta 1996 Yleisradiossa eri tehtävissä mm. toimittajana, tuottajana ja YleX-kanavan päällikkönä. Viimeiset kaksi vuotta kotipesäni on ollut Yle Luovat sisällöt, yksikkö, jossa tehdään Ylen ”itsetekemät” asian-, kulttuurin ja viihteen- , lasten ja nuorten- ja draaman sisällöt. Yksi päätehtävistäni on ollut vastata yksikön tulevaisuustöistä ja niiden tekemisestä. Metodina olemme käyttäneet skenaariotekniikkaa. Viime keväänä demosimme pariin otteeseen Stanfordin yliopistossa kehiteltyä ”Radical Innovation” –menetelmää.

Kokemukseni perusteella suhtautuminen ennakointiin ja erityisesti laaja-alaisiin tulevaisuustöihin on joko tai. Mukaan mahtuu todella motivoituneita ”uusinajattelijoita”. Heillä on taito ajatella strategisesti ja muotoilla monimutkaiset yksiselitteisen ymmärrettäväksi. Ja saada lopputulemana aikaan visio, missio ja kasa konkreettisia hankkeita.

Osalla sisällönkehittäjistä takapuoli ei kestä ennakoimisessa tarvittavaa pitkäjänteistä käsitteellistä ajattelua. Ennakointia jopa vastustetaan eikä sitä nähdä ”oikeana työnä”.

Jokaisessa työryhmässä on vähintään yksi henkilö, joka aloituspalaverissa ajassa 0.05 tuo ilmi asenteensa: ”olis niitä oikeitakin töitä tehtävänä”. Osa porukasta hyökkää viimeistään muutosvoimia skannatessa metodin kimppuun ”skenaariotekniikka on ihan *******stä, ”innovatiiviset yritykset käyttävät delfoi-metodia”. Osa syyttää vetäjiä kompetenssin puutteesta, osa puolestaan ei näe mitään relevanssia väestöennusteen 2030 ja radio- tv- ja verkkosisältöjen suunnittelun välillä ja ilmoittaa, että ”täällä olis vähän kapinamielialaa ilmassa”.

Tilanne on sama monissa yrityksissä. Futuristi Elina Hiltusen mukaan suomalaisten yritysten ennakointityö on kokonaisuudessaan lapsenkengissä ja ”käytännön tasolla ennakointi on kehittymätöntä”.

Vetäjän yksi tärkeimmistä tehtävistä on avata keskustelua siitä, miksi tulevaisuustöiden tekemistä oikeampaa työtä ei voi olla - ainakaan sisällönkehityksestä vastaaville henkilöille. Että ennakoimalla voi saada jopa epäreilua kilpailuetua ja se voi estää tekemästä typeryyksiä eli vääriä valintoja.

Muutossokeutta on ollut edustamallani toimialalla siitä huolimatta, että ”median murros” on bingottu jokaiseen viime vuosin tehtyyn strategiapaperiin. Muutos kyllä nähdään, mutta hankalampaa on arvioida miten nopeasti muutos tapahtuu ja mitä kokoluokkaa sen merkitys lopulta on.

Aloittaessani tulevaisuuden ennakoinnin opiskelun jaan oppimaani tässä blogissa ja pohdinm millä metodilla ja laajuudella ennakointia tulisi tehdä ja keitä ottaa ajatteluun mukaan. Kevääseen mennessä olen viisaampi siitä toimivatko tuntemani metodit myös teoriassa.

Ps. Viihteen tulevaisuustyössä visioitiin niskaan asennettavaa zippiä, jonka kautta vaihtelemme mediasisältöjä keskenämme. Nuorten tulevaisuustyössä pulpahti esiin ”Hevosvampyyrit”. Nähtäväksi jää.

Kiinnostavaa (tentti)luettavaa:

Elina Hiltunen: Matkaopas tulevaisuuteen (2012)

Tulevaisuudentutkimus toim. Kemppainen, Kuusi, Söderlund (2003)

Wendell Bell: Foundations on Futures Studies (2009)

Aaltonen, Jensen: Mr & Mrs Future ja 5 suurta kysymystä (2012)

Mika Mannermaa: Jokuveli (2008)

Seppänen, Väliverronen: Mediayhteiskunta (2012)

Lainaus

Tutkija: Ennakointia arvostetaan, muttei osata

Tuija Aalto — Tue, 24 Feb 2009 21:14:06 +0000

50-luvulla amerikkalaisissa ja eurooppalaisissa yrityksissä osattiin pitkän tähtäimen ajattelu. Nyt se taito on unohtunut - yrityksissä ei ole aikaa ajatella, sanoo ennakointia suomalaisille yrityksille tällä viikolla opettanut tohtori William Cockayne Stanfordin yliopistosta.

Cockaynen mukaan pitkän tähtäimen ajattelu on hyödyllistä. Ei sillä, että tulevaisuutta pystyttäisi ennustamaan, vaan koska tulevaisuus tehdään.

Ensin on ymmärrettävä, missä ollaan nyt. On luotava konteksti käsiteltävänä olevalle ongelmalle, miten tähän on tultu ja mitkä kaikki asiat liittyvät kuvaan. Kontekstin muodostamisen jälkeen voidaan ottaa muutama kiinnostavin teema aseteltavaksi nelikentälle. X- ja Y - akselien arvoina kannattaa välttää polarisoivia hyvä-paha -arvoja - niillä syntyy latteita itsestäänselvyyksiä.

- Jos teet nelikenttää autoteollisuudelle ja otat x-akseliksi hinnan, saat tulokseksi havainnon, että mitä enemmän haluttuja ominaisuuksia, sitä kalliimpi auto. Onpa kiinnostavaa, Cockayne varoittaa sarkastisesti. Kaikki asiat eivät vain asetu kiinnostavasti nelikenttään. Nelikenttään sopivien asioiden poimimista ei oikein voi opettaa, ennakointiguru sanoo, ja kehottaa harjoittelemaan sinnikkäästi.

Työpajassa, johon osallistuin, oli parikymmentä yrityselämän edustajaa kansainvälisistä suuryrityksistä Väisälästä UPM-kymmeneen ja Nokiaan. Tavoitteena oli tutustua metodiin, mutta prototyyppeinä syntyi huikeita visioita: älykkäistä paperikuiduista rakennettu koti, energiaomavarainen talo kallioon varastoituine lämpöineen, urbaani kaupunkiliikennetietopankki, joka yhdistää Cityfillarit, City car Club - autovuokrauskonseptin ja Reittioppaan paikkatietoiseen taskukarttasovellukseen.

Ryhmä, jossa itse olin, lähti hakemaan vastausta nykyihmistä piinaavaan viestintästressiin. Työ ja vapaa-aika sekoittuvat, kun viestintälaitteet ovat aina mukana. Miten yhdistää tavoitettavissa oleminen keskittymiseen saumattomasti? Kyllähän jo nytkin kännykkäänsä voi asettaa eri profiileja, mutta tosielämässä ei aina voi ennustaa, milloin pääsee uppoutumaan vapaa-ajan harrastukseen tai työn virtaan ns. flow-tilassa.

Ratkaisumme on aivojen alfa-aaltoja tunnistava yleiskaukosäädin: kun aivoaaltojen lukija huomaa, että olen luovassa ja keskittyneessä tilassa, se vaimentaa kaikki sisääntulevat puhelut ja jättää hälyttämättä sahköposteista ja tekstiviesteistä.

DIP FI innovatioverkoston järjestämässä ennakointityöpajassa käytiin läpi ennakoinnin kolme askelta nykytilan ymmärtämisestä mahdollisuuksien tunnistamiseen ja ratkaisujen keksimiseen.

Seminaarin vetäjä kertoo tässä videohaastattelussa vaikutelmiaan suomalaisesta ennakointiosaamisesta tuoreeltaan työpajan päätteeksi.

Lainaus