Blogit - pelit

Poikkeuksellisen yllätyksetöntä pelirintamalla

Niko Antin — Wed, 19 Dec 2012 15:02:45 +0000

Pelaaminen ja pelit ovat yhteiskunnassa yhä suuremmassa asemassa. Hittipelien tuotot jättävät hittielokuvat kauas taakseen ja peliteollisuuden arvo on ohittanut elokuvateollisuuden. Otsikoissa peliteollisuutta on puitu laidasta laitaan aina Angry Birdsistä räiskintäpelien nuorten miesten mieliin mahdollisesti aiheuttamiin traumoihin. Luulisi, että vuodesta 2012 olisi tullut peliteollisuutta läheltä seuraavan päätoimittajan tilinpäätöksessä hurja. Toisin kuitenkin on.

- Tätä vuotta pidetään yleisesti poikkeuksellisen yllätyksettömänä pelirintamalla, arvioi Pelaaja-lehden päätoimittaja Miika Huttunen.

- Alkuvuodesta nähty Sonyn PS Vita-käsikonsoli ja loppuvuodesta ilmestynyt Nintendon Wii U -konsoli olivat ehkä uutta, mutta ennennäkemättömäksi kumpaakaan ei voi sanoa. Ikävässä valossa ennennäkemätöntä oli ehkä se, kuinka monta veteraanipelintekijää joutui sulkemaan ovensa tämän vuoden aikana. Niistä vanhimmat olivat toimineet alalla jo yli kaksikymmentä vuotta.

Syy pelialan yllätyksettömyyteen on konsolisukupolven saapuminen elinkaarensa päähän. Xbox 360 on ollut käytössä jo vuodesta 2005 ja PlayStation 3 vuodesta 2006. Uusia malleja vanhoista suosikeista odotetaan ensi vuonna.

- Kustantajat eivät uskalla ottaa riskejä nykykonesukupolven loppupuolella , vaan menevät tutuilla ja turvallisilla kaavoilla. Kaikessa on hieman uuden odotuksen tuntua, Huttunen summaa.

Sukupolvenvaihdos konsolipuolella on nostanut hieman kiinnostusta perinteiseen pc-pelaamiseen, joka on muuten ollut hiipumassa.

- Nykyisen konsolisukupolven viimeiset hetket ovat kestäneet poikkeuksellisen pitkään. Kiinnostus niihin ja niiden peleihin on laskenut ja silloin huomio yleensä kääntyy takaisin pc:n puolelle, jossa säpinää saadaan tehokkaamman raudan ansiosta, päätoimittaja Huttunen pohtii.

- Joukkorahoitus ja digitaalinen jakelu ovat myös vahvistaneet pc-puolta, sillä pc:lle voi julkaista pelejä ilman konsolivalmistajien vaatimia lisenssimaksuja.

Yleisesti ottaen peliteollisuus porskuttaa, sillä pelaajia on enemmän kuin koskaan. Pelikehitystä vaikeuttaa kuitenkin se, että niin on myös pelejä, sekä tapoja pelata niitä. Myös erilaisia tapoja maksaa peleistä on nyt enemmän kuin koskaan. Ala on siis erittäin pirstaloitunut.

Mobiilipelien läpimurtovuosi

Pc-pelaamisen suosion kasvun lisäksi vuoden 2012 tilinpäätöksessä on mainittava myös toinen keskeinen kehityslinja. Se on mobiilipelien suosion vakiintuminen.

- Tämä vuosi on lopullisesti vahvistanut mobiilialustojen merkityksen pelilaitteina, Huttunen sanoo.

- Vuodesta 2011 jatkunut nousu ei ollut pelkkä piikki tai sattumaa. Etenkin tablettien räjähdysmäinen yleistyminen älypuhelimien rinnalla on vaikuttanut asiaan. Siinä missä perheen nuorimmat tarvitsivat ennen oman käsikonsolin pelaamiseen, riittää siihen nyt esimerkiksi koko perheen iPad.

Uudenlaiset tavat maksaa peleistä ja rahoittaa niiden tekemistä ovat tuoneet monipuolisuutta peleihin. Joukkorahoitus muun muassa amerikkalaisen Kickstarter-palvelun kautta on antanut mahdollisuuden tehdä ja julkaista pelejä, joita suuret kustantajat eivät ikinä lähtisi rahoittamaan.

- Suuret kustantajat keskittyvät vain kalliisiin hittipeleihin tai kevyempiin mobiilipeleihin, joten monet pienemmät pelien lajityypit ja tosipelaajien monimutkaiset pelit uhkasivat kadota kokonaan. Vaikka niiden tekeminen maksaa vain murto-osan jostain suuresta hittipelistä, Huttunen sanoo.

- Ne eivät suuria kustantajia kiinnosta myöskään sen vuoksi, että potentiaalinen menestys on myös pienempää. Joukkorahoituksen kautta nekin saavat mahdollisuuden tulla julkaistuksi.

Esimerkki Kickstarterin kautta rahoitetusta pelistä on Double Fine Adventure, joka tavoitteli 400 000 dollaria, mutta keräsi pienillä summilla yli 3,3 miljoonaa dollaria. Nyt kortensa kekoon antaneet pelaajat odottavat seikkailupelin julkaisua eli vastinetta rahoilleen. Vaikka joukkorahoitus turvaa tällä hetkellä pelien monipuolisuutta, ratkeaa vasta myöhemmin, onko siitä pysyväksi rahoituskeinoksi.

- Tulevaisuuden suosio ratkeaa, kun ensimmäisen aallon joukkorahoitetut pelit ilmestyvät ja nähdään, kuinka tyytyväisiä niihin sijoittaneet pelaajat ovat.

Vuosi 2013 tuo uudet konsolit

Ensi vuosi herättää Pelaaja-lehden päätoimittajassa Miika Huttusessa muutenkin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Muutoksessa olevaa alaa on erittäin vaikea ennustaa.

- Sekä Microsoft että Sony paljastavat ensi vuonna uudet konsolinsa. Niiden odotetaan tuovan uusia tuulia ja uutta puhtia perinteiseen pelibisnekseen.

- Tosin se, minkälaiseksi konsolibisnes tulevaisuudessa muuttuu, on vielä kysymysmerkki. Juuri tähän uusien konsoleiden odotetaan antavan vastauksia. Mobiilipuolella pelit jatkavat kasvuaan, mutta samalla tekemisen kustannukset nousevat, koska alustojen kasvavat tehot mahdollistavat yhä suuremmat ja näyttävämmät pelit, Huttunen summaa.

Miika Huttusen kuva: Lasse Erkola

Lainaus

Käytetyt pelit – hyväksi kuluttajille, pahaksi tekijöille?

Olli Sulopuisto — Thu, 08 Nov 2012 14:02:34 +0000

Tuskin mikään ala tuskailee käytettyjen tuotteiden myynnin kanssa yhtä paljon kuin pelibisnes. Syitä on monia: uutuudet kiinnostavat kuluttajia enemmän kuin klassikot, pelien hinnat ovat varsin korkeita, markkinat ovat hittivetoiset ja pelien kehittäminen on tullut entistä kalliimmaksi.

Käytetyt pelit eivät tuo rahaa alkuperäisen kehittäjän kassaan. Niinpä yhä useammin pelikotelosta tippuu lappunen, johon painetulla koodilla saa aktivoitua verkkopeliominaisuuden tai lisämateriaaleja. Koodit ovat pelaaja- ja konekohtaisia, eli jos pelin myy eteenpäin, uusi omistaja joutuu hankkimaan uuden koodin.

Myyjien mielestä kyse on lisäpalvelusta, josta sopiikin veloittaa. Esimerkiksi Ubisoftin Uplay Passportin hinnaksi on asetettu 10 euroa. Pieni vaiva käytetyn pelin ostajalle, mutta vaiva kuitenkin.

Kovimmissa kommenteissa käytettyjen pelien myyntiä kutsutaan uusien pelien tekemistä uhkaavaksi syöpäläiseksi. Keskihintaiset pelit katoavat markkinoilta käytettyjen pelien myynnin takia, argumentoi Silicon Knights -yhtiön Denis Dyack Gamesindustry.bizin haastattelussa.

Peliä myydään käytännössä muutama kuukausi julkaisun jälkeen, joten valmistajan on saatava puristettua tuossa ajassa mahdollisimman paljon rahaa tai keksittävä muita tulonlähteitä.

On jopa mahdollista, että käytetyt pelit eivät toimisi seuraavan sukupolven konsoleilla ollenkaan. Sekä tulevasta Xboxista että PlayStationista on esitetty spekulaatioita, joiden mukaan käytettyjen pelien pelaaminen olisi tehty niillä joko mahdottomaksi tai ainakin hankalaksi.

Vaan entä kolikon toinen puoli? Gamestop-ketju on vakaasti sitä mieltä, että käytettyjen pelien myynti on hyväksi koko alalle. Esimerkiksi EA:n vuosittain päivittyvät urheilupelit, kuten FIFA tai Suomessa ikihitin asemaan kohonnut NHL, eivät kävisi ollenkaan niin hyvin kaupaksi, jos asiakkaat eivät saisi hyvitystä vanhoista peleistä.

– Yli puolet [myynneistä] sisälsi vanhan pelin vaihdon uuteen. Kustantajat tietävät tämän, sanoo Niall Lawlor, Gamestopin Pohjoismaiden managing director.

– Kuluttajat pitävät käytetyistä peleistä. Luulisin, että jos sitä vaihtoehtoa ei olisi, myynti vähenisi, hän sanoo.

Gamestop ei puhu asian puolesta pelkkää hyväsydämisyyttään. Yhtiön motivaatiota selittää se, että iso osa sen tuotoista kertyy käytettyjen pelien myynnistä. Yhdysvalloissa tämän vuoden toisella neljänneksellä uudet pelit olivat 31% liikevaihdosta ja 23% voitoista, kun taas käytettyjen osuus liikevaihdosta oli 37% ja voitoista 48%.

Gamestopin Pohjoismaiden johtaja tarjoaa pelialan vaikeuksien syyksi toista mörköä, nimittäin huonoa taloustilannetta. Se puree kaikilla aloilla: uusia pelejä myydään vähemmän ja kuukausimaksullisia pelejä pelataan vähemmän. Tosin Suomessa tilanne ei näytä ollenkaan niin surkealta kuin Yhdysvalloissa.

– Iso huoli on kuluttajien kysyntä ja taloustilanne, sanoo Lawlor.

Lawlor muistuttaa myös siitä, että Steam, mainosrahoitteiset ilmaispelit tai kuukausimaksullisut eivät olleet viisasten kivi, joka olisi ratkaissut kaikki pelialan rahaongelmat. Kaikki kolme ovat keinoja estää käytettyjen pelien myyminen, mutta tällä hetkellä ne näyttävät ainakin yhtä haavoittuvaisilta kuin perinteinen pelimyynti.

Lainaus

Emulaattorit tuovat vanhat suosikkipelit selaimeen

Olli Sulopuisto — Thu, 06 Sep 2012 05:45:29 +0000

Kaikki tietävät, että tietokoneiden tehot kasvavat hurjaa vauhtia, mutta muutosvauhtiin turtuu. Kun ostaa vuosien tauon jälkeen uuden koneen, se tuntuu vähän aikaa selvästi aiempaa laitetta nopeammalta, mutta pian eroa ei enää huomaa.

Yksi keino havainnollistaa muutosta on pyöräyttää käyntiin emulaattori, eli ohjelma, joka matkii vanhan laitteen toimintaa. Reilut kymmenen vuotta sitten latailin innoissani Commodore 64-emulaattoreita, jotka latasivat vanhat suosikkipelit paljon nopeammin kuin aito Kuusnelonen

Jossain vaiheessa tuo emulaattori muunnettiin Java-versioksi ja vielä myöhemmin JavaScript-versioksi. Viimeistään silloin tajusin, millainen valtava hyppäys tietokoneiden tehossa ja selainten toiminnallisuudessa oli tapahtunut.

***

Kun vähän kaivelee, selaimessa ilman lisäpalikoita toimivia emulaattoreita löytyy pilvin pimein. HTML5:llä tehty Pacman-kolikkopeli ei ehkä tee suurta vaikutusta, koska pelillä on kuitenkin ikää päälle 30 vuotta.

Sega Master System, Super Nintendo, C64 ja 1980-luvun kolikkopelejä emuloiva MAME – no joo, vanhoja nekin. Mutta eikö ala jo vähän kihelmöidä? Edelleen: nämä eivät käytä Flashia tai Javaa apunaan, vaan toimivat suoraan uusissa selaimessa ilman mitään lisäpalikoita.

Erikoisuudentavoittelijoille on tarjolla CP/M-emulaattori, jolla voi pelata Zorkia, Apple 2 -emulaattori, ZX Spectrum -emulaattori (kuminäppäintuntuma jää ikävä kyllä puuttumaan) tai uudenaikaisemmista vermeistä 2.6.0-kerneliä pyörittävä Linux. Myös Nintendo 64 -emu löytyy, mutta se on vasta prototyyppiasteella. Kaikki JavaScriptin voimalla.

Pienenä sivupolkuna mainittakoon, että jos emulaation sijaan pelkkä simulaattori riittää (tässä yhteydessä: ei toimi samalla tavalla kuin alkuperäinen laite, mutta matkii sen ulkonäköä ja käytöstä), voi selaimella tutustua Amigan Workbenchiin ja chiptune-musiikkiin, Amiga-demoihin ja Windows 3.1:n toimintaan.

***

JavaScript-tulkkien suorituskyvystä onkin tullut yksi selainten tärkeimmistä kilpailutekijöistä. Kehittäjät rakentavat entistä monimutkaisempia ohjelmia, joiden sulavaan toimintaan tarvitaan sekä tehokkaita koneita että tehokkaita JS-tulkkeja. Kehityksen suuntaa voi tarkkailla vaikka Browserscopen tuloksista.

Selaimissa pyörivät emulaattorit ovat kuitenkin parhaimmillaankin vain epätarkkoja likiarvoja oikeista laitteista. Parikymmentä vuotta vanhan tietokoneen – kuten Super Nintendo – toiminnan mallintaminen onnistuu nykyisillä koneilla melko tarkasti, mutta esimerkiksi Nintendo 64:n tarkka emulointi on todennäköisesti mahdotonta. Älkää siis heittäkö vanhoja koneita roskikseen, vaan pitäkää niistä hyvää huolta.

Lainaus

Maailma ei pelastu, vaikka kaikesta tehtäisiin peli

Olli Sulopuisto — Mon, 27 Aug 2012 05:42:49 +0000

Gamification eli pelillistäminen tuntuu tiivistyvän ajatukseen, jonka mukaan mälsistä asioista tulee mukavia, jos niiden tekemisestä saa pisteitä ja papukaijamerkkejä. Sen puolestapuhujat uskovat, että pelillistämällä opetus, kuntoilu tai vaikkapa kaupoissa käyminen ihmisten toimintaa voidaan ohjailla haluttuun suuntaan ja kaikilla on kivaa.

Sen ymmärtää hölmöksi ajatukseksi jokainen, joka on joskus pelannut huonoa peliä. Se ei nimittäin ole hauskaa ajanvietettä, vaikka koko ajan tulisikin tehtyä uusia piste-ennätyksiä.

Ian Bogost, pelaamista ja asioiden fenomenologiaa tutkinut filosofi, muotoilee asian kauniisti: pelillistäminen on paskapuhetta. Hän tarkoittaa, että monen konsultin suussa pelinkaltaistus toimii kuten South Parkin kalsaritontut: 1) muunna olemassaoleva palvelu peliksi 2) ??? 3) rahaa!

Bogostin mukaan ongelma on sanan loppuosassa. Pelit voivat olla hienoja, mutta hyvää peliä ei noin vain polkaista pystyyn. Niinpä on absurdia ajatella, että mikä tahansa toiminto voitaisiin muuttaa peliksi muutamalla helpolla kikalla.

Sillä kuten Bogost muistuttaa, pisteet ja palkinnot eivät ole pelimekaniikoista tärkeimpiä. Ne ovat apuvälineitä, jotka auttavat pelaajaa hahmottamaan pelin toimintaa. Pelimekaniikat ovat asioita, jotka tekevät pelaamisesta kiinnostavaa ja hauskaa.

Vaihtoehtona pelillistämiselle hän onkin tarjonnut toista, hieman räväkämpää termiä: exploitationware eli hyväksikäyttösofta. Tarkoituksena on muistuttaa, että useimmat pelillistämiset johtavat epäreiluihin tilanteisiin. Käyttäjä näkee vaivaa pelintekijän eteen ja saa palkkioksi – ei mitään. Se syö osapuolten välisen luottamuksen ja korvaa sen yksipuolisella hyödyntavoittelulla.

Bogost ei suinkaan ole ainoa äreä intellektuelli, joka on tökkinyt reikiä pelillistämisen koreaan kuoreen. The New Inquiry -verkkojulkaisuun kirjoittava Rob Horning on kiinnittänyt huomion siihen, miten helposti pelillistämisestä tulee kiertoilmaus ilmaisen työvoiman käyttämiselle.

Missä kohtaa ihmisten hyväntahtoisuuden hyödyntäminen muuttuu hyväksikäytöksi? Se on vaikea kysymys, mutta erittäin tärkeä sellainen. Kyllä, ihmiset tekevät vapaaehtoisesti yhtä jos toista, eikä kaikesta tarvitse maksaa. Kyllä, internet on tehnyt monesta ennen kalliista asiasta halpaa ellei ilmaista. Mutta Horningin argumentti ei perustukaan siihen, että asioiden tulisi jäädä ennalleen vain siksi, että asiat olivat entisaikaan yksinkertaisempia.

Kyse on siitä, että ajanvietteestä – pelaamisesta – tehdään välinearvo. Tautologisesti ilmaistuna pelaaminen on kivaa siksi, että pelaaminen on kivaa. Yhtiöt, jotka hyödyntävät ihmisen perustavanlaatuista leikkimisviettiä ja valjastavat sen oman etunsa edistämiseen, toimivat niljakkaasti. Ne likaavat puhtaan hauskanpidon omilla tarkoitusperillään, väittää Horning. Se ei ole pitkällä tähtäimellä kenenkään edun mukaista.

Lainaus

Monthly Game Clubissa peliohjelmoijat haastavat toisiaan

Olli Sulopuisto — Wed, 01 Aug 2012 12:56:42 +0000

Jaakko Väyrynen, 32, on ohjelmoinut pelejä työkseen kuuden vuoden ajan. Tällä hetkellä hän on töissä Tribe Studiosissa, jossa kehitetään beta-vaiheeseen päässyttä Dramagame-nimistä online-roolipeliä. Vapaa-ajallaan hän tykkää muun muassa, noh, ohjelmoida lisää pelejä.

Viime vuoden tammikuussa Väyrynen oli vielä töissä mm. Flatout-rallipeleistä tunnetulla Bugbearilla, missä muutama kollegoista harrasti musiikkia. He kuuluivat Monthly Music Clubiin, jonka jäsenet lupasivat tehdä kuukausittain uutta musiikkia.

– Pakko on julkaista jotain, ja on lähinnä oma häpeä, jos se on paskaa, Väyrynen sanoo.

Hän oli yhdessä ystävänsä kanssa jo hahmotellut avaruuspeliä, jossa pelaajat taistelisivat deathmatcheissa toisiaan vastaan. Kävi ilmi, että muillakin ohjelmoijilla oli keskeneräisiä pelejä pöytälaatikoissaan. Väyrynen päätti saada avaruuspelin valmiiksi kuun loppuun mennessä ja haastoi muutkin tekemään saman. Syntyi Monthly Game Club.

"Peli per kuukausi" -tavoite tosin osoittautui nopeasti kuitenkin liian kunnianhimoiseksi muun muassa työkiireiden takia – viime vuonna Väyrynen sai valmiiksi loppujen lopuksi neljä peliä. Sen verran suunnitelmasta kuitenkin pidettiin kiinni, että kun deadline oli asetettu, sitä noudatettiin. Kuun lopussa tuli siis kiire kääriä kasaan ensin Bandit Sector ja sitten Series of Tubes, Lazy Albert's Labyrinth ja Rum & Guns. Kaikki pelit voi ladata Väyrysen sivuilta.

Inspiraatioina muut pelit ja graafikko

Väyrysen pelit eivät ole variaatioita samasta teemasta, vaan jokaisessa on oma, erilainen idea taustalla. Bandit Sector -avaruuspelin innoituksena oli Star Control 2, jonka Väyrynen mainitsee yhdeksi kaikkien aikojen suosikkipeleistään. (Listalla myös: UFO: Enemy Unknown, Diablo 2 hardcore-moodissa ja BatMUD.)

Senaattori Ted Stevensin möläyksestä nimensä saanut Series of Tubes oli pohjimmiltaan klooni PalmPilot-pelistä, jossa pelihahmoa ohjattiin yhdellä näppäimellä. Lazy Albert's Labyrinthin inspiraationa oli kuusikulmioista eli heksoista koostuvan kentän generoiminen. Rum & Guns taas sai alkunsa graafikon vaatimuksesta.

– Hän mallinsi piraattilaivan ja sanoi "tee peli", Väyrynen kertoo.

Pelikerho pitää yhteyttä Skypen välityksellä. Se toimii myös onnistumisen mittarina, sillä esimerkiksi Series of Tubesin hiscore-listalla on 655 tulosta 55 eri pelaajalta, Labyrinthissä taas 147 tulosta, joista puolet on kolmen innokkaimman tekemiä.

Syykin on selvä: Labyrinth ei ole kovin onnistunut peli. Pelihahmon sijaan siinä pyöritetään karttaa, jolloin painovoima vetää hahmoa alaspäin. Tavoitteena on läpäistä kenttä mahdollisimman nopeasti, ja jos mokaa heti alussa, ennätyksen tekeminen ei enää onnistu.

Pelimekaniikat vaikuttivat aluksi samantapaisilta, mutta niissä oli ratkaiseva ero. Labyrintistä ulos luoviminen ennen uuden mahdollisuuden saamista on tympeää pakkopullaa. Tubesissa taas pyritään selviämään mahdollisimman pitkälle. Mitään ei ole menetetty ennen kuin mato on seinässä ja tulos ruudulla.

Suurin hitti on ollut merirosvopeli Rum & Guns. Siinä pelaajat luovivat saariston keskellä aluksia tavoitteenaan upottaa toisten pelaajien laivat. Periaate muistuttaa siis Bandit Sector -avaruuspeliä, mutta piraattipeli on "paljon koukuttavampi".

Avaruudessa on helppo lentää karkuun vastustajalta. Pelaamisesta tulee sarja lyhyitä kohtaamisia, joiden välissä on tyhjää aikaa. Laivojen tykit ovat alusten kyljessä, jolloin vastustajan ampumiseksi pitää kääntää laivan suuntaa, mikä hidastaa vauhtia. Rytmi on aivan erilainen, kun on koko ajan tehtävä kompromisseja vihollisen seuraamisen ja ampumisen välillä.

Työ estää harrastusta

Kun pelejä tekee yksin tai pienellä porukalla, aikaa saisi käytettyä loputtomiin. Sen oivaltaminen oli yksi pelikerhon perustamisen perusideoista. Väyrynen muistelee ohjelmointiuransa alkaneen Sodankylässä vuonna 1993, kun kaveri esitteli kylmänä iltana fraktaaleja. Väyrynen innostui niistä heti. 1990-luvulla hän julkaisi kaksi demoa ja tämän vuosituhannen alkupuolella kaksi introa. Koodausinto ei vähentynyt, mutta silti tuotanto hiipui.

– Aina on ollut jotain työn alla, mutta ikinä ei saanut niitä ulos, hän kertoo.

Yksin tehdessä yksinkertaisetkin asiat voivat olla työläitä. Merirosvopeliin Väyrynen ohjelmoi kaiken itse: grafiikkamoottori, moninpelilogiikka ja -palvelin, törmäystarkastelu, fysiikka, ääniefektit ja kaikki muu.

Jos tavoitteena olisi ainoastaan saada pelejä valmiiksi, olisi nopeampaa käyttää valmista pelimoottoria tai tehdä vaikka selainpelejä HTML5:llä.

– Tekninen haaste on se, mikä minua ohjelmoijana kiinnostaa, Väyrynen sanoo.

Parhaillaan hän on jumissa Rum & Gunsin grafiikkapäivityksen kanssa, joka tekee vedestä hienomman näköistä. Se ei siis vaikuta mihinkään muuhun, viilaapa vain grafikkaa siistimmäksi.

– Grafiikkaohjelmointi on siistiä, koska siitä saa välittömästi palautetta, näkee suoraan työnsä tuloksen. Siihen voi käyttää rajattomasti aikaa, ja viime aikoina olen käyttänytkin.

****

Tänä vuonna pelikerho ei ole ollut aktiivinen. Väyrynen ei aio kuitenkaan luovuttaa. Hänellä on jo idea seuraavasta pelistä.

– En halua paljastaa enempää kuin että kyseessä ei ole moninpelattava nettipeli.

Lainaus

Pelien yömyynnit ovat fanien juhla

Panu Vatanen — Tue, 15 May 2012 14:07:45 +0000

Kävin Helsingin Kampin kauppakeskuksessa ihmettelemässä nykyään varsin yleistä ilmiötä, joka ympäröi suuria peli- ja teknologiajulkaisuja: yömyyntiä. Idea yömyynnissä on simppeli: innokkaimmat fanit voivat hankkia kovasti odotetun tuotteen heti virallisen julkaisupäivän ensimmäisillä sekunneilla, heti puolenyön jälkeen. Maanantain ja tiistain välisenä yönä himoittiin toimintaroolipeli Diablo III:sta.

Himotuimmat teknologiatuotteet, varsinki iPadit, ovat herättäneet hysteriaa yömyynneillään. Yhdysvalloissa jonopaikoilla tehdään jo bisnestä. Mutta erityisesti yömyynnit omakseen on ottanut peliteollisuus. Suomessa öisin on jonotettu muun muassa Alan Wakea, Mass Effect 3:sta ja The Elder Scrolls V: Skyrimiä.

Pieni hämärä ei kourallista Diablo III-pelin faneja tuntunut maanantai-iltana häiritsevän, sillä tunnelma oli odottava, h-hetkeen oli aikaa vain vajaat kolme tuntia.

Muutama hassu tunti ei tosifaneille tuntunut enää miltään, sillä Activision-Blizzardin tuoreinta toimintaroolipeliä on pelaajien keskuudessa odotettu pitkään – yli kymmenen vuotta. Jo vuonna 2001 alkanut Diablo III:n kehitys on kärsinyt monista ongelmista, mutta pelitalo ei halunnut kiirehtiä prosessin kanssa. Blizzardin pomoihin lukeutuva Rob Pardo kommentoikin jo vuonna 2009, että mikäli he julkistavat pelin liian aikaisin, he epäonnistuvat lopputuloksessa.

Nyt peli on valmis ja vuosikausia pelin perään kuolanneita faneja löytyi Kampista toista sataa. Eräs nimettömänä pysyttelevä herra kertoi varanneensa pelisarjan kolmannen osan jo vuonna 2008, eli heti kun se oli pelikauppojen puolesta mahdollista. Miekkonen on jopa lopettanut työnsä, jotta seuraavat viikot voi kunnolla pyhittää pelaamiseen.

- Osasyy töiden lopettamiselle oli alkavat opiskelut, mutta kyllä Diablo III myös vaikutti. Muuten en olisi ehtinyt kunnolla tätä pelata. Itse asiassa olen jo sopinut tyttöystäväni kanssa, että minun ei tarvitse seuraavaan kahteen viikkoon osallistua edes tiskaukseen, miekkonen hörähti.

Eikä tämä fani ollut ainoa, joka on ottanut pelilomaa Diabloa varten. Esimerkiksi 21-vuotias Tuomas Kahri myöhästytti pelin vuoksi kesätöidensä alkamista viikolla, koska muuten työnteosta ei olisi tullut mitään.

- Nyt kun saan puolenyön jälkeen pelin käteen, niin tarkoitus on mennä heti kotiin ja pelata yhtä soittoa vähintään huomiseen puolille päivin, Kahri myhäilee.

Pelin aiheuttamien työpoissaolojen ja "pelilomien" taloudellisten vaikutusten lisäksi Diablo III:lla on arveltu olevan merkitystä jopa maailmantaloudelle.

Toisin kuin voisi luulla, yömyynnit eivät ole pelikaupoille tai maahantuojille mitään rahasampoja. Innokkaimmat fanit kun ostavat pelin joka tapauksessa. Kauppiaille tärkeämpää onkin saada pelille medianäkyvyyttä, hypeä ja sitä kautta uusia innostuneita sekä ostajia. Tämän vuoksi yömyyntejä järjestetään vain varmoille tapauksille.

- Käytännössä niitä järjestetään ainoastaan sellaisille julkaisuille, jotka tulevat Suomessa myymään 20 000 kappaletta tai enemmän, toteaa Diablo III:a maahantuovan 3HD:n markkinointipäällikkö Marko Pulkkinen.

Pelifaneja yömyynteihin ajaa tunnelma, yhteisöllisyys ja mahdolliset tuotepalkinnot. Kampissa jonottajille jaettiinkin t-paitoja, julisteita ja muovisia pirunsarvia. Lisäksi arvottiin lahjakortteja kauppoihin. Kampissa oli myös pukukisa, jonka osanotto jäi tosin hyvin pienimuotoiseksi, rooliasuihin pukeutuneita oli paikalla vain kolme. Voiton vei helsinkiläispariskunta, joka oli pukeutunut barbaareiksi – palkinnoksi he saivat 100 euron lahjakortin sekä pääsivät ensimmäisten joukossa tiskille.

Fanien näkökulmasta myös pelin saaminen ensimmäisenä on meriitti. Esimerkiksi Ruotsissa Diablo III:a jonotettiin huhupuheiden mukaan jo viikkoa ennen virallista julkaisua. Suomessa vastaavaa fanaattisuutta ei ole havaittavissa. 26-vuotias helsinkiläinen Rasmus Rautalin oli saapunut Kampin pelikaupan eteen työpäivänsä jälkeen iltapäivällä ja päässyt jonon piikkipaikalle. Puolenyön jälkeen odotus palkittiin Diablon keräilyversiolla, suunnitelmat yötä varten olivat miehellä myös selkeät.

- Aion pelata koko melkein yön energiajuoman ja kahvin voimalla, sitten nukun muutaman tunnin ja menen taas töihin, Rautali hymähtää.

Rapakon takana yömyynnit ovat isompia spektaakkeleita. Mikäli Diablo III:n Yhdysvalloissa järjestetyn pelinjulkaisutapahtuman videotallenne kiinnostaa, niin kannattaa katsastaa tämä ”vain” nelituntinen pätkä, jossa varmasti käy ilmi kaikki oleellinen pelin yömyynnistä.

Lainaus

Käsikonsolit evoluutionsa huipussa

Panu Vatanen — Thu, 03 May 2012 09:11:09 +0000

Käsikonsoleita on mätetty jo yli 30 vuotta. Ensimmäinen käsikonsoli julkaistiin jo vuonna 1979, jolloin yhdysvaltalainen Microvision tuli markkinoille. Nintendo otti 1980-luvulla kuitenkin käsikonsolimarkkinat haltuunsa ja japanilaisten asema taskukonsoleiden herrana sementöitiin 80- ja 90-lukujen taitteessa julkaistun Game Boyn avulla.

Itse en ikinä omistanut Game Boyta tai muitakaan Nintendon pelikoneita, joten luonnollisesti kadehdin aina niitä ystäviäni, joilla kyseinen vehje oli. Game Boyn suosituimman pelin - Tetriksen - tunnusmusiikin kuuleminen ei onneksi enää nosta pintaan katkeruutta, vaan puhdasta nostalgiaa.

Oikeastaan menneisyyden kaiho tulee pintaan uudempiakin käsikonsoleita näppäillessä. Vaikka teknologia on tehnyt Nintendon 3DS:stä ja Pleikkarin Vitasta ällistyttäviä pelikoneita, edustavat käsikonsolit minulle tietyllä tavalla aina menneisyyttä. Ja mikäli peliteollisuuden tiettyjä pamppuja on uskominen, niin sama usko on alalla. Älypuhelimet jylläävät käsikonsolit yksinkertaisuudellaan.

Vaikka tuleva käsikonsolisukupolvi jäisi viimeiseksi, niin onneksi historiaan voi aina palata. Siitä pitävät huolen muun muassa tamperelaiset Pelikonepeijoonit, joiden kokoelmista löytyvät suurin osa taskupelien merkkiteoksista. Peijoonien perustajajäseniin kuuluva Manu Pärssinen esitteli Releelle käsikonsolien historiaa ja samalla sivuttiin myös tulevaisuutta (Ja tulee se Tetriksen tunnarikin sieltä).

Lainaus

Verbaaliakrobaatit veistelevät videopeleistä

Panu Vatanen — Tue, 03 Apr 2012 08:52:21 +0000

Kukapa ei olisi joskus tiiviin videopelisession tiimellyksessä höpöttänyt jotain ruudulle? Varmasti suurin osa, tosin harva varmaan on käynyt yhtä kiihkeää monologia päätteen äärellä kuin FPS-Doug. Verkkopelaamisen yleistymisen myötä puhuminen ja pelaaminen ovat nivoutuneet yhä tiiviimmin yhteen.

Jopa niin tiiviisti, että niiden pohjalta on muodostunut ilmiö nimeltä Let’s Play -videot. Idea näissä pätkissä on hyvin simppeli: Let’s Play –videot sisältävät pelikuvaa, mutta mukana on myös pelaajan heittämää läppää dvd-leffojen kommenttiraitojen hengessä. Käytännössä kyseessä on hieman sama asia, kun katsoisit kaverisi pelaavan, mutta laadukkaammilla sekä hauskemmilla jutuilla ja oikeasti käytännöllisillä pelivinkeillä höystettynä.

Kuten harvoista muistakaan netti-ilmiöistä, ei Let’s Play –videoiden synnystä ole päiväntarkkaa tietoa. Let’s Play Archiven mukaan videot alkoi ilmestyä ensimmäisen kerran vuosien 2006 ja 2007 tienoilla Something Awful –saitin foorumeille. Pienen porukan puuhastelu on kuitenkin kasvattanut vuosi vuodelta suosiotaan.

Tänä päivänä pelikenttien pätevimmät verbaaliakrobaatit ovat nimittäin onnistuneet muuntamaan parhaat pakinansa jopa taloudellisesti tuottavaksi toiminnaksi, joilla on sponsoreita ja mainoksia sivuillaan. Parhaimmat videopelikommentaattorit nauttivatkin suoranaista kulttisuosiota ja heidän videoitaan katsotaan poskettomia määriä.

Kenties kaikkein suosituimmat kommentaattorit ovat brittilästä suosioon pongahtanut parivaljakko Lewis ja Simon, jotka muodostavat The YogsCastin. Heidän YouTube-kanavansa videoita on katsottu jo yli 800 miljoonaa kertaa ja päivittäin heidän tuotoksiaan klikataan yli miljoona kertaa.

Yogscast luottaa ja panostaa videoissaan huumoriin. Naurun voimaan luottavat myös lukuisat muut videopelikommentaattorit, kuten vaikkapa YouTube-sensaatio ja monilahjakkuus Toby Turner. Tämä 27-vuotias miekkonen on myös videopalvelun 26. tilatuin henkilö - yhteensä hänen kolmella eri videotilillään on yli kolme miljoonaa tilaajaa.

TobyGames –nimen alla Turner julkaisee huumoripitoisia pelivideoita, joissa kommentoidaan ja irvaillaan kieli poskella muun muassa MineCraft –pelin tapahtumia. Aktiivisuuden puutteesta ei Turneria voi ainakaan syyttää, sillä uusia videoita tulee kuin liukuhihnalta, päivittäin.

Let’s Playn ja huumoripitoisen videopelikommentoinnin suosion myötä ilmiö on myös rantautunut Suomeen. Aktiivisten videontekijöiden määrä ei kuitenkaan ole kovin suuri. Kenties suosituin suomalainen pelivideoiden väkertäjä oli nimimerkillä Raumoogle toiminut kommentaattori, joka keräsi nopeasti tuhansia tilaajia YouTubessa. Raumoogle kuitenkin vetäytyi pelivideoiden tekemisestä tämän vuoden alussa. Toinen paljon katsojia keräävä suomalainen on Plantgrowth, joka kommentoi muun muassa Mass Effect –pelejä.

Kaiken kaikkiaan pelikommenttivideoita löytyy erittäin moneen makuun. Kommentaattorien joukossa on irvileukojen lisäksi runsaasti aivan asiallisella tai vaikkapa ironisella otteella spiikkaavia. Myös pelien kirjo kattaa lähes kaiken aina räiskinnästä ja roolipeleistä urheiluun saakka. Oma henkilökohtainen suosikkini on lähinnä Call of Dutya ja NBA 2k12 -pelejä erittäin omaperäisellä (RnB’tä, räppiä ja peliläppää sekaisin) tyylillä kommentoiva Chris Smoove.

Lainaus

Tieteen verkkovinkit - Euroopan avaruusjärjestö tarvitsee sinua amatööriastronomi!

Seija Aunila — Thu, 29 Mar 2012 13:06:05 +0000

ESA etsii nyt hyvää ikonikuvaa avaruudesta. Kannattaa koittaa, vaikka näyttävillä tähtisumukuvilla. Niin ja sen lisäksi, että ESA etsii kuvia, niin se etsii myös amatööriastronomeja, jotka voisivat auttaa kuvan valinnassa.

Lue lisää aiheesta.

Musiikki auttaa matikan opiskelussa

Nyt kuulokkeet korville ja spotify soimaan! Musiikin rytmisyys auttaa matematiikan opiskelussa. Toinen vaihtoehto on taputtaa tahtia matikan tehtävää pohtiessaan.

Lue lisää aiheesta.

Mitä ihmiset oikeasti tekevät sairaslomalla?

Yhdisvaltalaisen tutkimuksen mukaan vain pieni osa ihmisistä makaa sängyssä sairaslomalla. Suurin osa puuhastelee, jotain pientä esimerkiksi pelaa pelejä. Sen lisäksi, että tutkimus paljasti mitä ihmiset oikeasti tekevät sairaslomalla, niin se paljasti myös, että sairaslomalla olevat ihmiset ovat oikeasti sairaita.

Lue lisää aiheesta.

Lainaus

Super Morrissey Bros!

Kari Haakana — Tue, 06 Mar 2012 13:30:50 +0000

Kuvitellaanpa, että kenkiintuijottelun maailmanmestari The Smiths olisi tehnyt musiikin alkuperäisiin Mario Bros -peleihin.

Tai no, ei tarvitse kuvitella kun voi vain kuunnella!

Biisin tekijä lupaa Soundcloudissa myös videota aiheesta. Tuskin jaksan odottaa!

Lainaus