Blogit - kolumni

Harakka: Mykän omistajan ääni

Timo Harakka — Mon, 27 Jun 2011 06:12:22 +0000

Jyrki Katainen yrittää lanseerata hallitukselleen nimeä Sixpack, mutta kun 88-sivuisen hallitusohjelman lukee, ainoa oikea nimi on Pupukuusikko.
Arkojen jänisten hallitus ei voi päättää mitään, kun demarit ja kokoomus torppaavat toisensa kaikissa avainministeriöissä. Jos Alexander Stubb yrittää hivuttaa Suomea Natoon, Erkki Tuomioja varmistaa, että näin ei käy. Työ- ja elinkenioministeriössä Jyri Häkämies ja Lauri Ihalainen pitävät huolen, että aina kun astutaan askel eteenpäin, astutaan samalla toinen taakse.
Näin Suomi pysähtyy neljäksi vuodeksi.

Häkämiehellä on toinenkin taistelupari, valtion omistajaohjauksesta vastaava vihreiden Heidi Hautala. Viimeksi Häkämiehen omalla kaudella ohjaaminen oli samaa tasoa kuin Jyrki Järvilehdolla.
Vaikka valtioenemmistöisen Fortumin toimitusjohtaja Mikael Lilius oli kuohuttanut kansaa yli kymmenen miljoonan optiosaaliillaan, vasta lama lopulta leikkasi monopolimiesten lottopotit. Uuden haliltuksen ohjelmassa mainostetaan johdon palkkioiden ”kohtuullisuutta”. Nousukausi näyttää, miten ministeri Hautala joutuu asiassa kiemurtelemaan.
Vasta pakon alla Jyri Häkämies salli hallintoneuvostojen jäsenten palkkioiden julkistamisen ja vasta pakon alla hän lopetutti nuo poliitikkojen kultapossukerhot Fortumista ja Neste Oilista viime keväänä.
Neste Oilin hallintoneuvoston puheenjohtajana Heidi Hautalalla on kokemusta valtioenemmistöisestä yhtiöstä. Se ei paljon rohkaise. Kymppitonnin vuosipalkkiota vastaan hän katsoi sormiensa läpi sademetsien raiskausta, jolla Neste Oil saa Indonesiasta palmuöljyä niin sanottuun bio-dieseliinsä.
Ja Fortum satsaa edelleen ydinvoimaan, nyt siis vihreän ministerin omistajaohjauksessa. Samalla vihreät ovat hyväksyneet kolmasosan leikkaukset uusiutuvan energian tukiin. Siinä on taas taitelemista.

Uusi hallitus vakuuttaa, että yhteiskunnan omistamat yhtiöt kantavat yhteiskuntavastuuta. Kuulostaa järkeenkäyvältä. Hallitusohjelman viimeisillä sivuilla luvataan, että omistusohjausta vahvistetaan. Tästä Kauppalehti ehti jo ihmetellä (20.6.), miksi ihmeessä pitää erikseen korostaa yhtiön vastuuta henkilöstöstä.
Vastaus luettiin lehdistä tänään: Stora Enso joutuu maksamaan 5,8 miljoonan euron korvaukset näennäisistä YT-neuvotteluista, kun se lopetti Kemijärven tehtaan kolme vuotta sitten.
Suurimpana omistajana valtio ei käyttänyt ääntään, vaan seurasi mykkänä sivusta, kun Stora Enso sulki ja sulkee kannattavaa tuotantoa. Se on Suomessa halpaa. Samaan aikaan Nokia joutui maksamaan saksalaisille Bochumin-tehtaan sulkemisesta 40-kertaisen summan.
Sopivaa ehkä onkin, että kehitysyhteistyöministeri on myös kehitysalueministeri.

Mutta markkinataloudessa kun eletään, valtio on usein voimaton. Strategisesti tärkeiden valtionyhtiöiden lisäksi valtion omistusyhtiö Solidium pyörittää yli 8,2 miljardin euron omaisuutta. Valtio on myös Sampon suurin omistaja, mutta Björn Wahlroos ei paljon ohjausta kaipaa.
Kun Ruotsin hallitus halusi poistaa Nordean johdolta bonukset, suuromistaja Wahlroos palautti ne yhtiökokouksessa. Siinä nöyryytettiin kahden maan ministerit yhdellä kertaa.
Herra se on herrallakin – tai tässä tapauksessa, rouvallakin.

Lainaus

Harakka: Harmaan talouden pikkurikolliset ja isot konnat

Timo Harakka — Wed, 15 Jun 2011 17:23:51 +0000

On äärimmäisen harvinaista, että eduskunnassa kaikki puolueet ja kaikki kansanedustajat ovat samaa mieltä jostain asiasta. Tämä historiallinen hetki koettiin 3. helmikuuta.
Veteraanikansanedustaja Pekka Vilkuna (kesk.) totesi, että ”Tästä asiasta eduskunta on yksituumainen kuin 25 millin naula.”

Mikä oli tuo asia?
Eduskunta hyväksyi yksimielisesti harmaan talouden torjuntaohjelman.
Jokainen puhuja piti välttämättömänä, että viiden miljardin euron veroaukko
paikataan – ja että rakennuksilla, ravintoloissa ja kuljetusalalla pelataan
reilua peliä, jossa rehellinenkin yrittäjä voi menestyä.
Neljä kuukautta sitten eduskunnassa jokainen puolue vannoi, että nuo 25
toimenpidettä sisältyvät seuraavaan hallitusohjelmaan, oli hallituksessa
kuka tahansa.

Kuinkas sitten kävikään?
Muutama päivä sitten Voima-lehti julkaisi hallitusneuvotteluista saamansa
muistion, josta käy ilmi, että kokoomus ja RKP yllättäen jarruttavat
harmaan talouden torjuntaa.

Eduskunnan hyväksymä lista ei niille kelvannutkaan. RKP ei halunnut
tiukentaa rangaistuksia eikä lisätä viranomaisten tiedonsaantia. Kokoomus
ei suostunut siihen, että työmailla tarkastetaan kaikkien saavan
asianmukaista palkkaa, tai että ulkomaiset yritykset joutuvat
rekisteröitymään Suomeen.

Näyttää siltä, että kokoomuksen todellista ääntä ei käytetä eduskunnassa,
vaan Elinkeinoelämän keskusliitossa. Se on tutkimusten valossa kummallista,
sillä harmaan talouden pääaloilla yrittäjien valtava enemmistö pitää pimeää
työtä vakavana kilpailun haittana ja esteenä.
Hallitusneuvotteluissa harmaan talouden työryhmää vetävä demarien Jukka
Gustafsson kuitenkin vakuuttaa, että tilanne on nyt parantunut. Tällä
toisella kierroksella eduskunnan yksimielinen tahto otetaan huomioon,
lainaus, tosi hyvin.

Mutta.
Tärkeä osa harmaan talouden torjuntaa on estää sijoittajien veronkierto,
jolla ulkomaiden kautta voidaan välttää osinko- ja myyntivoittojen
verotusta.Valtio menettää joka vuosi 800 miljoonaa euroa, saman verran
kuin mitä se sijoittaa peruskouluihin.

Edellinen hallitus halusi tehdä tämän veronkierron lailliseksi ja toi
eduskuntaanlain nimettömien hallintarekistereiden laajentamiseksi.

Samalla yritysten omistajatiedot piilotettaisiin, mitä varmasti monet
vallanpitäjät toivovatkin. Tällä hetkellä julkiset tiedot ovat johtaneet
vuosien varrella moniin paljastuksiin: Ulf Sundqvistin bisneksistä
tienrakennusyhtiö Destian suhmurointeihin.
Heti vaalien jälkeen tästä hallintarekisteröinnin laajentamisesta
irtisanoutuivat kaikki puolueet – esimerkiksi kuukauden takaisessa MTV3:n
45 minuuttia-ohjelmassa.

Nyt tämä asia on kuitenkin irrotettu Gustafssonin työryhmästä
hallitusneuvotteluiden korkeammalle tasolle – talousryhmään, jossa kokoomus
ja RKP nyt ajavatkin läpi tätä veronkierto- ja salailulakia.
Irvokkaimmillaan harmaata taloutta torjutaan – yksimielisesti - siten,
että tehdään ratsioita pitserioihin ja virolaisten raksamiesten
parakkeihin. Sen sijaan miljoonasijoittajien rikollisuutta torjutaan siten,
että tehdään rikoksista laillisia.
Liituraitakonnilla on helpompaa. Niillä on aina etujensa ajaja
hallituksessa, istuipa siellä kuka tahansa.

Lainaus

Harakka: Se pyörii sittenkin, vaikka toisin ennustettiin

Timo Harakka — Wed, 08 Jun 2011 11:32:47 +0000

Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu jakoi tänään kristallipallo-palkinnon ennustuslaitokselle, joka onnistui parhaiten arvioimaan viime vuoden talouskehityksen. Tai epäonnistui vähiten. Toissa vuoden syvää sukellustahan ei osannut ennakoida yksikään pankki, tutkimuslaitos tai viranomainen. Keskimäärin mentiin metsään karmeat 7,5 prosenttiyksikköä – rahassa 15 000 000 000 euroa.

Ikävä kyllä viime vuoden talousnousun ennustaminen osoittautui yhtä vaikeaksi kuin romahduksen. Bruttokansantuote nousi reilut kolme prosenttia, mutta ennustajien keskiarvo jäi nollaan pilkku yhdeksään. Päätuomari, professori Kari Heimonen totesi kohteliaasti, että ”talousennusteet aliarvioivat pahasti suhdanteiden voimakkuuden Suomen taloudessa.”

Miten tämä on mahdollista? Kisaan osallistui kymmenen ennustelaitosta, jossa sadat hyvin palkatut tieteilijät uurastavat maailman hienoimpien tietokonemallien parissa. Varmasti syö miestä – ja miehiä nämä talousviisaat edelleenkin ovat – että hatusta vetämällä saa yhtä hyvän tuloksen kuin Suomen parhaiden aivojen työllä.

Syy on suurin piirtein se, että ennustajat eivät ennusta tulevaisuutta, vaan jatkavat menneisyyttä. Vanhojen käyrien päälle pannaan viivotin ja jatketaan viivaa, enintään pikkuisen eri kulmassa. Kun talouteen tulee häiriö, se yllättää kaikki, samoin korjausliike. Hienot yhtälöt ovat yht´äkkiä käyttökelvottomia.

Tämän harrastuksen voisi jättää omaan arvoonsa, paitsi että siihen nojaa koko Suomen yhteiskunta. Ennusteiden varaan rakennetaan hallitusohjelmaa. Se määrittää lopulta, paljonko maksamme veroja ja montako kalapuikkoa jää päiväkotilasten lautasille. Siksi on kohtalokasta, että ennustajat aliarvioivat Suomen vaihtotaseen kaksi- ja puolikertaisesti. Kansantalouden ulkomaanvelka supistui yli kolme miljardia enemmän kuin luultiin ,eli leikkauspaniikki oli siltä osin ihan turhaa.

Myös firmat seuraavat ennusteita, jotka lupasivat huonoja aikoja. Tähän varautuessaan yritykset vähentävät investointeja ja antavat työntekijöille potkuja. Ennustelaitokset odottivat viime vuodelta yksityisen kulutuksen olematonta kasvua. Mutta tosiasiassa me käytimmekin rahaa reippaasti enemmän. Kaupan ja työllisyyden pelastus on siis se, että kansalaiset eivät onneksi lue taloussivuja.

Tälläkin kertaa ylivertainen voittaja oli Nordea-pankki, joka saavutti eri sarjoissa selvästi eniten ykkössijoja. Kymmenestä ennustelaitoksesta vihoviimeiseksi jäi Suomen Pankki, joka meni selvästi useimmin pahiten pieleen.

Tämä on todella huono uutinen. Suomen Pankissa on ylivoimaisesti eniten tutkijoita, dataa ja laskentavoimaa ja hienoimmat makrotalouden mallit. Nämä dynaamis-stokastiset analyysit ovat nyt vakavassa kriisissä, ja sen myötä rahapolitiikka, josta Suomen Pankki vastaa, ja koko talouden suunnittelu. Jos yhteiskunta on auto, niin sen tietokone on nyt sekaisin, mittarit näyttävät mitä sattuu ja ohjaus lukkiutuu itsestään.

Koko taloustiede on syvässä kriisissä, mutta ei tunnusta sitä. Edes maailmanlaajuinen talouslama ei ole saanut aikaan muutosta vanhoissa opeissa, jotka johtavat meitä pahasti harhaan.
Einstein mullisti aikanaan fysiikan; missä on taloustieteen Einstein? Tai edes Galileo Galilei, joka todistaisi ekonomisteille, että ihmiset pyörittävät taloutta – eikä päinvastoin.

Kuva: Ennustajat ovat varovaisia tai vain mielikuvituksettomia. Lasku on paljon jyrkempi ja nousu selvästi ripeämpi kuin odotettiin.

Kuva: Nordea voitti toisena vuonna peräkkäin ennustekisan, jopa ylivoimaisesti. Yhtä selkeä hännänhuippu on Suomen Pankki.

Lainaus

Harakka: Soinin haamuhallitus suosii armeijaa

Timo Harakka — Wed, 01 Jun 2011 14:10:50 +0000

Valtiontalouden säästöihin joutuvat osallistumaan ihan kaikki. Eilen Ajankohtainen kakkonen kertoi että hallitusneuvotteluissa esitetyillä leikkauslistoilla ovat lapsilisät ja päivähoito. Mutta yksi laitos Suomessa on, jolta ei oteta. Ja se on armeija.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan työryhmä tiettävästi esittää, että puolustusmäärärahoja ei leikata. Se on merkittävä voitto kokoomukselle ja RKP:lle, sillä vaalikeskusteluissa vasemmisto ja vihreät olivat yhtä mieltä siitä, että ihan ensimmäisenä leikataan aserahoista.

Numerot tietysti elävät tunti tunnilta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kokoomuksen 2009 puolustuspoliittiseen selontekoon junailema armeijan menoautomaatti pysyy. Tuolloin puolustusmenoihin luvattiin kaksi prosenttia vielä sen päälle, mitä kustannukset nousevat. Kun inflaatio tällä hetkellä on kolme prosenttia, puolustusmenot siis nousevat automaattisesti viisi prosenttia eli noin sata viisikymmentä miljoonaa vuodessa.

Vasemmisto ja vihreät ovat neuvotteluissa vaatineet armeijalta satojen miljoonien aitoja säästöjä, mutta luultavasti ne saavat enintään suljettua tuon menoautomaatin. Siis samalla, kun koko muu yhteiskunta säästää, puolustusvoimien ei tarvitse oikeasti leikata yhtään mitään.

Hulluinta kaikessa on se, että armeija itse on suoraselkäisesti valmis talkoisiin. Komentaja Ari Puheloinen ilmoitti jo vaalien alla Maaseudun Tulevaisuudessa, että puolustusvoimia pitää uudistaa ja varuskuntien lakkautuksista päättää jo ensi vuoden alussa. Hän väläyttelee kokonaisten joukko-osastojen lopettamista.

Likainen työ jää sotilaiden omalle vastuulle. Mikään hallitus ei halua määrätä, että se ja se varuskunta suljetaan. Se antaisi aseet suoraan keskustapuolueelle, joka pääsisi elämöimään aluepolitiikalla, kuinka kaupunkilaisten hallitus tuhoaa maaseudun.

Samaan aikaan tuolla Säätytalolla vasemmisto ja vihreät ovat antamassa periksi myös kehitysavun nostamisessa. Miksi ihmeessä ne eivät valtaan noustessaankaan noudata omaa ohjelmaansa. Miksi?

Säätytalolla leijuu haamu, ja se on Timo Soinin haamu. Kuten Jukka Tarkka sanoi Ykkösaamussa maanantaina, hallitusneuvotteluita käydään poissaolevien perussuomalaisten ehdoilla. Jokainen puolue yrittää varmistaa sivustansa Soinin hyökkäyksiltä – siksi maanpuolustus on erityssuojeluksessa.

Tämä on Soinin kannalta kätevää. Perussuomalaiset tekevät hallitusohjelmaa, mutta heidän ei tarvitse kantaa siitä vastuuta. Mutta uutta haamuhallitusta käy sääliksi. Jos se jo nyt on noin peloissaan, niin seuraavina vuosina nähdään jo aivan täysi paniikki. Buu!

Lainaus

Harakan näkökulma: Kaikki maalaa!

Timo Harakka — Mon, 16 May 2011 13:39:22 +0000

Torilla tavataan taas kuudentoista vuoden tauon jälkeen. Ja nyt koko kansa saa juhlia suomalaisuutta. Isänmaallisuus ei ole yhden puolueen yksinoikeus. Kukaan ei ole sen vähemmän isänmaallinen kuin toinenkaan, ainakaan tänään.

Suomen maailmanmestaruuksissa on hauska, neljän vaalikauden mittainen sykli. Niin vuonna 1995 kuin nytkin lama loppuu Suomen voittoon. Niin vuonna 95 kuin nytkin Suomi voittaa vaalien jälkeen, kun porvarihallitus väistyy ja demarit palaavat valtaan. Myös vihreiden vaalitappio on aina hyvä enne. MM-kulta siivittää uuden hallituksen optimistiseen alkuun.

Vuonna 95 nauratti, kun poistuva pääministeri Esko Aho ja tuleva johtaja Paavo Lipponen kilpailivat, kummalle kunnia kuuluu. Tänä vuonna yksikään johtava poliitikko ei kerennyt Bratislavaan. Katainen jumitti Brysselissä ja Mari Kiviniemellä oli kai parempaa tekemistä, samoin Jutta Urpilaisella ja Timo Soinilla. Paikalla oli vain Stefan Wallin, Ruotsalaisen kansanpuolueen johtaja ruotsinkielisine kavereineen – sitä on isänmaallisuus tänään.

Niin 1995 kuin nytkin maailmanmestaruus muuttaa maan henkistä tilaa – ja hyvään suuntaan. Me kaikki olemme asteen ryhdikkäämpiä ja arvokkaampia. Nyt ei ole kiukuttelun ja eripuran aika, vaan yhteistyön ja yhdessä voittamisen aika. Tässä tunnelmassa ei kannata heittäytyä hallituskiistoissa hankalaksi.

Loppuottelussa sykähdyttävää oli, että ratkaisumaaleja tekivät takarivin pojat. Nokelainen, Pihlström, Pesonen, Pyörälä. Finaalin pistetilastoon merkittiin peräti kaksitoista Suomen pelaajaa, yli puolet kentällä olleista. Mahtavan demokraattista. Kaikki pelaa – ja kaikki maalaa!

Voiko suomalaista hyvinvointivaltiota edustaa mikään paremmin kuin joukkue, jossa ei ole yhtään suuria tähtiä vaan toistensa puolesta taisteleva veljeskunta. Sen kunniaksi joka ikinen hyökkääjä sai finaalissa pisteen, paitsi se kaikkein avokätisin, Tuomo Ruutu. Hän kiteytti mestaruusjuhlissa Suomen menestystarinan näin:

"Niin itsevarma joukkue ja semmonen joukkue joka välitti toisista. Sen takia me ei missään vaiheessa panikoitu mitään. Jos joku tekee virheen, niin toinen paikkaa, niin se menee. Se on kentän ulkopuolella ja kentällä, kun välittää toisista niin tän näköistä se homma on.”

Välittäkää toisistanne! Sitä on suomalaisuus tänään, ja siitä on syytä olla ylpeä. Tänä iltana siis juhlitaan, lauletaan pakkoruotisksi, heilutellaan tutteja – ja välitetään toisistamme. Kiitos, Leijonat.

Keskustele aiheesta

Lainaus

Luokkkataistelun lippu lepattaa

Timo Harakka — Tue, 22 Feb 2011 07:24:42 +0000

Politiikassa jotkut päivämäärät jäävät historiaan.
Sosialidemokraattien alamäki alkoi tarkalleen 12. lokakuuta 2005. Silloin puolueen puheenjohtaja ja tuore valtiovarainministeri Eero Heinäluoma esitti eduskunnalle, että kaikkein rikkaimpien varallisuusvero poistetaan kokonaan.

Heinäluoma on jälkeenpäinkin vähätellyt, että tämä Erkkojen, Herlinien ja Wahlroosien kiusaaminen toi valtiolle vain seitsemänkymmentä miljoonaa euroa. Samaa sanoo nytkin SDP:n verovastaava Jouni Backman.

Molemmat puhuvat lööperiä, oikea luku on 85 miljoonaa senkin jälkeen, kun veroa leikattiin. Edellisenä vuonna tuotto oli 130 miljoonaa. Eli kun demarit haukkuvat nykyistä hallitusta löperöstä taloudenpidosta, ovat he osanneet itsekin haaskata valtion tuloja.
Demareiden ansiosta sata Suomen rikkainta on hyötynyt keskimäärin 230 000 euroa per nenä. Joka vuosi. Ei siis ihme, että työväenpuolue halusi viikonlopun vero-ohjelmassaan korjata virheen ja liputtaa taas luokkataistelua.

Varallisuusvero ei palauteta, mutta varallisuuden verotus kiristyisi. Suurista kiinteistöistä ja perinnöistä pitäisi saada valtiolle parisataa miljoonaa lisää, ja Ruotsin mallin pankkiverosta sata viisikymmentä miljoonaa.

Pankkivero on kyllä pieni silmänkääntötemppu, sillä Ruotsissakin rahat kerätään rahastoon pahan päivän varalle. Niillä ei siis voi maksella valtion velkoja pois tai kustantaa katuvaloja Sallan Aatsingin kylään.

Koska kaikki muutkin suuret puolueet ovat valmiit korottamaan pääomaveroa, jää demareiden luokkataistelu lähinnä symbolitasolle. Porvari voi nukkua yönsä rauhassa.

Eikä vihreiden puheenjohtajan Anni Sinnemäen olisi tarvinnut tyrmätä demareiden ohjelmaa niin kovalla kiireellä, ettei ehtinyt lukea sitä ensin.

Miljoonat ja miljardit ovat vaikeita käsittää. Verokeskustelukin käydään lähinnä mielikuvatasolla. Ja suurin mörkö on tasavero.
Niinpä kokoomus ilmoitti tänään sanomalehdissä näyttävästi, ettei se kannata tasaveroa. Sellaiseen luuloon voi tulla, jos lukee kokoomusnuorten ohjelman, jossa tasavero on tärkein tavoite.
Lehti-ilmoituksessa kokoomus kuitenkin vakuuttaa, että jatkossakin he, jotka ansaitsevat enemmän, myös maksavat enemmän. Mutta mutta – ansioveroalennuksen jälkeen kuitenkin vähemmän kuin nyt, eikö niin, kokoomus?

Verolinjausten perusteella neljä suurta jakautuu kahteen blokkiin. SDP ja perussuomalaiset haluavat käydä rikkaiden kukkarolle, kokoomus ja keskusta kerätä rahat meiltä kaikilta arvonlisäveron korotuksella. Toisaalta SDP ja kokoomus ovat valmiita leikkauksiin, keskusta ja Soini taas eivät.

Näistä tulee vielä hauskat vaalit. Ehkä myös päivämäärä 17.4.11 jää Suomen historiaan.

Lainaus

Guggenheim joka vaalipiiriin

Timo Harakka — Tue, 25 Jan 2011 07:08:54 +0000

Kulttuuriväki on miettinyt kuumeisesti, mitä Suomi tarvitsee juuri nyt, ja vastaus on: museon. Suomi tarvitsee museon.

Se on yllättävää, sillä juuri äsken kerrottiin, että Suomessa on yli tuhat museota, joissa ei käy ketään (HS 10.1.). Joidenkin kotiseutumuseoiden rauhaa ei häiritse vierailija edes joka viikko. Jopa Helsingissä Ateneumin kävijämäärä lähes puolittui ja Kulttuurien museo suljetaan kokonaan.

Mutta tämä uusi museo olisikin Guggenheim, monikansallinen ketju. Helsinkiläiset ovat niin imarreltuja ulkomaalaisten huomiosta, että suunnitteluun on varattu jo kaksi miljoonaa euroa (HS 19.1.).

Bilbaossa Espanjassa sijaitseva Guggenheim on arkkitehtoninen nähtävyys, jota kävi ihmettelemässä melkein miljoona turistia viime vuonna. Helsinki haluaa samanlaista WOW-arkkitehtuuria.

Tämäkin on yllättävää, sillä tähän saakka Helsinki on kaikin voimin estänyt WOW-arkkitehtuurin. Ei mitään hotelleja Kauppatorille tai tanssilavaa keskustaan. Ja kun vihdoin päätettiin rakentaa kallis Musiikkitalo, niin pidettiin tarkasti huoli, ettei se vain näytä kalliilta tai hienolta. Tasa-arvon nimissä kateellinen suomalainen ei hyväksy, että julkinen rakennus on näyttävämpi kuin oma tiilitalopaketti.

Hienoja suunnitelmia on jo tehty, mutta Suomessa kun ollaan, on varma, että rakennuskulut moninkertaistuvat ja lopputulosta karsitaan niin, että jäljellä on enää Guggenklein.

Varsinkin, kun sitä ei voi missään tapauksessa rakentaa Helsinkiin. Ei kestänyt kuin kaksi päivää, kun vantaalainen kunnallispoliitikko vaati, että Guggenheim on saatava Tikkurilaan, jossa on jo valmiiksi Heureka, Sokos-hotelli Tulisuudelma ja K-Supermarket Yliveto.

Jos keskusta pysyy vallassa, on varmaa, että Guggenheim hajasijoitetaan muualle Suomeen. Eihän Espanjan Guggenheimkaan sijaitse Madridissa eikä Barcelonassa, vaan työttömyyden ja terrorismin riivaamalla baskialueella. Suomen uusi turistinähtävyys on siis rakennettava Kuusankoskelle. Tai lakkautettavaan varuskuntaan Kontiolahdelle.

Myös Kainuu on vahva vaihtoehto Guggenheimille, joka tukee paikallisia yrityksiä ja työllisyyttä.

Ja kun kyse ei ole taiteesta vaan turismista, niin järkevintä on tukea Guggenheimilla Lapin matkailua. Paavo Väyrysellä olisi varmasti tilaa Keminmaalla, ja piirustuksetkin saadaan ilmaiseksi Nova-yhtiöltä. Silti on melkein varmaa, että museo rakennetaan lopulta Rovaniemen Santa Claus Parkkiin. Näin saadaan Joulupukin oma Taidemuseo – Julgubbenheim.

Vaalit lähestyvät, joten nyt on jokaisella ehdokkaalla täysi oikeus luvata Guggenheim omaan vaalipiiriin. Niitä tulee siis neljätoista ja vielä yksi Ahvenanmaalle. Tai sitten ei ollenkaan.

Lainaus

Kannanotto Pressiklubin kolumniin (8.10.2010)

pasinpassi — Thu, 21 Oct 2010 11:45:51 +0000

Pata kattilaa soimaa, musta kylki Riku Siivolallakin – kannanotto Riku Siivolan kolumniin aiheesta ”Journalismin ohjeet 15. ohje”.

Journalismin ylijumala Riku Siivola on antanut printtimedian uudelle tulokkaalle langettavan tuomion. Syynä journalistisen ohjeiston kohdan 15 rikkominen. Tuomion langettamisen yhteydessä sanansäilällä viilleltiin riekaleiksi myös lehden sisältö, joka ei vastannut huippuunsa viritetyn journalistivahtikoiran odotuksia siitä, mitä lehdessä saa käsitellä ja mitä ei.

Ennen kuin kohdistan verbaalivihani iskeäkseni Siivolaa ”vastapalloon” oikein kunnolla, käsittelen tuon kohdan 15 pois alta. Kyseinen kohtahan kuuluu näin: ”Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.” Riku hyvä, lue nyt lehden pääkirjoitus ensin, ennen kuin tuomitset toisten tekeleitä! Sieltähän se kannen noston lupaama sisältö löytyy – kaikki mitä luvattiin kannessa lunastettiin kyllä sisällössä.

Nyt lunastan omalta osaltani kirjoitukseni otsikossa antamani lupauksen: Riku, olet sitten mitä mieltä tahansa lehdestä itse, journalistinen ohjeistus koskee myös sinua:

”Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.” Pyritkö Riku?

”Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.” Tarkistitko Riku?

”Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.” Menetkö, Riku, karkuun sen taakse, että julistuksesi oli ”kolumni”?

Rikun kanssa olemme (ainakin) yhdestä asiasta samaa mieltä: Journalistisen ohjeistuksen noudattaminen on tärkeää paitsi siksi, että journalismin laatu ei kärsi, myös siksi että niin taataan tietty journalismin ”standardi” – alan itsesääntelyä varten niin kuin JSN asian ilmaisee. Haasteena tässä on ainoastaan se, että uusien mediakanavien mukaantulo ja innovaatiot mediassa luovat uusia tapoja kommunikoida ja viestiä.

Riskinä tietysti on, että alan itsesääntely ei pysy mukana. Kyse ei siis todellakaan aina ole vain ylimielisestä suhtautumisesta tai puhtaasta huolimattomuudesta, niin kuin Rikun kolumnissa valitettavasti oli käynyt. En tarkoita, että ohjeistus ei toimisi, vaan viittaan ohjeiston taakse piiloutumiseen, kun käsitellään jotain uutta ja erilaista. Tarkoitusperiin viitataan enemmän kuin itse sisältöön eli viestiin ja toimittamiseen.

Eihän median tarkoitusperät – olivat intressit kaupalliset tai eivät – ole syy jakaa tuomioita journalismin laadun suhteen. Miksi TV:ssä tehdään ohjelmaa autoista? Tai miksi naisten lehdessä esitellään aina tietyn toimijan uudet meikit? Syy on ilmeinen, se ei tarkoita että itse viestinnässä, eli journalistisessa sisällössä loukataan journalistista ohjeistoa, vaan sitä että kriittinen journalismi on saanut todella suunnitelmallisen ja tarkoin mietityn tavan viestiä vierelleen.

Mediassa on paljonkin kyse siitä mikä myy, ei pelkästään mikä sisältö myy (miksi lehti ostetaan) vaan myös mikä sisältö houkuttaa ilmoitusasiakkaita! Eikö tässä etu voi olla yksinkertaisesti yhteinen: Jos lukija ”ostaa” lehden ja äänestää jaloillaan sekä lehti tarjoaa hyvän alustan mainoksille, kaikki ovat tyytyväisiä – kunhan sitä JOURNALISTISTA ohjeistoa noudatetaan ja kunnioitetaan. Ei myöskään unohdeta sitä, että LUKIJA EI OLE TYHMÄ.

Avoimuutta ja uutta näkemystä kaikille median vahtikoirille ja -kissoille!

Yhteistyöterveisin

Sauli ”Saukki” Asikainen

Kirjoittaja on Suomi Mediaplanet Oy:n toimitusjohtaja ja innokas printtimedian uudistaja

Katso kyseinen Pressklubin kolumni

Lainaus

Ateenalaisten laulu

Timo Harakka — Tue, 04 May 2010 08:01:24 +0000

Jokainen suomalainen lainaa nyt Kreikalle kolmesataa euroa. Rahoja emme luultavasti koskaan näe, mutta hyvällä tuurilla velat kuitataan ouzo-pulloina. Matti Vanhaselle fetana.

Ikävä kyllä tämä ei ole vitsi. Suomen hallitus ei voi taata, että saamme koskaan takaisin Kreikalle lainaamamme 1,6 miljardia euroa.

Kriisi on pysäytettävä nyt, heti. Ei haittaa, että Kreikka vuosien päästä unohtaa maksaa tai "järjestelee" velkansa mikä Financial Timesin mukaan on varma asia.

*
Miksi, moni kysyy. Kreikka tuli euroon mukaan petoksella. Se ei koskaan oikeasti täyttänyt yhteisvaluutan ehtoja. Miksi me nyt pelastamme Kreikan?

Totta on, että kreikkalainen kalenteri herättää hämmästystä. Valtion virkamies saa palkkaa neljältätoista kuukaudelta, eikä häntä voi erottaa ennen kypsää, viidenkymmenen vuoden ikää. Jos virkamies saattuu kuolemaan, hänen naimaton tyttärensä voi nostaa isän eläkettä ks. linkki/Iltasanomat

Lissabonin sopimuksen artikla 125 nimenomaan vakuuttaa, että euromaat eivät takaa toistensa velkoja. Nyt on oikea vaara, että piikki pannaan auki. Siksi olisi oikeudenmukaista, että kreikkalaiset kaivaisivat varastorasvasta vanhat drakman painolaatat ja palaavat omaan rahaan.

Mutta maailma ei ole oikeudenmukainen. Jos Saksan tuomarit tai Ranskan mellakoitsijat kaatavat Kreikan avun, euroaluetta ja koko EU:ta uhkaa hajoaminen. Oikea ratkaisu olisikin nyt tiivistää ja tiukentaa Euroopan rahaliittoa, mutta kas vaan, sitä ei nyt uskalla esittää kukaan, edes Paavo Lipponen.

*
Kreikan puliveivauksessa on paljon samaa kuin äskeisessä finansskriisissä. Kun huijaus paljastuu, huijattujen täytyy maksaa huijareille lisää. Rötöstelijät eivät joudu vastuuseen, sillä kun yksi törttöilee, kaikki joutuvat vaaraan.

Parasta olisi, jos eurooppalaiset saisivat vastikkeeksi edes 300 euron matkailusetelin. Etelän loma piristäisi meitä pohjoisen puurtajia ja kohentaisi kaivatusti Kreikan talouttakin.

Mutta ruotsalaisille ei anneta. Ne pirulaiset osasivat odottaa jotakin tällaista jäivät kokonaan pois eurosta. Taas ne selvisivät, tästäkin sodasta, ilman yhtäkään uhrausta.

*
”Suomalaisten ei Kreikan takia tarvitse luopua mistään”, lupasi Jyrki Katainen. Niinkö? Nämä sanat Katainen saa varmasti vastaansa vaalien alla. Puolella toista miljardilla kun olisi saanut yhtä ja toista, lasketaan oppositiossa. Esimerkiksi kahdeksansataa Heinolan reumasairaalaa. *

Lainaus