http://blogit.yle.fi/asiasana/kasvirasva fi http://blogit.yle.fi/a-tuubi/rasvassa-on-eras-ongelma <div class="field field-name-body field-type-text-with-summary field-label-hidden"><div class="field-items"><div class="field-item even" property="content:encoded"><p>Jälleen pintaan noussut keskustelu rasvan terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä kuvastaa hyvin journalismin ongelmallista suhdetta tieteeseen. <br /><br /> Keskustelun ensimmäinen osapuoli on hyvin pieni toisinajattelijoiden joukko. Sen mukaan kova rasva ei olekaan epäterveellistä. Ne jotka väittävät rasvaa epäterveelliseksi eivät vain kykene enää näkemään vuosikymmeniä jatkuneen propagandan läpi ja arvioimaan tuoreita tutkimustuloksia totuudenmukaisesti. <br /><br /> Toisen osapuolen muodostaa alan asiantuntijoiden ylivoimainen enemmistö. Sen mukaan toisinajattelijoiden tutkimukset ovat vain näennäisesti tieteellisiä – parhaimmillaankin ne ovat huonosti tehtyä tiedettä, eikä niillä ole mitään painoarvoa verrattuna rasvan haitoista todistavaan laajaan tutkimuskirjallisuuteen.<br /><br /> Nyt, kymmenen euron kysymys: miten toimittajan pitäisi suhtautua vastaavien kiistojen osapuoliin? Vaihtoehtoja on periaatteessa neljä.<br /><br /> Ensimmäinen vaihtoehto on luottaa toisinajattelijoihin. Tällöin on kuitenkin kysyttävä, riittääkö toimittajan asiantuntemus heidän väitteidensä arviointiin? Tieteellisten artikkelien luotettavuuden arviointi ei onnistu maallikolta - jollainen toimittaja pakosta useimmilla tieteenaloilla on - kovinkaan helposti. Onnistuuko toimittaja tässä todella paremmin kuin ne vuosia tai vuosikymmeniä aihepiiriin tutustuneet tieteilijät, jotka eivät pidä toisinajattelijoiden väitteitä uskottavina?<br /><br /> Toinen vaihtoehto on luottaa vanhoihin asiantuntijoihin. Nämä ovat kuitenkin saattaneet rakentaa koko tieteellisen uransa tietyn näkemyksen puolustamisen ympärille. Heille voi olla vaikeaa suostua arvioimaan uudestaan koko tieteellisen näkemyksensä perusteita. Tiedemaailma on historian aikana myös usein ensin hyljeksinyt käänteentekeviä tieteellisiä läpimurtoja.<br /><br /> Kolmanneksi asia voidaan jättää yleisön päätettäväksi, mikä onkin varsin suosittu ratkaisu. Toimittaja vain esittelee molemmat näkökulmat mahdollisimman tasapuolisesti. Tällöin käsillä on kuitenkin sama ongelma kuin ensimmäisen vaihtoehdon kohdalla: riittääkö toimittajan asiantuntemus sen arvioimiseen, kenen näkökanta on riittävän perusteltu nostettavaksi osaksi keskustelua? Esimerkiksi tähdistäennustajia ei liene mielekästä kuulla tasavertaisena osapuolena keskusteltaessa talouden tulevaisuuden näkymistä.<br /><br /> Lopuksi toimittaja voi jättää asian sikseen ja olla kokonaan puhumatta siitä. Silloinkin törmätään isoon ongelmaan. Ellei vaihtoehtoja esitellä, toimittaja asettuu vallitsevan järjestelmän, siis vanhojen asiantuntijoiden puolelle. Vaihtoehdoista vaikeneminen viestii, että nykyinen näkemys on ainoa mahdollinen.<br /><br /> Tämä on ongelma, johon tulee törmättyä aika usein. Lupaan kyllä sen aiemmin mainitun kympin sille, joka esittää probleemiin kattavan ratkaisun.</p></div></div></div><ul class="links inline"><li class="quote first last"><a href="/comment/reply/3332?quote=1#comment-form" title="Quote this post in your reply.">Lainaus</a></li></ul> Thu, 16 Sep 2010 12:17:15 +0000 Janne Ikonen, A-talk 3332 at http://blogit.yle.fi http://blogit.yle.fi/a-tuubi/rasvassa-on-eras-ongelma#comments