Turpaan Kataiselle? Urpilaiselle? Kiviniemelle? Soinille? Ruåtsalaisille ? Ja kelle muulle?

Vesa Vaarama, toimittaja/YLE — Thu, 14 Apr 2011 09:26:40 +0000

Kaikissa tiedotusvälineissä, niin meillä kuin kaupallisillakin, on vaahto suupielissä paheksuttu niin sanottua vaaliväkivaltaa. Totta kai sitä pitää paheksua, erityisesti tässä Suomen maassa, jossa tunteiden ilmaiseminen on heikkouden osoitus Kun vaalikojun nakkarin jonossa heiluu nyrkki, niin onhan se saatanan väärin.

Mutta. Kuinka moni on miettinyt taustoja…..totta kai kaikki valveutuneet ja vähemmän valveutuneet toimittajamme. Miksi sitten kukaan ei kerro mitä miettii, harakka nukkuu pesässään ja ruben puhuu mitä taustikset valmistelee. HMM. Ei sen – siis vaikenemisen -- pitäisi ainakaan puoluekannasta olla kiinni.

Palataanpa juurille. Miksi ihminen tekee väkivaltaisia tekoja? Miksi tsetseeni tappaa itsensä Moskovan metrossa? Miksi britti, korkealle koulutettu rationaalinen arabitaustainen ihminen istuu itku silmässä double deckerissä ja hetken kuluttua kytkee virran vyöllään olevaan räjähteeseen?

Kaukaa haettua?
Tarpeettomia kysymyksiä Suomessa? Lintukodossa?

Ihminen turvautuu väkivaltaan silloin kun hän kokee kaiken muunlaisen vaikutusmahdollisuuden turhaksi. Ihminen turvautuu väkivaltaan silloin kun hän kokee tilanteensa epätoivoiseksi.

Miten Me, Lintukotolaiset tähän jouduimme?

Johdonmukaisesti. Kun tuloeroja kasvatetaan, kun rakennetaan hyvinvointiyhteiskuntaa paremmaksi sille kymmenelle prosentille joilla muutenkin menee hyvin, kun muokataan palvelurakennetta niin että vaikkapa terveyspalvelut on haettava taalatohtorilta, kun jopa täysipäiväinen työntekijä – pienituloinen palkannauttija – hakee vaatteensa Pelastusarmeijan kirpparilta kun muuhun ei ole varaa, niin kysymys kuuluu, mihin muuhun tällainen voi johtaa.

Kuka tätä tekee?
Kuka on tämän kehityksen saanut aikaan, kuka tästä kehityksestä hyötyy, kenen etu on eriarvoistuva yhteiskunta. Vastaa sinä miten osaat, en tahdo johdatella enempää.

Siellä sisimmässä meidät on jo penikasta kasvatettu tähän.
Meissä jokaisessa asuu pieni riistäjä
Kaikki mulle, kaverille potun kuoret.

Tämäkö on se yhteiskunta jota sinä ja minä olemme tukemassa?

Tämäkö on se yhteiskunta, jossa sinä haluat elää, ja haluat että lapsesikin elävät?

Lainaus

Kumous Keskustassa

Jyrki Richt, ohjelmapäällikkö, YLE Ajankohtaisjournalismi — Mon, 14 Jun 2010 09:31:22 +0000

Keskusta ennätti ajautua todella pahaan kriisiin ennen Lahden kokousta. Vanhasen ote puolueesta oli täysin herpaantunut. Puoluesihteeri Korhosen vaalirahahuseeraus, tökeröt valtapoliittiset operaatiot ja epäuskottavat selittelyt olivat liikaa keskustaeliitille ja kenttäväen enemmistölle.

Myös puoluetoimisto on ollut kahtiajakautunut. Korhonen on pyörittänyt omine apureineen showta ja muut puoluetoimitsijat ovat pyöritelleet päätään ja toivoneet kädet ristissä Korhosen pikaista lähtöä.

Keskusta osoitti taas, että tiukan paikan tullen jäsenistö on valmis koviin ratkaisuihin. Korhosesta haluttiin eroon hinnalla millä hyvänsä, ja Timo Laaninen otti murskavoiton: Korhosen äänisaalis 579 ääntä Laanisen 1675 ääntä vastaan oli todella laiha tulos ja karmea pettymys Korhoselle ja hänen tukijoukoilleen. Korhonen voitti Laanisen vain kotikentällään Etelä-Pohjanmaan edustajaryhmässä, ja sielläkin Laaninen keräsi viidenneksen äänistä.

Mari Kiviniemi nujersi Mauri Pekkarisen 1375 äänellä 1035 ääntä vastaan. Puheenjohtajavaihdos ei riittänyt, vaan myös kaksi varapuheenjohtajaa meni uusiksi. Kiinnostavinta oli, että keskustan änkyräsiipeä edustava kansaedustaja Antti Rantakangas putosi, ja tilalle nousi uudistuslinjan Annika Saarikko. Eroa oli 16 ääntä.

Puoluekokous teki keskustassa yllättävän rohkean kumouksen. Uudistushenkinen cityliberaalisiipi otti selkävoiton vanhakantaisesta tahtopolitiikasta. Linjojen voimasuhde on luettavissa nimenomaan puheenjohtajavaalin tuloksesta.

Valintojen jälkeen kokousväki ryhmittyi intoutunein mielin uuden johdon taakse. Tulee olemaan jännittävää nähdä, pystyykö cityliberaali johto nostamaan keskustan kannatuksen vai jatkuuko kohtalokas kannatusvuoto Perussuomalaisten suuntaan.

On todella mielenkiintoista myös seurata, ryhtyykö Korhonen tukijoukkoineen haastamaan uutta puoluejohtoa ja rakentamaan jonkinlaista rinnakkaistoimintaa. Itse uskon, että Korhonen lähtee eduskuntavaaliehdokkaaksi, niin vahvat poliittiset pyrkimykset hänestä henkivät. Samoin uskon, että Korhosen väläyttämä paljastuskirja vaalirahajupakasta näkee myös päivänvalon.

Ja siinä teoksessa ei tulla säästämään omia eikä vieraita.

PS. Naisten uraputken torppaava lasikatto on murentunut ainakin politiikan huipulla. Kolmen suuren puolueen johtajista kaksi on nyt naisia. Maan politiikan ykkösrooleissa - presidenttinä ja pääministerinä – on nainen.

PS 2. Puoluekentän sukupolvenvaihdos on toteutunut. Lähes kaikkien puolueiden johto on kolme-nelikymppisten käsissä.

Jyrki Richtin blogimerkintä SDP:n puoluekokouksen saldosta:

SDP kokosi vaalitroikan

SDP:tä on rassannut huono kannatuskehitys oppositioasemasta huolimatta. Samoin Urpilaisen heikko johtajaprofiili.

Joensuun puoluekokous vastasi valitsemalla kovalla tohinalla Mikael Jungnerin puoluesihteeriksi. Jungnerin rakkaushehkutus upposi demariväkeen kuin kuuma veitsi voihin eivätkä kokemattomuus järjestötyössä tai oikeistodemarin maine epäilyttäneet perusdemareita tipan vertaa.

Jungner oli SDP:n rakennelman puuttuva palikka: nyt Jutta Urpilainen on hyvin stailattu, energinen keulakuva, Heinäluoma hoitaa asiat, ärhentelyn ja ay-liikkeen ja Jungner laajentaa puolueen tartuntapintaa, hankkii julkisuutta ja luo innostusta.

Luottavaisuus ja hyvä yhteishenki olivat SDP:n puoluekokouksen silmiinpistäviä piirteitä.

Syksyn poliittisissa väännöissä ja talven vaalikamppailussa testataan troikan vetovoima ja vauhtikestävyys. Voitto ei ole millään tavoin kirkossa kuulutettu.

Lainaus

Blogit - Kiviniemi

Turpaan Kataiselle? Urpilaiselle? Kiviniemelle? Soinille? Ruåtsalaisille ? Ja kelle muulle?

Kumous Keskustassa