Taloprojekti

Velipekka Pekkola — Tue, 23 Apr 2013 16:10:47 +0000

Kuka hullu ryhtyy rakentamaan omakotitaloa? Tämän positiivisessa, mutta hämmästelevässä mielessä esitetyn kysymyksen olen kuullut viime vuoden aikana useasti. Minä ryhdyin. Olen nähtävästi todella hullu, koska ryhdyin siihen jo toistamiseen. Ei kaduta, mutta väsyttää kyllä.

Kun kerroin taloprojektista ohjelmamme edelliselle tuottajalle Juho-Pekka Rantalalle, hän pyysi minua tekemään siitä juttusarjan. Evästyksenä tuli toivomus, että jutut tulisi tehdä rakentajan näkökulmasta; miten puutalo rakennetaan, mitä asioita hartiapankkirakentajan tulee tietää ja miten kustannukset saadaan pidettyä kurissa.

Ensimmäinen taloni oli tilaelementeistä koostuva puinen valmistalo, jossa rakennettavaksi jäi yläkerta. Työ sujui sen verran helposti, että ajattelin tällä kertaa toimia toisen kaavan mukaan: nyt arkkitehti suunnittelee talon tontille istuvaksi ja se rakennetaan paikalleen seinäelementeistä. Päätin työskennellä rakennuksilla niin paljon kuin ehdin ja osaan. Tiesin urakan olevan edelliseen taloon verrattuna suurempi, mutta en ymmärtänyt, että edessä olisi moninkertainen työmaa. Kaiken tämän voi tietysti teettää ulkopuolisella, jos rahasta ei ole pulaa. Tavallisella palkansaajalla yleensä on.

Raskainta ei ole kuitenkaan ollut fyysinen rakentaminen, vaan loputon paperityö: tarjousten pyytäminen, tietojen etsiminen, asioiden tarkastaminen ja hoitaminen. Jotain kertoo se, että pidin tietokoneella puolisen vuotta muistilistaa, mihin merkkasin lyhyesti hoidettavat asiat. Puolessa vuodessa siitä tuli 10 sivun mittainen lukupaketti. Rakentajan tärkeimmät työkalut ovat puhelin, kannettava tietokone ja sähköposti.

SARJAN OSAT

Varsinainen rakennustyö alkoi viime keväänä, joten taloa on nyt rakennettu lähes vuosi. Ajatuksena oli, että jos talo valmistuisi huhtikuussa, sarjan kaikki osat ajettaisiin ulos viimeisten lähetysviikkojen aikana. Ihanne-aikataulu ei toteutunut, vaikka loppusuoralla ollaankin.

Vaikka sarja ei ole vielä kokonainen, halusimme silti näyttää kolme ensimmäistä juttua nyt keväällä, koska kesällä lukuisat suomalaiset aloittavat oman talonsa rakentamisen. Uskon, että juttusarjasta – vaikka se onkin suoranainen pikakelaus vuoden mittaisesta projektista – on hyötyä niille, jotka ryhtyvät rakennushommiin ensimmäistä kertaa. Sarjan ensimmäiset osat jakautuvat karkeasti näin:

1. Alkuvalmistelut ja maaurakointi
2. Talopaketin toimittaminen
3. Sisäpuolen rakentaminen ja urakat

Sarjan viimeiset jutut valmistuvat kesän aikana ja ne nähdään Puoli seitsemän -ohjelmassa ensi syksynä. ne käsittelevät sisustuksen suunnittelua ja rakentamista, todennäköisesti myös ulkopuolen viimeistelyä.

RAKENTAMINEN

Talonrakentaminen on siitä erikoinen ala, että mielipiteitä tuntuu olevan yhtä paljon kuin vastaajiakin. Kivitalo vai puutalo? Elementtitalo, precut vai rakentaminen pitkästä tavarasta? Vanha rintamamiestalo vai uusi omakotitalo? Mikä talotoimittaja?

En ihmettele yhtään, miksi nämä asiat kirvoittavat keskusteluissa jyrkkiä mielipiteitä. Omakotitalon rakentaminen on lähes kaikille siihen ryhtyneille elämän kallein projekti. Lisäksi siihen ladataan valtavasti tunteita ja odotuksia: ollaan rakentamassa omaa kotia. Jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, siitä saattaa aiheutua jopa kymmenien tuhansien eurojen taloudellisia menetyksiä ja vähintään huonosti nukuttuja öitä. Vaikka lopulta kaikki kääntyisi hyväksi, takapakit ovat sillä hetkellä suuria pettymyksiä. Olen kuullut lukuisia kauhujuttuja huonoista tai piittaamattomista tekijöistä, mutta toisaalta myös hyvistä urakoitsijoista. Ihmisillä on luonnollisesti taipumus myös puolustaa jo tekemiään ratkaisuja. Siksi aika usein toisten tekemät valinnat nähdään huonoina, mutta omat valinnat hyvinä.

Nyt toista taloa rakentavana olen edelleen sitä mieltä, että omakotitalojen rakentamisessa maailma ei ole niin mustavalkoinen. Eri tavoilla saa rakennettua ihan hyviä taloja, kunhan tekijät hoitavat työnsä hyvin ja rakennusmääräysten mukaan.

Ongelma on siinä, että ensimmäistä taloaan rakentava ihminen on usein valintojensa keskellä täysin yksin. Ensimmäinen asia onkin etsiä kaverikseen hyvä vastaava työnjohtaja (käytetään myös termejä ”vastaava valvoja” tai ”vastaava mestari”), jolle voi esittää kysymyksiä jo ennen kuin talomallia on edes valittu. Hän on se henkilö, joka valvoo, että talo rakennetaan oikein. Siksi vastaavan mestarin valintaan kannattaa käyttää aikaa ja jos mahdollista, kysyä suosituksia.

Vuoden mittaisessa projektissa on kymmeniä asioita, joista kaikista olisi voinut tehdä oman juttunsa. Koska tähänastinen uurastus on tiivistetty noin 15 minuuttiin ja toteutettu Puoli seitsemän –ohjelman tyylillä, juttusarja ei edes yritä olla aukoton oppitunti rakentamisesta. Se on yhdestä taloprojektista kertova pikakelaus, jossa pyrin antamaan vinkkejä, joista ainakin minulle on ollut hyötyä.

Rakentamisterveisin,
Antti Karhumäki, toimittaja, Puoli seitsemän

OSA 1: ALKUVALMISTELUT JA MAAURAKOINTI

OSA 2: TALOPAKETIN TOIMITTAMINEN

OSA 3: SISÄPUOLI JA URAKAT

Lainaus

Fuskaamiseen kyllästynyt rakennusmies

laitinen_yle — Sun, 02 Jan 2011 19:22:58 +0000

Vanhan ajan rakennusmies oli ammattiylpeä ja hyvää jälkeä tekevä. Sellaisia aarteita minulla on ollut vuosikymmenten varrella kesämökillä töissä. Nykyisin näitä vanhan työ- ja taitokulttuurin ammattilaisia on enää harvassa.
Tapasin kuitenkin yhden nuoren. Hän on noin kolmikymppinen rakennusalan ammattilainen, jolla vanha ammattiylpeys on yhä tallella. Päiväni oli pelastettu ja toivo paremmasta huomisesta alkoi sittenkin sarastaa.

Kuva:Pasi Takkunen/YLE

- Tämä homma on mennyt sellaiseksi, että harkitsen jo alan vaihdosta.
- Miksi? Töitähän sinulla on ihan riittävästi.
- On, on enemmän kuin tarpeeksi, mutta kun joka paikassa painostetaan fuskaamaan. Ei aina noudateta edes rakennusmääräyksiä. Varsinkin sähkötöissä se voi olla hengenvaarallista.
Mieleeni tuli eräs kesä, kun mökkiäni korjattiin. Minä, siis rakennuttaja, yritin hieman säästää ja ehdotin, että eikös tämä kohta voitaisi tehdä toisinkin.
- Kuule Matti, siitä ei silloin tule hyvä. En minä tee. Jos teen, niin sitten joku kysyy sinulta kukas tämän teki ja minä saan huonon maineen.
- Tee sitten niin kuin hyvä tulee, minä sanoin ja panin kiireesti suuni kiinni.
Hyvähän siitä sitten tuli, eikä ollut edes paljoa kalliimpi.
- Tämä nykyinen talonrakennustapa tulee ajanmittaan vielä kalliiksi isoille rakennusliikkeille. Monet pienet sentään kiinnittävät laatuun enemmän huomiota, mietiskeli nykypolven ammattimies.
- Rakennusalalla on menty samaan kuin kodinkoneissa. Kun takuuaika on lopussa, niin johan alkaa vikoja tulla. Se on kuitenkin niin kaukana tulevaisuudessa ja voitot on saatu. Firmassa on jo uudet johtajat, tai ei ole firmaa enää olleenkaan alihankkijoista puhumattakaan, jotka ovat nykyisin yhä enemmän ulkomaalaisia yrityksiä.
Minä nyökyttelin päätäni ja ajattelin kenkiä, en niinkään rakennuksia. Aika ajoin olin sortunut halpoihin tarjouskenkiin, jotka eivät sitten kaun kestäneetkään eivätkä olleet edes jaloissa mukavia. Olisi pitänyt ostaa laadukkaammat. Halpa tulikin ajanmittaan kalliiksi.
Rakennuksissa heikon laadun maksavat myöhemmin asukkaat, joille voi tulla kalliita peruskorjauksia. 1960 ja 1970 – luvun koulurakennusten rakennusvirheitä tulee esiin jatkuvasti. Eräänkin vantaalaisen koulun homeongelma johtui siitä, että talon alle oli jätetty purkulautoja. Vastuullista on turha enää etsiä.
- Rakentamisessa ajatellaan vain voiton maksimointia, eikä sitä miten rakennus kestää. Aina ei noudateta edes rakennus- tai sähkömääräyksiäkään. Valvojia kyllä on, mutta eiväthän he ehdi isoilla rakennustyömailla kaikkea valvomaan, vaikka haluaisivatkin.
- Yhdessäkin remonttikohteessa jopa kaupungin virkamies hyväksyi selvästi lainvastaisen asennuksen, kun muuten olisi tullut kalliita purkukuluja. Mihin enää voi luottaa?
Itse asun 60 vuotta sitten tiilestä muuratussa kerrostalossa, joka on edelleen vankasti pystyssä. Vain normaaleja ylläpitokorjauksia on jouduttu tekemään.
- Ei enää löydy sellaisia muurareita, jotka uskaltaisivat ottaa teidän talonne kaltaisen 8 – kerroksisen talon muurausvastuun. Toisaalta eihän kokotiilestä kerrostaloja enää tehdäkään, nuori ammattimies tuumiskeli.
Jäin miettimään, että jos tämä ammattimies perustaisi oman firman ja alkaisi mainostaa itseään TODELLA kunnollisena ja luotettavana ammattimiehenä, niin töitä varmaan olisi. Kyllä yhä on ihmisiä, jotka haluavat laatua ja myös maksavat siitä.

Itse asiassa laadusta ja luotettavuudesta on huutava pula.
Heikosta laadusta ja huonosta maineesta kärsivät sekä urakoitsijat, että työntekijät.

Voisihan Rakennusliittokin
http://www.rakennusliitto.fi/
alkaa korostaa nettisivuillaan jäsenilleen nykyistä enemmän laatutyön ja luotettavuuden merkitystä pelkän edunvalvonnan sijasta.

Siis samalla tavalla kuin Journalistiliitto korostaa hyvää lehtimiestapaa ja sitä kautta laatujournalismin merkitystä.

Lainaus