Blogit - tarinankerronta

Digitaalinen murros ei päästä tuotteiden ja palvelujen kehittäjiä vähällä

Tuija Aalto — Sun, 29 Sep 2013 09:23:39 +0000

Median käyttötavat muuttuvat. Ihmiset ovat nykyään yhteydessä toisiinsa samalla kun kuluttavat mediaa, ja Ylessäkin tämä pitää ottaa huomioon ohjelmia ja lähetyksiä suunniteltaessa.

Perusasiat pysyvät: mediakäytölle on aina jokin tarve. Ihminen haluaa vaikkapa viihdyttää, sivistää tai informoida itseään. Samaan aikaan hänellä on mielikuva niistä mediapalveluista, jotka tuon tarpeen voisivat tyydyttää eli tutut suosikkikanavat ja-ohjelmat. Kolmas reunaehto mediakäytölle on konteksti, käyttötilanne.

Ennen konvergenssia vaihtoehdot olivat vähissä: autossa ajaessa avattiin radio ja kotona olohuoneessa oli kätevästi käsillä televisio. Nyt radiota ja televisiota voi käyttää kännyköillä ja tableteilla missä ja milloin vain ja mediatoimijat panevat yhä lisää paukkuja mobiilipalveluihin.

Nykyään yleisöt odottavat jo, että ohjelmantekijät ovat vuorovaikutuksessa heidän kanssaan sosiaalisessa mediassa - niin ennen ohjelmaa, sen aikana kuin ohjelman jälkeenkin. Ylen radiot ovat saaneet lähetysikkunoita, ja televisionkin tekijät faktasta fiktioon kurkottavat isosta ruudusta suomalaisten käyttämille eri ruuduille (ks. esim. Yle Uutiset Suora linja, Docventures, ja #lovemilla -draamasarja.) Millaisia kokemuksia teillä on vuorovaikutuksesta radion ja television ohjelmien ja ohjelmantekijöiden kanssa?

Sosiaalinen TV puhutti myös mediateknologia-alan IBC-konferenssissa tässä kuussa (konsultti Timo Argillanderin tiivistelmä ja laajempi konferenssiraportti). Konferenssin omassa Exec Summary -julkaisussa valikoima puheenvuoroja television tulevaisuudesta broadcast-toimialan ulkopuolisilta haastajilta kuten YouTubelta ja Twitteriltä (s. 20 ja 41-44, ml. omani sivulla 45).

Lainaus

Tarinasta, osa 1

mottosa — Mon, 12 Mar 2012 12:56:10 +0000

Matkalla Inkeroisten nuorisotalolle haukuimme ajan kuluksi elokuvia. Ja lähes kaikkia samasta syystä: niissä kun on niin luokattoman huono käsikirjoitus. Vähänpä aavistimme, että joutuisimme muutaman tunnin kuluttua painimaan juurikin tällaisten käsikirjoitusten ongelmien kanssa.

Mediabussin työpajassa osallistujat tekevät aina jonkinlaisen oman pätkänsä, elokuvansa, videoteoksensa. Ja jotta sellaisen pääsee tekemään, pitää olla joku aihe, tai tarina, jonka sitten toteuttaa.

Joskus tarina syntyy tuosta vaan, mutta usein hyvän aiheen tai tarinan keksiminen noin vartissa saattaa olla todella hankalaa puuhaa… esimerkiksi Inkeroisissa, esimerkiksi arki-iltana, esimerkiksi hieman väsyneenä.

Onneksi olin kaiken varalta ottanut Inkeroisiin mukaan tarinan alun, keskikohdan ja pari käännettäkin. Tarinassa ”Henkilö ja banaani” nälkäinen henkilö syö banaanin, heittää kuoret maahan ja liukastuu niihin…. ja mitä sitten, se jäi vielä osallistujien keksittäväksi.

No, osin tämä suurenmoisen jännittävä tarinan alku on kehitetty myös kuvakerronnan keinojen opetusta varten, joten ihan ykkösluokan draamaa se ei liene:) Mikä on osin tarkoituskin - jotta voi lähteä kokeilemaan ei kaiken tarvitse olla suuren suurta eikä täydellistä.

Mutta idea on siis se, että ihan tarinan alku on valmiina osallistujille kuvakäsikirjoitukseksi asti tehtynä. Tarinan keskikohta on valmiina vain tarinana, kuvat sen kertomiseen pitää osallistujan itse keksiä. Ja loput pitää miettiä ihan itse.

Ja katso, tuosta samasta lähtökohdasta tuli kolme eri tarinaa - vai tuliko? Tällaisia:

Ja hei, jos sinulla on sellainen tarinan alku ja keskikohta ja vaikka loppukin, jonka haluaisit Mediabussin työpajassa tallennettavan, laita teksti tulemaan: media.bussi@yle.fi

(Tarinan pituus max noin 2 minuuttia)

Lainaus

Kun hämähäkki muuttuu leijonaksi

Timo Korhonen — Tue, 08 Feb 2011 17:58:12 +0000

Tämän talven yksi inspiroivimpia asioita oli käynti alkuperäiskansojen Skábmagovat-elokuvafestivaalilla Inarissa. Saamelaisalueen koulutuskeskuksen rehtori ja itsekin elokuvatuottaja Liisa Holmberg huomautti siellä paneelissa, että etelän rahoittajat eivät ole tavanneet ymmärtää saamelaista tarinankerrontaa, vaan ovat pyrkineet tekemään saamelaisistakin tarinoista etelän aristoteeliseen makuun sopivia.

Festaritunnelmia

Kertoi elokuvahankkeesta, jossa oli alkujaan mutkikas saamelainen tarina, mutta kun sitä etelässä aikansa oiottiin, niin lopulta etelän rahoittajat lopulta totesivat, että tällaisiahan kirjoittavat kaikki etelässäkin. Että so what.

Juttu sai kysymään, mitä saamelainen tarinankerrontaperinne oikein on. Liisa tiivisti, että siinä ei ole välttämättä lineaarisesti etenevää yhtenäistä päähenkilöä, vaan vaikkapa tarinan hämähäkki voi kesken kaiken muuttua leijonaksi tai poroksi. Eikä tarina aina pääty onnelliseen loppuun ja päähenkilön kasvuun, vaan voi kehittyä alkua huonommaksikin. Ja tarina voi kestää miten kauan vaan.

Saamelaiskulttuurin professori Veli-Pekka Lehtola lisäsi, että saamelaisessa tarinassa paljon tärkeämpää kuin se, tapahtuivatko tapahtumat peräkkäin on se, miten ne sattuivat vuodenkiertoon. Niinpä tarina voi alkaa tänään, hypätä sata vuotta taaksepäin ja sitten viime viikolle, kunhan tapahtumat ovat vuodenkierrossa oikeilla kohdilla. Ja kertoi vanhasta tarinakertojasta, joka saattoi seikkailla jutuissaan keskiajalla ja lopettaa yht’äkkiä vain sanomalla, että ”sitten minä lähdin sieltä pois.”

Ja lisäsi Lehtola, että hän haluaisi erityisesti nähdä television lauantai-illassa rikossarjan, jossa sankaripoliisi kuolee puolen tunnin jälkeen. ”Mitäs sitten tehtäisiin?” virnisti Lehtola. Enpä osannut vastata.

Festivaalin ulkoilmateatterin lumivalkokankaalla näin norjalaisen Anstein Mikkelsenin lyhytelokuvan Tanssiva neito, joka noudatti saamelaista tarinankerrontaa. Sen mukaan revontulet ovat kuolleiden neitsyiden sieluja, jotka joutuvat tanssimaan ikuisesti taivaalla. Ja kyllä ne tanssivatkin, eikä aika tai paikka tuntunut elokuvan kerrontaa sitovan. Ihan loogista.

Tämä laittoi kysymään, millainen olisi dokumenttielokuva, joka luopuisi juutalais-kreikkalaisesta perinteestä tulevasta välttämättömyydestämme päähenkilön kehittymiseen. Millainen olisi elokuva, joka sitoutuisi vuodenkiertoon enemmän kuin hyvän voittamisen päämäärään? Esimerkit ovat vähissä.

No, siinä puhellessa syntyi idea järjestää ensi vuoden festivaaleilla seminaari saamelaisesta tarinaperinteestä. Ehkä vastaus löytyy siellä. Sitä odotellessa.

Lainaus