Blogit - Radiomafia

Mihin jäi Radio Radikal?!

Jukka Lindfors — Wed, 02 Jun 2010 11:36:54 +0000

Muistan täsmälleen, mikä sai minut ryhtymään radiotoimittajaksi. Kuuntelin kotona espoolaista Radio Westiä (kuka muistaa?) ja totesin itsekseni, että tähän hommaan ei paljon vaadita. Anyone could do it!

Radiomafia oli aloittanut kesäkuussa 1990, ja tuttavani Seppo Bruun touhusi siellä. Eräänä päivänä - pian Radio West -valaistumiseni jälkeen - sain häneltä soiton.

Tuottaja Tarleena Sammalkorpi oli saanut ajatuksen radio-ohjelmasta, jossa käytettäisiin hyödyksi 60-luvun poplehtiä. Tekisin sitä Santtu Luoto -nimisen hepun kanssa.

Koska ainakaan minulla ei ollut turhaa kokemusta normaalista radiotoimittamisesta, teimme sellaista ohjelmaa jota halusimme: nopearytmistä kollaasia, josta joutavat selittelyt oli jätetty pois - jopa ne jotka olisivat auttaneet kuuntelijaa käsittämään mistä on kyse.

Pop-Korni oli olevinaan 60-luvun popohjelma, jonka juontajat "Stella" (Mia Halonen) ja "Sande" (Santtu L.) puhuivat aikakauden nuortenjulkaisuista varastetuin sitaatein. Se aiheutti myös joitakin väärinkäsityksiä.

Kun Stella ja Sande kertoivat tuohtuneina (vuoden 1966 Stump-lehden tietoihin nojaten), ettei eräs pääkaupungin baari suvaitse pitkätukkaisia, kyseinen ravitsemusliike kiirehti hädissään vakuuttamaan tiedon erheellisyyttä.

Minulle kuulijana Radiomafian synty ei ollut läheskään samanlainen mullistus kuin Radio City viisi vuotta aiemmin. Mutta se tarjosi mahdollisuuden toteuttaa mitä järjettömimpiä ohjelmaideoita ja maksoi vielä hyvää palkkaa.

Seuraavaksi tein nuoruudenkaverini kanssa sarjan Hiski Salomäen jälkeenjääneet nauhat, jonka yksinkertaisena ideana oli päästä soittamaan radioon mielimusaamme. Ympärille kyhättiin älyvapaa peitetarina 30-luvun amerikansuomalaisesta dj:stä. Salomäen nimen alun perin keksinyt Pekka Gronow pani arvovaltansa ilomielin peliin, jotta huiputuksesta saatiin vakuuttavampi. Ohjelmaa tehdessämme Anssi huusi viereisessä studiossa nauhalle Vihattuja levyjään niin äänekkäästi, että meidän oli pakko pyytää häntä hetkeksi hellittämään.

Sen jälkeen seurasivat mm: Aikakausradio, parodia 30-50-lukujen Yle-kulttuurista; Radio Radikal, joka ilakoi 60-70-lukujen pölyttyneen poliittisen materiaalin kustannuksella; Keltaisen lehdistön historia, kunnianosoitus Hymylle, Nyrkkipostille ja kumppaneille; ja viimein Cafe Veijon baari (alun perin Cafe Veijo Esson Baari, kunnes Ylen lakimies sen torppasi), joka pysyikin Radiomafian ohjelmistossa hamaan loppuun saakka.

Omasta mielestäni kaikki nämä ohjelmat vetosivat melko marginaaliseen huumorintajuun. En koskaan oikeastaan pysähtynyt ajattelemaan, että Suomessa oli ihmisiä, jotka tosiaan kuuntelivat niitä. Hämmästykseni oli suuri kun kuulin Rumba-lehden Roisi-Roineen kehaisseen jollekin Hiski Salomäkeä.

Varsinaisen Marathonini koin Yle-päivänä noin vuosi radikaalisarjamme loppumisen jälkeen. Kaksi teini-ikäistä tyttöä oli marssinut käsikkäin Radiomafian tiskille tiukkaamaan tuimasti: "Mihin on jäänyt Radio Radikal?!!"

Kuuntele Hiski Salomäkeä

Kuuntele Aikakausradiota

Kuuntele Cafe Veijon Baaria

Lainaus

Radiomafian unohdetut helmet: Toimisto, Niittosilppuri ja Futu-futu

Juha Roiha — Tue, 01 Jun 2010 16:01:30 +0000

Toimisto oli turkulais-eteläpohjalaisittain tehty aamuohjelma, jonka henkilöt Vesa Latomäki, Perttu Hemminki ja Hoss Siivonen tulivat muka aina aamulla töihin nimeltä mainitsemattomaan konttoriin ja ryhtyivät käymään läpi ns asioita.

Toimiston tie päättyi,kun eräs nimeltä solvattu, siviilipalvelumiesten kuulusteluja hoitanut seinäjokinen everstiluutnantti soitti Pentti Kemppaiselle ja show lakkautettiin oikeusjutun pelossa.

Päätökseen puuttuivat tämän jälkeen mm. Journalistiliiton lakimies ja free-lance-osaston luottamusmies. Tekijöistä Latomäki sai jatkaa uudella ohjelmalla nimeltä Niittosilppurilla Kongoon, johon mukaan tulivat Merja Niilola ja luonto- ja eläinpalstaa vetämään Jorma Tuominen. Tämäkään ohjelma ei ollut pitkäikäinen.

Toinen ennakkoluulojen kohteeksi joutunut turkulaistuotos oli Merja Niilolan ja Anne Alvesalon yhden kauden korteistaennustamis-kontaktiohjelma Futu-futu. Porukka siis soitti studioon, ja tytöt vetivät hatusta ja tarot-korteista soittajalle tulevaisuus-prognoosin. Ohjelma lähetettiin perjantai-iltana.

Radiojohtaja Olli Alhon mielestä Yleisradion ei kuitenkaan sopinut edistää taikauskoa ja se oli siinä. Sinällänsä täysin järjetön idea toimi aikansa loistavasti.

Kuuntele Niittosilppuri ja muita Herätysjuhlan ihmeitä

Lainaus

Timanttien jäljillä, aids ja minä

Jonni Aromaa — Tue, 01 Jun 2010 05:43:00 +0000

Lähdin keväällä 93 Turkuun tekemään juttua Kansallisbaletin tanssijasta Janne Väänäsestä. Muistan yhä hyvin, miten tapaaminen jännitti minua, sillä missään ei opeteta miten kuolemansairasta ihmistä haastatellaan luontevasti.

Väänänen oli hiv-positiivisena jättänyt balettitanssijan työt ja siirtynyt tekemään omia koreografioita. Turkuun hän oli tehnyt omaelämäkerrallisen jäähyväisteoksen Striptease.

Kun myöhemmin kuulin, että Janne oli kuollut aidsiin, päätin soittaa Timanttien jäljillä -ohjelmassa hänelle muistolaulun. Ajatusta vahvisti se, että Janne oli hakattu kaupungilla, kun hän oli kerännyt rahaa aidsin vastaiseen työhön. Valitsin kappaleeksi Kaivon (Raptorin Tero Kaikkonen) balladin Hyvästi, jossa tulkinta nousee suoraan iholle. Studiossa purin kieltäni, kun kappale lähti soimaan.

Minulle Radiomafia oli parhaimmillaan koti, ystävä ja elämänkumppani, ja joskus oli vaikea ymmärtää, missä kulki työn ja vapaa-ajan raja. Koen yhä, että asenteeni toimittajana on Radiomafian syytä ja ansiota.

Janne Väänänen sairaudestaan kertovassa tanssiesityksessä 1993.

Radiomafia NYT Elävässä arkistossa

Lainaus

Radiomafian nimenannossa

Tarleena Sammalkorpi — Mon, 31 May 2010 06:59:45 +0000

Hirmuinen aivoriihitiimi ponnisteli nimenannossa 1990. Se on nii-iin vaikeaa. Aina.

Meitä oli siinä pari koordinaattoria (KOORDINAATTORI= kanavajohtaja, niitä oli kaksi eikä kukaan ollut keksinyt niille näköjään kunnon nimeä kun tavalliset ylepomonimet ei tietenkään kelvanneet; kaikesta ylerasitteesta pyrittiin kouristuksenomaisesti eroon) ja tuotantoryhmien esimiehet, me likainen tusina vai montako meitä olikaan.

Yksi parhaista väläytteljöistä on aina ollut Jake (Nyman). Silloin hänen parhaakseen jäi YLE IS RADIO.

Tuohon aikaan oli ruvettu puhumaan kaikilla aloilla mafioista. Ylen yksinvaltiudesta lohkaisin turhautuneen limbon "radiomafia". Kaduttaa nyt. Josper (Knutas) tarttui siihen.

Sehän oli pelkkä limbo joka runtattiin kanavan nimeksi. Näin muistan. Ja jos oikein muistan.

Ja jos näin on, kyllä hävettääkin.

Tässä Tarleenan hiano kuva. (YLE/Seppo Sarkkinen)

Radiomafia syntyy

Radiomafia NYT

Lainaus