Juhannusta Vietnamin vuoristoteillä

Matti Rämö — Sat, 26 Jun 2010 15:35:45 +0000

Kesäyön houkuttelevat pyöräilypolut ja Intia-kirjan markkinointiponnistukset ovat ryydyttäneet matkantekoni Vietnamin halki kohti Laosia. Mutta juhannusrituaalien pitkä viikonloppu on hyvä hetki palata kirjoituskammion rauhaan. Varsinkin kun Italia lähti niin nolosti kotiin kesken jalkapallon MM-kisojen. (Miksei Napolin hyökkääjä Fabio Quagliarella saanut enempää peliaikaa?!?). Kirjoittaminen on hyvää surutyötä.

Tavoitteenani oli saada Kaakkois-Aasian-tekstin ensimmäinen versio valmiiksi ennen heinä-elokuun Jäämeren-polkaisua, mutta toukokuun helteet katkaisivat työmoraalin ja kirjan myyntityön lisäksi sitouduin lukemaan Intia-teosta näkövammaiskirjaston studiossa äänikirjaksi. Olen surffailut päivästä toiseen menneiden, nykyisten ja tulevien polkaisujen maisemissa. Bangkokiin en ehdi ennen Lappia, mutta nyt yritän rykäistä matkakirjaa edes viikon verran eteenpäin ja vuorten yli takaisin Mekongjoelle.

Mietiskelymusiikilla höystetyt kuvat, kartat ja muistiinpanot sinkauttavat minut takaisin Vietnamiin puskemaan helteisiä ja pitkiä mäkiä ylös, pukemaan vuoriston vilpoisassa aamussa kosteaa ja viileää vaatetta, ihmettelemään kylien arkea sekä kilistelemään kelloa iloisesti kannustaville ihmisjoukoille. Aina ei yhteiseen kokemiseen tarvita edes yhteisiä sanoja.

Lainaus

Pikavuorosta myöhästyneet Mekongin etiäiset

Matti Rämö — Fri, 30 Apr 2010 15:27:49 +0000

Kirjoittaminen muuntaa arkitodellisuuttani. Kun olen illalla ja yöllä viettänyt tuntikausia muistiinpanojen, valokuvien, karttojen ja taustagoogletusten kanssa, ilmaantuvat matkakirjan päivän tapahtumat uniin. Mutta nämä menneet kokemukset vaikuttavat myös valvetilassa.

Kun kirjoitin maaliskuussa ilmestynyttä Polkupyörällä Intiassa -eeposta, kävin moneen kertaan läpi matkan Varanasiin ja etenkin siellä toimitetun äidin tuhkaseremonian tunnetilojen koko skaalan. Ahdistuksen, tuskan, surun ja vapautumisen.

Mutta muuntuvan valvetilatodellisuuden tuntemukset liittyvät myös paljon arkisempiin asioihin. Jos olen ährännyt päivän tekstissä liian pitkän jakson keskipäivän paahteessa ja päätynyt vielä syystä tai toisesta kasvokkain nousevan oman v-käyräni kanssa, niin vastaava väsynyt ärtymys tunkee läpi kuukausien viiveellä. Jos päivä on ollut tien päällä tavanomaista positiivisempi, niin euforian jälkimainingit nousevat esiin menneisyydestä kuin pikavuorostaan myöhästyneet etiäiset.

Vapun aatonaattona nämä myöhässä aikataulustaan matkaavat etiäiset saivat poikkeuksellisen inkarnaation hahmot. Poljin aamulla asteittain kiihtyvässä tihkusateessa Suomen Akatemian tiedeaamiaiselle. Sade oli ollut lähtiessä juuri niin hentoa, etten viitsinyt laittaa sadeviittaa päälle. Vajaan tunnin matkaamisen jälkeen olin vettynyt, ja perillä ilmastoitu tila tuntui liian viileältä. Mutta Mekongjoen patorakentamisen ongelmiin perehtyneet Teknillisen korkeakoulun tutkijat Marko Keskinen ja Olli Varis onnistuivat palauttamaan minut helteiselle, tulvivalle riisitasangolle, jossa kalastajat kahlaavat leveissä pelto-ojissa heittämässä verkkojaan sameaan veteen. Kuuma paahde lämmittää mieltäni ja kehoani.

Lainaus

Blogit - Mekong

Juhannusta Vietnamin vuoristoteillä

Pikavuorosta myöhästyneet Mekongin etiäiset