Kuka auttaa datakansalaisen jaloilleen?

Tuija Aalto — Thu, 28 Apr 2011 20:40:37 +0000

Minua koskevan tiedon pitäisi olla minun omaisuuttani, tai ainakin minun käytettävissäni.

Oman datan omistamiseen herätään, kun tietoisuus meistä eri tahoilla kerättävästä digitaalisesta datasta kasvaa. Isossa-Britanniassa on tässä kuussa käynnistynyt mydata -hanke, joka tähtää kuluttajan vallan kasvattamiseen, kertovat Guardian ja New York Times: Consumers to have access to personal marketing data held by businesses ja Show Us the Data. (It’s Ours, After All.)

Ylellä pidettiin tänään "datakansalainen"-keskustelutilaisuus, jossa oman datan avaamisen ideasta kiinnostuneet toimijat vaihtoivat ajatuksia ja keräsivät kontakteja mahdollisia yhteisiä kokeiluja varten.

Idean ollessa alkuvaiheessaan tunnistettiin paljon tehtävää ainakin teknologian, sopimuskäytännön luomisen ja ideasta viestimisen alueilla.

On tuotettava visio ensimmäisen vaiheen datankeräys-infrasta ja tarvittavista prosesseista, kuvattava datakansalaisen ja datan luovuttamisen mahdollistava järjestelmä
On selvitettävä itseä koskevan datanavauspyynnön tai pyyntöjen kokoelman juridiikka ja tuotettava ehdotus datanluovutus-käyttöehto-sopimustekstiksi
On kokeiltava, miten datan saaminen itselle ja mahdollinen edelleen luovutus kolmennelle osapuolelle toimisi
Lisäksi olisi pyrittävä viestimään hallinnon ja liike-elämän suuntaan, mistä on kysymys. Tämä on haasteellista vielä, kun oman datan avaaminen on ideatasolla ilman esimerkkitoteutuksia.

Pohdittiin, olisiko mahdollista luoda dataluovutuksiin perustuva sarja tai kunniamaininta Apps4Finland 2012 -kisaan.

Linkit:

Työpajan suunnitteludokumentti
Hankkeen oma sivu datakansalainen.fi

Aiheesta aiemmin:

Lainaus

Tavarataivas on jätevuori

Rita Trötschkes — Thu, 27 May 2010 07:53:23 +0000

Oletko nähnyt animaatioelokuvan Walle-E? Se kertoo yksinäisestä ja inhimillisestä siivousrobotista, joka järjestelee tutunnäköisiä tavaroita autioituneen Maa-planeetan loputtoman tuntuisella kaatopaikalla.

Liikuntakyvyttömät, itsensä muodottomaksi syöneet ihmiset asuvat täysin koneistetulla avaruusaluksella, sillä he ovat saastuttaneet planeettansa asuinkelvottomaksi.

Vaikka elokuva on hellyttävän hauska ja sarkastinen seikkailukomedia, ahdistavat tarinan alkukuvat ainakin minua.

Katastrofi johtuu tietysti siitä, että itsekäs ylikuluttaminen, ylenpalttinen tavaroiden ostaminen, röyhkeä energian loputon tuhlaaminen johtivat inhimillisen elämänmuodon tuhoamiseen. (Mieti siis, lähdetkö Tampereelle juuri avatun huonekalujätin turhille kaupoille!)

Ekologista sanomaa löytyy myös upeasta FST:llä esitettävästä neliosaisesta brittisarjasta Kaatopaikka kutsuu, joka kertoo valtavasta englantilaisesta kaatopaikasta. Se esitettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2008 ja ohjelmatietojen mukaan sarja tulee vielä nettilevitykseen.

Alkujaksossa reality-ohjelmaan valitut britit arvelevat joutuvansa eräänlaiseen selviytymisleikkiin autiolle hiekkarannalle. Järkytys on suuri, kun bussi viekin vapaaehtoiset tv-esiintyjät haisevalle kaatopaikalle. Hygieniaohjeet ja muut toimintatavat selvitetään kilpailijoille huolellisesti, sillä kenenkään ei pidä sairastua kaatopaikan rottien tai muiden eläinten levittämiin tauteihin.

Ken kestää asua kaatopaikalla kokonaiset 3 viikkoa, pääsee jakamaan 20.000 punnan arvoista rahapottia. Leikistä voi toki luopua kesken, mutta lähtijä kasvattaa luonnollisesti kokeiluun jäävien rahaosuutta. Toisessa jakossa (23.5. ja 24.5.2010) porukalta vietiin kuivakäymäläboksit, sillä jengin piti rakentaa kaatopaikalta löytyvistä rakennusmateriaaleista kompostoituva käymälä - itse.

Walle-E:n tavoin britit keräävät hyödyllisiä esineitä, joita he käyttävät uudelleen asuessaan kaatopaikalla.

Sarjaan valitut ihmiset ovat hyvin erilaisia, mikä tekee sarjasta mielenkiintoisen. Ekointoilija Selena nousee kello viisi aamulta keräämään muovia, sillä hän ei halua jättää muovia maaperään. Aamu-uninen mallityttö Sasha taitaa olla seuraava pudokas, sillä hän haluaa takaisin kodin silkkilakanoihin pois hurjasta kaatopaikkaelämästä. Sitä paitsi - täytyyhän hänen päästä hoidattamaan naurettavia kynnenpidennyksiään.

Itse en voisi kuvitella eläväni päivääkään kaatopaikalla. Yksi opastettu vierailu oli erittäin mielekäs, mutta riittävä, sillä haju oli sanoinkuvaamattoman kuvottava.

Vierailustani muistan erityisesti sen, että tavaraa ei voi heittää ”pois”. Sellaista paikkaa ei ole olemassa, vaan ”pois” tarkoittaa maaperää kuten kuoppaa tai maa-aluetta. Yritän ostaa vähemmän ja ympäristöystävällisesti ja nuukailen parhaani mukaan.

Suosittelen tv-ohjelmaa kaikille niille, jotka eivät pääse henkilökohtaisesti käymään suurella kaatopaikalla. Ken näkee jätevuoret, se ymmärtää paremmin, että kulutusvimma on saatava aisoihin.

Lainaus

Blogit - kuluttaminen

Kuka auttaa datakansalaisen jaloilleen?

Tavarataivas on jätevuori