Blogit - nostalgia

Osallistu Retroviikkoon vanhoilla valokuvilla

Kimmo Ohtonen — Mon, 25 Nov 2013 04:29:51 +0000

Vanhojen valokuvien katsominen on terapeuttista. Kun katsoo positiivisesti menneisyyteen, tulevaisuus näyttää valoisammalta. Tässä Ellan tyylinäyte kasarihengessä ja Mikko 1990-luvun tunnelmissa.

Puoli seitsemän ja Radio Suomi haastavat kaikki suomalaiset penkomaan valokuva-arkistoja ja laittamaan vanha kuva Facebook-profiiliin täksi viikoksi. Mikäli et ole Facebookissa, voit näyttää kuvan ystävällesi tai lapsellesi. Mitä retrompi kuva on, sitä varmemmin se nostaa hymyn huulille.

Retrokuvan tarinan kera voit lähettää Ps-toimitukseen sähköpostilla. Osoite on ps(ät)yle.fi. Toimituksen valitsemia otoksia käydään läpi torstain ja perjantain lähetyksissä.

Lisää Retroviikosta.

Liity Puoli seitsemän iloiseen Fb-retroryhmään.

Lainaus

Ps:n ja Radio Suomen yhteinen Retroviikko 23.–29.11.

Kimmo Ohtonen — Sun, 17 Nov 2013 08:05:14 +0000

Tutkimusten mukaan ihmiset, jotka harrastavat nostalgiaa voivat muita paremmin. Kun katsoo myönteisesti menneisyyteen, tulevaisuus näyttää valoisammalta. Siksipä marraskuun viimeinen viikko Puoli seiskassa ja Radio Suomessa retroillaankin täysillä.

MIKÄ ON SINUN VUOSIKYMMENESI?

Ps:n lähetyksissä 26.–29.11. uppoudutaan erityisesti urheilun, liikunnan ja musiikin vuosikymmeniin. Anna-Reeta Eksymä hyppää Rouva Trikoona keskelle 60-, 70-, 80- ja 90-lukujen urheilun huippuhetkiä. Juha Roiha tekee nostalgiamatkan suomalaisen populaarimusiikin eri vuosikymmenten kovimpiin mestoihin yhdessä Vexi Salmen, Pate Mustajärven, Olli Lindholmin ja Ressu Redfordin kanssa.

VIERAITA NELJÄLTÄ VUOSIKYMMELTÄ

Retroviikon studiovieraat ovat oman vuosikymmenensä mestareita. Tiistaina 26.11. vieraana on Anssi Kukkonen, joka 60-luvulla starttasi Urheiluruudun, ja keskiviikkona 27.11. vuoden 1976 Miss Eurooppa Riitta Väisänen. Torstaina 28.11. vieraaksi saapuu humoristi Pirkka-Pekka Petelius ja perjantaina 29.11. iskelmän kuningatar Paula Koivuniemi.

RADIO SUOMI

Radio Suomi aloittaa Retroviikon jo lauantaina 23.11. Entisten nuorten sävellahjassa. Koko viikko on täynnä retroaiheista ohjelmaa mm. oma kontaktilähetys tiistaina Ps:n perään. Radion teemaviikko huipentuu perjantaina 29.11. Puhelinlangat laulaa –lähetykseen, jossa vieraana on Danny.

ELÄVÄ ARKISTO VAHVASTI MUKANA

Ylen Elävä arkisto retroilee ympäri vuoden, joten se toimii mitä mainioimpana taustoittajana ja arkistojen aarreaittana. Tutustu menneiden vuosikymmenten ohjelmiin, musiikkiin ja puheenaiheisiin osoitteessa: yle.fi/elavaarkisto

Lainaus

Niksulan TV:stä Katti Matikaiseen – lastenohjelmien vuosikymmenet

Amanda Stavén — Thu, 30 May 2013 12:26:45 +0000

Ensimmäinen televisiolähetys nähtiin Suomessa vuonna 1957 ja jo tuolloin ohjelmistossa huomioitiin myös lapset. Vuosien ja vuosikymmenten saatossa Kylli-täti, Kössi Kenguru, Pelle Hermanni, Rölli, Karvakuonot ja monet muut rakkaat hahmot tulivat lapsikatsojille tutuiksi.

Nyt voit tarkastella aikajanan avulla millaisia lastenohjelmia eri vuosikymmenet ovat tarjonneet. Löydätkö joukosta oman suosikkisi?

Pääset tarkastelemaan aikajanaa isommassa koossa avaamalla sen uuteen selainikkunaan tästä linkistä

Löydät lisää lastenohjelmia Elävästä arkistosta esimerkiksi näiden linkkien takaa:

Lastenohjelmien tädit ja sedät

Sarjoja, näytelmiä ja animaatioita lapsille

Valistavat ja opettavat lastenohjelmat

Joulukalenterit

Lainaus

Huoltoasema - suomalaisuuden sielunmaisema

Seija Aunila — Mon, 27 Feb 2012 14:52:36 +0000

Ohjaaja Neil Hardwickia pyydettiin tekemään sitcom-sarjaa televisiolle 70-luvulla. Hän valitsi komedian tapahtumapaikaksi huoltoaseman. Ei sen takia, että huoltoasemat olisivat 70-luvulla olleet jotenkin hupaisia vaan siksi, että ne kuvasivat hyvin suomalaista sielunmaisemaa. Huoltoasema sijaitsi yksinäisellä paikalla, jonne ei päässyt päätieltä. Sarjan nimeksi tuli: Tankki täyteen.

Nuijamaalla 50-luvun lopulla syntynyt Huoltoasemakirjan kirjoittanut tietokirjailija Jukka Vesterinen kuvaa huoltoasemien rantautumista Suomeen 60-luvulla vähän samalla tavoin kuin Hardwick.

- Kunnassa ei ollut kuin kirkko ja kunnantalo. Molemmat olivat auki vain päivisin, eivät ne olleet kokoontumispaikkoja. Kun huoltoasema tuli kylään, niin se toi valon. Yhtäkkiä ihmiset voivat kokoontua iltaisin juttelemaan ja tarkkailemaan ympäristöään.

Kun pyysin ihmisiltä kommentteja liittyen huoltoasemiin, niin kommentit olivat juuri näitä nostalgisia muistoja. Keräsin muistoja kartalle. Vain yksi kommentti liittyi positiivisessa mielessä ABC-ketjuun. Pekka Rahkonen muistuttu tuuloslaisista tytöistä, jotka aikoivat kiertää kaikki suomen "apsit". Nostalgia syntyy eletystä elämästä, joten 60-70-luvun huoltoasemia kaipailevien täytyy olla vähintään keski-ikäisiä. Toisaalta vanhoja huoltoasemia kaipailevat myös nuorehkot naiset, jotka eivät edes autoile. Bränditutkija Teemu Moilanen sanoo, että varsinkin koulutetut ihmiset voivat karsastaa pitkälle brändättyjä tuotteita, kuten ABC-ketjua.

Huoltoasemien kultakausi jäi lopulta lyhyeksi. Kun autot kehittyivät, niin niiden huolto siirtyi nyrkkipajoista merkkihuoltamoille. ABC-ketju päätti jo alkumetreillä, että se ei lähde ollenkaan huoltobisnekseen. Tuo artikkelin Huolto suljettu -kuva on muuten Itä-Helsingistä Myllypuron teboililta. Olimme Jukka Vesterisen kanssa sopineet Myllypuron teboilin haastattelupaikaksi, koska siellä vielä huolletaan autoja. No, perillä voimme sitten vain todeta, että ei enää.

Lisää kommentteja ja kertomuksia huoltoasemista sekä siihen liittyvästä elämästä otetaan ilolla vastaan, kuten myös valokuvia.
Näytä Muistorikkaat huoltoasemat suuremmalla kartalla

Suomalainen huoltoasema osa 1. - Huoltoasemien kultakausi

Lainaus

Kevättä rinnassa: poropeukalosta multasormeksi

Sanna-Katja Pohjalahti — Thu, 19 May 2011 10:00:14 +0000

Lämmin huhtikuu hämäsi. Sanoivat kevään tulevan vauhdilla. Vappu oli ja meni, koivutkin olivat jo vaihtaneet hiirenkorvansa oikeiksi lehdiksi, mutta helmikuussa tilaamani pelargonian taimet eivät olleet vieläkään saapuneet.

Puutarhaliikkeen kotisivut kertovat seuraavaa: "Taimet toimitetaan huhtikuusta alkaen, kevään edistymisestä riippuen. Kylmä rajoittaa lähettämistä kovin aikaisin. Myöhemmin toimitetaan puolivalmiita ja valmiita pelargoneja. Taimien koko saattaa vaihdella." Uteliaisuus ehkä tyydyttyy, mutta sormet janoavat kahta kauheammin multaa kynsiensä alle. Googletan huolestuneena kadoksissa olevaa kevättä.

Katso: Kevät keikkuen tulevi

Auringossa ja keväässä on ihmeellistä taikaa. Parhaita ovat ne ensimmäiset riehakkaat kävelyretket kevätauringossa takki auki ja kaulahuivi ympärillä loimottaen. Ei haittaa vaikka huomenna nenä vuotaa, sillä keväällä päivät pitenevät, joutilaisuus lisääntyy ja murheet laimenevat. Parveke, patio, takapiha tai huvimaja on pakko saada siivotuksi viimeisistäkin talven tunnelmasta ja lumen hajun rippeistä. Semmoinen homma on hyvä suunnitella etukäteen.

Katso: Perheenemännän työviikko harkiten helpommaksi

Muistelen koko tappamieni kukkien, kasvien ja yrttien kirjoa. Sydäntä kylmää. Tyrkkään ajatuksen syrjään, ostan yrttejä varten pienoiskasvihuoneen ja vedän istutuskumihanskat käteen. Epäonnistumisista huolimatta päätän vakaasti ryhtyä kotipuutarhamestariksi. Ihmeellistä on, että onnettominkin, aloitteleva puutarhuri voi onnistua! Tarvitaan ainakin asiantuntevia neuvoja, pitkää pinnaa sekä rutkasti kunnianhimoa ja sinnikkyyttä.

Katso: vinkkejä viherpeukaloille

Katso: Puutarhanhoitoa ikkunalaudoilla ja parvekkeilla Olotilassa

Pelargonioissa on käsin virkattujen pitsisten liinojen tapaista, menneen ajan lumoa. Kissa, pelargonia ja kahvikuppi tasseineen ovat sommitelmana kuin suoraan Suomi-filmistä. Mikä tärkeintä, ne tekevät kodista kodin tuntuisen: kodikasta sisustusta ei aina luoda sisustuslehdissä esitellyillä design-huonekaluilla. Mummolassakin pelargoniat kukoistavat joka vuosi rehevinä ja runsaina. Ehkä mummokin olisi pian kuin kotonaan meidän parvekkeella.

Hyvä pelargonian kesäkukinta varmistetaan kuulemma parhaiten talvilevolla. Edes syksyn tullen ilmestyviä, ruskean käpristyneitä lehtiä ei kannata säikähtää: se on pelargonian talviturkki. Tavoitteenani on tietenkin nukuttaa koko porukka talviunille, jotta sitten ensi keväänä kukkiminen jälleen maittaisi.

Lainaus

Facebook tappaa postmodernin. Lopullisesti

SusannaS — Wed, 25 Feb 2009 13:20:02 +0000

Juu juu. Me emme koskaan ole olleet edes moderneja eikä postmodernikaan ehtinyt tulla ennen kuin se kuoli. Mutta minä en voi ymmärtää Facebookin aiheuttamaa ahdistusta itsessäni muuten kuin myöntämällä, että olen todella vanhanaikainen ja läpensä postmoderni.

Kaipaan viimevuosisadan lopun dekadenttia aikaa, jolloin sai vaihtaa seurasta ja kontekstista toiseen kunhan muisti vaihtaa vaatteet matkalla. Aamulla saattoi olla kesätöissä mainostoimistossa ja illalla pokata sivareita vasemmisto-opiskelijoiden bileissä, keksiäkseni nyt jonkun fiktiivisen esimerkin. Kummankaan kontekstin ei tarvinnut sietää toisiaan eikä tietää toisistaan. Elämä oli täynnä erilaisia ystäväpiirejä, joissa saattoi käyttäytyä eri tavalla, ja kun kyllästyi yhteen rooliin saattoi vaihtaa toiseen. Ei tarvinnut etsiä autenttista minää, koska se oli valheellinen moderni idea. Identiteettejä oli yhtä monta kuin piirejä missä pyöriä.

Ja nyt Facebook tahtoo tehdä tästä kaikesta syntiä. Minun pitäisi paljastaa kaikki piirini toisilleen ja vielä kirjahyllyni siihen päälle. Vaikka testaisin persoonallisuuttani sadalla testillä, ovat samat tulokset näkyvissä kaikille ystävilleni. Facebook määrittää sen olenko Sinkkuelämän hahmoista Carrie, Miranda vai Samantha. Edes käyttäytymällä eri tavoilla eri yhteyksissä ei tätä järisyttävää tosiseikkaa voi enää murtaa. Musiikkimaustani tulee absoluuttinen suure, jota voi verrata muiden suureisiin, mutta sitä ei voi enää muokata sen myötä kenen kanssa puhuu. Ja kaiken tämän lisäksi, jos olisin kovin edistyksellinen, voisin jakaa koko sosiaalisen olemukseni vaikka pomoni tai äitini kanssa.

Puolustaakseni vanhanaikaista elämäntapaani siltä ajalta, kun vielä omasin elämää (ja vasemmistosivarit eivät olleet mainostoimistoissa töissä), olen kehittänyt muutaman nyrkkisäännön, jolla voin räpiköidä alustalla, jonne elämä näyttää muuttaneen.

Postmodernin reliikin säännöt Facebookille

1. Unohda rehellisyys, autenttisuus ja amerikkalaisen imperialistisen järjestelmän säännöt. Älä rekisteröidy omalla nimelläsi, vaan opettele kirjoittamaan se väärin vähintään kolmella tavalla. Avec différance.

2. Pidä eri piirit erossa toisistaan ja mielellään eri yhteisöpalveluissa. Kohtele niitä edelleenkin eri kulttuureina, jotka eivät voi ymmärtää toisiaan vaikka jäsenet kuinka tuntisivatkin toisensa. Vain sinä olet se nerokas kulttuuriantropologi, joka voi liikkua piirien välillä loukkaamatta ketään ja kääntää gavagain sujuvasti metsästäväksi jänikseksi.

3. Älä hyväksy ystäväksesi yhtään ystävää, joka paljastaa ystävänsä kaikelle kansalle, koska se on varma tapa jäädä kiinni useammasta identiteetistä. Pidä moista fraternalististä universalismia harhautuneena habermasilaisuutena ja hoe ettei Facebook kuitenkaan täytä kommunikatiivisen toiminnan liian tiukkoja ehtoja.

4. Valehtele, huijaa ja liioittele statuksissasi sen minkä kerkiät, niin saat ainakin hetkellistä mielihyvää siitä, etteivät muut vieläkään tiedä tekemisistäsi. Pidä tekosyynä sitä, että peittely ja totuus kulkevat kuitenkin käsikädessä. Toista ei voi olla ilman toista.

5. Kun sinulta kysytään 25 satunnaista seikkaa itsestäsi, kopioi ja lainaa ne muilta. Vaikka täältä.

6. Ota huomioon, että edelliset säännöt rikkovat sääntöjä, mutta muista, että sääntöjen rikkominen kuuluu postmoderniin etiikkaan. Mikä tahansa sääntö voi olla vääryys jotakin sellaista kohtaan, mikä ei voi tulla kyseisen säännön piirissä artikuloiduksi. Ja sinun tehtäväsi on tuoda esiin vääryydet. Varsinkin se, että Facebook haluaa annihiloida postmodernin elämäntavan. Ja ah kuinka tämä ajattelu kuulostaa ihan yhtä kristalliyön kirkkaalta kuin 20 vuotta sitten!

Susànné menee nyt päivittämään statustaan ennen kuin keksii yhtään uutta sääntöä, mitä rikkoa. Mutta olkaa hyvät ja jatkakaa...

Lainaus