Blogit - eläke

Tällaista on olla eläkkeellä

laitinen_yle — Thu, 19 May 2011 21:18:42 +0000

Eläkeikää lähestyvä tuttava kysyi minulta pelonsekaisesti millaista on olla eläkkeellä?
- Ei hassumpaa, vastasin vähän yli kahden vuoden kokemuksella ja lisäsin, että on ihan vain oma vika, jos ei keksi mitään tekemistä eläkkeellä.
Näin on ainakin pääkaupunkiseudulla, jossa asun, mutta kyllä sama pätee missä muualla tahansa. Pitää itse aktiivisesti etsiä mieleistään tekemistä ja sitä kyllä on.

Nyt eletään aikaa, jolloin moni suuriin ikäluokkiin kuuluva yleläinenkin on siirtymässä tai jo siirtynyt eläkkeelle. YLE:n poliittisimmassa vaiheessa palkattiin paljon kullekin puolueelle ´sopivia toimittajia´ ja ilmeisesti muitakin työntekijöitä. Heitä yhdisti kuitenkin yksi asia: suunnilleen sama ikä. Organisaatioon muodostui likimain samanikäisten möykky.

Sama YLE:ä odottaa runsaan parinkymmenen vuoden kuluttua. Senkin ajan 30 – 40 - kymppiset palkkaava, kuten nytkin ovat tehneet, ikäisiään tai mieluummin itseään hieman nuorempia ja heittävät ikääntyneitä ulos.

En usko tämän asenteen muuttuvan millään johtamistaidon viisailla kursseilla, vaikka toisin opetetaan. Ihmiset vain ovat sellaisia.

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/05/tyomarkkinoilla_jo_45-vuotias_alka...

Minä olin niitä onnekkaita yleläisiä toimittajia, jotka saivat mahdollisuuden työskennellä yli alimman eläkeikän. Jäin eläkkeelle 65 – vuotiaana. Kiitos siitä. Toimittajan työhän on kiinnostavaa, mutta vanhemmalla iällä alkaa painaa kuten mikä muu työ tahansa.

Suhtautuminen eläkeläisiin niinYlessä kuin monissa muissakin työpaikoissa on osittain muuttunut. Ennen ihmeteltiin, osin vieläkin, miksi ihmeessä eläkeläinen vielä silloin tällöin haluaa tehdä työtä. Ajat kuitenkin muuttuvat, tosin hitaasti.

Miksi ihmeessä eläkeläisten osaamisen hyödyntäminen ei voisi olla aivan luonnollinen asia? Yhdysvalloissa näin on. Ainakin joitakin vuosia eläkkeellä olleen osaamista voisi hyödyntää, mutta ei ikuisesti. Toisaalta kyllä iäkäskin uutta oppii, mutta hieman hitaammin kuin nuori. Niin, jos itsellä vain on halua oppia.

Teen edelleen silloin tällöin Ylelle radiojuttuja, mutta ei se mikään elämän pääsisältö eläkkeellä ole. Onpahan vain täydennys.Viimeksi haastattelin Palermon entistä, mafianvastaista pormestaria Leoluca Orlandoa. Hän on nykyisin Iltalian parlamentin alahuoneen jäsen ja pääministeri Silvio Berlusconin kärkäs arvostelija.

http://yle.fi/radio1/asia/puheenvuoroja/sisilia_ja_eu_30262.html

Minua on siunattu myös lapsenlapsilla ja monilla yhdistystoiminnan hommilla, joten tekemistä riittää.

Sitä välillä vain ihmettelen kuinka monet eläkeläiset ja eläkeläisjärjestöt arvostelevat eläkkeiden taitettua indeksiä ja vaativat sen poistamista. Siis sitä, että minun eläkkeeni pitäisi nousta samaa tahtia kuin palkkojenkin etten jäisi työssä olevien ansioista suhteellisesti jälkeen.

Eihän tässä ole mitään järkeä? En minä voi perustella eläkkeeni nousua työni tuottavuudella, kun en pääsääntöisesti työtäkään tee. Siitä kyllä voi aina kiistellä ovatko jotkut freelance- palkkiot liian pieniä.

Olen eläkkeeni laskutapaan aivan tyytyväinen. Elinkustannusindeksi nostaa eläkettäni 80 prosenttia ja palkkojen nousu 20 prosenttia. Minua kiinnostaa vain se, saanko eläkkeelläni leipää, voita (syön sitä nykyisin entistä enemmän), makkaraa ja muita elintarvikkeita saman verran kuin ennenkin vai en. Vasta sitten, jos hinnat nousevat enemmän kuin eläkkeeni, niin nostan metelin.

Työssä olevien palkat saavat mennä omia aikojaan, en ole kateellinen. Tosin työssä olevat saattavat olla kateellisia minulle, jos nyt heidän ostovoimansa itse asiassa heikkenee ja minun ei. Joskus voi käydä niinkin, tosin harvemmin.

Mielenkiintoista eläkkeellä on ollut tutustua julkiseen terveydenhoitoon. Ylessä työterveyspalvelut olivat,lienevät vieläkin, erinomaiset. Mutta yritäpäs julkisella puolella päästä erikoislääkärille tai hammashoitoon. On opittava jonottamaan ja valittamaan ehkä enemmänkin kuin olisi tarpeen vain päästäkseen kohtuuajassa tarvitsemaansa hoitoon.

Mutta mikäpä tässä toistaiseksi on eläkkeellä ollessa, kun terveys on aika hyvä ja en ole elänyt kuten valtio: yli varojen ja jatkuvasti velkaantuen. Onnea vaan Suomen uusi hallitus omien ja muiden maiden poliitikkojen vanhojen virheiden korjaamisessa.

Lainaus

Kysy Niilolta

Emilia Kemppi — Fri, 29 Jan 2010 11:55:03 +0000

Elävä arkisto matkaa ensi viikolla Niilo Ihamäen pakeille. Mitä aktiiviselta senioritoimittajalta ja kansankulttuurin asiantuntijalta kannattaisi kysyä? Kirjoita kysymysideasi blogikommentteihin niin otamme ne matkalle mukaan.

Keskustelu työssä jaksamisesta ja eläkeiän nostosta käy parhaillaan kuumana. YLE Uutiset kertoi, että eläkkeelle jääneitä opettajia kysellään jo nyt tekemään lyhytaikaisia sijaisuuksia. Yhä useampi eläkeläinen palanneekin lähivuosina vanhalle työpaikalleen työvoimapulan vuoksi.

Vuonna 1920 syntynyt Niilo Ihamäki on ohittanut reilusti kaavaillun 65-vuoden eläkeiän mutta ei ole jäänyt lepäämään laakereillaan. Ihamäki on lehtimies, radiotoimittaja, radioääni, kansankulttuurin harrastaja ja eläkeläinen.

Ihamäki ja mummot iltapuhteella

Toimittajalegenda Ihamäki on radiotyössään keskittynyt erityisesti ikäihmisten haastatteluihin. Niilon nauhoille on tallentunut lukuisia tuokiokuvia menneen ajan elämästä. Perinteet, tarinat ja uskomukset on kerrottu toimittajalle avoimessa ja humoristisessa hengessä. Ihamäelle on varmasti vuosien kuluessa muodostunut vankka näkemys perinnekulttuurista ja samalla suomalaisuuden syvimmästä luonteesta. Kannattaa siis vaihteeksi kysyä jotain Niilolta.

Niilo Ihamäki työntouhussa vuonna 1958.

Lainaus

Eläkerahaa olikin liikaa

Magnus Berglund — Mon, 25 Jan 2010 12:08:29 +0000

Tuntuu ristiriitaiselta lukea aamun lehdestä, että työurien pidentämistä pohtivan Rantalan eläkeneuvotteluryhmän määräaika päättyy sunnuntaina 31.1.2010. Samalla umpeutuu myös työmarkkinajärjestöjen työelämäryhmän määräaika. Tavoitteena on saada suomalaiset pysymään pitempään töissä. Eläkkeelle siirtymisen pitäisi lyykkäntyä kolmella vuodella nykyisestä vuoteen 2025 mennessä.

Työnantajat ja työntekijät ovat harvinaisen erimielisiä kaikesta. Viimeiset kokoukset pidetään tällä viikolla. Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen mukaan epäonnistuminen olisi työmarkkinajärjestöille katastrofaalinen tapahtuma.

Tämä taistelu käydään juuri nyt, koska eläkejärjestelmä natisee liitoksissaan. Eläkemaksut nousevat tulevien vuosien aikana järjestelmän ylläpitämiseksi.

Samalla työmarkkinajärjestöjen eläkeammattilaiset ovat pumpputermosten äärellä päätyneet siihen, että eläkesäätiöjärjestelmä voidaan purkaa. Säätiöiden varat ja vastuut siirretään työeläkeyhtiöille, ja samalla säätiöitä ylläpitäneet yritykset saavat pitää osan säätiöihin kertyneistä toimintapääomista. Toimintapäoma on se osa eläkevaroista, joka ylittää eläkevastuut. Se on rahaa, jolla eläkesäätiö tai -yhtiö voi saada hyvinä aikoina ylimääräistä tuottoa, jonka ansiosta eläkemaksut pysyvät tietyllä tasolla – tai jopa laskevat.

Eläkesäätiöt ovatkin viime vuosikymmenellä pärjänneet sijoitusmarkkinoilla keskimäärin selvästi paremmin kuin suuret työeläkeyhtiöt.

Jostakin syystä työmarkkinaosapuolet eivät ole sallineet sitä, että maan hallitus olisi sääntöjä muuttamalla estänyt kokonaisen miljardin valumisen ulos eläkejärjestelmästä tämän kuvion ansiosta. Säätiöistään luopuville yrityksille siirtyvä miljardi jää lopulta kaikkien töissä käyvien suomalaisten maksettavaksi.

Keksikää järkeviä syitä tähän, samalla kun mietitte miten jaksatte olla pitempään töissä, ja työnantajanne miettii kuka maksaa nousevat eläkemaksut. MOT ei löytänyt muita voittajia kuin suurimmat työeläkeyhtiöt, Varman ja Ilmarisen.

Lainaus

Riitasointuinen sekakuoro: nuoret ja eläkeläiset

Matti Laitinen — Fri, 21 Aug 2009 10:33:35 +0000

Harvoin tapaa eläkkeeseensä tyytyväistä eläkeläistä. Nyt suorastaan lietsotaan nuoriakin olemaan tyytymättömiä tuleviin eläkkeisiinsä. Terveisiä vaan Osku Pajamäki ja nuoret toimittajat.

Tämä nuorten ja vanhojen sekakuoro nyt harjoittelee eläkelaulua ja kauhealta kuulostaa. Ainakin näin hiljattain eläkkeelle jääneen korvissa. Mikään ei riitä kenellekään.

Hyvinvointiyheiskuntaa rakennettaessa vallassa olleet poliitikot lupasivat kansalle vain uusia ja uusia etuja. Eläkkeet mukaan lukien. Lopultahan siinä tuli pää vetävän käteen kuten kotitalouksissakin, jos eletään yli varojen vain toiveitten varassa.

Kun sitten oli pakko leikata sosiaalietuuksia, eläkkeitä ja muuta hyvää, niin parku oli kauhea 1990 – luvun alussa ja sen jälkeen.

Elämä kuten talouskin vain on sellaista, että siinä mennään ylös ja alas. Ei tulevaisuutta voi tarkkaan ennustaa, mutta toivoahan voi vaikka mitä. Vaikkapa jäämistä 60 – kymppisenä eläkkeelle niin, että tulevat sukupolvet senkin maksavat.

Nykyisessä eläkekeskustelussa ns. suuret ikäluokat syyllistetään vaikka mistä. Terveisiä jälleen Osku Pajamäelle. Kulloinkin vallassa olleet poliitikot ja etujärjestöjen johtajat sopivat uudistuksista ja uudistamattomuudesta, eivät ns. suuret ikäluokat, tavalliset kansalaiset.

Nyt valtaan ovat nousemassa pienet, nuoremmat ikäluokat ja miekka heiluu suurten ikäluokkien pään päällä. Nuoret päättäjät ajavat omia etujaan kuten entiset nuoret päättäjät aikanaan. Ei siinä mitään uutta ole.

Uutta sensijaan olisi, jos nuoremmat päättäjät jaksaisivat olla ryhtymättä populisteiksi. Houkutus on kuitenkin suuri.

Yllätys olisi sekin, jos jaksettaisiin elää käytettävissä olevien varojen mukaan. Poliittiset päättäjät kun yleensä elävät aina yli kansantalouden kantokyvyn.

Näin se on Suomessa kuten Yhdysvalloissakin. Ikäviä taloudellisia ja muita asioita ei uskalleta kertoa äänestäjille hyvissä ajoin, vasta sitten kun on pakko.

Tämä kävi hyvin selvästi ilmi mielenkiintoisesta kirjaesittelystä, jonka juuri tein YLE Radio 1:n Amerikkalaisia puheenvuoroja – sarjaan Willian Greiderin kirjasta
Come home, America. The Rise and fall (and redeeming promise) of our country.

Ohjelma kuuluu osoitteessa
http://areena.yle.fi/ohjelma/b0d9753d554239f4be9bf868cf8a6fce

Sarjan käsikirjoitukset teksteinä taas löytyvät täältä
http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/puheenvuorot/

Yhdysvallat on menossa hyvää vauhtia taloudellisesti alaspäin ja kansalaisten elintaso tulee laskemaan. Niin käy Suomessakin ja siihen on vain varauduttava.

Mutta kuka poliitikko tämän sanoo suoraan? Päinvastoin elätellään turhia toiveita kuin kaikki palautuisi muutaman vuoden kuluttua ennalleen.

Olj ja mänj ( oli ja meni) sanoisi savolainen. Minkäs sille enää voi.

Lainaus

Herkistymistä hallituksessa ja oppositiossa

Ari Hakahuhta — Tue, 17 Mar 2009 17:05:54 +0000

Eläkekiistan aikana ja sen ratkettuakin on hallitus- ja oppositiopuolueiden riveissä näkyvissä herkistymistä. Oman puolueen julkista kuvaa vatvotaan tarkemmin. Seuraaviin eduskuntavaaleihin on nyt lyhyempi matka kuin käytyihin eduskuntavaaleihin taaksepäin laskettuna.

Tekemieni haastattelujen jälkikeskusteluissa ja eduskunnan käytäväpuheissa on parin viikon aikana käsitelty jostakin puolueesta, ministeristä, kansanedustajasta tai asiasta syntynyttä mielikuvaa enemmän kuin koko muun alkuvuoden aikana yhteensä. Julkista kuvaansa ovat varjelleet niin hallituspuolueiden kuin opposition edustajat.

Yksi on ehdottanut, että jotain haastattelun kysymys-vastausparia ei käytettäisi, koska syntyisi väärä kuva puolueesta. Toinen on ihmetellyt, miksei heidän puolueensa edustaja ole näkynyt lähetyksissä yhtäläisesti kolmannen puolueen edustajaan verrattuna. Neljäs on halunnut perustella puolueensa sanomisia ja toimintaa kysymättäkin.

Yleensä poliitikot valvovat puolueidensa julkikuvaa näin tarkasti vasta paljon lähempänä vaaleja.

Kaikki nämä keskustelut on toki käyty hyvässä hengessä. Toimituksemme päätösvaltaa ei ole luovutettu haastateltaville eikä lähteille. Poikkeuksellisen paljon tämäntyyppistä keskusteluhalukkuutta on poliitikoilla kuitenkin ollut. Tämä kertoo, että poliitikot uskovat eläkekiistan vaikuttavan ihmisten käsityksiin puolueistaan.

YLE Uutisten kysely puoluekannatuksesta viittaa suuntaa-antavasti samaan suuntaan. Puoluekannatusluvuissa on tapahtunut jonkinmoisia muutoksia eläkekiistan aikana: suurimmat hallituspuolueet ovat menettäneet kannatustaan ja oppositio lisännyt.

Oppositio pitää varmasti huolen, että eläkekiistan sanomiset, sanomatta jättämiset, tuki yleisen eläkeiän korotukseen tai korotuksen tukematta jättäminen muistetaan seuraavien eduskuntavaalien alla.

Oman puolueen julkista kuvaa ja omien sanomisia katsotaan nyt seuraavan eduskuntavaalikampanjan näkökulmasta.

Ari Hakahuhta, politiikan toimittaja, YLE Uutiset

P.S. Koska alkaa EU-vaalien kampanjointi? Tätä kysymystä ovat kyselleet toisiltaan niin poliitikot kuin toimittajatkin.

Jos nettisivujen uudistusta tai avausta ei lasketa mukaan, kampanjointi on säästöliekillä. Toki tiedän, että vaali vaalilta kampanjointi siirtyy yhä myöhemmäksi. Ja toki tiedän, että vaaliteemojen näkyvyys on meidän toimittajienkin vastuulla.

Tätä menoa eurovaalihuumaa saa ennustaa kuin jäiden lähtöä Kokemäenjoesta. Jos ei pääsiäisenä, niin sitten vappuna tai viimeistään helluntaina. EU-vaalit muuten pidetään sunnuntaina 7. kesäkuuta.

Lisää aiheesta:
Eläkekiista pudotti keskustan ja kokoomuksen kannatusta
http://www.yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2009/03/elakekiista_pudotti
_keskustan_ja _kokoomuksen_kannatusta_611707.html

Lainaus

Eläkkeellä on kivaa

laitinen_yle — Tue, 03 Mar 2009 21:14:54 +0000

- No, millaista on olla eläkkeellä, minulta nykyisin kysytään?
- Tämä on ihan mukavaa, töitäkin teen välillä, minä vastaan kuukauden kokemuksellani 65 - vuotiaana.

Saa nähdä muuttuuko mieli, kun kokemusta kertyy enemmän.

- Miksi et sitten jäänyt jo aikaisemmin eläkkeelle, jos se on niin kivaa?
- Minusta työntekokin oli mukavaa, ainakin pääasiassa.
- Miten niin, työtahti on kiristynyt ja epävarmuus kasvanut….
- Se on vähän niinkin miten työhönsä suhtautuu.
- Stressikin painaa päälle jatkuvasti.
- Joo, elämä yleensäkin on välillä stressaavaa, välillä ei.

Luin juuri Newsweekin jutun, jossa tutkimuksia lainaten kerrottiin, että pieni stressi on ihan terveellistä. Stressi pitää meidät virkeinä ja toimeliaina.

Olen samaa mieltä. Toimittajahan tietää, että parasta jälkeä syntyy, kun on pieni paine päällä…. ei siis jatkuvasti suuri.

Liiallisen stressin huonoista puolista kuulee jatkuvasti, mutta pikku stressin puolustajia on harvassa. Taidan sitten kuulua vähemmistöön.

Miten tämä sitten liittyy eläkkeellä oloon?

Vaikkapa niin, että puuhailee jatkuvasti kaikenlaista. Tämän kirjoittaminenkin – niin hyödytöntä kuin se onkin – on yhdenlaista puuhailua. Lapsenlasten hoito sairasputken aikana on jo paljon stressaavampaa, mutta muuten mukavaa.

Näin sivusta katsottuna meteli eläkeiän korottamisesta on tyypillinen esimerkki vaikeudesta luopua saavutetuista eduista, vaikka kansantalous muuta edellyttäisi. Toisaalta myös osoitus etujärjestöjen valtataistelusta.

Kuka muuten puolustaisi eläkeläisten oikeuksia? Eivät ainakaan työmarkkinajärjestöt, sillä ne ovat työssä käyvien etujen puolustajia.

Enpä muista kenenkään protestoineen yleisen työeläkeiän laskua 65 vuodesta 63:een. Eläkkeiden laskentatavasta kyllä riideltiin. SAK:lle sopi hyvin koko työelämän ajan pätkien lasku yhteen, koska se oli jäsenkunnalle edullista.

Nousevan uran työntekijät taas protestoivat, koska heidän eläke-etunsa heikkenivät.

Toisaalta koko eläkejärjestelmä on kovin sekava ja kaipaisi perkaamista.

Erilaisilla sopimuksilla on sovittu aivan liian kirjavasta eläkejärjestelmästä. Yksi pääsee eläkkeelle jo 45 – vuotiaana, toisen on tehtävä töitä 62 - 63 -vuotiaaksi, vaikka ei jaksaisikaan.

Työttömyyseläkeputki on aivan oma lukunsa ja ongelmansa. Sitä käytetään sumeilematta hyväksi niin työnantajien kuin osin työntekijöidenkin taholta.

Huvittava esimerkki eläke-etuuksista on takavuosien Yleisradiosta. Ikivanhan eläkesäännön mukaan naiset pääsivät eläkkeelle 60 – vuotiaina, mutta miehet vasta 63 vuoden iässä.

Tasa-arvosyistä naiset saivat tahtonsa läpi, että he SAAVAT halutessaan työskennellä 63 – vuotiaiksi kuten miehetkin. Sittemmin YLE on sallinut kaikille, että töissä saa olla 68 – vuotiaaksi kuten Suomen laki sanoo.

Enää ei siis ole pakko lähteä eläkkeelle 63 – vuotiaana, jos töitä ylipäätään riittää.

Entäs osa-aikaeläke? En yhtään ihmettele, jos osa-aikaeläkkeen ehtoja heikennetään. Nehän ovat olleet kohtuuttoman edullisia.

Vanha koulutoverini vähensi osa-aikaeläkkeellä työntekoaan 40 prosenttia, mutta nettoansiot laskivat alle 20 prosenttia. Aika hyvä sopimus, kun lopullinen eläkekin väheni vain hitusen.

Näin toimittajana on myös hyvä muistaa, että palkkatyössä ollessa tapasi kiinnostavia ihmisiä ja sai houkuttelevia kutsuja, sillä toimittaja edusti organisaatiota. Kun tämä status loppuu, niin kutsutkin loppuvat. Ei siis kannata luulla liikaa itsestään.

Voin vain kuvitella miltä vaikkapa eläkkeellä olevasta Paavo Lipposesta tuntuu, kun ei ole enää SDP:n puheenjohtaja, pääministeri tai eduskunnan puhemies, jota virka-auton kuljettaja körryyttelee.

Mutta Lipponen onkin aktiivinen eläkeläinen, kirjailija, kolumnisti, puhuja ja hyvin palkattu lobbari kaiken lisäksi. Niin, ja varsin pienet lapsetkin vielä työllistävät kohtuullisesti.

Minusta eläkkeellä ei pidä jäädä istumaan kiikkutuoliin tai ei ainakaan lähiseudun kapakkaan. Vapaaehtoistyötäkin on tarjolla moneen lähtöön.

Arvoisat työssä vielä olevat, älkää haikailko koko ajan eläkkeelle, vaan vaatikaa työoloja sellaisiksi, että töissä viihtyy.

Arvoisat työnantajat, yrittäkää edes järjestää työolot sellaisiksi, että töissä jaksaa olla pidempäänkin. Kohta muuten haikailette takaisin niitä ikääntyneitä, jotka juuri potkitte pois tai siirtyivät erilaisille eläkkeille, kun eivät enää jaksaneet töissä.

Lainaus

Superkiista superkarttumasta

Ari Hakahuhta — Fri, 27 Feb 2009 16:49:21 +0000

Hallitus on eläketavoitteensa julkistanut: yleinen eläkeikä 63:sta vuodesta 65:een. Oppositio ja palkansaajajärjestöt ovat arvosteluhuutonsa parahtaneet. Välikysymystä jo kirjoitetaan ja lakko-sanaa makustellaan palkansaajajohtajien puheenvuoroissa.

Yksityiskohtia eläkeiän nostosta ei vielä tiedetä. Hallitus on luvannut kutsua työmarkkinajärjestöt mukaan valmistelutyöryhmiin. Tämän vaiheen seuraamista varten kannattaa opetella yksi eläkesanaston kuuma termi: kannustinkarttuma.

Eläkeneuvottelujen mahtava kiista on luvassa tästä sanahirviöstä, kannustinkarttumasta, jota myös superkarttumaksi on kutsuttu. Siis siitä, että palkansaajalle kertyy työeläkettä vuonna 2005 voimaan tulleen lain mukaan 63 ikävuodesta alkaen 4,5 prosenttia vuosituloista. Tämä kannustinkarttuma on yksi houkutin, jolla palkansaajajärjestöt saatiin mukaan aiempaan eläkesopuun.

Ennen 63:a ikävuotta eläkettä kertyy 1,9 prosenttia vuosituloista (53 vuotta täyttäneille) tai 1,5 prosenttia (alle 53 vuotiaat). Ero kannustinkarttuman 4,5 prosenttiin on siis melkoinen. Kannustinkarttuma on yksi porkkanoista, joilla nykyisin koetetaan saada ihmisiä pidentämään työuriaan. Mitä pidempään pysyt töissä, sen paremman eläkkeen saat!

Nyt palkansaajajärjestöissä pelätään, että myös tuon kannustinkarttuman alkuvuosi siirretään 63:sta 65:een ikävuoteen.

Jos joku ahkera työmuurahainen kuvitteli vielä viikko sitten sinnittelevänsä työssä 65-vuotiaaksi ja tienaavansa kahtena viimeisenä työvuotena superkarttuman avulla mukavan lisän eläkkeeseensä, nyt hän pelkää, että superkarttuman mahdollistamat lisäeurot sulavat lumien myötä.

Mitään tietoa tästä yksityiskohdasta eläkemuutoksessa ei ole. On vain paljon pelkoja ja pieni toivonkipinä, että superkarttuma voisi edelleen alkaa jo 63 ikävuodesta, vaikka eläkeikä nousisikin 65:een vuoteen.

Kohta kiistely alkaa.

Ari Hakahuhta, politiikan toimittaja, YLE Uutiset

P.S. Ahkerimmille eläkekeskustelun seuraajille kotitehtäväksi toinen termi, josta kohta kiistellään: elinaikakerroin. Elinaikakerroin pienentää eläkettä suhteessä yleisen eliniän kasvuun. Jos elinajanodote kasvaa, alenee eläke monimutkaisen laskukaavan mukaisesti. Tämänkään yksityiskohdan kohtalosta eläkeiän nostossa ei ole tietoa. Loput yksityiskohdat kotiläksynä!

Lisää aiheesta:
Hallitus aikoo nostaa eläkeikää kahdella vuodella
http://www.yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2009/02/hallitus_aikoo...

Muualla netissä:
Työeläketermien perusoppimäärä
http://www.tyoelake.fi/Page.aspx?Section=39061

Lainaus