Blogit - synnytys

Meillekin tulee vauva

Susanna Kokkola — Thu, 18 Mar 2010 08:37:47 +0000

Esikoista odottaessa oma lapsuus saattaa tulla hyvinkin elävästi mieleen. Raskaana ollessani olen katsellut vauva-aikani kuvia ja miettinyt, millainen äiti minusta, vuoden 1978 vauvasta, tulee.

Erityisen ilahduttavan nostalgiamatkan syntymävuoteni tienoille tarjosi lastennäytelmä Meille tulee vauva, jonka klipitin Elävään arkistoon. Pääsin kurkistamaan, miltä syntymäpaikkani Kätilöopisto tuolloin näytti (ulkoapäin tosin) ja näkemään äitiyspakkauksen keltaisen aurinkohuovan, jollaisen päällä minäkin olen köllötellyt. Näytelmän äitiyspakkaus lienee muuten vuodelta 1976, ainakin mikäli pikainen nettijäljitykseni makuupussin kuvioinnin perusteella pitää paikkansa.

Meille tulee vauva

Ohjelma tarjoaa muutakin visuaalista herkkua: katsokaapa vaikka isän ja äidin makuuhuoneen tapetteja ja säkkituolia Maarit-tytön huoneessa!

Äitini kertoi juuri taannoin, että 70-luvun lopulla isien oli trendikästä lähteä mukaan synnytykseen. Oma isäni edusti näitä edellä käyviä nuoria isiä ja oli hyvin innokas hoitamaan minua. Myös Meille tulee vauva -näytelmän isä lähtee äidin ”tueksi ja turvaksi”, kuten hän itse asian ilmaisee. Yöllisen valvomisenkin aikaan isä tokaisee, että ”jos mullakin olis meijerit omasta takaa, mä imettäisin tän tällä sekunnilla.” Käytännössä kai lastenhoito oli edelleen paljolti naisten harteilla, mutta ainakin tämä ohjelma antoi ihailtavaa esimerkkiä.

Paikoin hyvinkin valistavasta lastennäytelmästä selviää myös, mistä lapset tulevat, kun Maarit antaa kovin tieteellisen selvityksen aiheesta ystävälleen Pialle. Samalla kumotaan tuolloin jo vanhanaikaiset uskomukset siitä, että lapset kasvavat kukkaruukuissa. Maaritille selviää myös, että kohtu on lihas ja että vauva kelluu sen sisällä lämpimässä vedessä. Käytännön asioista tytölle tiedetään kertoa, että äiti saa vauvan takia puoli vuotta lomaa töistä ja että alle 12-vuotiaat lapset eivät pääse synnytysosastolle, koska heistä saattaa levitä tarttuvia tauteja.

Miten jouduit äidin vatsaan?

Myös 70-luvun vasemmalle kallistuva aateilmapiiri on mukavasti luettavissa rivien välistä. Isä mm. muistuttaa 7-vuotiasta Maaritia, että kyllä hänen täytyy pystyä jakamaan lemmikkipapukaijansa Hille pikkusiskonsa kanssa – eihän siitä tulisi mitään, jos ”kaikki Hillet olis yksityisiä ja hyvässä piilossa”.

Aatteen ja lemmen paloa 70-luvulla

Lainaus

Ohjeita tulevalle isälle

Joona Haarala — Wed, 03 Mar 2010 19:15:07 +0000

Kun minulle on nyt kertynyt kolme lasta, tiedän jo jotain vauvoista. Tässä muutama neuvo tuleville isille. Neuvoja on auliisti jo jaettu tämän blogin muille isille ja kuulemma niistä on jopa iloa.

1) Synnytyssalissa on sellainen laite, joka mittaa supistusten määrää. Kone kertoo supistuksen hieman ennen toimintaa. Älä kerro vaimollesi, että "nyt tulee tosi iso supistus". Hän kyllä kertoo sinulle, jos tulee iso supistus.

2) Vauvan pää on syntyessä suippo. Se on ihan normaalia.

3) Vauva voi olla syntyessä vihreä. Sekin on ihan yleistä. Vauva saattaa tehdä jätöksensä juuri ennen syntymää.

4) Vastasyntyneet saattavat joutua muutamaksi päiväksi teholle syystä tai toisesta. Se on normaalia. Sukulaisista ei myöskään ole kivaa, että aloitat puhelun: "vauva jouitui teholle... tauko... sokeriarvoissa oli ongelmia".

5) Kun napa katkaistaan, siitä jää vauvaan pätkä muutaman päivän ajaksi. Napatynkä irtoaa normaalisti viikon sisällä.

6) Vauvalla voi olla todella iso kaksoisleuka ja posket saattavat lerpsua. Tämäkin on normaalia.

7) Vauvalle saattaa tulla näppylöitä varhaisessa vaiheessa. Sekin on normaalia.

8) Vaimon huumori saattaa olla ensimmäisten viikkojen aikana olla koetuksella. Se on erittäin normaalia.

9) Kun vauva itkee, sen voi yleensä hiljentää juottamalla maitoa ja vaihtamalla vaippoja. Normaalia on, että äiti pyytää myös isää osallistumaan vaipanvaihtoon.

10) Vauva ei naura sinulle, vaikka siltä tuntuu. Sillä voi sen sijaan olla hieman ilmavaivoja. Tämä, jos mikään on normaalia.

Lainaus

Kolme lasta, kolme tälliä

Joona Haarala — Sun, 28 Feb 2010 22:17:27 +0000

Lumet tulivat tänään katolta alas. Vespa-mopo hautautui lumen alle ja vaimo katsoi merkitsevästi. Hän oli varoittanut asiasta jo useamman kerran.

En taida olla mikään haka liikkuvien vempeleiden kanssa. Olen asioinut vakuutusyhtiön kanssa jokaisen lapsen syntymän tienoilla.

2003 J kastettiin. Ajoimme vaimon, pojan ja muistaakseni anopin kanssa kotiin. Asuimme silloin puutalossa Turun keskustan tuntumassa. Pihaa koristaa suuri rautaportti. Ajattelin, että nyt on kaikki mennyt hyvin... portti kesti, auton ovi ei.

2004 F syntyi ja tyytyväisenä olin lähdössä kotia kohti. TYKSin parkkihalli tuotti vaikeuksia jo J:n syntymän jälkeen. Silloin ei jäänyt juurikaan jälkiä, mutta tällä kertaa tuli, reikien kera.

2010 työnimellä E kulkeva poika on vielä äitinsä vatsassa viimeisiä viikkoja. Isä ajaa tutulla kotitiellä. Tie on kapea, ja talvella kaksi autoa mahtuu hyvin niukasti. Maaseututiellä on pari kohtaa, jossa on syytä hidastaa, kun vastaantulevaa liikennettä ei näe.

Minä hidastan ja painan jarrua, kun vastaan tulee auto. Auto pääsee ohi mutta oma autoni ajaa äkeen yli. Se on siinä kuulemma erään ladon vieressä ollut jo parikymmentä vuotta. Olisi pitänyt painaa kytkintä...

Näistä tälleistä ei ole mitään muuta hyötyä kuin se, että muistan aika tarkkaan yksityiskohtia jokaisen lapseni syntymästä ja onpahan lapsille kerrottavaa.

Lainaus

52/4190. Pisteet 9/10/10

Joona Haarala — Sat, 20 Feb 2010 20:04:02 +0000

Nyt olen sitten kolmen lapsen isä. Lapsen syntymäpäivä on helppo muistaa 20.02. Viimeksi olen ollut synnytyssalissa viime vuonna, mutta silloin oli kamera mukana. Tositoimia pääsin viimeksi seuraamaan viisi vuotta sitten.

Perheemme ensimmäinen tuli noin 40 tunnin yrittämisen jälkeen. Toinen taas tuli niin vauhdilla, että hirvitti. Tämä kolmas oli jotain siltä väliltä. Äiti ja isä olivat molemmat aika rauhallisia.

TYKSin henkilökunta oli jälleen kerran ystävällistä. TYKS on opetussairaala ja olikin ilo seurata, miten kätilöopiskelijan annettiin harjoittelussaan toimia itsenäisesti. Opiskelijan mielipiteitä kuunneltiin ja hän hoiti melkein koko synnytyksen itsekseeen.

Parasta oli, kun satuimme hiljaiselle päivälle. Varsinais-Suomessa on vähennetty synnytyssairaaloita ja ruuhkaa on ollut tänäkin vuonna kuulemma yllin kyllin.

* * *

Mutta sitten tähän blogin miehiseen osioon. Täyty myöntää, että viidessä vuodessa on teknologia kehittynyt paljon. Kun viisi vuotta sitten piti nakutella monta tekstiviestiä lapsen syntymän jälkeen, niin nyt riitti kännykän Facebook ja tieto syntymästä, valokuva ja mitat oli levitetty. Muutama tekstiviesti piti lähettää, kun kaikki eivät naamakirjassa ole.

Synnytystä odotellessani ehdin kertoa kätilölle, että olen YLEllä töissä. Kätilö innostui ja ehdotti, että kuvaisin synnytyksen. Sellaistakin kuulemma tehdään. Vaimo tokaisi happamasti sängystä, että "Bambuserillako kuvaat?" (Bambuser on kännykkään liitettävä videopalvelu, jolla voi tehdä suoraa lähetystä nettiin.)

En sitten viitsinyt kuvata. Työtä ja vapaa-aikaa ei aina kannata sekoittaa. :)

* * *

Mutta jos palataan vielä tähän naamakirjaan, niin mitäs pidätte tästä linkistä?

www.perheelliset.fi/2010/01/facebookin-kakkavaippavanhemmat-arsyttavat/

Nyt nukkumaan isojen poikien kanssa, jotta huomenna päästään porukalla ihmettelemään poikaa.

Lainaus

Lisääntyminen on Yhdysvalloissa kallista puuhaa

Maarit Roiha — Wed, 06 Jan 2010 05:57:18 +0000

Rahattoman ei kannata hankkiutua raskaaksi Yhdysvalloissa, sillä lapsen tulo tietää aivan eri luokan menoerää kuin vaikkapa Suomessa. Sairausvakuutus kattaa parhaimmassa tapauksessa suurimman osan neuvola- ja synnytyskuluista, mutta todelliset menot alkavatkin vasta sen jälkeen. Jos hankit lapsia, olet omillasi.

Raskaana olevat naiset eivät jää Yhdysvalloissa useinkaan äitiyslomalle viikkoja ennen synnytystä, vaan töitä painetaan viimeiseen asti. Useimmilla äideillä on oikeus kolmen kuukauden äitiyslomaan, joka voi olla ainakin osittain palkatonta. Parhaimmat työpaikat kustantavat työntekijöilleen muutaman viikon palkallista vanhempainvapaata. Äitiyslomapäivien järjestäminen vaatii usein sumplimista ja neuvottelutaitoja. Tavallisesti äitiyslomaan käytetään kertyneitä vuosiloma- ja sairaslomapäiviä sekä mahdollisia ylityö- tai muita vapaita ja loppu pidetään palkattomana. Osavaltioiden välillä on eroja tässäkin asiassa, ja Kalifornia on ollut edelläkävijä tekemällä kuuden viikon palkallisesta äitiyslomasta lakisääteisen. Eri asia on sitten se, että kaikilla työpaikoilla ei lakeja pilkuntarkasti noudateta. Isyysloma on Yhdysvalloissa yhä harvinaisuus, ja pidempiä, palkattomia hoitovapaita voi pitää vain työnantajan suostumuksella.

Täkäläinen työelämä ei ole toisin sanoen tottunut pitkiin äitiyspoissaoloihin eikä muihinkaan vanhempainlomiin. Tätä kuvastaa sekin, että äidiksi tulevalle ei useinkaan hankita sijaista. Äidin irtisanoutuminen työstä lapsen synnyttyä ei ole sekään harvinaista. Suomeen verrattuna Yhdysvalloissa on huomattavasti enemmän perheitä, joissa vain toinen puoliso käy töissä, ja toinen, yleensä äiti, on jäänyt kotiin hoitamaan lapsia.

(Kuva: Tom Corcoran)

Jos jompi kumpi vanhemmista haluaa hoitaa lapsia kotona, on työssä käyvän parasta tienata hyvin. Lapsilisiä ei ole, eikä valtio tue lapsen kotona hoitamista. Päivähoito on yleisesti ottaen kallista. Päiväkotien hinnat vaihtelevat, mutta monet niistä maksavat tuhansia dollareita kuussa. Päiväkotimaksuista saa sentään verohelpotuksia. Kunnallisia päiväkotejakin on olemassa, mutta ne on tarkoitettu lähinnä kaikkein vähävaraisimpien perheiden lapsille. Pelastus voivat olla lähellä asuvat isovanhemmat. Yksinhuoltajaäideillä on lähes poikkeuksetta tiukkaa.

Rahanmeno jatkuu lapsen kasvaessa. Parhaimmat koulut ovat lähes poikkeuksetta yksityisiä, ja yksityiskoulujen lukukausimaksut ovat yleensä korkeita. Peruskoulusta tulee helposti tuhansien dollarien menoerä vuodessa. Jos julkisella peruskoululla on hyvä maine, ovat sen lähellä sijaitsevien asuntojen hinnat tavallisesti pilvissä, sillä monet lapsiperheet haluavat muuttaa alueelle. Eli vaikka lapset pääsisivätkin hyvään kouluun ilmaiseksi, joutuu asumisesta usein maksamaan tuplasti.

Moni nuori tähtää lukion jälkeen yliopistoon, ja niiden lukukausimaksut liikkuvat usein vähintäänkin tuhansissa dollareissa. Opiskelijoille tarkoitettuja opinto- ja asumistukia ei ole, joten lukukausimaksut ja elinkustannukset on katettava muilla keinoin. Vanhempien säästöt ja lainat ovat opiskelijoiden työnteon ohella usein ainoa rahoitusvaihtoehto. Lahjakkaimmat saavat stipendejä, mutta niitä ei riitä läheskään kaikille tarvitseville.

Monet yhdysvaltalaispariskunnat harkitsevat ja suunnittelevat lasten hankintaa erittäin tarkkaan. Olen törmännyt täällä alempaan keskiluokkaan kuuluviin ihmisiin, jotka ovat sanoneet, ettei heillä yksinkertaisesti ole varaa hankkia lapsia. Toisaalta kyse on pitkälti siitä, mitä haluaa lapsilleen tarjota. Välillä kuitenkin ihmettelen, miten köyhät amerikkalaiset ylipäänsä uskaltavat lisääntyä. Toinen ihmetyksen aiheeni on, ettei vanhempainlomien ja päivähoidon ongelmia nähdä täällä suurempana tasa-arvokysymyksenä. Sitä se kuitenkin on, sillä kohtuuhintaisten vaihtoehtojen vähyydestä kärsivät erityisesti naiset.

Kuuntele Kalifornian Oaklandissa perheineen asuvan Lotta Weckströmin kokemuksia lapsiperheen arjesta Yhdysvalloissa:

Lainaus

Lestadiolaisäitien synnytyspakko - Jumalan tahto?

Seija Aunila — Thu, 05 Mar 2009 08:59:48 +0000

Vanhoillislestadiolaiset eivät lievennä suhtautumistaan ehkäisyyn arkkipiispa Jukka Parman vetoomuksesta huolimatta.

Vanhalestadiolaisen liikkeen johto kiistää kieltojen olemassaolon. Heidän mukaansa uskovainen tietää muutenkin mitä voi tehdä ja mitä ei.

- Me liikkeenä voimme puhua vain mikä on uskon osalta opetuksen ja julistuksen sisältö. Katseemme ei yllä niin sanottuun makuukamariin, Rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen puheenjohtaja Olavi Voittonen toteaa.

Lestadiolaiset pitävät kiinni ehkäisykiellosta

Lestadiolaisäitien synnytykset nousivat taas kerran otsikoihin, kun Ihmisoikeusliitolle tehtiin selvityspyyntö mahdollisesta lestadiolaisten ehkäisykiellosta.

Voimala otti aiheen käsiteltäväkseen. Studioon oli saatu kolme lestadiolaisäitiä ja kaksi liikkeestä eronnutta. Keskustelu oli ajatuksia herättävä. Lestadiolaisäidit eivät kokeneet lasten synnyttämistä ongelmana - Jumalan tahto on antaa lasten syntyä.

Voimala: Lestadiolaisäitien synnytyspakko

He eivät pohtineet sitä onko Jumalan tahto kieltää ehkäisy. Tätä kysymystä ei ole olemassa. Jos joku lestadiolaisäiti kokee jatkuvan synnyttämisen ongelmaksi, niin häntä voi tukea, kuten lähimmäistä voi tukea hänen vaikeuksissaan.

Hän ei voi kuitenkaan tukea käyttämään ehkäisyä, koska Jumalan tahto on, että lapset saavat syntyä. Osa lestadiolaisäideistä uupuu tämän Jumalan tahdon alla. Tämä ei useinkaan tarkoita uskon horjumista. Ei näille äideille, mutta uskonnolliselle liikkeelle se voi sitä tarkoittaa.

Vanhalestadiolaisten piiristä erotetut kertovat

Kumpikaan Voimalassa esiintyneistä liikkeestä eronneesta nuoresta ei sanonut luopuneensa uskosta. He olivat luopuneet lestadiolaisesta liikkeestä. Ero ei kuitenkaan ole helppo. Salome Tuomaala arvioi, että häneltä siihen meni viisi vuotta.

Eron vaikeuden ymmärtää, kun katsoo lestadiolaisista kertovan dokumentin: Ainoa oikea Jumala. Liike on yksi suuri perhe, joka täyttää koko elämän. Jos liikkeestä eroaa, niin edessä on kadotus ja tulimeri. Sen tietävät pienet lapsetkin.

Ainoa oikea Jumala

Mutta lestadiolaisuus on myös välittämistä, turvallisuutta ja lupaus iankaikkisesta elämästä. Kun maailma on kaoottinen ja syntiä täynnä, niin lestadiolaisuus toimii oikeauskoisen elämäntavan valvojana ja suunnannäyttäjänä. Tämän takia on helppo ymmärtää, miksi Voimalan lopun kysymys siitä, mitä nuoret lestadiolaisäidit aikovat antaa liikkeelle, oli väärä. Eivät he aio antaa liikkeelle mitään. Ei se ole heidän tehtävänsä. Heidän tehtävänsä on elää uskovana.

Matkalla taivaskotiin

Lainaus