Blogit - Mari Kiviniemi

EU:n johtajat haluavat itsensä holhoukseen

laitinen_yle — Sun, 18 Sep 2011 21:20:11 +0000

Mietin eräänä päivänä, että demokratian kannalta on aika hälyyttävää, kun EU:n poliittiset johtajat eivät enää luota omaan kykyynsä hoitaa maidensa talouksia järkevästi vaan siihen tarvitaan ylikansallinen elin EVM = Euroopan pysyvä vakausmekanismi.

Siis samaan tapaan kuin jos tavallinen kansalainen ei enää pystyisi hoitamaan omia asioitaan vastuullisesti vaan hänelle määrättäisiin edunvalvoja. Se oli ennen lainmuutosta nimeltään holhooja, jolla oli holhottavansa asioista enemmän päätösvaltaa kuin nykyisellä edunvalvojalla on.

Heinäkuun alusta 2013 toimintansa aloittavaksi päätettyä EVM:ää voisi aivan hyvin nimittää myös Euroopan Unionin jäsenmaiden edunvalvojaksi. Jäsenmaille jää edelleen suurin osa taloudellista päätösvaltaa, mutta pysyvällä vakausmekanismilla rajoitetaan holtitonta rahankäyttöä eli jatkuvaa velkaantumista.

Yksityistaloudessa tällainen vakausmekanismi toimi aikanaan niinkin, että perheen pää (mies) toi kotona olevalle puolisolleen tilipussin, josta sai pienen siivun käyttörahaa. Näin talous pysyi tasapainossa ja perheen pääkin kurissa ja Herran nuhteessa. Etu oli molemminpuolinen.

EU:n suurperheessä näin yksinkertainen järjestelmä ei ole mahdollista. Järkevä jäsenmaiden taloudenhoito on hoidettava byrokraattisemmin.
Nettitietosanakirjan Wikipedian selvityksestä silmiin pisti tällainen mielenkiintoinen kohta:

”Kaikki vakausmekanismin hallitsema omaisuus ja varat on täysin vapautettu veroista. EVM:n henkilöstö on EVM:n maksamien palkkojen ja korvausten osalta vapautettu kansallisesta tuloverosta.”

” Lisäksi vakausmekanismin kaikki toimitilat ja omaisuus on suojattu takavarikoilta ja pakkolunastuksilta. Vakausmekanismia tai mitään sen osaa ei myöskään voida koskaan syyttää oikeudessa.”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Euroopan_vakausmekanismi

Toisin sanottuna järjestelmä ja sen hoitajat on suojattu tehokkaasti sekä etuisuuksia annettu. Siis tyypillinen kompromissi, koska muuten järjestelmää ei olisi voitu perustaa periaatesopimuksella eurooppaneuvoston kokokouksessa 16. aj 17. joulukuuta 2010 Brysselissä.

Tämän kokouksen jälkeen Valtioneuvoston viestintäyksikkö julkaisi tiedotteen:
Siellä siis tunnustettiin, että ei me, EU:n jäsenvaltiot, pystytä vapaaehtoisesti, ilman yhteisiä pakotteita, hoitamaan omia talousasioitamme niin kuin ´huolellinen mies´ hoitaisi omia asioitaaan.

Tuo ”huolellinen mies” on oikeudellinen termi ja sinänsä varsin mielenkiintoinen. Entäs ”huolellinen nainen”, joka vastaanotti töissä käyvän miehensä tilipussin ja hoitoi huolellisesti perheen talousasiat muitten käytännön asioitten ohella? Tällaista termiä juridiikka ei tietääkseni tunne.

Joulukuun 2010 euroopaneuvoston kokouksen jälkeen valtioneuvoston viestintäyksikkö julkaisi tiedotteen:

”Euroopan vakausmekanismin sovitut yleiset piirteet ovat Suomen kannan mukaiset. Samoin perussopimusmuutokseen löydettiin hyvät muodot. Sopimusmuutos voidaan tehdä yksinkertaisessa menettelyssä Suomen kannan mukaisesti. Näin asia saadaan nopeasti päätökseen. Tässä on tehty isoja päätöksiä nopealla aikataululla”, pääministeri Mari Kiviniemi sanoi.

Mielenkiintoista on seurava mitä oppositiopoliitikko Kiviniemi nyt ja jatkossa sanoo, mutta sellaista politiikka on.

Tuo menneitten asioitten mieleen palauttaminen on ihan hyödyllistä, kun politiikkaa seuraa. Sieltä löytyy jopa filosofisia, toisaalta itsestään selviä huomioita, joille kiihkeässä päivän uutisoinnissa ei ole sijaa. Vaikkapa tällainen pätkä Euroopan komission verkkojulkaisusta tammikuulta 2011:
Ekonomisti Heidi Schauman Suomen pankista sanoo, että kriisi on muuttanut perustavalla tavalla ajattelua talouden seurantajärjestelmistä.
Hänestä viime vuoden suuri muutos näkyy siinä, miten EU-tasolla vastaisuudessa seurataan talouden makrotasapainoja ja miten se puolestaan vaikuttaa politiikkaan.
– On aika uusi näkemys, että julkinenkaan talous ei elä tyhjiössä.
Terveisiä vaan näin jälkikäteen ainakin Kreikkaan, Espanjaan, Portugaliin ja Italiaan.

Lainaus

Raskas prosessi on nyt ohi

Jukka Lindfors — Tue, 22 Mar 2011 17:12:22 +0000

Ai ettäkö poliitikot eivät enää osaisi puhutella kansaa? Herrajumala, Marja Tiuran spoken word -videohan on saavuttanut jättisuosion Yle Areenassa. Tiuran tähdittämä ja käsikirjoittama "Raskas prosessi" lähenteli tiistai-iltana jo 120 tuhannen latauslukuja.

Raskaassa prosessissa Tiura yhdistelee vajaan neljän minuutin aikana kahdeksalla eri tavalla lausevalikoimaa ”kaiken kaikkiaan olen erittäin huojentunut… raskas prosessi on nyt ohi… kiitän läheisiäni ja erityisesti perhettäni… saan nyt keskittyä rauhassa vaalikampanjaan… tämä on ollut raskas koulu”.

Suorituksen akrobaattimaisuutta himmentää ainoastaan lievästi se, että yksi Tiuran muotoiluista todellakin jossain määrin vastaa toimittajan esittämään kysymykseen. Muut variaatiot sen sijaan ovat riippumattomia siitä, mitä haastattelun toinen osapuoli on sattunut tiedustelemaan: jättikö prosessi jotain hampaankoloon, kritisoitteko syyteharkinnan hitautta, miten odotatte asian heijastuvan vaaleissa, pelkäättekö puolueen menestyksen heikentymistä, oletteko saanut riittävästi tukea, aiotteko jatkaa politiikassa, uskotteko että mikään vaalirahoituksessa tulee muuttumaan…

Kahdeksan kertaa kuullaan pieninä muunnelmina: ”Kaiken kaikkiaan olen erittäin huojentunut… raskas prosessi on nyt ohi… haluan kiittää läheisiäni ja erityisesti perhettäni… saan nyt keskittyä rauhassa vaalikampanjaan… tämä on ollut raskas koulu.”

Harjoittelu on tehnyt Tiuralle hyvää, sillä toistotahti on selvästi kohonnut vuoden takaisesta. Samalla solistinen ilmaisu on kirkastunut ja sanottava terveesti fokusoitunut. Kun Tiura jätti kokoomusjohdon huhtikuussa 2010, hän ehti Ajankohtaisen Kakkosen 9-minuuttisessa haastattelussa toistaa vain viidesti virkettä ”toivon että saan työrauhan ja saan rauhassa harjoittaa kansanedustajan tehtävää ja jatkaa elämääni rauhassa”. Malttamatta keskittyä oleelliseen Tiura sisällytti silloiseen suoritukseensa myös muutaman kertauksen lauseista ”olen pääsiäisenä tehnyt päätöksen”, ”tämä on ollut henkilökohtainen helvetti” ja ”synnyin kokoomuslaisena ja kuolen kokoomuslaisena”. Kokonaisuus jättikin vielä tuolloin levottoman ja jotenkin harrastelijamaisen vaikutelman.

VIDEO: Marja Tiuran "Työrauha"

Tiuran tuoreesta esityksestä juontuu mieleen kaksikin samantyyppistä teosta: pääministeri Mari Kiviniemen video Kaikissa tapauksissa tärkeää sekä puheenjohtaja Jutta Urpilaisen sarjamuotoinen kokonaisuus Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää.

Kiviniemen videossa Ylen uutistoimittaja utelee pääministerin näkemystä ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrysen bisneksistä Nova Groupin kanssa. Vastauksena jokaiseen kysymykseen kuullaan linjakas kommentti: "Kaikissa tapauksissa on tärkeää että asiat ovat avoimesti esillä."

VIDEO: Mari Kiviniemen "Kaikissa tapauksissa tärkeää"

Urpilainen puolestaan esiintyi vuoden 2008 kunnallisvaali-iltana kolmessa videossa, joiden ”running gagina” oli puheenjohtajan toistuva avaus”ylläri”: ”Aivan ensimmäiseksi haluaisin kiittää kaikkia SDP:tä äänestäneitä, meidän upeita ehdokkaitamme ja kaikkia jotka ovat hartiavoimin tehneet vaalityötä SDP:n puolesta…”

VIDEO: Jutta Urpilaisen "Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää"

Sanamuotojen kiinteysaste vaihtelee artistista toiseen, mutta yhteistä heille on voimaperäiseen kertaukseen perustuva kommunikaatiomuoto. Lähtökohtana – ja tavallaan myös päätepisteenä – on, että asioiden kärsivällinen toistaminen tuottaa urheilupuolelta tutun kumulatiivisen vaikutuksen. Sen voi tietysti tulkita myös pyrkimykseksi varmistaa, että mikä tahansa satunnaisesti tv-uutisiin valittu ”soundbite” sisältää kaiken, mitä koko haastattelun aikana on haluttu välittää: niin huojennuksen, raskaan prosessin, kiitokset läheisille, työrauhan kuin valmistautumisen vaalikampanjaan. Se on helpointa silloin, kun jokainen lause muistuttaa toistaan.

Onko tämä lähestymistapa ominainen nimenomaan naispolitiitikoillemme? Monelle miesvaikuttajalle on harmillisten kysymysten ristitulessa luonteenomaisempaa selitellä ja puolustella asioita tai vaihtoehtoisesti kieltää ne kategorisesti. Jatkotivauksia seuraa usein kärsimätön tiuskaisu: johan sen sanoin! Olisi vaikea kuvitella vaikkapa Paavo Lipposta jankkaamassa samaa lausetta kuudesti tai seitsemästi. Hän luovuttaisi viimeistään kolmannella kerralla: ”Kaikissa tapauksissa… suksi helvettiin!”

Nainen on oppinut pitkämielisyyttä kasvattajana. Naispoliitikko ymmärtää, että toimittajaa on käsiteltävä kuin lasta, jonka vain rauhallinen vakuuttelu voi saada ymmärtämään, ettei mummin maahanpanijaisissa todellakaan tarjoilla nauravia nakkeja. Hän uskoo, että kun yhtä asiaa kyllin monta kertaa toistaa, se menee lopulta perille paksuunkin kalloon.

Kiivastua ei saa, päinvastoin, on muistettava hymy. Pienin merkein voidaan kuitenkin osoittaa, että äidinkin kärsivällisyydellä on rajansa. Kun lause ”haluan kiittää kaikkia läheisiä” kasvaa muotoon ”haluan todella kiittää kaikkia läheisiä”, se vihjaa, että nyt olisi Pekankin jo aika uskoa.

Lainaus

Jos eläisin kuin valtio....

laitinen_yle — Fri, 14 Jan 2011 19:21:29 +0000

Olen joskus miettinyt mitä suomalaisille, kuten minulle, olisi tapahtunut taloudellisesti, jos olisi eletty niin kuin poliittiset päättäjät ovat ohjanneet valtiolaivaamme.

Siis näin. Kun vastoinkäymiset, kuten työttömyys, kohtaa, niin vanhoista kulutustottumuksista ei luovuta. Jatketaan entiseen malliin ja mennään hattu kourassa pankkiin pyytämään lisää kulutusluottoa. Maksetaan velkoja velalla.

Kuva:YLE

Jos pankissa sattuisi olemaan vanhan kansan pankinjohtaja, niin hän sanoisi suoraan, että lainaa ei tule ja tuosta ei hyvä seuraa. Muuta tapojasi ja keksi järkevämmät lainakohteet.

Kansainväliset pankkiirit eivät aivan vähällä sano valtiolaivojen lainananojille, että kiitti, nyt riitti. Valtiot kun eivät voi mennä konkurssiin, mutta yksityinen ihminen ja yritys voi.

Nostetaan vähän korkoa ja lainaa taas tulee..... paitsi Kreikalle. Maa maksoi parhaimmillaan korkoa yli 10 prosenttia kunnes me euromaat ja kansainväliset luottolaitokset tulimme apuun.

Nyt hyvämaineinen Suomi saa lainaa noin kolmella prosentilla ja lainaa samaa rahaa noin viidellä prosentilla Kreikalle. Ihan hyvä pikkubisnes, jos Kreikka maksaa lainansa joskus takaisin.

Voisikohan se toimia yksityistaloudessakin? Pankkiasiansa hyvin hoitanut asiakas ottaisi pankista remonttilainaa 4 – 5 prosentilla, siirtäisi remontin alkua ja lainaisi velkarahalla mukavaa elämää jatkavalle naapurille rahat kaksinkertaisella korolla. Riskisijoitushan se olisi, mutta se ei pelaa joka pelkää.

Entäpä se naapuri, miten sille kävisi? Jos hän olisi siihenkin asti elänyt kuten Suomen valtio, niin hänellä olisi vanhaa lainaa noin 60 prosenttia bruttotuloistaan

Valtiolla velka tosin lasketaan bruttokansantuotteesta, eikä tällainen vertailu yksityiseen ole aivan oikein, mutta olkoot. Ei yksityinen kuitenkaan voi korottaa tulojaan vain toisten veroja nostamalla kuten valtio. Pitäisi saada työtä ja sitä ei pelkällä omalla päätöksellä saa kuten valtio nostaa veroja.

Palataan asiaan. Keskituloisella, noin 3000 euroa kuukaudessa, 38 000 vuodessa, ansaitsevalla yksinäisellä henkilöllä jää Helsingissä käteen noin 2250 euroa. Nettovuosiansio noin 27 000 euroa.

Jos vanhaa lainaa bruttoansioista on noin 60 prosenttia, kuten valtiolla bruttokansantuotteesta, summaksi tulee runsaat 16 000 euroa. Ei siis mitenkään päätä huimaavasti, jos maksuaika on pitkä.

Mutta, mutta, entäs sitten kun tulot romahtavat, tulee työttömyys tai eläkkeelle siirtyminen? Silloin ollaan samassa tilanteessa kuin Suomen valtio oli 1990 – luvun alkupuolella ja on jälleen.

Menokäyrä sojottaa nyt entiseen tapaan ylöspäin, mutta kassaan kertyvät tulot ovat hyvän verran alempana vaikka lainaakin on lisätty.

On siis kaksi vaihtoehtoa. Ei leikata menoja ja otetaan lisää lainaa eli eletään kuin ennenkin. Pankinjohtajan sormi viuhtoo äkäisesti, mutta lainaa Suomelle heltiäisi jyrkästi kohoavalla korolla. Yksityishenkilö ei pääsisi pankinjohtajan puheillekaan, tapaus tiedetään.

Sitten se toinen, parempi vaihtoehto. Leikataan menoja, lopetetaan jatkuva lisävelkaantuminen ja lyhennetään vanhoja lainojakin pienemmiksi. Ei tämä sen kummempaa ole, vai onko Mari Kiviniemi?

Näin sitä on yksityisten ihmistenkin elettävä, vaikka ei se niin hauskaa ole. Sopeudutaan vain talouden realiteetteihin kuten J.K. Paasikivi muistutti ulkopolitiikassa geopolitiikasta.

Mutta miten ihmeessä melkein kaikki valtiot ovat ylipäätään velkaantuneet, monet tosi pahastikin? Norja on harvoja poikkeuksia, mutta heillä onkin öljyä ja kaasua myytäväksi.

Poliittinen ja taloudellinen ajattelu tuntuvat olevan eri asioita. Huono puoli vain on, että hulttiopoliitikkojen päätösten maksajiksi joutuvat äänestäjät. Sellaisiako meidän pitäisi äänestää? Kyllä kansa realiteetit tajuaa, joten asiaan hyvät politiikot, asiaan. Ei meitä saa yrittää huijata edes vaalien alla.

Lainaus

Ajankohtaisohjelmat selvitti: Katainen suosikki pääministeriksi

YLE, Atuubi — Fri, 11 Jun 2010 18:14:51 +0000

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen on suomalaisten selvä suosikki seuraavaksi pääministeriksi. Toiseksi suosituin, keskustalainen hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi jää selvästi Kataisesta.

YLE:n Ajankohtaisjournalismin Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä kysyttiin, kuka oli paras henkilö Suomen seuraavaksi pääministeriksi. Kuluvalla viikolla tehtyyn kyselyyn osallistui vajaat 1000 suomalaista.

Kyselyyn vastanneista 23 prosenttia pitää Kataista parhaana seuraavaksi pääministeriksi, Kiviniemeä kannattaa 16 prosenttia.

Suosiossa kärkiparia seuraavat: eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eero Heinäluoma (sd) 9 prosenttia, elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk) 8 prosenttia, ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen (kesk) 6 prosenttia, puheenjohtaja Jutta Urpilainen (sd) 5 prosenttia, eduskunnan puhemies Sauli Niinistö (kok) 3 prosenttia, puheenjohtaja Timo Soini (PS) 2 prosenttia ja ulkoministeri Alexander Stubb 2 prosenttia.

Kataisen suosiossa on merkittävää, että hän yltää myös keskustaa äänestävien keskuudessa yhtä suosituksi kuin Pekkarinen, vain Kiviniemi kiilaa edelle. Kiviniemi puolestaan pärjää SDP:n kannattajien joukossa yhtä hyvin kuin puolueen puheenjohtaja Urpilainen, vain Heinäluoma on suositumpi.

Lisää aiheesta Yle uutisissa.

Lainaus