Blogit - arvot

Ylen sivistystehtävä on tärkeämpi kuin koskaan

Ville Vilén — Mon, 21 Sep 2015 06:38:40 +0000

Ville Vilén on Luovat sisällöt -yksikön johtaja.

Sivistys on vaikea sana. Sille ei ole juurikaan vastineita muissa kielissä ja se herättää mielleyhtymän tyhmästä kansasta, jota viisaampien täytyy sivistää.

Sivistyksen kantasana on civis eli kansalainen, mutta sivistys on muutakin kuin tiedon kaatamista kansalaisen tyhjään päähän. Siihen kuuluu myös avarakatseisuus, henkinen kasvaminen ja sydämen sivistys.

Ylellä on laissa määritelty sivistystehtävä. Yhtiön tulee ohjelmistossaan ottaa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat sekä tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen.

Laki on viisaasti kirjoitettu ja sanat ovat painavia. Se, miten tehtävää toteutetaan tässä ajassa, riippuu tietenkin tulkinnasta ja tulkitsijasta. Suomessa yleisradiolaki on kirjoitettu monia naapurimaitamme väljemmäksi, joten on selvää, että erimielisyyttä tulkinnasta syntyy.

Tulkitaanpa Ylen sivistystehtävää miten tahansa, siinä on syvä inhimillisyyden pohjavire. Ihmisen arvostaminen on myös yksi yhtiön arvoista.

Yhtiön arvoihin kuuluu myös riippumattomuus. Se tarkoittaa sellaista journalistista otetta, jossa ei oteta puolia vaan tarjotaan foorumi tärkeimpien asioiden käsittelylle ja haastetaan käsittelijät.

Journalisti ei voi tehdä työtään uskottavasti olemalla vahvasti jotakin mieltä asioista, jotka eivät ole faktoja vaan mielipiteitä. Tässä meidän täytyy olla erityisen tarkkoja. Esimerkiksi maahanmuuttoa koskevassa keskustelussa mielipiteet, arvot ja faktat ovat sekoittuneet pahasti ja sosiaalinen media hämmentää soppaa

Ylen sivistystehtävä on tärkeämpi kuin koskaan.

----

Tutustu Yle-lain määrittelyyn Ylen tehtävästä.

Lainaus

Lasten ja nuorten ääni kuuluviin!

Riitta Pihlajamäki — Thu, 20 Nov 2014 07:11:03 +0000

Riitta Pihlajamäki on journalististen standardien ja etiikan päällikkö.

Marraskuun 20. päivä on Lapsen oikeuksien päivä. Tänään on hyvä päivä kertoa, että Yleisradio vahvistaa lasten ja nuorten erityisasemaa eettisissä linjauksissaan.

Linjaukset eivät koske vain näille ikäryhmille tarkoitettuja erityisohjelmia vaan kaikkia sisältöalueitamme.

Annamme yleisölle entistä paremmat mahdollisuudet arvioida toimintaamme, kun kerromme toimintaperiaatteemme julki. Olemme tässä läpinäkyviä ja avoimia. Ennen kaikkea haluamme pitää huolta siitä, että lapset ja nuoret saavat esiintyä omana itsenään, tulla kuulluiksi ja nähdyiksi.

Mitä linjaukset koskevat?

Yle sitoutuu linjauksissaan siihen, että keskeisissä toimituksissa on henkilöitä, jotka erityisesti huolehtivat lasten ja nuorten oikeuksien toteutumisesta sisällöissämme. Useat toimitukset ovat vastuuihmisensä jo nimenneet.

Varmistamme myös, että nuorilla on valmiudet kohdata ja käsitellä julkisuutta, joka usein liittyy varsinkin dokumentteihin ja reality-sarjoihin.

Linjauksissa on ohjeistettu myös yksityisyyden suojaan, nimen julkaisemiseen ja haastateltavien ikärajoihin liittyviä kysymyksiä. Näitä asioita toimittajat usein pohtivat arjen haastattelutilanteissa.

Olemme vastuullisia verkkokeskustelujen ylläpitäjiä ja sijoittelemme lasten ja nuorten ohjelmat kanavillemme ja palveluihimme turvallisella tavalla.

Mitkään linjaukset eivät voi aukottomasti säädellä kaikkia eteen tulevia tilanteita.

Mutta pohdintaa vaativat tapaukset on tunnistettava silloin kun ne tulevat kohdalle, ei vasta jälkikäteen. Eettiset, selkeät linjaukset ovat toimittajan työssä selkänoja, jonka varassa voi tehdä voimaannuttavaa, rohkeaa ja merkityksellistä sisältöä myös lapsille ja nuorille.

Meillä on lukuisia hienoja esimerkkejä nuorille suunnatuista sisällöistä, joiden syntyvaiheissa on käyty perusteellista laatukeskustelua.

#lovemilla, Au pairit, Teiniäidit, Unelmien Koulukuva. Ja tässä vain muutama, tuore esimerkki. On välttämätöntä, että keskusteluun osallistuvat kaikki tahot: tekijät, kanava ja markkinointi.

Sananvapautta ja lehdistön riippumattomuutta mitattaessa Suomi on maailman kärkimaa. Kauas jäävät sellaiset demokratian mallivaltiot kuin Yhdysvallat ja Britannia.

Meillä on myös yksi maailman vanhimmista median itsesäätelyjärjestelmistä, Julkisen sanan neuvosto. Koko suomalainen media on sitoutunut noudattamaan JSN:n valvomia Journalistin ohjeita. Useimmissa mediataloissa Journalistin ohjeet toimivat pohjana omille, täsmennetyille ja pidemmälle viedyille eettisille ohjeille. Siitä tänään julkistetuissa linjauksissa on kysymys.

Oikeus tietää ja sanoa kuuluu kaikille, myös lapsille ja nuorille.

Lainaus

Onko futuristi jotakin mieltä? Saako hän olla? Pitääkö hänen olla?

Satu Keto-Kantele — Mon, 16 Sep 2013 18:21:49 +0000

Tulevaisuudentutkimus, arvot, moraali, etiikka

Olen kaksi viikkoa vanha tulevaisuudentutkimuksen opiskelija. Tähän mennessä olen päätynyt teknologiapainotteiseen projektityöryhmään ja tutustunut ”erityisesti paneutuen” hiilinanomateriaalien toimintaan ja käyttömahdollisuuksiin. Sekä lainannut Hannu Rajaniemen romaanit taustamateriaaliksi.

Turussa viikoittain kokoontuvan ”lähiopintopiirin” lisäksi olen vuorovaikutuksessa Tulevaisuudentutkimuksen verkostoakatemian välityksellä mm. Oulu-Tampere-Helsinki-akselin opiskelijoihin. Pidän tätä kiinnostavana tapana opiskella. Toinen innostava asia, tulevaisuudentutkimuksen monitieteisyys, näkyy opiskelijoiden taustoissa. Sukupuolijakauma on tasainen, ikähaitari kattava kuten myös tiedekuntaedustus: vain lääke- ja oikeustieteellisen opiskelijat puuttuvat joukosta.

Ensimmäinen tehtävämme on tuottaa tulevaisuusprojekti vuoteen 2040. Omavalintaiset aiheet vaihtelevat ruoasta ja ravitsemuksesta työn ja terveyden kautta yhteiskuntaan ja luokkiin sekä sähköisen median tulevaisuuteen. Pienryhmämme projektin työnimi on ”henkilökohtaisten mobiililaitteiden käyttö vuonna 2040”. Aihe on kiinnostava ja haasteellinen: maailma 27 vuoden päästä tuntuu olevan kaukana mutta kuitenkin niin lähellä, että ajattelu pyrkii jumittumaan nykyhetkeen, kännykän kaltaiseen laitteeseen. Pinnistellen olemme pohtineet laitteiden pienenemistä ja integroitumista ihmiseen: zippi niskassa, ”googlepiilolasit” - entäpä telepatia?

Kuunnellessani kurssilaisten projektisuunnitelmia ja tutustuessani jaettuun taustamateriaaliin olen alkanut pohtia kysymystä voiko ja pitääkö tulevaisuudentutkijalla olla selkeä mielipide tutkimastaan asiasta. Ja kuinka vahvasti oman arvomaailmansa voi ja kannattaa tuoda esiin, piiloagendana tai agendana. Tulisiko tulevaisuustöiden vetäjän rooli olla ”arvomoderaattorina” ryhmän ajatteluun reagoiva vaiko proaktiivinen?

Jos yksi perusajatus tulevaisuuksien tutkimisessa on, että pyritään skannaamaan arvovapaasti eri muutosvoimia, mahdollisia maailmoja ja skenaarioita (ei ”pahoina tai hyvinä”) kuinka lähtökohta suhtautuu ajatukseen siitä, ettei tulevaisuudentutkimus ole arvovapaata? Ja vielä, missä kohden etiikka ja arvot astuvat esiin tulevaisuuksia ennustettaessa?

Kemppainen, Malaska & Kuusi kirjassa ”Tulevaisuudentutkimus” puhuvat tulevaisuudentutkijasta asiantuntijana, jonka tehtävä on osallistua aktiivisesti arvokeskusteluun. Tulevaisuudentutkija joutuu ”suosittelemaan päätöksentekijöille sellaisia polkuja, joissa epävarmuuden määrä ja riskien suuruus ovat heidän mukaansa hyväksyttävissä rajoissa”. Tekstissä korostetaan, että ”asiantuntijoiden suositukset eivät ole siten objektiivisia, vaan intressi- ja arvosidonnaisia”.

Kun päätöksentekokin perustuu yleensä (yhteismitattomiin) intresseihin ja arvoihin, tulee huomioida Wendell Bellin ajatus siitä, että arvot, arvoväitteet, voi ja pitää voida purkaa objektiivisiksi tosiasioiksi. Tämä on erityisesti tulevaisuudentutkijan tehtävä. Tosiasioihin vedoten on mahdollista edesauttaa ihmisiä tekemään järkeenkäypiä päätöksiä. Toki on hyvä pitää mielessä, että tämä ns. rationaalisuusoletus toimii vain jos osapuolet jakavat suunnilleen samat arvot.

Voimmeko luottaa siihen, että merkittävät, erityisesti yhteiskunnalliset tulevaisuustyöt ja -raportit toteutetaan niin, että ”intressit ja arvosidonnaisuudet” ovat yleisesti ”hyväksyttävissä rajoissa”? Miten määritellä yleisesti hyväksyttävät rajat? Jos pidämme perusteltuna, että todellisuus, erityisesti yhteiskunnallinen todellisuus, voi kehittyä useita erilaisia tulevaisuuspolkuja pitkin millä perusteella valitsemme mielestämme oikean mahdollisen maailman? Miten pidämme huolta siitä, että moniäänisyys toteutuu - ennenkaikkea taustoitusvaiheessa?

Otetaan esimerkki. Asiantuntijaryhmän tehtävä on arvioida terveydenhuollon tulevaisuutta vuonna 2050 ja työn myötä alkaa näyttää siltä, että odotettavissa oleva elinikä yhdistettynä lääketieteen kehittymiseen antaa yhtälön, jonka tulos on ”tähän ei ole varaa”. Voisiko työryhmän suosittelemat toimenpiteet olla Hippokrateen-, siis lääkärinvalan vastaisia? Objektiivisuuden-, kriittisyyden- ja rationaalisuuden vaatimukset luultavasti toteutuisivat erilaisissa lopputulemissa, mutta miten on eettisten näkökantojen, inhimillisyyden kanssa?

Tai entäpä jos suomalaisen perusopetuksen tulevaisuutta pohtiva ryhmä tulisi siihen tulokseen, että resurssi- ja talousmielessä nykyisenkaltaiset ryhmäkoot, kyläkoulumaiset pienet opetusyksiköt ja laaja tuntikehys tulee viemään kehitystä kestämättömään suuntaan. Tulevaisuudentutkijan oma jälkikasvu opiskelisi pienessä kyläkoulussa, joka vanhempien kokemuksen perusteella on optimaalisin opetusympäristö. Voimmeko olla varmoja, että valmis tulevaisuustyö erilaisine skenaarioineen tulisi objektiivisesti esitetyksi? Voitaisiinko tulevaisuustyön vetäjän ”aktiivinen osallistuminen arvokeskusteluun” nähdä subjektiivisena yrityksenä vaikuttaa päätöksentekijöihin?

Esittääkö tulevaisuudentutkija loppuraporttia luovuttaessaan vaihtoehdot niitä arvottamatta? ”Tehkää tällä se mitä parhaaksi näette”. Voiko se olla edes mahdollista? Loppuuko tulevaisuudentutkijan asiantuntijamandaatti ennen vai jälkeen työn luovuttamisen?

Viitteet:

Bell, Wendell. Foundations of Futures Studies. Transaction Publishers. New Brunswick/ London 2009.

Masini, Eleonora Barbieri. Why Futures Studies? Grey Seal, London. s. 1-53. 1993

Tulevaisuudentutkimus. Perusteet ja soveltaminen. Toim. Kemppainen, Kuusi, Söderlund. SKS 2003.

Rajaniemi, Hannu. Kvanttivaras. Gummerus 2011

Rajaniemi, Hannu. Fraktaaliruhtinas. Gummerus 2013

Teknoelämää 2035:

https://www.facebook.com/teknoelamaa2035?fref=ts

Lainaus

Arvon mekin ansaitsemme

Erja Ruohomaa — Tue, 05 Jun 2012 12:20:32 +0000

Kirjoittaja on Ylen tutkimuspäällikkö.

Arvomme ja asenteemme on jälleen mitattu.

Viimeisimmän tutkimuksen (RISC – TNS Values and Vision 2012) mukaan 40 prosenttia suomalaisista on elämänarvoiltaan vakiintuneita, 18 prosenttia näkemyksellisiä, 31 prosenttia mukavuudenhaluisia ja vain 11 prosenttia nopealiikkeisiä.

Kuinka suomalaisten elämänarvot osuvat yksiin sen kanssa, miten Yle toimii?

Ylen arvoja ovat suomalaisuus, luotettavuus, riippumattomuus, monipuolisuus ja ihmisen arvostaminen. Suosimme ohjelmatoiminnassamme suomalaista, luotettavuus on uutistoimintamme lähtökohta, toimimme muista riippumatta esimerkiksi kuluttaja-asioita tai vallankäyttöä käsitellessämme, tarjoamme monipuolisia ohjelmasisältöjä, emmekä nöyryytä ihmisiä ohjelmissamme.

Tämä kaikki sopii hyvin suomalaisten arvoihin. Vakiintuneiden määrä on niin suuri, ettei Suomessa olla kovin muutosalttiita, nopealiikkeisten määrä on pienempi kuin muualla Euroopassa.

Arvoja ilmennämme arjessa asenteilla. Suhteemme työhön on muuttunut ja ensimmäisen kerran asennemittauksissa työn ja toimeentulon hankkiminen on mennyt itsensä toteuttamisen edelle. Olemme myös synnynnäisiä down-shiftaajia, sillä toiseksi tärkeimpänä asiana elämässä pidämme vaatimattomuutta.

Meitä suomalaisia vetääkin puoleensa ennen kaikkea rauhallinen kotielämä: 88 prosenttia viettää mieluummin iltaa rauhallisesti kotona kuin lähtee ulos. Koko väestöstä 46 prosenttia elää varovaisesti, vanhimmat hieman nuorempia useammin.

Rahaa säästetään, brändeihin ei luoteta ja hinnat halutaan selvästi esille! Suurimmat huolenaiheet ovat viime päivinä saaneet vahvistusta kotimaan uutisista, sillä pelkäämme eniten väkivallan kohteeksi joutumista. Eniten meitä huolestuttaa välinpitämättömyyden lisääntyminen ja nuorten syrjäytyminen.

Vaikka me suomalaiset emme ulkoisesti valloita maailmaa, olemme henkisesti rohkeita ja rohkeimmillamme, kun on kyse uuden oppimisesta ja tiedon hankinnasta. Varovaisuus ja turvallisuudenhalu ovat otollisia monille uhkakuville, mutta avoimuus ja tiedon jakaminen jättävät niille mahdollisimman vähän tilaa. Jotta emme kokonaan jäisi omaan Impivaaraamme, Yle pyrkii olemaan askeleen edellä rakentamassa yhdessä suomalaisten kanssa muutosta kohti tulevaisuutta.

Lainaus

Olen unessa useasti koulupainajaisten riepoteltavana

Eve Mantu — Mon, 30 Aug 2010 11:13:10 +0000

Näen kouluaiheisia painajaisia jatkuvasti. Niissä olen yleensä entisessä opinahjossani ja yritän etsiä oikeaa luokkahuonetta. Unessa tiedän olevani jo ylioppilas, mutta minun on silti mentävä takaisin kouluun. Jotakin suorittamattomia kursseja ja hylättyjä kokeita. Tunnelma on aina ahdistava.

En muistele entistä kouluani Helsingin Suomalaista Yhteiskoulua lämmöllä. Sain sieltä viisi ällää ja yhden magnan, mutta muuten huonot eväät. Opin epäilemään omia hoksottimiani ja etten ole järin fiksu. Minun kohdallani arvosanatehdas epäonnistui surkeasti. Lukiosta tuli ulos epävarma tyttö, joka ei uskaltanut lähteä akateemiselle uralle epäonnistumisen pelossa.

Meitä on paljon meitä erinomaisin arvosanoin ylioppilaiksi valmennettuja alisuorittajia.

Sykissä ruokittiin myös kilpailuhenkeä, joka sai usein sairaita piirteitä.

Kerran pyysin opettajaa hidastamaan tahtia, koska huomasin ystävieni tuskaiset ilmeet. Opettaja nautti oppilaiden nujertamisesta. Hän käski minua jäämään tunnin jälkeen puhutteluun. Miksi pyysit minua opettamaan hitaammin, eihän sinulla ole vaikeuksia oppimisessa? Etkö ymmärrä, että jos autat heikommin pärjääviä, he tulevat kilpailemaan kanssasi korkeimmista arvosanoista?

Minusta tuollainen ajattelu on sairasta ja lasten kehitykselle vaarallista.

Tuttavapiirissäni on entisiä sykkiläisiä. Koulustamme oli viime keväänä taas ylistävä juttu iltapäivälehdessä. SYK on vuodesta toiseen lukiovertailujen kärjessä. Sähköpostit sinkoilivat meidän ei-niin-haltioituneiden kesken: Luitko sen jutun? Kamalaa mitä se naisopettaja sanoi! "SYK:ssä saa keskittyä itse asiaan, opettamiseen ja opiskeluun. Täällä ei tarvitse olla kenellekään varaäiti tai sosiaalityöntekijä."

Olipa ikävän osuva kuvaus minunkin kouluvuosistani.

Juuri siksi valitsin omalle lapselleni koulun, jonka kantava ajatus on MEILLÄ KASVATETAAN KOKONAISIA IHMISIÄ.

Lainaus