Blogit - valvonta

Miksi ryhtyä Ylen hallituksen puheenjohtajaksi?

Thomas Wilhelmsson — Thu, 05 Feb 2015 07:29:45 +0000

Thomas Wilhelmsson on Helsingin yliopiston kansleri ja Ylen hallituksen uusi puheenjohtaja.

Moni on kysynyt, miksi Helsingin yliopiston kanslerina ryhdyin Ylen hallituksen puheenjohtajaksi. Miksi vastasin myöntävästi, kun hallintoneuvoston puheenjohtaja marraskuussa soitti kysyäkseen suostumustani? Miksi en edes epäröinyt, vaikka hallintoneuvoston työvaliokunnan tarjous tuli täysin pyytämättä ja yllättäen?

Kysymyksiin on helppo antaa lyhyt vastaus.

On ilo lähteä mukaan Ylen toimintaan, koska Yle on perustaltaan hyvä yhtiö, jolla on merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä.

Kukapa ei haluaisi olla mukana tukemassa kansanvaltaa, luomassa kotimaista kulttuuria, tarjoamassa sivistystä ja tasa-arvoa, palvelemassa vähemmistöjä ja eri kieliryhmiä sekä edistämässä suvaitsevaisuutta ja kulttuurien vuorovaikutusta. Näin yleisradiolaki on määritellyt Ylen tehtävän.

Tutut arvot ja tavoitteet

Yliopiston kanslerin tehtävänä on puolustaa tieteitä ja yhteiskunnallista vuorovaikutusta eli laajassa mielessä sivistystä. Ylen hallituksen puheenjohtajuus tuntui minusta varsin luontevalta. Yhteiskunnan kahdella keskeisellä julkisella sivistysinstituutiolla, Ylellä ja yliopistolla, näytti olevan paljon yhteistä.

Kun tutustuin Ylen strategiaan, tunne ainakin osin yhteneväisestä matkan määränpäästä vahvistui. Ylen missiossa painotetaan yhtiön yhteiskunnallista merkitystä. Yle kertoo vahvistavansa suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria tarjoamalla kaikille tietoa, sivistystä, oivalluksia ja elämyksiä. Visiossa korostetaan laatua. Yle lupaa tehdä maailmanluokan julkista palvelua.

Helsingin yliopiston strategiassa samat tavoitteet on kuvattu otsikolla ”huipulle ja yhteiskuntaan”. Myös Helsingin yliopisto painottaa missiossaan yhteiskuntaa ja sen tavoitteena on olla Suomen monipuolisin tieteen, sivistyksen ja henkisen uudistumisen instituutio. Ja visiossa seuraa yliopistollakin laatutavoite: yliopisto haluaa lujittaa asemaansa maailman parhaiden monitieteisten tutkimusyliopistojen joukossa. Tuntuuko tutulta?

Ylen arvotkaan eivät tunnu yliopistolaiselle vierailta. Luotettavuus, riippumattomuus ja ihmisen arvostaminen ovat hyvin samansuuntaisia kuin yliopiston arvokatalogi.

Vaikka Ylen ja yliopiston tavoitteisto ja arvoperusta ovat samansuuntaiset, ovat toimintaympäristö, kohdeyleisöt, toiminnan aikaperspektiivi ja toiminnan infrastruktuuri hyvin erilaisia. Vertailu yliopistoon osoittaa vain, miksi minun on helppo sitoutua Ylen peruseetokseen: sivistyksen tukemiseen, julkisena palveluna ja mahdollisimman laadukkaasti.

Luovan työn johtamista

Yleä on johdettava tavalla, joka sopii Ylen toiminnan luonteeseen.

Ylen kaltaiseen yritykseen liittyvät johtamishaasteet ovat tuttuja suurissa luovissa organisaatioissa työskennelleille. Miten johtaa luovaa taloa kohti yhteisiä strategisia tavoitteita siten, että ihmisten omaehtoinen luovuus kasvaa? Miten tehdä isossa yrityksessä päätöksiä tarvittaessa nopeasti, joustavasti ja luovasti?

Julkisrahoitteisen organisaation kestohaaste on oman toiminnan asemoiminen kentällä, jolla on myös kaupallisia yrityksiä. Kaupalliset kokevat, että julkinen palvelu vääristää kilpailua ja on uhka niiden omalle menestymiselle, kuten ajankohtainen keskustelu Ylen tehtävän rajaamisesta osoittaa.

On tärkeää, että Yle suoriutuu tehtävistään siten, että vaikutukset kaupallisten toimijoiden asemaan ovat mahdollisimman vähäisiä. Ja tätähän jo lainkin mukaisesti arvioidaan.

Tärkeintä on kuitenkin huolehtia hyvin kansanvaltaa, kulttuuria ja sivistystä tukevasta perustehtävästä. Yle onnistuu tässä tehtävässä vain olemalla koko kansan tavoitettavissa ja siellä, missä kansa on. Niinpä Ylen on oltava verkossa. Ylen tulee voida palvella myös viihteellä ja viihteellisesti, sillä naurua ei voi kieltää. Vain näin Yle voi tehtävänsä mukaisesti vahvistaa suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria.

Lainaus

Ohjelmia riittää, torjuntaa ei

Tiina Lundell — Mon, 28 May 2012 12:29:18 +0000

Suomessa on värkätty parin vuosikymmenen aikana kuusi harmaan talouden vastaista torjuntaohjelmaa ja lukuisia lainsäädäntöhankkeita. Lopputulos on surkea: harmaa talous rehottaa yhä.

Tämän viikon MOT ”Harmaa talous ei valkene” muistuttaa, että esimerkiksi käännetty arvonlisävero tai verottajan oikeus tehdä tarkastuksia pankeissa verotietojen keräämiseksi esiteltiin jo 90-luvun puolivälissä. Niiden toteuttamiseen meni vuosikymmen.

Verohallituksen harmaan talouden torjuntayksikön johtajan Janne Marttisen mielestä torjunnan onnistuminen edellyttää, että harmaasta taloudesta saatavaa hyötyä kavennetaan. Kiinnijäämisen riskiä on nostettava ja seuraamusjärjestelmää kehitettävä. Matka on pitkä. Esimerkiksi kiinnijäämisen riski on yhä vähäinen.

Valvonnan resurssit ovat niukat. Työsuojelupiireillä on yhteensä vain yhdeksän ulkomaalaistarkastajaa, jotka valvovat kaikkien alojen ulkomaalaisten työntekijöiden työoloja kaikkialla Suomessa. Tarkastukset ovat satunnaisia ja tarkastajien keinot ovat rajalliset. Työpaikoille tehdään lähinnä pistokokeita. Jos todisteita esimerkiksi alipalkkauksesta löytyykin, ei työnantajalle seuraa siitä välttämättä minkäänlaista rangaistusta.

Verotarkastajat vierailevat yrityksissä keskimäärin viiden vuoden välein. Tarkastuksia kohdennetaan riskiyrityksiin. Tarkastusten perusteella rakennusalan harmaasta taloudesta yli 90 prosenttia on pesiytynyt yrityksiin, joiden liikevaihto on alle kuusi miljoonaa euroa. Pimeistä palkoista 90 prosenttia maksetaan yrityksissä, joiden liikevaihto on alle kolme miljoonaa euroa. Viidessä vuodessa moni riskiyritys on kadonnut markkinoilta ja väärinkäytökset jäävät paljastumatta.

Rakennusalan 60 000 yrityksestä ehditään tarkastaa vuosittain 700. Harmaata taloutta löydetään joka kolmannesta yrityksestä. Tarkastusten lisäämisen puolesta puhuu se, että näinkin niukalla toiminnalla on veroja pantu maksuun vuosittain 50 miljoonaa euroa.

Valvontaiskut ovat paljastaneet, että esimerkiksi kuvallisen tunnistekortin käyttö tai työmaiden työntekijöiden ja työnantajien tietojen jatkuva ylläpito ovat käytössä vain joka viidennellä työmaalla. Sähköinen kulkulupajärjestelmä oli käytössä alle puolella. Vapaaehtoisuus ei yksinkertaisesti tepsi harmaan talouden torjuntaan.

Toivoa on toki pidettävä yllä: nyt on tulossa veronumero, josta odotetaan harmaan talouden valkaisijaa.

Lainaus

Isoveli kalvaa

Riku Siivonen, kirjoittaja — Wed, 01 Dec 2010 12:04:27 +0000

Pelko liittyi etenkin uusiin tietoverkkoihin. Pelättiin, että kohta kaikilla pitää olla sirut ihon alla, jotta valtio pääsee valvomaan. Tai joku.

Mutta sittenhän kävi niin, että me kuljetamme siruja vapaaehtoisesti mukanamme. Kerromme missä olemme, mitä teemme ja kenen kanssa. Tässä viime vuosien sosiaalisen median huumassa se valvonta-aspekti on jotenkin unohtunut. Niin on aika monelta muultakin. Ei näy juttuja mediassa. Enemmän ollaan huolissaan siitä, mitä bitteinä sanottuja tyhmyyksiä työnantajat voivat löytää jälkikäteenkin.

Muuten edistysmieliset ovat lähinnä sitä mieltä, että uusi teknologia mahdollistaa yhä laajemman demokratian ja tiedon jakamisen. Kyllä, mutta onko tulevaisuuden verkko kovin demokraattinen? Jo nyt operaattorit ja hakukoneet ohjailevat tuloksia yhteistyökumppaneidensa mukaan: et näe kaikkea sitä mitä on. Jo nyt valtiot kontrolloivat tietoliikennettä. (Mutta ei tilanne niin paha ole, uskoo The Scientific American: http://ht.ly/3fCmD) Ja muistammehan me Nokia Siemensin Iran-kaupat ja niiden seurauksen toisinajattelijoille.

Ehkä kohta syntyy retromuoti, jossa Big Brother on taas epämuodikas.

Lainaus