Blogit - blogit

Bloggaaminen sopii pitkäjännitteiselle lyhytjännitteiselle ihmiselle

Tuija Aalto — Thu, 22 Mar 2012 10:29:55 +0000

Eilen TV2:lla alkaneessa Blogistan-sarjassa esitelty bloggaaja, trashionista Outsa Pop (Outi Pyy) kertoi bloganneensa ensimmäiset kaksi vuotta ilman että hänellä olisi oikeastaan ollut lukijoita. Melkoista päättäväisyyttä! Jakso on Areenassa katsottavissa tämän viikon. Aamu-TV:n jutussa esiintyy Fiona Timantti.

Vaikka ihailen, toisaalta en ihmettele Trashionista Outsa Popin osoittamaa kykyä jatkaa kirjoittamista, vaikka alkuaikoina usein jäi vaille kommentteja. Bloggaaminen on kuin huumetta. Se antaa tyydytyksen nopeasti: kirjoituksensa voi julkaista ja saada linkin jakoon sosiaalisessa mediassa Twitterin ja Facebookin kautta suit sait. Blogiarkiston kerryttäminen kartuttaa omaa ulkoista muistia: kaikki nuo asiat olen saanut kirjattua koko maailman lukea!

Blogi palvelee kirjoittajansa moninaisia motivaatioita. Nopearytmisyytensä takia se sopii lyhytjännitteiselle ihmiselle. Ajan mittaan rakentuvan yhteisöllisyyden ja sisällön "pitkän hännän" muodostumisen ansiosta se sopii erityisen hyvin pitkäjänteiselle ihmiselle. Bloggaaminen sopii hyvin ulospäin suuntautuneelle ihmiselle. Introvertille blogi voi olla aivan erinomainen tapa ilmaista ajatuksiaan omilla ehdoillaan. Tyydyttävintä bloggaaminen on silloin, kun se palvelee omaa päätehtävää ja tarjoaa virikkeitä ja vuorovaikutusta.

Tämä Aikaleima-blogi lopettaa saavutettuaan neljän vuoden iän. Haluan lämpimästi kiittää kaikkia sen kirjoittamiseen eri aikoina osallistuneita henkilöitä. Aikaleiman henki jatkuu Pinterestissä tunnelmatauluna.

Laitahan lukulistoille Ylen blogit Avoin Yle, Kehitys kehittyy, Yle Tiede ja Rele. Toivotan kaikille Ylen uusille ja vanhoille bloggaajille intoa ja inspiraatiota. Tapaamisiin verkossa jatkossakin!

Kirjoittaja on suunnittelupäällikkö Ylen internetissä, vuorotteluvapaalla kevään 2012 ajan.

Lainaus

Naisten tapaan

Elina Yli-Ojanperä — Thu, 08 Mar 2012 13:00:06 +0000

Tapasimme viikko sitten koko elämän kirjosta bloggaavia upeita naisia. Tässä naisten aatoksia sekä Blogistania-ohjelman infosta että jutustelusta meidän Elävän arkiston väen kanssa.

Nimimerkkien Eki ja Kauko taakse kätkeytyvät nuoret naiset kirjoittivat Samaan aikaan toisaalla –blogissaan omaan pistämättömään tyyliinsä:

”Ekin ja Kaukon torstain tohinat lähenteli täydellisyyttä. Käytän verbiä "lähenteli", koska siinä on jotain salaperäisen irstasta. Ja me ollaan täydellisiä. Ja meitä lähenneltiin. Tavallaan tulee mieleen jotku ekat yökerhosessiot, joissa vanha tavara viehättyi uudesta (omg yök); tavallaan tuntee olonsa imarrelluksi; minkäs nuo mahtaa meidän viehätysvoimalle, poloiset..”

...

”Toisaalta, oli vitun hieno tilaisuus. Ilman mitään perseennuolentaa voi sanoa, että elävän arkiston porukka hoiti homman kotiin. Me oltiin Kaukon kaa myytyjä. Seri-fucking-ously! Sen niiden trailerin mä linkkaan tähän, koska meinasin ite ruveta vollaa sen nähdessäni. Ainakin tuli kylmät väreet, ja se riittää."

...

Hanna Kopra kirjoitti meille sähköpostitse:

"Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa

Suomalaisena mietin kiitävän sekunnin vastatako Facebookissa Elävän arkiston statushuhuiluun: "Hei Sinä bloggaava nainen – Kiinnostaako yhteistyö". Mietin kuitenkin. Tohtisiko. Pöh, tietenkin. Tartu vaariin ja tilaisuuteen. Kynttilä ei vakan alla edes ketään lämmitä tai tunnelia valaise.

Sitten jännitti.

Kelpaisinko minä, nyt kolmen lapsen äiti, mukaan. Kehtaisiko käyttää kaikki ässät hihoista ja olisiko itsensä mainostaminen rehellistä ja voisinko lunastaa lupaukset. Huuuh.

Sitten tuli kutsu Helsinkiin. Vai tuliko. Tietenkin epäilin. Mutta sitten päätin, että oli se kutsu. Eikun lapsenvahtia buukkaamaan. Sekin natsasi. Tosin samaisena torstaiaamuna tajusin, ettei lapsenvahti jaksaisi pitkää päivää trion kanssa. Sen verran on heviä bändin tämän hetkinen setti. Ja encoreja ei tarvitse pyytää.

Esikoisemme Helmi föliin ja Ison Kirkon bussiin. Juosten. Auraamattomat tiet ja perunapeltoiset jalkakäytävät eivät ole Helsinginkään vahvuus. Eikä Esplanadi silloin ruuhka-aikaan kauneimmillaan. Mutta Unionkadun ShanghaiCowboyssa oli mukava tunnelma. Tuli mieleen entisaikojen Liekki-baari. Se on hyvin se.

Valehtelin suvereenisti, että olin ilmoittanut tulevani "pienen" kanssa. En kyllä ollut ajatellut ottaa yhtään lasta mukaan. Olin uskaltautunut ajattelemaan ihan omaa aikaa. Mutta liikkuminen yhden melkein 5-vuotiaan kanssa on eri kuin koko trion tai vaikka spagetiksi heittäytyvän 3-vuotiaan.

Perillä Blogistanian julkkaritilaisuudessa oli Helmiä lainaten "TOSI paljon naisia ja vaan ihan vähän miehiä". Helmi sai Jaffaa ihan shampanjalasissa ja mansikalla. Siitä on kerrottu ja tilaisuudelle sen takia jo jaettu kamalasti pisteitä.

Itselle tilaisuus oli ihanan virkistävä. Blogistania-ohjelma vaikuttaa sellaiselta, jota haluan katsoa. Joskushan esim. TV2:n grafiikat on… ihan karseita. Nyt silmä lepää ja aivot saavat muutakin sisältöä.

Johanna Korhonen kirjoittaa kolumnissaan Sivistyksen tunarit: "Demokratia on vaativa järjestelmä, koska se edellyttää aktiivisia, kriittisiä, tietäviä ja välittäviä kansalaisia." Siihen bloggaaminen on oiva väline. Vaikka itselle blogit ovat myös päiväkirjoja, tietenkin. Ajankuvia jälkipolville, nykyhetkessä intoa ja tietoakin jakavia. Se kel tieto on, se tietoa jakakoon.

Odotan innolla, että pääsen käsiksi Elävän arkiston kimppuun kuin sika limppuun. Nyt kun on uusi kone alla ja siinä (toistaiseksi) kaikki näppäimet kiinni. Sillä mitä eilen on ollut, on pohja sille mitä tänään on tarjolla. "

Hanna kirjoitti päivästä myös omaan Terveisiä perheestä –blogiinsa.

Ja tässä lainauksia Anna Y Sanat –blogin 304-sana on Valmis arkistoitavaksi? Ajan Ilmiöitä bongaamassa –postauksesta

” Blogistania on suunnattu nuorille aikuisille. Samoin ovat useimmat muutkin elämäntapaohjelmat. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että me mummelit olemme niitä TV-ohjelmien suurkuluttajia. Miksei meille ole muorielämäntapaohjelmia? Miksei tehdä sisustusohjelmaa tosimummujen teak-puisista kirjahyllyistä, joissa on kirjojen sijaan sotilaskuva miesvainaasta ja parista sodassa kaatuneesta isosedästä. Lasten ja lastenlasten valokuvia. Lämpimiltä saarilta 70-80 luvulla tuotuja keraamisia törppöjä ja kansallispukuisia nukkeja, kotimaisten lasitehtaiden kynttilänjalkoja ja maljakoita. Oman osionsa ansaitsisivat myös ne eriväriset miniviinapullot, joita papparaiset sinne kirjahyllyn lasiovien taakse keräsivät.”

…

” Koska jokainen aikakausi luo omat ilmiönsä, elämäntapansa ja ohjelmansa, meidän on vaan seassa pärskittävä, mummeleidenkin. Siltikään en peru ehdotustani ”Muoristaniasta” ja sen tarpeellisuudesta Blogistanian rinnakkaisilmiönä!

Vaikka me mummelit emme ole mediaseksikkäitä, olemme silti kiinnostuneita muustakin, kuin oman aikamme elämäntapaohjelmista ja Kokki Kolmosesta. Me olemme innostuneita ja intohimoisia, eikä meille riitä enää Tauno Palo ja Ansa Ikonen iltapäivisin katsottavaksemme, niin kultaisia kuin nuo heidän elokuvansa ovatkin.”
…
”Ajattelin ryhtyä (vain ajoittain) mellastamaan myös Ylen (sangen) Elävässä arkistossa. Sieltä saattaa löytyä niitä vanhoja hyviä omaan elämänkertomukseeni liittyviä tarinoita, jotka muistuttavat siitä, että elettiin sitä ennenkin. Vettä juoksutettiin kraanasta jo kauan ennen Blogistaniaa ja virtuaalimaailmaa. Saas nähdä miltä muistot tulevat maistumaan.”

Anna Y penkoikin Elävää arkistoa ja kirjoitti naisia naurattaneista auervaaroista 306-sana on Sanat sanotaan-valat vannotaan-missä ruusut

Katleena Kortesuo kirjoitti Blogistania-ohjelman infosta Ei oo totta -blogissaan Me naiset bloggaamme vain vaatteista

...”Ongelmana on aihevalikoiman kapeus. Muotia. Sisustusta. Käsitöitä. Ruokaa.

Kuulostaa 1950-luvun ihannevaimon elämältä. Missä ovat politiikka, tekniikka, matkustelu, kirjat, media, vapaaehtoistyö tai viestintä?
Haastoin tilaisuudessa ohjelman tuottaja Tiina Klemettilää. Menin tylysti kysymään häneltä, miksi Blogistania välittää yksipuolista kuvaa naisbloggaajista.

Hienoa oli, että Tiina ei provosoitunut lainkaan kysymyksestäni. Hän kertoi, että kaikkia blogeja ei voinut esitellä, vaan jostain piti lähteä. Toisaalta televisio kanavana kaipaa visuaalista bloggausaihetta. Ruokia ja vaatteita voi kuvata, mutta runoblogista ei saa näyttävää tv-ohjelmaa.

Tiina ei maininnut muita näkökohtia, mutta yksi syy on tietenkin katsojaluvuissa. Muotiblogien lukijakunnasta saa tv-ohjelmalle laajan katsojakunnan. Sen sijaan politiikkablogin lukijoita on siihen verrattuna vain kourallinen.
Silti en ole täysin tyytyväinen Tiinan vastaukseen. Kyllä kaikkia aihepiirejä voi kuvittaa mielenkiintoiseksi.

Tuohon kymmenen bloggaajan satsiin olisi voinut mahduttaa myös pari yhteiskunnallista vaikuttajaa, jolloin olisi saatu aidompi kuva naisbloggaajista.” …

Katleenan blogissa on aiheesta paljon myös kommentointia.

Kutsuimme siis bloggaavia naisia yhteistyöhön Hei nainen, mikä sua kiinnostaa –postauksessamme. Olemme saaneet paljon hyviä vinkkejä, toiveita ja näkökulmia siitä, miten voisimme tarjontaamme täydentää. Kiitos! Tästä jatketaan!

Ja vielä viime torstaina paikalla olleille ja kaikille muillekin fiilisteltäväksi Elävän arkiston upea traileri, joka on muuten ehdolla mainoselokuvien kisassa peräti neljässä kategoriassa PromaxBDA Europe Awardsien finaalissa. Vaikka tämä hienous olisi kiva ottaa omaan piikkiin, niin upeasta työstä täytyy antaa kiitokset Yle Markkinoinnin huipuille!

Eilinen elää - Elävän arkiston traileri 2011

Lainaus

Hei nainen, mikä sua kiinnostaa?

Elina Yli-Ojanperä — Mon, 20 Feb 2012 13:11:06 +0000

Kun naisille ideoitiin ohjelmaa, ilmestyi fläppitauluun miehen ehdottamana sana ripsiväri. Kun ystävän mies pölähti keskelle naisten keskusteluita, kysyi hän, puhutteko te nyt niistä ripsiväreistä? Kun Elävässä arkistossa on mietitty sisältöjä naisille, kimposi ilmaan kysymys, onko meillä jotain ripsarijuttuja? Nainen, kiinnostavatko sinua ripsivärit? Vai ihan jokin muu asia? Kirjoitatko kiinnostuksen kohteestasi blogia? Haluaisitko tehdä Elävän arkiston kanssa yhteistyötä? Jos yhteistyö innostaisi, niin ilmoittaudu tapaamiseen kanssamme ja saat samalla esimakua myös uudesta Blogistania-tv-ohjelmasta.

Jos siis sinä blogaava nainen haluaisit hyödyntää Elävän arkiston sisältöjä osana blogiasi, tule tapaamaan meitä Helsinkiin torstaina 1.3. klo 15-17. Samassa tilaisuudessa esitellään myös uutta Blogistania-ohjelmaa, paikalla ovat Blogistanian blogaavat päähenkilöt, Olotilan väki ja meitä eläväarkistolaisia. Ilmoittaudu mukaan naisblogaajien päivään sähköpostitse elavaarkisto(at)yle.fi viimeistään maanantaina 27.2. Kerromme tarkemmat yksityiskohdat sinulle ilmoittautumisen jälkeen sähköpostilla. Viisi innokasta blogaajaa mahtuu mukaan paikan päälle, mutta jatkamme yhteisten kuvioiden virittelyä kaikkien kiinnostuneiden kanssa.

Mitä me voisimme sinulle tarjota?

Ainakin aiheita blogisi inspiraatioksi, kuvia käyttöösi ja linkattavia videoita. Ja vastavuoroisesti meiltä linkitystä sinun blogiisi. Jos sinulla on mielessäsi jokin aiheidea, voimme etsiä siitä materiaalia arkistoistamme ja saisit etuajo-oikeuden hyödyntää tätä juuri sinun ideastasi tehtyä sisältöä omassa blogissasi.

Ja kenties tapaamalla ja juttelemalla keksimme jotain paljon hauskempia ja kiinnostavampia tapoja yhteistyöhön!

Kaikki sisältömme on tietenkin nytkin kenen tahansa käytettävissä ideointiin ja linkityksiin:

Kiinnostaako sinua muoti? Kenties juuri hulvaton ysäri? Inspiroituisitko syksyn 1996 muotinäytöksestä?

Katso Elävässä arkistossa: Vatevan syysmuotinäytös 1996

Vai kaipaatko vintage-henkeä? Olisiko vuoden 1951 mannekiiniesitys sinun makuusi?

Katso Elävässä arkistossa: Tyyliä ja kauneutta arkeen ja juhlaan

Pohditko ikuista rakkauden mysteeriä? Löytyisikö täältä vastaus?

Katso, mitä Elävästä arkistosta löytyy sanalla rakkaus

Haluatko hypätä oravanpyörästä? Mutta mistä oikein hypätään ja minne?

Katso Elävässä arkistossa: Hyppyjä oravanpyörästä

Blogaatko äitiydestä? Miten äitiyttä on käsitelty mediassa?

Katso, mitä Elävästä arkistosta löytyy hakusanalla äitiys

Sisustatko? Onko tyylisi kenties nousukautinen?

Katso Elävässä arkistossa: Vesisänky ja muita nousukauden mukavuuksia 80-luvun sisustusmessuilla

Kokkaatko? Onko Jaakko Kolmonen oppi-isäsi?

Katso Elävässä arkistossa: Asia on pihvi -kokkiohjelman jaksoja

Askarteletko? Mitä sanot styroksitaulusta?

Katso Elävässä arkistossa Nikkari-ohjelman askarteluohjeet

Kirjoitatko kirjallisuudesta? Kiinnostavatko kirjailijoiden haastattelut?

Katso ja kuuntele Elävässä arkistossa: Kirjailijat äänessä

Matkustatko? Virittäisivätkö vanhat matkailufilmit sinut nostalgiseen tunnelmaan?

Katso Elävässä arkistossa: Matkailun varhaiset vuosikymmenet

Vai eikö sinua kiinnosta mikään, mitä Elävästä arkistosta nykyisin löytyy? Mikä kiinnostaisi? Aiheita voit tulla myllyttämään kanssamme siis blogaajatapaamiseen, mutta ideoita ja toiveita voi kirjata nytkin vaikkapa tämän blogimerkinnän kommentteihin. Sana on vapaa myös muille kuin blogaaville naisille!

Lainaus

Ylen blogialusta uudistuu

Kari Haakana — Wed, 15 Feb 2012 11:59:28 +0000

Ylen blogipalvelu, jossa siis tätä blogikirjoitustakin luet, on uudistunut.

Edellisestä uudistuksesta onkin vierähtänyt jo roimat kolme vuotta. Nyt tehty uudistus koskee sekä itse palvelua että sen ylläpitokäyttöliittymää. Kaikki aiemmin julkaistut blogit blogimerkintöineen ja kommenteineen ovat siirtyneet uudistettuun palveluun. Samalla on otettu käyttöön uudistettu ylläpitokäyttöliittymä.

Uudistunut palvelu julkaistaan beta- eli kehitysversiona. Se on siis julkaistaessa raakile, josta hiotaan parin kuukausen aikana se palvelu, jota lähdimme rakentamaan. Tässä pari kuukautta kestävässä prosessissa käyttäjiltä, sekä blogien lukijoilta että bloggaajilta, tullut palaute on ensisijaisen arvokasta. Palautekanavana toimii blogit.yle.fi:ssä oleva palautelomake. Beta-versio kehittyy jatkuvasti.

Uudistuksen tavoitteet ovat

Nykyistä näyttävämmän ja monipuolisemman sisällöntuotantoalustan tarjoaminen bloggaajille teknisen alustan (Drupal 7) tarjoamissa rajoissa
Laaja sisällön tavoittavuus, mikä tarkoittaa myös käytettävyyttä ja saavutettavuutta eri päätelaitteilla
Jakamisen keinoin tapahtuvat sisällön levittäytymisen mahdollistaminen
Sisältötavoitteena on tarjota julkaisutapa ja -paikka sisällölle, jolla ei tällä hetkellä ole paikkaa yle.fi:ssä sekä mahdollistaa nopeasti reagoiva sisällöntuotanto.

Uudistus on toteutettu responsive design –suunnittelutapaa noudattaen. Näin ollen palvelu skaalautuu päätelaitteen mukaan ja on käytettävissä eri kokoisissa näytöissä mobiilista pöytäkoneeseen.

Blogit.yle.fi tulee olemaan käyttöliittymältään (ulkoasu, navigointivaihtoehdot, toiminnallisuudet) selvästi aiempaa blogimaisempi. Erityisesti ylläpitokäyttöliittymän käytettävyyden parantamiseen kiinnitetään huomioita.

Omaa blogialustaa kehittämällä ja ylläpitämällä haluamme turvata yleläisten tuottamien sisältöjen pysyvyyden. Tämän vuoksi emme ottaneet käyttöön WordPressin ja Bloggerin kaltaisia ulkopuolisia blogialustoja. Blogit.yle.fi:n teknisenä alustana jatkaa Drupal, tosin nyt viimesimpänä versiona, Drupal 7:na.

Ole hyvä, kokeile ja kommentoi!

Lainaus

Vanhassako vara parempi?

laitinen_yle — Thu, 26 Jan 2012 11:40:58 +0000

Jäin miettimään mitä tuo sananlasku ”vanhassa vara parempi” oikein tarkoittaa. Minkä ikäinen se ”vanha” on, josta paremmuus löytyy? Olisiko 50 vai 60 vai 70 vuotta?

Ei kuitenkaan 75, koska sosiaalibyrokraattien tilastollisen määritelmän mukaan silloin alkaa ihmisen vanhuus. Tässä iässä voi pyytää kuntokartoitusta palvelutarpeensa arvioimiseksi.

Kuva: AP Graphics Bank

Hyvä tietää, jos kunto alkaa pahasti heiketä. On siitä ikääntymisestä näköjään etuakin, mutta toinen kysymys on onko hyvinvointiyhteiskunnalla varaa tarjota etuja.

Vanhuus ja viisaus kulkevat sananlaskun mukaan käsi kädessä, mutta kuinka kauan? Tasavallan presidentti Urho Kekkonenkin oli viisas mies aika vanhaksi kunnes tuli höperöksi ja joutui eroamaan. Ei arvannut omaa tilaansa, eikä antanut arvoa toisillekaan.

Jos luulette, että vihjailen jotenkin meneillään olevan presidenttikisan loppusuoraan, niin en vihjaile. Minusta Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto eivät kumpikaan ole liian vanhoja tasavaltamme presidentiksi. Täydessä terässä molemmat.

Omaan tilastolliseen vanhuuteeni, 75 vuoteen, on vielä aikaa, ei tosin mahdottomasti, sillä helmikuun alkupuolella täytän 68 vuotta. Se on nykyisen työelämän rajapyykki, pakollinen eläkeikä tavanomaisissa työsuhteissa. Silloin on hommat viimeistään lopetettava, eikä siinä tarvita mitään yt – neuvotteluja.

En tullut kokeilleeksi olisinko jaksanut ja saanut olla YLE:n palkkalistoilla näin kauan. Jäin eläkkeelle 65 – vuotiaana. Kun nyt tuo ”pakollinen eläkeikä” täyttyy, niin tämä on viimeinen bloginikin.

Tulihan noita kirjoitetuksikin aika monta syyskuusta 2005 alkaen. Kiitos kuuluu innovatiiviselle YLE:n strategiapäällikölle Tuija Aallolle, joka houkutteli vanhan sanomalehtimiehen kirjoittelemaan blogeja….. ihan vaan kokeeksi ja kaiken muun työn ohella ilman korvausta. Koukkuun jäin.

Se oli silloin pieni osa YLE:n kasvavan nettipalvelun kehittämistä, joka jatkuu nyt monipuolisena ja laadukkaana. Sanomalehtien kustantajat sitä kritisoivat, mutta minusta tällaisesta pitäisi olla pienessä maassa ylpeä. Kyllä jonkun on aina oltava edelläkävijä, kehittäjä ja YLE on sellainen.

Eläkkeelläkin vielä radiojuttuja tehden ja blogeja kirjoitellen olen miettinyt miksi niin monissa yrityksissä ikääntyviä vierastetaan. Eikö sanonnalla ”vanhassa vara parempi” ole enää mitään arvoa? Erilaisissa seminaareissa kokemusta ja laajaa perspektiiviä kyllä pidetään voimavarana, mutta käytännössä ei. Ikääntyneet siivotaan pois niin pian kuin mahdollista.

Tätä kirjoitellessa on meneillään ikuisuuskiista työeläkeiän alarajan nostosta 65 vuoteen, mitä työnantajat vaativat ja ay – liike vastustaa. Nykyinen joustava eläkeikähän on 63 – 68 vuotta. Moni olisi mielellään töissä jo nyt 65 – vuotiaaksi, jos siihen vain annettaisiin mahdollisuus.

Ehkä taustalla onkin ajatus, että eläkeikää nostamalla samalla poistettaisiin ns. kannustinkarttuma, jonka saa, jos jatkaa töitä yli 63:n vuoden. Karttuma onkin hyvä, 4,5 prosenttia ansioista, tiedän sen. Sitä ennen, vuosien 53 – 63 välillä, karttuma on vain 1,9 prosenttia.

Tällä tavalla haluttiin kannustaa ihmisiä jatkamaan työelämässä entistä pidempään ja siinä on osin onnistuttu. Tehtiinkö eläkkeiden tulevaa rahoitusta ajatellen kuitenkin liian kallis päätös kannustinkarttumasta, josta nyt halutaan pois?

Kiista eläkeiästä ja eläkkeistä on kovin monitahoinen juttu. Nyt ollaan vähän kerrassaan palaamassa siihen mistä lähdettiin. Ikivanha kansaneläkeikä oli 65 vuotta. Silloin alkoi saada kansaneläkettä, jos muuta tuloa ei ollut.

YLE oli eläkkeiden maksajana edelläkävijä ja antelias. Miehet pääsivät 63 – vuotiaana täydelle työeläkkeelle ( 66%) jos oli ollut riittävän kauan, ja naiset jo 60 – vuotiaana. Etuus koski ennen vuotta 1971 taloon tulleita. Ikävuosien täytyttyä eläkkeelle oli myös lähdettävä.

Tämä ikivanha, sittemmin lopetettu eläkesääntö harmitti eräitä aktiivisimpia naisia. He vaativat, että naistenkin on saatava olla tasa-arvon nimissä töissä 63 – vuotiaaksi kuten miehetkin.

Aikansa mietittyään YLE:n johto taipui, vaikkakin vähän ihmetteli. Joka tapauksessa etuuteen oikeutetut naiset saivat halutessaan olla pidempään työssä – tai eivät. Mieluummin miten vain. Miehillä tällaista joustoa ei ollut.

Ajan mittaan YLE:n eläke-edut ovat yhä heikenneet. Vuoden 1991 lopussa suljettiin YLE:n eläkesäätiön A – osasto. Siihen päässeille miehille ja naisille eläkettä karttuu jo 63 – vuotiaana niin paljon kuin muuten karttuisi vasta 65 – vuotiaana.

Nykyisin kaikilla vuoden 1991 jälkeen YLE:een tulleilla (johdosta en tiedä) on sama, yleinen työeläkejärjestelmä kuin muissakin yrityksissä. Normaalille eläkkeelle voi siirtyä 63 – vuotiaana tai tehdä töitä 68 – vuotiaaksi, jos töitä riittää. Kaikki työsuhteen pätkät lasketaan yhteen ja siitä se eläke muodostuu.

Näin tänään, ellei järjestelmiä taas muuteta. Ihmiset ovat ottaneet tavakseen elää kituutella entistä pidempään, mikä on alkanut hirvittää eläkesäätiöiden kassanvartioita. Muutoksen tuulet jo voimistuvat.

Joka tapauksessa työn iloa kaikille työssä oleville!

Lainaus

Blogistanian toinen Turku

nikkolajari — Mon, 19 Apr 2010 03:00:00 +0000

Nettiviestinnän piirissä toisinaan kuultu väite on, että valtamedia on uhanalainen laji ja että se hukkuu omaan agendaansa eräänlaisena tiedonvälityksen portinvartijana. Portinvartijuudella tarkoitetaan tässä tapauksessa keskusteluilmapiirin poliittista, taloudellista tai ideologista filtteröintiä, usein myös toimimista vanhahtavana kansanvalistuksen airueena. Eli objektiivisuus valtamediassa on näköharhaa ja taustalla piilevät median omalla hankelistalla olevat asiat. Turussa asia liitetään useimmiten toriparkkikeskusteluihin, etenkin alueen valtalehden osalta. Valtakunnallisesti portinvartijuus keskittyy esimerkiksi maahanmuuttokriittisyyden demonisointiin. YLE ja HS ovatkin jo saaneet tuomionsa moniarvoista lähidemokratiaa korostavalta nettiyleisöltä moneen kertaan.

Ottamatta kantaa onko niin tai näin, lienee joka tapauksessa hyvä katsoa miten "toinen Turku" jaksaa, minkälainen on blogien Turku. Toteuttaako se sananvapautta valtamediaa paremmin ja onko se vertailuryhmäänsä ennakkoluulottomampi sisällöiltään. Olen koonnut omaa blogilistaani random-periaatteella Nikkola Median "Turku Blog City" -palstalle ja tähänastinen otanta näyttää kiinnostavan monipuoliselta. Valtamedialta syystä tai toisesta unohtuvia asioita on listalla sekä paljon politiikkaa, viihdettä ja urheilua. Muotimaailmaa unohtamatta. Turkulaisten blogien parissa viihtyy pidempäänkin.

Oma vaatimaton mielipiteeni on, että perinteiset poliittiset mielipidekirjoitukset ovat Turun blogosfäärin heikointa antia. Kaupunginvaltuutettuja, kansanedustajia ja EU-lobbareita lapsettaa aivan liian usein. Jos ja kun sanottava julistuksista unohtuu, kääntyy keskustelu liian helposti ilmeisimpien poliittisten vastustajien halventamiseen. Tälläinen itsetarkoituksellinen vastakkainasettelu antaa hyvin valjun kuvan edustuksellisen demokratian nykytilasta. Ilmiö toistuu tasaisesti kaikissa poliittisissa ryhmissä Kokoomuksesta Vihreisiin ja Vasemmistoliittoon.

Toisaalta uuden poliittisen kulttuurin piiristä nettijulkisuuteen tulee haasteellisempaa materiaalia. Jiri Keronen haastaa oikean ja vasemman laidan olemassaoloa hyvin mielenkiintoisella tavalla. En ole aivan varma ojentaisinko hänelle avaimia kaupunkiin missään olosuhteissa mutta ajattelussa on särmää, piti siitä henkilökohtaisesti tai ei. Särmää löytyy myös Olavi Mäenpään blogista, jossa CAPS LOCK uhkaa jatkuvasti unohtua päälle. Mäenpää on kova post-SMP:läinen propagandamies vaikka en hänen rasistista populismiaan juuri missään mielessä ostakaan. Lisäksi uudessa arkistoblogissa lennähtää tiskiin tuima pala turkulaista ajankuvaa viime vuosikymmeniltä.

Urheilussa Turun blogosfääri on hyvin edustettuna. Jääkiekko tietenkin dominoi keskustelua juuri nyt mutta jalkapallon saralta löytyy todellinen helmi. Kaikki viestimet mukaanluettuna parasta turkulaista jalkapallokirjoittelua on viime vuodet harjoitettu futisblogi Puoliajassa. Valtamedia on jo löytänyt omansa, sillä blogin ylläpitäjä siirtyy kesäksi toisen iltapäivälehden leipiin. Resepti Puoliajan menestykselle on joka tapauksessa selvä: se kuuntelee lukijoitaan, menee mukaan futismaailman arkeen, nousuihin ja laskuihin, seuraa harjoituksia, seuraa pelejä, seuraa fanikulttuuria, elää ja innostuu lajin mukana. Uskaltaa kysyä helppoja kysymyksiä, uskaltaa kysyä vaikeita kysymyksiä. On hemmetin innoissaan kaikesta! Monestako maakuntalehden urheilutoimituksesta voi sanoa samaa?

Myös alakulttuurien Turku on blogosfäärissä hyvin edustettuna. Missä on bileet ja raikuuko vallatussa talossa "We shall overcome", se on lähes reaaliajassa tarkastettavissa alan sivustoilta. Sama koskee taiteilijoiden työtilapulaa kaupungissa, he ovat hereillä verkossa ensikäden tietoineen. Tsekkaa uutiset täältä ja vertaa niitä valtamedian ylöspanoihin, vertailut voivat tuoda yllättäviä tuloksia. Muista myös, että vaikeneminenkin voi olla julkisuustemppu. Tässä mielessä Turun blogiverkoston voikin arvioida ylläpitävän sananvapautta Turussa pienellä mutta merkittävällä tavalla.

Parhaimman kuvan Turun blogikulttuurista saa tietenkin tutustumalla blogeihin omakohtaisesti. Nikkola Mediassa otetaan edelleen vastaan linkkejä paikallisesta osaamisesta. Myös täällä on mahdollista keskustella alan tarjonnasta. Mikä on sinun mielestäsi Turun paras blogi? Entä mistä aiheista haluaisit blogien kirjoittelevan enemmän?

Lainaus

Turun tuhopolttoyritys - blogistan ottaa oikeuden omiin käsiinsä?

nikkolajari — Tue, 16 Mar 2010 04:00:00 +0000

Edellisessä bloggauksessa mainittu Muutos 2011 näkyy tekevän irtiottoja myös blogirintamalla.

Tapio Äyräväisen suoraa eläinaktivismia koskevassa kirjoituksessa (päivätty 14.3.) huomio kiintyy hyvin suorasukaiseen tapaan viestiä Turussa kesällä 2008 tapahtuneesta kaupunki-iskusta. Eläinaktivistien tuhopolttoyritys tuomitaan jyrkästi, lisäksi toinen oletetuista epäillyistä tuodaan linkin kautta esille tavalla, jossa tekijän henkilöllisyydestä on vaikea erehtyä.

Asuin itse Yliopistonkatu 11:ssa vuoteen 2004, joten tapaus tietysti koskettaa myös henkilökohtaisesti. Noilta ajoilta muistan, että korttelissa asuu paljon ikääntyneitä ihmisiä nuorempien joukossa. Tekoa tuskin voi pitää hyväksyttävänä minkään ideologisen tai uskonnollisen suuntauksen näkökulmasta. Vielä haastavampaa on hyväksyä tilannetta, jossa iskuryhmä vaarantaa kymmeniä ihmishenkiä eläimet pelastaakseen. Tälläisen antihumanismin motiiveja ainakaan minun on vaikea puolustaa.

Mutta kuinka osuvaa on Äyräväisenkään reagointi. Johtaako tälläinen omatoiminen syyllisten nimeäminen muuhun kuin lisäongelmiin. Julkisiin lynkkauksiin, mielivaltaan, huutoäänestyksiin. Olisko Aamusetin ex-päätoimittajan pitänyt harkita toisenkin kerran ennen purskahdustaan. Mikä hänen missionsa tässä asiassa on?

Entä jos linkissä vihjaillen nimetty nuori nainen ei liity tapahtuneeseen millään lailla. Eikö oikeusasteiden tehtävä ole ratkoa nämä tapaukset, kaikesta huolimatta.

Nähtäväksi jää, ottaako blogien paineessa esimerkiksi iltapäivälehdistö keppihevosen aiheesta. Poliittisissa ääriliikkeissä aktivoituva suomalainen terrorismi (tai sen potentiaalinen uhka) kuitenkin on yhteiskunnallisesti merkittävämpi ilmiö kuin Beckhamin akillesjänne tai grillijonossa ruopiminen Kaskenmäessä.

Viihdyttääkö vaiko puuttua ikäviin asioihin, niistä niiden oikeilla nimillä kertoen. Julkisia jalkapuita on Suomessa yleensä vältetty mutta nyt asetelma saattaa poikia paineita uudenlaiseen käyttäytymiseen. Tai sitten ei. Elämme mielenkiintoisia aikoja...

Lainaus

Näin minä etsisin porokoiraihmisiä

Tuija Aalto — Wed, 10 Feb 2010 20:12:30 +0000

Toimittaja Tapani Niemi haastetteli minua Lapin radion juttusarjaan sosiaalisesta mediasta. Käsittelimme verkon sosiaalista puolta, mutta myös tiedonhakua. Miten netistä löytää samanhenkisiä ihmisiä, tai tietoa jostakin mahdollisesti eksoottisestakin harrastuksesta? Vaikka porokoirien harrastajia?

Tässä jutussa antamani vinkit vähän täydennettynä

Sanoin, että jos lähtisin ihan umpimähkään etsimään sellaisen aiheen harrastajia, josta en itse tiedä vielä mitään, aloittaisin hakukoneista.

Google, Bing, Bing kuvahaku , Yahoo, www.fi

Jos haluaisin pysyä ajan tasalla siitä, mitä uusia porokoira-aiheisia sisältöjä verkkoon julkaistaan, asettaisin hakuvahteja, joista saisin tietoa haluamallani tiheydellä suoraan postilaatikkoon. Goole Alerts, Yahoo Alerts.

Jatkaisin porokoiraihmisten etsimistä kuvagallerioista kuten Flickr , tai Kuvaboxi.

Saadakseni ladata netistä luvan kanssa kuvan tähän blogiin rajasin haun uudelleen Flickr-kuvagalleriassa sellaisiin kuviin, jotka on julkaistu Creative commons -järjestelmän "Nimi mainittava" -lisenssillä. Se antaa luvan käyttää kuvaa kuvaajan nimen mainiten vaikkapa osana kaupallista palvelua. Haulla löytyi tämä Dave S:n julkaisema söpö pentukuva.

http://www.flickr.com/photos/david_e_smith/ / CC BY 2.0

Yahoo!n Delicious-kirjanmerkkipalvelussa porokoira-asiasanalla veti vesiperän.

Wikipediasta ei löytynyt suoraan porokoira-artikkelia, mutta hakusanalla Lapinporokoira löytyi. Artikkelissa oli linkki porokoirakerhoon. Haastattelussa kehotin vilkaisemaan Wikipedia-artikkelin keskustelusivulta, ketkä ovat käyneet keskustelua artikkelin muokkauksista. Mikäli keskustelusivulta ei löydy mitään kiinnostavaa, voi myös tutkia artikkelin historiaa, esimerkiksi ottaa tarkasteltavakseen rinnakkain eri ikäisiä versioita . Tässä tapauksessa asiantuntijan löytäminen Wikipediasta ei ollutkaan ihan helppoa, koska monet olivat muokanneet Wikipedia rekisteröitymättä jolloin heistä oli jäänyt talteen vain IP-osoite.

Käytän itse Wikipediaa myös hakusanan muunkielisten ilmaisujen löytämiseksi. Kunkin artikkelin vasemmassa reunassa on linkit saman aiheen muun kielisiin artikkeleihin. Lystikästä on kopioida vaikka jotain muita aakkosia käyttävä käännös, ja syöttää jälleen se hakutermiksi kuvahakuun...

Facebookista näyttää tänä päivänä löytyvän kolmen porokoiran profiilit (Piekku, Rekku ja Alli) sekä yksi 424-jäseninen harrastajaryhmä.

Lapin porokoirat tuntuvat olevan ahkeria bloggaamaan: yksin blogilistalla heitä on kuusi. Google Blogsearch löytää muitakin RSS-syötteitä kuin blogeja.

Porokoiraväki tuntuu siis olevan ihan kiitettävästi edustettuna sosiaalisessa mediassa - veikkaanpa että Facebook-ryhmään liittymällä ja blogeja kommentoimalla pääsisi piireihin.

Lainaus

Seitsemän vuoden viive

Marko Gustafsson — Wed, 27 Jan 2010 12:13:37 +0000

Blogini aloituksessa oli vain seitsemän vuoden viive.

Aloitin Miten minusta tuli minä henkilökuvasarjan teon Ylessä melkein päivälleen 7 vuotta sitten. En ollut ehtinyt tehdä montaakaan ohjelmaa, kun Ylen kehityspäällikkö Tuija Aalto tuli ehdottamaan minulle, että ryhtyisin pitämään blogia ohjelman tiimoilta.

Pidin ajatuksesta, ja lupasin pohtia asiaa. Ja muistan kyllä, tosin hyvin huterasti ajatuksen, että ryhtyisin kirjoittamaan. Yhtään merkintää ei syntynyt, mutta aika tosissani olen ollut, sillä Ylen tiedostoista löytyi vuonna 2005 hankkimani blogi -oikeudet.

Olin autuaasti unohtanut asian, mutta viiden vuoden takainen käyntijälkeni huomattiin, kun tiedustelin tänään Tuijalta, että voisinko nyt aloittaa sen blogin pitämisen. Hän muisti seitsemän vuoden takaisen ehdotuksensa ja aikoinaan luvattu blogipaikka järjestyi käden käänteessä.

Mutta miksi vasta nyt?

Kolmesta syystä. Kirjoittaminen tuntuu taas todella mukavalta. Aloitin toimittajan työt parikymmentä vuotta sitten kirjoittavana toimittajana, mutta tv- ja radiotyön myötä tekstin tuottaminen tyrehtyi. Syksyllä 2009 sain valmiiksi Miten minusta tuli minä kirjan

ja vaikka sen tekeminen oli välillä hyvinkin karua puurtamista, niin kirjoittaminen ylipäätään, vaikkei teksti ”ihan briljanttia” olisikaan oli, ja on edelleen aivan jumalattoman kivaa.

Toinen, ja tärkein juttu, jonka muuten ymmärsin kirjan teon myötä entistä paremmin, on sama miksi teen tätä henkilökuvasarjaa.

Tarinat. Ihmisten tositarinoihin ei kyllästy koskaan. Missä on ollut jonkun katkeamispiste, tai oivalluksen hetki? Mikä voima on ajanut mihinkin suuntaan ja millaisia haaveita hänellä on tänä päivänä. Ihmisten rehelliset tarinat ovat aivan loputun aarreaitta! Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun voin toimia niiden välittäjänä radio-ohjelmassa ja hiukan myös tässä blogissa.

Aion käyttää tätä blogia ilmaisualustana sille, mikä ei mahdu radio-ohjelmaan, mutta on muuten julkaisuvapaata, ja mielestäni tärkeää. Kolmas ja puhtaasti itsekäs syy on, että saan tästä pienen henkilökohtaisen norpanavantoni, hengitysreiän omille ajatuksille, ja niiden testaamiselle.

Lainaus

Miksi blogi Kaliforniasta?

Maarit Roiha — Wed, 14 Oct 2009 06:00:00 +0000

Blogini tarkoitus on tehdä yhdysvaltalaista elämänmenoa tutuksi pilke silmäkulmassa. Ihmisiä kiehtoo kokemukseni mukaan usein kovia uutisia enemmän paikallinen elämäntapa ja paikalliset keskustelunaiheet. Politiikkaan, talouteen ja muihin kovemman luokan aiheisiin on niihinkin löydettävissä aina myös ruohonjuuritason näkökulma.

Kerronkin blogissani juuri jokapäiväiseen elämään liittyvistä havainnoista ja ilmiöistä, täkäläisestä elämänmenosta, ihmisten arkea liippaavista asioista.

Blogiin ilmestyy uusi aihe aina kerran viikossa. Lähetä palautetta ja kommentteja blogista! Toivon aiheiden herättävän keskustelua ja sekä tekijän että lukijoiden oppivan lisää matkan varrella. Vinkkaathan myös, mitkä asiat yhdysvaltalaisessa elämänmenossa kiehtovat ja mistä haluaisit kuulla lisää!

Lainaus