Timanttien jäljillä, aids ja minä

Jonni Aromaa — Tue, 01 Jun 2010 05:43:00 +0000

Lähdin keväällä 93 Turkuun tekemään juttua Kansallisbaletin tanssijasta Janne Väänäsestä. Muistan yhä hyvin, miten tapaaminen jännitti minua, sillä missään ei opeteta miten kuolemansairasta ihmistä haastatellaan luontevasti.

Väänänen oli hiv-positiivisena jättänyt balettitanssijan työt ja siirtynyt tekemään omia koreografioita. Turkuun hän oli tehnyt omaelämäkerrallisen jäähyväisteoksen Striptease.

Kun myöhemmin kuulin, että Janne oli kuollut aidsiin, päätin soittaa Timanttien jäljillä -ohjelmassa hänelle muistolaulun. Ajatusta vahvisti se, että Janne oli hakattu kaupungilla, kun hän oli kerännyt rahaa aidsin vastaiseen työhön. Valitsin kappaleeksi Kaivon (Raptorin Tero Kaikkonen) balladin Hyvästi, jossa tulkinta nousee suoraan iholle. Studiossa purin kieltäni, kun kappale lähti soimaan.

Minulle Radiomafia oli parhaimmillaan koti, ystävä ja elämänkumppani, ja joskus oli vaikea ymmärtää, missä kulki työn ja vapaa-ajan raja. Koen yhä, että asenteeni toimittajana on Radiomafian syytä ja ansiota.

Janne Väänänen sairaudestaan kertovassa tanssiesityksessä 1993.

Radiomafia NYT Elävässä arkistossa

Lainaus

Blogit - Janne Väänänen

Timanttien jäljillä, aids ja minä