Blogit - terveys

Sairaat koirarodut yhä tiukempaan syyniin

Hannu Sokala — Mon, 12 Mar 2012 12:54:10 +0000

Maailman arvostetuimpiin koiranäyttelyihin kuuluvassa Crufts-tapahtumassa on diskattu sairaisiin rotuihin kuuluvia koiria.

Rotukoirien synnynnäiset sairaudet huolestuttavat asiantuntijoita yhä enemmän. Kansainvälisesti arvostetuimpiin kuuluvasta brittiläisestä Crufts-näyttelystä on diskattu sairaisiin rotuihin kuuluvia koiria.

Sunnuntaina päättyneeseen, maailman suurimpaan näyttelyyn osallistui yli 20 000 koiraa. Britannian kennelliitto päätti aiemmin tänä vuonna, että riippumaton asiantuntijalääkäri voi sulkea kilpailusta viidentoista paljon sairauksia sisältävän rodun koiria.

Diskauslinjauksen tehnyt kennelliitto ilmoitti, että se ei halua palkita sellaisia koiria, joilla on terveyteen tai hyvinvointiin liittyviä ongelmia.

Kennelliiton määrittelemät viisitoista "korkean profiilin rotua" ovat bassethound, vihikoira, englannin buldoggi, kiinanpystykorva, clumberinspanieli, bourdeauxin doggi, saksanpaimenkoira, mastiffi, napolinmastiffi, kiinanpalatsikoira, shar pei, bernhardinkoira, ranskanbuldoggi, mopsi ja kiinanharjakoira.

Lääkäri diskasi Cruftsista bassethoundin, clumberginspanielin, englanninbuldogin ja kiinanpalatsikoiran.

Britannian yleisradio BBC esitti 2008 tv-ohjelman sisäsiitoksen aiheuttamista terveysongelmista rotukoirilla. Ohjelman jälkeen Britannian kennelliitto tiukensi monen rodun rotuvaatimuksia. MOT puolestaan kertoi koirien terveysongelmista alkuvuonna 2007.

MOT: Sairaat koiramme

Kohudokumentti muutti koiranäyttelyn sääntöjä Britanniassa

Katariina Mäki: Sukusiitos

Katariina Mäki: Perinnöllinen monimuotoisuus ja jalostuspohja

Kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen tuki - HETI ry

Crufts

Lainaus

Maatuskan mitoissa

Eve Mantu - valkea kuulas maatuska — Mon, 10 Oct 2011 09:46:26 +0000

Toukokuussa juoksuvalmentaja Kirsi Valasti evästi minua: Kun nyt jaksat kesällä kävellä ja välillä juosta, kuntosi kohenee ja pystyt syksyllä juoksemaan puoli tuntia yhtä soittoa."

Ei, ei ja ei. En jaksanut, ei kohentunut ja en pysty.

Olen 46-vuotias maatuska. Painoindeksi on yli 27 ja vyötärönympärys huutaa punaista.

Meitä ylipainoisia työikäisiä on pari miljoonaa Suomessa. Maasta löytyy 32 miljoonaa kiloa ylipainoa. Minä olen yksi syyllisistä.

Olen aloittanut repaleisen ryhdistäytymishankkeeni. Tavoitteena on hitaasti ja vähitellen oppia elämään uudella tavalla. Liikkua enemmän ja syödä paremmin.

Omenaisen maatuskan yrityksiä ja erehdyksiä voit seurata OLOTILASSA.

Lainaus

Rasvassa on eräs ongelma

Janne Ikonen, A-talk — Thu, 16 Sep 2010 12:17:15 +0000

Jälleen pintaan noussut keskustelu rasvan terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä kuvastaa hyvin journalismin ongelmallista suhdetta tieteeseen.

Keskustelun ensimmäinen osapuoli on hyvin pieni toisinajattelijoiden joukko. Sen mukaan kova rasva ei olekaan epäterveellistä. Ne jotka väittävät rasvaa epäterveelliseksi eivät vain kykene enää näkemään vuosikymmeniä jatkuneen propagandan läpi ja arvioimaan tuoreita tutkimustuloksia totuudenmukaisesti.

Toisen osapuolen muodostaa alan asiantuntijoiden ylivoimainen enemmistö. Sen mukaan toisinajattelijoiden tutkimukset ovat vain näennäisesti tieteellisiä – parhaimmillaankin ne ovat huonosti tehtyä tiedettä, eikä niillä ole mitään painoarvoa verrattuna rasvan haitoista todistavaan laajaan tutkimuskirjallisuuteen.

Nyt, kymmenen euron kysymys: miten toimittajan pitäisi suhtautua vastaavien kiistojen osapuoliin? Vaihtoehtoja on periaatteessa neljä.

Ensimmäinen vaihtoehto on luottaa toisinajattelijoihin. Tällöin on kuitenkin kysyttävä, riittääkö toimittajan asiantuntemus heidän väitteidensä arviointiin? Tieteellisten artikkelien luotettavuuden arviointi ei onnistu maallikolta - jollainen toimittaja pakosta useimmilla tieteenaloilla on - kovinkaan helposti. Onnistuuko toimittaja tässä todella paremmin kuin ne vuosia tai vuosikymmeniä aihepiiriin tutustuneet tieteilijät, jotka eivät pidä toisinajattelijoiden väitteitä uskottavina?

Toinen vaihtoehto on luottaa vanhoihin asiantuntijoihin. Nämä ovat kuitenkin saattaneet rakentaa koko tieteellisen uransa tietyn näkemyksen puolustamisen ympärille. Heille voi olla vaikeaa suostua arvioimaan uudestaan koko tieteellisen näkemyksensä perusteita. Tiedemaailma on historian aikana myös usein ensin hyljeksinyt käänteentekeviä tieteellisiä läpimurtoja.

Kolmanneksi asia voidaan jättää yleisön päätettäväksi, mikä onkin varsin suosittu ratkaisu. Toimittaja vain esittelee molemmat näkökulmat mahdollisimman tasapuolisesti. Tällöin käsillä on kuitenkin sama ongelma kuin ensimmäisen vaihtoehdon kohdalla: riittääkö toimittajan asiantuntemus sen arvioimiseen, kenen näkökanta on riittävän perusteltu nostettavaksi osaksi keskustelua? Esimerkiksi tähdistäennustajia ei liene mielekästä kuulla tasavertaisena osapuolena keskusteltaessa talouden tulevaisuuden näkymistä.

Lopuksi toimittaja voi jättää asian sikseen ja olla kokonaan puhumatta siitä. Silloinkin törmätään isoon ongelmaan. Ellei vaihtoehtoja esitellä, toimittaja asettuu vallitsevan järjestelmän, siis vanhojen asiantuntijoiden puolelle. Vaihtoehdoista vaikeneminen viestii, että nykyinen näkemys on ainoa mahdollinen.

Tämä on ongelma, johon tulee törmättyä aika usein. Lupaan kyllä sen aiemmin mainitun kympin sille, joka esittää probleemiin kattavan ratkaisun.

Lainaus

Kuntokylpylöiden maa

Kirsi Skön — Mon, 02 Mar 2009 17:08:42 +0000

Tein muutama vuosi sitten juttua sotaveteraanien etujärjestöistä. Törmäsin siihen, että eri puolilla Suomea on ällistyttävä määrä kuntoutuslaitoksia, jotka ovat ahdingossa kun julkinen veteraanikuntoututus ei enää tuo niille työtä ja toimeentuloa entiseen malliin.

Aiheeseen palaaminen johti suomalaisen erikoisuuden, kolmannen sektorin hetteikköön. Kuntoutuslaitokset on rakennettu suurelta osin Raha-automaattiyhdistyksen tuilla ja niiden toiminta-rahat tulevat edelleen osin Kelalta, raha-automaattiyhdistykseltä ja valtiokonttorilta, nykyään toki paljolti myös vapailta markkinoilta.

90-luvulla laitokset löysivät uuden suunnan työelämäkuntoutuksesta. Kelan rahoittamat ASLAK- ja Tyk-kuntoutukset, raha-automaattiyhdistyksen tukemat kuntoremontit ja työnantajien ostamat Tykyt kasvoivat mittavaksi liiketoiminnaksi. Tämä kuntouksen lohko kasvoi nykymittoihin tämän vuosikymmenen alussa.

Kuntotouslaitoksia omistavat säätiöt ovat poliittisesti vaikutusvaltaisia. Laitosten taustalla on puolueiden lähelle syntyneitä sosiaalijärjestöjä, ammattiyhdistysliikettä, merkittäviä potilasjärjestöjä, veteraanijärjestöjä ja yksityisiä yrityksiä. Laitoksilla on myös vahvaa aluepoliittista merkitystä.

Kokonaan oma lukunsa on, kuinka laitosten vetäjät tai omistajat ovat kytköksissä Kelaan, joka toisaalta tuo yhä niille yhä suuremman osan niiden liikevaihdosta. Jutussa käy ilmi, että Kelan johto on monella tavoin kytköksissä sekä Kankaanpään kuntoutuskeskukseen että Keskustaa lähellä olevaan Huoltoliiton kuntoutouslaitokseen Siilinjärvellä. Nämä eivät varmasti ole ainoita.

Jutunteon loppuvaiheessa huomasin, että ainakin pari Kelan poliitikkovaltuutettua toimii samojen laitosten taustayhteisöjen hallituksissa. Kuinkahan moni valtuutetuista lopulta on kytköksissä kuntotouslaitosten kenttään?

Siuntion Hyvinvointikeskuksen takana olevan Miina Sillanpään säätiön johdossa toimii demaripäättäjiä, mutta myös Kelan hallituksen jäsen. Sama hallitus on päättämässä kuntoutusrahojen suuntaamisesta.

Viime vuosina nuo päätökset on tehty niin, että Kelan psykoterapiarahojen hylkäysprosentti on ollut Kelan omankin arvion mukaan hävyttömän suuri. Samaan aikaan jutussa esimerkkinä käytetyn suhteellisten terveiden ihmisten varhaiskuntoutukseen (ASLAK-kursseille) osallistuneiden määrä on pysynyt noin 14 000:ssa vuosittain. Se tarkoittaa lähes 30:tä miljoonaa euroa vuodessa.

Psykoterapioihin liittyvä epäkohta muuten korjaantui hiljattain kun sovittiin, että tulevaisuudessa niiden myöntäminen on lakisääteistä.

Lainaus