Tuoreita tuulia, Greenhouse I

Iikka Vehkalahti — Wed, 13 Oct 2010 06:18:43 +0000

Dokumenttimaailma laajenee koko ajan ja tekijöitä tulee uusista maista. Ja he tuovat tullessaan sekä keskeneräistä osaamista että raikkaita uusia tuulia ja ajatuksia. Niin myös Välimeren alueen Greenhouse-projekti.

Greenhouse on lähtenyt liikkeelle Israelista ja sen tarkoituksena on ollut kerätä yhteen Lähi-idän elokuvantekijöitä puolueettomalle maaperälle kehittämään koulutusohjelman kautta feature-dokumenttielokuvia pääasiassa ihmisoikeuskysymyksistä. Niinpä mm. Sundance Instituutti on ollut tukemassa aloitetta alusta lähtien.

No israelista lähteneen hankkeen, vaikka tukijoina olisi kuinka Artea ja Sundancea, ei ole ollut aivan helppoa saada kattavaa ohjaajakuntaa koolle , vaikka tapahtumat on järjestetty yleensä Turkissa, viimeksi ilmeisesti Gaza-laiva selkkauksen takia Kyproksella.

Greenhousessa itsessään kehitetyt elokuvat eivät ole olleet mitenkään Israelin hallituksen politiikkaa myötäileviä, voi sanoa: hyvin päinvastoin. Mukana olleet harvat israelilaiset kuuluvat maan pieneen kriittiseen vähemmistöön ja palestiinaisten elokuvantekijöiden mukanaolo on sinänsä olltu poliittinen kannanotto.

Greenhouse on kehittynyt myöskin selkeämmin yleis-eurooppalaiseksi. Viimeisessä tapaamisessa, jossa paikalla oli mm. Arten, BBC:n, DR:n edustajat, elokuvantekijöitä oli Gazasta, Länsirannalta, Marokosta, Ukrainasta, Hollannista, Libanonista, Dubaista, Jordaniasta, Serbiasta, Kosovosta, Ranskasta, Ruotsista, Venäjältä ja Israelista.

Ja millaisia projekteja?

En ollut koskaan kuullut Frontex- organisaatiosta, jonka EU on perustanut suojelemaan ja vartiomaan EU:n rajoja. Frotexin päämaja on Varsovassa. Organisaation tehtävä on yksinkertaistettuna estää laittomia maahantulijoita pääsemästä Eurooppaan. Tässä työssä Frontex käyttää niin riskianalyysia, eri välineitä kuin Rabittejakin. RABIT ( Rapid Border Invertion Team, a task force of 600 specialists from Member State Border Guards).

Ja kuka kiittääkään Frontexin puolesta Euroopan rajoja suojelevia rajavartioita ( joita on huimat 400 000) jollei Frontexin suomalainen johtaja Ilkka Lehtinen, joka on rakennuttanut varsovalaisen asuntonasa 11 kerrokseen tietysti oman saunan.

Kymmenien maahanmuuttajadokumenttien keskellä on virkistävää ja ajatuksia herättävää katsoa Helge Rennerin materiaalia, jossa erittäin hyvin ja näkemyksellisesti kuvataan maahanmuuttajien maahantuloa estävien työtä ja ajattelua. Tulossa joko tv-dokumentti tai dokumenttielokvua ( jota tekijä haluaisi, mutta joka on kyllä haastava tehtävä kenelle tahansa).

Moskovasta tullut Nikita Sutyrin esitteli projektin nimeltä Faceless. Se kertoo Venäjällä kasvavasta anti-fasistisesta liikkeestä, joka on turvautunut väkivaltaan turhautuneena fasistien hyökkäyksiin ja vallassaolevien yhteistoimintaan uusfasistien kanssa. Myös antifasistit kätkevät kasvonsa ja käyttävät väkivaltaa saaden ei välttämättä hyväksyntää, mutta ymmärrystä usealta johtavalta intellektuellilta.
Erinomaista ja koskaan näkemätöntä materiaalia ja jälleen kysymys. Onko lopputulos terävä, viiltävä journalistinen dokumentti vai rakkaustarinan ympärille kiedottu elokuva ?

Serbialaisen Goran Stonkovicin In The Darkin luonteesta ei ole epäilystäkään. Nuoesta kaivostyöläisestä ja kaivostyöstä allegoriana Serbian tilanteelle kertova dokumentti on elokuvaa lupaavimmillaan. Äärettömän näkemyksellinen ja sävykäs kuvaus yhdistyy aitoon suhteeseen mielenkiintoisen päähenkilön ja hänen kaivostyöläis-isänsä kanssa. Ja: kuvatakseen elokuvan loppuun omia rahojaan käyttänyt Goran tarvitsisi vain 15 000 euroa. Pakollisia kuluja varten. Länsi-Euroopassa sama summa käytetään elokuvan miettimiseen.

Olivier Serticin elokuvasta Strike Hard ei tule välttämättä lainkaan mestariteosta. Mutta oli mielenkiintoista, miten elokuvaohjaaja on mukana rakentamassa homofobian vaivaamaan Kroatiaan pelkästään homoista koostuvaa jalkapallojoukkuetta.Samana viikonloppuna Belgradissa homojen vastaiset hakkaavat kymmeniä poliiseja... Eikä Olivier ole ainoa, joka mainitsee innoittimiensa joukossa suomalaisen dokumenttielokuvan, tässä tapauksessa Mika Ronkaisen Freetiem Machos.

Ruotsalais-iranilaisen periskunnan Nima ja Maryam Sarvestanin journalistinen dokumentti Those who said NO ei kerro pelkästään sisaren pyrkimyksestä vapauttaa vihreän vallankumouksen aikana pidätetty veljensä, vaan ennenkaikkea vuoden 1988 tapahtumista, jolloin Ajatollah Khomeni oli antanut salaisen käskyn, joka johti laajamittaisiin teloituksiin vankiloissa.

Jne... Totta monet jutut ovat kaukana Kotikadun, Salattujen elämän ja Uuden Päivän Suomesta. Mutta maailma onkin paljon suurempi mitä keski-illan ohjelmat suomalaisessa televisiossa kertovat. Jotkut Greenhousen tuotannoista päätyvät kolmasulottuvuus.fi alustalle, ehkä yksi Dokumenttiprojektiin ja ehkä yksi toivon mukaan esim. Ulkolinjaan. Ja FST:n dokumenttiprofiiliin oli tarjolla myös 1-2 laatutuotantoa.

Lainaus

Blogit - dokumentty

Tuoreita tuulia, Greenhouse I