Henkisellä valmennuksella paremmaksi ratsastajaksi

Caisa Inkinen — Sun, 17 Nov 2013 17:05:51 +0000

Sana valmennus herättää mielikuvan maneesissa tai kentällä treenaavasta, tiukasti keskittyneestä ratsukosta, joka kuuntelee valmentajan ilmoille kajahtelevia ohjeita. Hiki virtaa, joskus ehkä kyyneleetkin. Tunnin jälkeen fiilikset vaihtelevat onnistumisen euforiasta pettymyksen tunteeseen. Miksi en onnistunut? Miksi hevonen ei toiminut niin kuin odotin?

Tunteet ja ajatukset kulkevat mukanamme ja ovat myös läsnä urheilusuorituksen aikana, niin kotikentällä kuin kisaradoillakin. Henna Kannisto kiinnostui ratsastajan henkisestä valmennuksesta oman ratsastustaustansa vuoksi. Niinpä ratsastuksenohjaajana työskennellyt kenttäratsastaja koulutti itsensä LCF Life Coachiksi. Hänen kehittämänsä Tie ratsastajaksi- valmennus keskittyy ratsastajan ajatuksiin ja tuntemuksiin, joiden myötä suoritusta hevosen selässä voi parantaa.

Pieni joukko ratsastajia kerääntyy teekupit kädessään Enjalan tallin kahvioon osallistumaan Hennan työpajaan. Kaikilla on yhteinen tavoite: kehittyä paremmaksi ratsastajaksi.

- Mieli liikuttaa lihaksia. Siksi mielen harjoittaminen on välttämätöntä, kun pyritään huippusuorituksiin, Henna kertoo.

- Kaikki ajatukset vaikuttavat tunteisiimme. Tunteet taas synnyttävät toimintamalleja. Pinna kireällä on vaikea istua satulassa rentona ja rauhallisena. Tällöin hevonenkaan ei voi rentoutua, vaan jännittyy automaattisesti.

Hevonen aistii ratsastajan tunnetilan jo heti, kun astumme karsinaan: olemmeko kiireisiä, äreitä tai jännittyneitä. Hevonen peilaa tuntemuksiamme takaisin. Se saattaa luimia ja perääntyä suitsien luota. Kukapa haluaisi lähteä töihin jos työtoveri, ratsastaja, äksyilee jo valmiiksi!

Ratsastajan ei kuitenkaan tarvitse kieltää negatiivisia tunteitaan, vaan niitä voi käsitellä. Miksi minä tunnen näin? On syytä tutkia ja mietiskellä, mitä tunteen takana on ja voiko asioita itse muuttaa. Negatiivisen tunnetilan voi ensin hyväksyä ja kääntää sitten omaksi voimavarakseen. Onnistuja osaa käyttää tätä voimaa hyväkseen. Negatiivista tunnetilaa voi muuttaa positiivisilla mielikuva- ja rentoutusharjoituksilla, jotka ovat tärkeä osa Hennan valmennusta.

- Mielikuvaharjoittelu auttaa myös aivan konkreettisella tasolla, sillä mielikuvitus käyttää samoja hermoratoja mitä muisti. Esimerkiksi pohkeenväistön ajatteleminen ja läpikäyminen kohta kohdalta ensin mielessä auttaa myöhemmin itse suorituksessa. Voit ensin miettiä miltä se pohkeenväistö tuntuikaan, missä asennossa itse olen ja missä asennossa hevonen on. Näin saat aktivoitua oikeat hermoradat ja lihakset, ja pohkeenväistöä on helpompi lähteä suorittamaan.

Tavoitteet luovat motivaation

Kilpaurheilussa tulevalle kaudelle asetetaan tavoite, mutta mikään ei estä harrastajaa tekemästä samoin. Tavoitteet auttavat kehittymään, sillä ne luovat ratsastajalle motivaation kehittyä ja harjoitella.

- On tärkeää, että tavoitteen asettaa itselleen positiivisessa muodossa ilman negaatioita. Jos mietit ’En saa ajatella punaista väriä’, niin mitä väriä ajattelet heti ensimmäisenä, Henna kysyy.

Me kaikki osallistujat hymähtelemme. Ilman muuta heti ensimmäisenä mieleen tulee punainen väri. Onko mieltä oikeasti niin helppo huijata?

- Alitajunta ei tunnista ei- sanaa. Negatiivisesti ajattelemalla vahvistamme juuri sitä mitä emme halua. Jos asetat tavoitteeksesi esteradalla ’Tavoitteeni on että hevonen ei kiellä’, niin mitä todennäköisesti juuri silloin tapahtuu? Eikö olisi kannattavampaa ajatella ’Tavoitteenani on ratsastaa puhdas rata?

- Tavoite kannattaa asettaa myös preesensiin. Ajattele mieluummin ’Minä olen maailmanmestari’ kuin ’Minusta tulee maailmanmestari’. Ajattelemalla tavoitteen jo tapahtuneeksi, siihen on helpompi uskoa. Uskomalla itseensä pääsee helpommin oikeaan tunnetilaan, ja taas oikeassa tunnetilassa suoriudumme paremmin esimerkiksi kouluradalla.

Eron huomaa konkreettisesti. Olen maailmanmestari- ajattelutapa lämmittää sisintäni mukavasti, vaikka ajateltu tavoite ei olekaan totta. Vielä.

- Ajattele tavoite myös mahdollisimman tarkasti. Ajattelemalla ’olen hyvä’ tai ’olen taitava’ ei riitä, sillä aina voi kehittyä paremmaksi ja taitavammaksi.

Ilman epäonnistumisia ei tunne onnistumista

Työpaja lähenee loppuaan. Useiden mielikuva- ja rentoutusharjoitusten jälkeen mieleni on tyyni. Kaikki tuntuu tällä hetkellä oikeastaan ihmeellisen helpolta. Mutta mitä jos kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin suunnittelin kun nousen taas hevosen selkään?

- On ihan ok joskus epäonnistua. Ilman epäonnistumisia eivät onnistumisenkaan hetket tuntuisi enää miltään. Miltä tuntuisi voittaa koko ajan jos ei joskus häviäisi? Epäonnistumisista on kuitenkin tarkoitus oppia.

Olen saannut avaimet kohti parempaa ratsastusta. Päätän ajatella jatkossa positiivisesti ja onnistua. Ja ei hätää vaikka en heti onnistuisikaan – pohkeenväistöönkin voi aina lähteä uudestaan.

Kuvat: Emmi Kähkönen

Lainaus

Museokortteleista (12.10.)

Mikko — Wed, 27 Oct 2010 07:20:26 +0000

Vajaa kuukausi sitten tein kävelyretken Oulun Korkiasaaren ympäri. Tunnelma oli juhlava: Pikisaarentien piskuiset puutalot paistattelivat poikkeuksellisen lämpimässä syyspäivässä, käsityöliikkeitä siellä täällä, kuvittelin haistavani tervan tuoksuvan. Ooh. Aah. Vähän niinkuin Suomenlinnassa olisi.

Viikkoa myöhemmin kävelimme Elvin kanssa ympäri Rauman puutalokeskustaa upeassa auringonpaisteessa, provosoiden ihastuksen aaltoja toisistamme. Ooh! Aah! Wau! Vitsi, mieletöntä! Ihan ku ois Suomenlinnassa! Ja miten laaja tää alue on! Miksei tällaista ole säästetty Helsingissäkin?

Tosin lukemattomien vaate- ja designliikkeiden suljettua ovensa kaduilla oli - korttelien museohenkeen sopivasti - täysin hiljaista. Kaikkeen vuosien saatossa tallentamaansa nähden nämä nupuliaiset mukulakivet, kuluneet puuaidat ja punamullan väriset sisäpihat tuntuivat nykyään näkevän surullisen vähän elämää.

Tänään tein pitkän kävelylenkin pimeässä, kylmässä ja tuulisessa loppusyksyn illassa ympäri Tampereen keskustaa. Matkan varrelle sattui uudempia ja vanhempia kerrostaloalueita Tammelan torin ympäristössä, läpeensä tägätty kävelysilta yli rautatien, valtava Jugend-tyylinen kivikirkko, Tammerkosken silta ja pieteetillä entisöity tehdasmiljöö, kahdeksankymmentälukua henkivä kerrostalojätti Koskikeskuksen takana, Ratinan stadion, sekä lopulta Vuolteenkadun ränsistyneet varikkorakennukset, joissa tämänpäiväinen vierailukohteemme toimintakeskus Vuoltsukin sijaitsi. Kiertäessäni funkistyyliseksi olettamaani varikkokorttelia, ja jatkaessani siitä ylös rautatien suuntaan alkoi mielessä jyskyttää.

Nostagiset päivätrippailijat hullaantuvat usein ja helposti hyvin hoidetuista puutaloalueista, mukulakivistä ja kujista, jonne omenapuiden oksat lauta-aitojen yli kurkottelevat. Ihastuneiden huokausten jälkeen alkaa valitusvirsi, joka on aina sama: "Miksei meilläpäin ole tällaista, miksi ei meillä ymmärretty säilyttää, miksi sekin piti mennä polttamaan, siis kuinka sääli….". Esimerkiksi Vanhan Rauman liiketilojen määrästä tai Suomenlinnan asemasta Suomen turistikohteiden joukossa voinee myös päätellä, että hoidettujen puutaloalueiden markkina-arvo on ymmärretty varsin hyvin. Patinassa tuoksuu raha.

Mutta jos todella halutaan kaupungin kertovan historiastaan, runoilevan kiviseinän halkeamissa, pitäisi säilyttäminen mielestäni ehdottomasti aloittaa vanhoista teollisuusalueista. Ja säilyttämisellä en tarkoita museokuntoon balsamoimista, vaan elävänä säilyttämistä, hengissä pitämistä. Töhryt seinissä, paikatut ikkunaruudut ja pysyviksi unohtuneet väliaikaisratkaisut kertovat ihmisen ja rakennuksen olevan suhteessa, vaikuttavan toisiinsa. Ne ovat rakennuksen vuosirenkaita: raihnaisen kuoren sisällä ydin voi hyvin.

Tällä Tampereen vanhalla varikkoalueella ainakin Vuoltsun talo on suojeltu, ja hyvä niin. Mutta suojelu koskee vain rakenteita: ei elämää rakennuksen sisällä. Vuosia sitten pienteollisuus jätti keskikaupungin rakennukset nuorten ja työttömien pajatoiminnalle, ja luultavasti siirtyi jonnekin kaupungin laitamille. Kahden vuoden sisällä kulttuuripajat seuraavat perässä - minne, en tiedä - jättäen rakennuksen odottamaan saneerausta liiketoimintaan. Vanhus todennäköisesti meikataan juhlakuntoon, täyteen tällinkiin. Mutta kuinka huolehditaan elämästä sen sisällä?

Lainaus

Blogit - työpaja

Henkisellä valmennuksella paremmaksi ratsastajaksi

Museokortteleista (12.10.)