Lapsia tiellä

Päivi Leino — Wed, 05 Jun 2013 09:31:03 +0000

Asfaltoitu suora tie vie hetkessä ja melkein huomaamatta kylän läpi. 80 kilometrin tuntivauhdissa vilahtaa muutama talo silmänurkassa. Ajatuskaan kylän ja kyläläisten elämästä ei ehdi tajuntaan asti, kun matka jatkuu ja ollaan jo toisaalla.

Tällaisia kyliä on Suomessa lukematon määrä. Ajatuksen ne ansaitsevat. Ja jarrua ohi pyyhkäisevästä autosta.

Juttelen kahden kolmikymppisen sattaslaisen Tanja Variksen ja Riika Ylitalon kanssa. He ovat käyneet kylän omaa koulua. Molempien luokalla oli aikoinaan alle kymmenen oppilasta. Molempien luokkakavereita on jo kuollut. Ja muilta luokilta myös. Jo kouluaikana.

Koululaisia jää auton alle kylän poikki sukeltavalla valtatie 4:llä. Se on yksi kylää kuvaava piirre. Tuntuu karmaisevalta. Tanja ja Riikka ovat huolissaan kohta koulutiensä aloittavista lapsistaan. Toiseen päähän kylää on sentään saatu alikulkutunneli, mutta se ei vielä kaikkia pelasta.

Kun seuraavan kerran olen suhahtamassa autolla jonkun kylän poikki, toivon totisesti, että en suhahdakaan. Tietä saattaa juuri samalla hetkellä ylittää yhtä lailla omiin ajatuksiinsa uppoutunut lapsi, menossa kouluun tai kaverin luokse.

Lainaus

Älkää ampuko vakuutuslääkäriä!

Magnus Berglund — Mon, 23 Aug 2010 07:47:37 +0000

Sami Timosen elämästä kertovan ohjelmani valokiila voisi kohdistua vakuutuslääkäreihin: 22-vuotias mies selviytyy rekan alta ihmeen kautta, mutta varsinaiset ongelmat alkavat vasta sen jälkeen. Puoli vuotta onnettomuuden jälkeen Vakuutusyhtiö If lopettaa päivärahojen ja hoitojen maksamisen. Ristiriita hoitavien lääkärien ja vakuutuslääkärien näkemysten välillä on räikeä. Uhrina tässä kertomuksessa on nuori mies, joka ei haluaisi muuta kuin päästä kuntoon, takaisin töihin, elämään tavallista elämää kahden pienen lapsen isänä.

Aluksi luin Ifin emoyhtiön Sammon vuosikertomuksia, muistin miten Sammon hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos on viime vuosina hehkuttanut omistamansa vakuutusyhtiö If:in tulosta. Olivatko If:in strategiset muutokset ja tulostavoitteet muuttaneet korvauskäytäntöjä? Kysymys vaivaa edelleen, mutta en saanut asialle minkäänlaista vahvistusta.

Opin kuitenkin paljon uutta lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta. Tapasin monta alan ammattilaista taustakeskusteluissa, joissa vähitellen hahmottui "MOT: Törmäys ja tyrmäys" -ohjelman keskeinen ajatus. Kun vahingonkärsineiden oikeustajua koetellaan korvauspäätöksissä, vakuutuslääkärit ovat hyödyllisiä vihan kohteita vakuutusyhtiöille ja koko järjestelmälle. Mutta lakisääteisen tapaturmavakuutuksen ongelmat ovat vakuutuslääkäreiden yläpuolella, järjestelmässä.

Suomeen säädettiin neljäntenä maana maailmassa 1895 laki työnantajan vastuullisuudesta työntekijää kohtaavasta ruumiinvammasta. Vuonna 1920 perustettiin Tapaturmavakuutuslaitosten liitto. Laki työnantajan pakollisesta tapaturmavakuutuksesta on säädetty 1948. Korvausperiaatteita ja -käytäntöjä on siitä lähtien sorvattu Sosiaali- ja terveysministeriön sekä työmarkkinaosapuolten kabinettivääntöinä.

Työnantajat haluavat mahdollisimman halpaa vakuutusta. Työntekijät haluavat mahdollisimman hyvää vakuutusta. Tuloksena on korvauskäytäntöjä, jotka eivät aina ole tästä maailmasta. Yksi tällainen korporatistinen päätös on, että terve akillesjänne ei voi katketa. Lakisääteinen tapaturmavakuutus ei korvaa töissä katkennutta akillesjännettä. Mitähän David Beckham olisi tällaisesta vakuutuksesta mieltä?

Korvissani soivat yhä Sami Timosen isän sanat: ”Se oli vähän niin kuin alun perin se kanta siinä, että eihän tässä ole syy-yhteyttä. Jos nyt rekka niskaan kaatuu, että eihän siitä nyt selkä kipeäksi tule.”

Lainaus

Blogit - liikenneonnettomus

Lapsia tiellä

Älkää ampuko vakuutuslääkäriä!