Blogit - jäte

Neljän tähteen illallinen

Kimmo Ohtonen, Toimittaja, Yle Asia — Thu, 21 Mar 2013 07:53:50 +0000

Ruokaa pursuava jääkaappi tuo turvan tunnetta. Jos jotain kävisi, meidän perhe selviäisi omin varoin vielä muutaman päivän. Kaipaamme tuoreita raaka-aineita, niiden rikkoutumattomia muotoja, eheitä värejä. Tuoksuja. Parittomaksi jääneet kuivat käntyt eivät mielly kokkiohjelmien humalluttamia silmiämme. Emme halua tuottaa kanssamme aterioiville pettymystä. Siksi nuo jääkaapin ylijäämät päätyvät lopulta roskiin. Kenties päivittelemme hetken aiheuttamaamme ruokahävikkiä ja lupaamme parantaa tapamme. Pitäisikö meidän muokata suhdettamme uutuuden hohtonsa menettäneisiin elintarvikkeisiin?

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) Foodspill-tutkimuksen mukaan keskimäärin jokainen suomalainen heittää vuosittain 23 kiloa ruokaa roskiin. Tästä määrästä noin 40 % olisi vielä syömäkelpoista. Omat hävikkisyntini tuntuvat vahvistavan tämän tutkimuksen lukuja. Auts. Kun mietin kaikkia niitä porkkanoita, perunoita, tomaatteja ja hedelmiä, jotka olen unohtanut ja lopulta hylännyt, mieleni valtaa syyllisyys. Juuri tällaisista pienistä ravintorikkeistä kertyy vuosittain kasapäin ruokahävikkiä.

Tutkimuksia ja tilastoja ruokahävikin määrästä, hinnasta ja vaikutuksesta ympäristöömme on viime vuosien aikana alkanut ilmestyä. Keskustelu käy kiivaana niin kuppiloissa kuin valtiosaleissakin. Mikä on maatalouden ja elintarviketeollisuuden vastuu? Tai valtio? Entäpäs mikä on meidän kuluttajien osa? Kyseessä on hyvin monimutkainen ongelma, johon ei ole yhtä tai kahta ratkaisumallia. Silti tahtotila turhan ruokahävikin vähentämiseen tuntuu nykyään enemmänkin yhdistävän kuin jakavan suomalaisten mielipiteitä. Veikkaan, että jatkossakin ruokahävikistä keskustellaan yhä enemmän ympäristöongelmien yhteydessä – planeettamme räjähdysmäisen väestönkasvun myötä pula luonnonvaroista, niin ruoasta kuin puhtaasta vedestä tulee pahenemaan entisestään, tosin eriarvoisesti.

Pysytään kuitenkin Suomessa. Arvioiden mukaan meillä menee eniten ruokaa hukkaan kotitalouksissa, noin puolet enemmän kuin esimerkiksi kaupoissa.

Useasti perinteisiin perhearvoihin nojaava ruokakulttuurikeskustelu unohtaa, että yhä useampi kotitalous on yhden tai kahden hengen asuttamia. Silti ruokakaupoissa lukuisia tuotteita myydään mega-perhe-pakkauksissa. Joudut helposti ostamaan yli tarpeen, ellet ole valmis maksamaan yksikköä kohden kalliimpaa hintaa. Jotta voit päihittää systeemin, pitää pystyä suunnittelemaan oma toimiva strategia. Tajuan tämän teoriassa. Huolimatta säännöllisistä harjoituksista kauppaan mennessäni unohdan edelleen mitä ruokaa kotoa löytyykään. Lopulta jääkaappimme vihanneslokerossa on 5 kiloa porkkanoita. Ehkä minun pitää vielä opetella hallinnoimaan jääkaappiani hieman paremmin.

Totuus on, että kotitalouksissa ruokahävikkiä tulee kuitenkin aina, enemmän tai vähemmän, riippuen perheen tilanteesta. Ehkä painopisteen tulisikin olla turhan ruokahävikin vähentämisessä? Siinä 40 %:ssa, joka on vielä syömäkelpoista. Voisiko kollektiivista hävikkiämme pienentää omasta jääkaapista käsin, viikko viikolta, vuosi vuodelta?

Koska monet meistä ovat jo täysin kyllästyneitä kokkiohjelmiin, jalostetaan niistä yksi palvelemaan ruokahävikin vähentämismissiotamme. Kerää sinun hävikkipiiriisi kolme sinulle läheistä kotitaloutta. Kotitaloudet voivat olla yhden, kahden tai vaikka kuuden hengen vahvuisia. Tavatkaa kerran kuussa (aikataulun yhteensovittamisen tuoma realiteetti) vuorotellen kunkin perheen luona. Sääntönä on, että kaikki osallistujat tuovat käyttämättömät mutta edelleen syömäkelpoiset einekset tullessaan. Kyseisen illan isäntä/emäntä saa haltuunsa koko einespotin ja pääsee kokkaamaan koko porukalle. Kaikista loihdituista aterioista tehdään reseptit ja ne voisi jakaa yhteisellä reseptisivulla netissä.

Olisi hienoa nähdä, miten joku julkkiskokeista innostuisi tästä Neljän tähteen illallisen eetoksesta. Tosin tärkeintä olisi, että kukin hävikkipiiri pitäisi hauskaa kerran kuussa; tunnelma kattoon, viini virtaamaan ja lopulta porukalla tähteistä nauttimaan. Kenties vuosittainen kotitalouskohtainen ruokahävikkimme lähtisi ilon kautta laskuun. Tähteet ja luovuus valloilleen.

Lainaus

Kehtaatko kerätä roskia kadulta tai puistosta?

Eve Mantu - tykkää eväsretkeillä roskattomassa luonnossa — Wed, 20 Apr 2011 11:05:03 +0000

SUOMI PUHTAAKSI PÄIVÄSSÄ.

Onnistuuko?

Kävimme Kaisaniemen puistossa harjoittelemassa isoa tempauspäivää varten.

Tempauksen projektisihteerit taistossa. Luutamiekkaa heiluttaa Heikki H Attila. Pölykapselin taakse suojautuu Marianne Rintala.

www.suomipuhtaaksi.fi kertoo kevään 2011 siivoustalkoista enemmänkin. Sivustolla voit kertoa paikoista, johon roskaa on kerääntynyt. Voit myös etsiä kartalta siivouspartioiden kohteita.

Marianne kiipesi roskalavalle ja teki löydön.

Mikään kunta tai kaupunki ei voi palkollisten voimin pitää yhteisiä alueita roskattomina. Tupakannatsojen, hampurilaiskääreiden ja pullonkorkkien noukkiminen on aikaavievää työtä.

Tässä vielä pari kuvaa Latvian siivoustempauksesta:

Aiotko sinä osallistua keväisiin siivoustalkoisiin?

Onnistummeko ylittämään Slovenian aktiivisuuden, saammeko yli 13,5% suomalaisista liikkeelle?

Lainaus

Tavarataivas on jätevuori

Rita Trötschkes — Thu, 27 May 2010 07:53:23 +0000

Oletko nähnyt animaatioelokuvan Walle-E? Se kertoo yksinäisestä ja inhimillisestä siivousrobotista, joka järjestelee tutunnäköisiä tavaroita autioituneen Maa-planeetan loputtoman tuntuisella kaatopaikalla.

Liikuntakyvyttömät, itsensä muodottomaksi syöneet ihmiset asuvat täysin koneistetulla avaruusaluksella, sillä he ovat saastuttaneet planeettansa asuinkelvottomaksi.

Vaikka elokuva on hellyttävän hauska ja sarkastinen seikkailukomedia, ahdistavat tarinan alkukuvat ainakin minua.

Katastrofi johtuu tietysti siitä, että itsekäs ylikuluttaminen, ylenpalttinen tavaroiden ostaminen, röyhkeä energian loputon tuhlaaminen johtivat inhimillisen elämänmuodon tuhoamiseen. (Mieti siis, lähdetkö Tampereelle juuri avatun huonekalujätin turhille kaupoille!)

Ekologista sanomaa löytyy myös upeasta FST:llä esitettävästä neliosaisesta brittisarjasta Kaatopaikka kutsuu, joka kertoo valtavasta englantilaisesta kaatopaikasta. Se esitettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2008 ja ohjelmatietojen mukaan sarja tulee vielä nettilevitykseen.

Alkujaksossa reality-ohjelmaan valitut britit arvelevat joutuvansa eräänlaiseen selviytymisleikkiin autiolle hiekkarannalle. Järkytys on suuri, kun bussi viekin vapaaehtoiset tv-esiintyjät haisevalle kaatopaikalle. Hygieniaohjeet ja muut toimintatavat selvitetään kilpailijoille huolellisesti, sillä kenenkään ei pidä sairastua kaatopaikan rottien tai muiden eläinten levittämiin tauteihin.

Ken kestää asua kaatopaikalla kokonaiset 3 viikkoa, pääsee jakamaan 20.000 punnan arvoista rahapottia. Leikistä voi toki luopua kesken, mutta lähtijä kasvattaa luonnollisesti kokeiluun jäävien rahaosuutta. Toisessa jakossa (23.5. ja 24.5.2010) porukalta vietiin kuivakäymäläboksit, sillä jengin piti rakentaa kaatopaikalta löytyvistä rakennusmateriaaleista kompostoituva käymälä - itse.

Walle-E:n tavoin britit keräävät hyödyllisiä esineitä, joita he käyttävät uudelleen asuessaan kaatopaikalla.

Sarjaan valitut ihmiset ovat hyvin erilaisia, mikä tekee sarjasta mielenkiintoisen. Ekointoilija Selena nousee kello viisi aamulta keräämään muovia, sillä hän ei halua jättää muovia maaperään. Aamu-uninen mallityttö Sasha taitaa olla seuraava pudokas, sillä hän haluaa takaisin kodin silkkilakanoihin pois hurjasta kaatopaikkaelämästä. Sitä paitsi - täytyyhän hänen päästä hoidattamaan naurettavia kynnenpidennyksiään.

Itse en voisi kuvitella eläväni päivääkään kaatopaikalla. Yksi opastettu vierailu oli erittäin mielekäs, mutta riittävä, sillä haju oli sanoinkuvaamattoman kuvottava.

Vierailustani muistan erityisesti sen, että tavaraa ei voi heittää ”pois”. Sellaista paikkaa ei ole olemassa, vaan ”pois” tarkoittaa maaperää kuten kuoppaa tai maa-aluetta. Yritän ostaa vähemmän ja ympäristöystävällisesti ja nuukailen parhaani mukaan.

Suosittelen tv-ohjelmaa kaikille niille, jotka eivät pääse henkilökohtaisesti käymään suurella kaatopaikalla. Ken näkee jätevuoret, se ymmärtää paremmin, että kulutusvimma on saatava aisoihin.

Lainaus