Blogit - retkipyöräily

Talven pyöräilykelit: hyvä Himalaja-simulaattori

Matti Rämö — Wed, 17 Feb 2016 17:57:57 +0000

Talven vaihteleva kelikirjo luo mainion testiympäristön vaativalle pyöräreissulle. Lämpötilan parinkymmenen asteen hypähtelyt, tuuliset pakkaspäivät ja alustan kunnon nopeat vaihtelut ovat erinomaista harjoittelua rujoa vuoristopyöräilyä varten. Päivittäiset arvaamattomat olosuhteet valmentavat kohtaamaan yllättäviä tilanteita. Lisäksi yli 20 asteen pakkaset vaikeuttavat hengitystä vähän samaan tapaan kuin korkealla ohuessa hapessa. Talvella olosuhteet pakottavat kokemaan nyt-hetken kovin konkreettisesti.

Talven tulo viivästyi, mutta ehdin silti sopivasti simuloimaan Himalaja-polkemisen tuntoja satulassa, kun Polkupyörällä Himalajalle -kirjan kirjoittaminen kääntyi kohti viimeistä etappia. Tammikuun äkillisessä kylmenemisessä oli jotain samaa kuin kiipeämisessä kuuman kostealta monsuunitasangolta kohti Himalajan poimuja. Kun 26 asteen pakkanen vaikeutti hengitystä ja meno tuntui kankealta ja jäykältä, mielessäni poljin hengästyneenä karulla maantiellä yli 5000 metrissä. Elokuussa Himalajalla satoi räntää korkeissa solissa, ja viileä lasku pimeässä 5300 metristä yöksi alas tasangolle 4700 metriin oli turruttavan kylmä kuin tammikuinen pakkasyö Helsingin Keskuspuistossa. Vaatetta tosin oli hieman eri määrä.

Kesän 2014 Himalajan-matka oli monen vuoden suunnittelun huipentuma, ja se on jättänyt vahvan kestolatauksen myöhemmille etapeille. Eikä viime kesän pyöräretkitauko tunnu erityisen isolta puutteelta. Tulevasta kesästä en vielä tiedä, mutta luultavasti päädyn jonkinlaiseen pikkukierrokseen lähimaisemissa, mikä tarkoittaa sitä, että pyöräretkikirjoittamiseen on joka tapauksessa tulossa tauko. Polkupyörällä Himalajalle on kahdeksas kirja kahdeksassa vuodessa, ja on jo aika pitää taukoa ja vetää henkeä. Himalaja-eepos on hyvä maamerkki tauolle.

Maaliskuun alussa ilmestyvän Polkupyörällä Himalajalle -kirjan kappaleet kuvaavat matkan etenemistä tasangolta yhä ylemmäs vuoristoon:

1. Delhin ajaton kaaos; 2. Miljoonan hindun pyhiinvaellus; 3. Gangesilta kukkuloille; 4. Chandigarh, funktionalismin helmi; 5. Tasangon tainnuttava kuumuus Punjabissa;

6. Jammusta Himalajan poimuihin; 7. Kashmir, maanpäällinen paratiisi?; 8. Nousu Ladakhiin; 9. Indusjoen latvoilla Pikku-Tiibetissä; 10. Leh, Ladakhin pieni pääkaupunki; 11. Maantie maailman katolla; 12. Ilmastoloikka takaisin Delhiin

Himalaja-matkan tunnelmia Helsingin Messukeskuksessa Go Expon Fillarilavalla pe 4.3. klo 13.30 & 16.30, la 5.3. klo 13.30 & 16.30 sekä su 6.3. klo 11 & 13. Jututtamaan voi tulla Pyöräilykuntien verkoston/SPR:n osastolle.

ET-lehden helmikuinen haastattelu perehtyy myös retkipyöräilyinnostukseni taustoihin.

Lainaus

Polkupyörällä Himalajalla: kaksi kuukautta lähtöön

Matti Rämö — Tue, 20 May 2014 20:28:02 +0000

Hämärä ja kostea koivikko tuoksuu, ja varhaisen aamun rallattajat elämöivät maastossa. Siirtymä keväästä kesään on herkistävää aikaa. Talven horrostelut väistyvät vihdoin.

Andalusia-kirjan ilmestymisen jälkeen oletin optimistisesti, että voisin jotenkin yhdistää rentouttavan toimettoman "lomailun" kirjoituspuuhista ja sen perään sitten rykäistä uudelle luomiskierrokselle. Mutta maaliskuisten fillarimessujen euforia hiipui arkiseen synkistelyyn. Pyöräilyn terapeuttinen voima oli onneksi tukenani. Ja yhä uudestaan ylistän Helsingin Keskuspuiston olemassaoloa!

Aloittelin kuitenkin uuden Istanbul-eepoksen kirjoittamisen, mutta ehdin hädin tuskin Helsingistä Viron Soomaalle, kun Andalusia-kirjasta toipumisen puute ryydytti matkan ennenaikaisesti. Uutta luovan puuhastelun sijasta suuntasin keskittymisen äänikirjan lukemiseen. Yle Areenassa on jo kaksi ensimmäistä teosta kuunneltavissa, Rengasrikkoja Saharassa ja Polkupyörällä Intiassa, ja niiden seuraksi ilmestyy Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin. Projekti lähti liikkeelle sen verran improvisoidusti, että ilmestymisaikataulu on vielä täysin auki. Reipas alku vei Laosiin saakka, mutta nyt meno on hidastunut myös äänikirjan suhteen, mikä tosin johtuu muista kiireistä ja yllättäen tulleesta kesästäkin, joka kannustaa ulos ja satulaan.

Aikaa on vienyt mukavalla tavalla Pyöräilyviikko. Jyväskylässä kävelykadun tunnelma oli leppoisan innostavaa kyläjuhlameininkiä. Vaasassa viikko jatkui kirjastossa, jossa väkeä oli mukavasti, sali oli hieno ja kuvat pääsivät oikeuksiinsa isolla seinällä. Intouduin selostamaan niin, että paluujunalle tuli kiire. Kuva: valtavien matkakuvien testi-ihmettelyä ennen esitystä; hetken tallensi Terhi Piikkilä.

Junassa ehdin perehtyä tulevan kesän Intian-reissuun karttojen ja kevyen matkaoppaan johdattelemana, ja Ladakhin laakso korkealla Himalajalla alkoi saada mielessäni entistä konkreettisempia mielikuvia. Buddhalaisten rukousmyllyjen pyörittelyssä pitää olla varovainen, jos myllyt pyörivät jo vinhasti, etteivät kynnet lohkeile eivätkä sormet saa iskuja. Ohuen ilman UV-säteilyssä iho kärähtää yllättävän helposti suojavoiteista huolimatta. Oma pussilakana ja/tai makuupussi suojaavat lutikoiden puremilta. Sähköä on kylissä niukasti, jos ollenkaan. Jyrkillä vuoristoteillä ei yleensä ole kaiteita, ja teiden kunto vaihtelee ankarasti. Tavarat pitää suojata muovipusseilla pölyn vuoksi, sillä Ladakhin päälaakso on enemmikseen karua ja jopa aavikkomaista. Mutta silti sadevarusteet on hyvä olla mukana. Yöt ovat hyytävän kylmiä kesälläkin.

Rukousmyllyjä lukuun ottamatta asiat eivät sinänsä ole uusia, mutta elävä kerronta antaa niille uutta painoarvoa. Alan vähittelen hivuttaa mieltäni satulaan vuoristoteille, ja innostus auttaa hoitamaan pakollisia säätöjä. Rokotuksista olen jo hankkinut vesikauhun ja japanilaisen aivokuumeen tehosteet. Koleraan voi varautua lääkityksellä suun kautta, malarialääkkeiden resepti on jo olemassa. Silmälääkärillä olen käynyt kahdesti, tutkimukset tosin jatkuvat. Hammaslääkärille on tarkistusaika. Viisumin kuvat ja tarpeeksi pitkä matkavakuutus ovat jo hankittu. Seuraavaksi pitää täyttää viisumihakemus ja kiikuttaa se suurlähetystöön. Askel kerrallaan. Matka on pitkä, ja yllätyksiä voi tulla. Mutta reissu on jo alkanut.

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Matti on äänessä Maailma kylässä -viikonloppuna Helsingin Rautatietorin Kirjateltassa sunnuntaina 25.5. klo 12, ja lauantaina sekä sunnuntaina voi tulla jututtamaan HePon ständille (C234) kansalaisjärjestötelttaan Kaisaniemeen.

Lainaus

Andalusian vuorilta fillarimessuille

Matti Rämö — Tue, 04 Mar 2014 21:11:29 +0000

Uusi kirja tuli painosta. Puolen vuoden kirjoitusurakka on tällä kertaa kiinteytynyt tavallista massiivisemmaksi, sillä kustantaja on ensi kertaa painattanut matkaeepokseni Suomenlahden eteläpuolella, ja paperi on aiempaa paksumpaa. Muutoin lopputulos näyttää hyvältä.

Oikoluvun kiihkeiden päivien jälkeen olen ehtinyt hahmottaa pari kohtaa, jotka olisin muotoillut toisin, ja pari yksityiskohtaa unohtui sittenkin kirjata. Tavanomainen kirjan valmistumisen jälkeinen tunteiden vuoristorata on hetkittäin käynyt ylikierroksilla hyvässä ja pahassa, mutta tyhjyyden, itsesyytösten ja epäilyjen jälkeen palaan kuitenkin ensivaikutelmaan, että kuudes kirjani on toistaiseksi paras. Sen monet sävyt saattavat parhaassa tapauksessa johdatella näkemään elämän yllättävän monitahoisena ja arvokkaana kokemuksena. Vaikka taival on hetkittäin vaikea.

Seuraava etappi on Helsingin Go Expo -messujen Fillariosasto 7.-9.3. Enimmän ajan päivystän Pyöräilykuntien verkoston ja HePon yhteisständillä 6h74. Fillarilavalla olen äänessä kahdesti päivässä: pe klo 13 Andalusia & klo 18 Istanbul; la klo 13 Andalusia & klo 16 Istanbul; su klo 11 Andalusia & klo 15 Istanbul.

Ps. Talvipyöräilytunnelmia: onnekkaasti ketjut katkesivat vain puolen kilometrin päässä kotoa :)

Lainaus

Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan: kirja lähti painoon

Matti Rämö — Sat, 08 Feb 2014 17:26:32 +0000

Oikoluvut on luettu, ja kuudes matkakirja lähti painoon. Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan ilmestyy maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Olo on huojentunut, ja vähän tyhjä. Puolen vuoden vääntö arkisten aikataulujen kanssa helpottuu taas hetkeksi, ennen kuin tyhjiö täyttyy uudella ”pakollisella” puuhalla.

Andalusia-kirjan loppurutistus sujui aiempia helpommin. Nyt pudotin kirjan nimestä alaotsikon kokonaan pois, sillä vuotta aiemmin siitä syntyi ihan suhteettoman kova poru, kun kustantajan tiimissä joku oli saanut päähänsä, ettei Islanti-eepoksen alaotsikko ”Tuulen tiellä laavakenttien poikki” olisi tyyliltään sopiva. Energiaa tuhlautui epäoleellisuuksiin.

Tällä kertaa projekti eteni kitkatta. Ja onnistuin myös arvioimaan aiempaa realistisemmin eri työvaiheiden vaatiman ponnistelun. Esimerkiksi oikolukuvaiheessa ei enää kannata liikaa harmitella ihan kaikkia pikkukohtia, jotka olisi voinut kirjoittaa rahtusen paremmin. Oikolukukin kannattaa muuten lukea ääneen, se on tehokas metodi testata tekstin sujuvuutta ja oikeellisuutta.

Päällimmäisenä on tunne, että teos on toistaiseksi paras matkaeepoksistani. Andalusiassa on aiempiin verrattuna vahvempi ripaus historiakatsausta. Pähkäilyt omien nuoruuden vaellusvuosien kanssa ovat myös vähän suuremmassa roolissa kuin aiemmin. Itse matka kesti kuukauden, ja ankaran kesäkelin vuoksi sen pituus oli ”vain” 1730 kilometriä. Reissussa oli useita hienoja hetkiä, joista tärkeimmät ovat kiipeäminen Sierra Nevadalle pyörän kanssa 3400 metriin sekä vaeltelu Fesin vanhassakaupungissa Marokossa.

Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan-kirjan sisällysluettelo on tällainen:

Málagasta vuoriston kuumuuteen
Granada: Al-Andalusin viimeinen linnake
Ylös Sierra Nevadan huipulle
Paahteisilta rinteiltä Almerían satamaan
Afrikkaan Rifvuoriston juurelle
Fesin ihmeelliset labyrintit
Atlantin herkistävä laulu
Ajan poimussa Tangerin kujilla
Gibraltarin kumma makakikallio
Suunnistelua Cádizinlahdella
Vuorten keskellä Rondan helmi
Aurinkorannikolle Málagaan

Lainaus

Videopäiväkirja Polkupyörällä Istanbuliin: osa 5/10, Odessa

Matti Rämö — Fri, 13 Sep 2013 21:49:02 +0000

Videot kertyvät Yle Areenaan 50-osaiseksi klippisarjaksi Polkupyörällä Istanbuliin osoitteeseen http://areena.yle.fi/tv/istanbuliin. Areenaan ilmestyy uusi klippi joka ilta klo 20. Tässä blogipäivityksessä ovat jaksot 22-27.

Kolmen viikon ja yli 2000 kilometrin vaellus tuo Odessaan. Yön yli polkemisen jäljiltä en ole enää ihan terävimmilläni, ja jo yöpaikan hankkiminen on säheltämistä. Päädyn viiden neliömetrin ikkunattomaan koppiin entiselle ratikkavarikolle ja maksan siitä vielä reilun ylimääräisen välityspalkkionkin. Aamutoimien jälkeen nousen nukkumatta takaisin satulaan. Muutaman kilometrin päässä on lauttayhtiön toimisto. Pyörä jää vanhan kerrostalon porttikäytävään vartin ajaksi lukkovaijerin varaan. Löydän katkaistun vaijerin. Järkytys on sen verran suuri, etten älyä edes valokuvata draaman keskeistä näyttämöä. Uuden pyörän hankinta onnistuu, mutta se vaatii säätämistä ja mm. uuden haarukan hankintaa. Päivä vierähtää univelkaisen ylikierroksilla iltamyöhään, kun virittelen uutta ajokkia retkikuntoon. Tunnelmat vaihtelevat synkästä epätoivon alhosta varovaiseen optimismiin. Seuraava päivä vierähtää totuttelussa uuteen pyörään, ja siinä ohessa kuvaan innostavan eläväistä kaupunkia. Kamera siirtyy ohjaustangosta takaisin kypärään, sillä uuden ajokin ohjauksen vakaus ei ole yhtä hyvä kuin vanhan.

Kaupunkivaellus vie ensin hotellilta rautatieaseman aukion ihmisvilinään. Aseman edustalla on kaikenlaista kaupallista toimintaa, mm. kaljaa myydään suoraan pienestä keltaisesta säiliöperävaunusta.

Heti asemaa vastapäätä on kapea basaarikuja, jossa pääsee hädin tuskin eteenpäin pyörää taluttaen.

Puiden reunustamia bulevardeja pitkin reitti vie kadun ahtaudesta kirkkopuistoon, jossa myydään tauluja. Vehreän suurkaupungin asukkaat viihtyvät puistoissa, ja se näkyy leppoisana oleskeluna yhdessä ja yksin.

Potjomkinin portaat ovat Odessan tunnetuin nähtävyys. 200 portaan illuusio rakennettiin vuosina 1837-1841. Portaat ovat ylhäältä 12,5 metriä leveät ja alhaalta 21,7 metriä. Erotus vääristää perspektiiviä niin, että ylhäältä 142 metriä pitkät portaat näyttävät lyhyemmiltä kuin ne ovatkaan ja alhaalta pidemmiltä. Vaikuttavan massiiviset hiekkakiviportaat valikoituivat Sergei Eisensteinin "Panssarilaiva Potemkin" -elokuvan näyttämöksi. Vuoden 1905 Odessan verilöyly, joka oli eräänlainen esipuhe, yksi monista, vuoden 1917 kommunistiselle vallankumoukselle, kiteytyi Eisensteinin dramatisoidussa elokuvassa juuri portaille, vaikka todellisuudessa väkeä tapettiin eri puolilla kaupunkia, eikä portailla todennäköisesti tapahtunut kaupunkilaisten joukkomurhaa. Mutta portaat olivat hieno paikka kuvauksille. Alkuperäiset hiekkakiviportaat on sittemmin korvattu punaisella graniitilla, joka kestää paremmin eroosiota, ja askelmien määrä on nykyään 192. Korkeusero on 27 metriä. Portaiden vieressä on rinnepuisto, jossa voi lasketella polkuja pitkin portaiden alapäähän, ja alhaalta hienosti suunniteltu perspektiivi aukeaa paremmin kuin ylhäältä.

Portailta nousen takaisin keskustaan, joka sijaitsee ylängön reunalla rantaviivaa korkeammalla. Poikkean vielä kerran Velomania-pyöräpuotiin. Edellispäivän säätämisrumban perusteella mekaanikko hämmästyy, kun mikään ei olekaan pielessä. Ajelupäivä jatkuu keskustassa, jossa löytyy rappeutunut kortteli aivan rautatieaseman läheltä.

Illan päätteeksi ajaudun sulkeutuvan kauppatorin värikkääseen tungokseen. Ahtaat käytävät tukkeutuvat kärryistä ja pakettiautoista, eikä pyörän taluttaminen enää onnistu. Beckham-paitainen kuljetustyöläinen kiskoo kärryään lähes pyöräni päälle, ja torimummoakin tarvitaan apuun. Viimeinen otos muistuttaa, että jalankulkijan pitää olla suojatiellä varovainen, myös Suomessa.

Lainaus

Polkupyörällä Istanbuliin: puoli viikkoa lähtöön

Matti Rämö — Thu, 23 May 2013 22:20:56 +0000

Lähtö lähestyy, ja kotona kaaos kasvaa. Lattialle on kertynyt epämääräisten muovipussien parvia, joista pitäisi ponnahtaa esiin jalostunut lajitelma tarvikkeita arjen selviytymiseen kuuden viikon vaellukselle. Pakkaamisen sumea improvisaatio yllättää joka kerta, vaikka esineistön perusjoukko on jo kasassa vuoden takaiselta vaellukselta. Silti kaappien pöyhimiseen kuluu aikaa. Pakkaamista leimaa myös vääntö siitä, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Ja jokaisen matkan päätteeksi olen havainnut, että mukana on ollut jotain, jonka tärkein funktio on ollut mielenrauhan ylläpito, ei todellinen tarve. Ajatukseni on, että on parempi raahata mukana vähän ylimääräistä kuormaa kuin hukata reissussa aikaa uusien hankintojen etsimiseen. Aikatauluni ovat useimmiten suht tiukkoja, ja eteenpäin pitäisi päästä sujuvasti. Asetelma juontuu lomapäivien rajallisuudesta sekä siitä, että suunnitteluvaiheessa keksin aina kuitenkin yhden mielenkiintoisen mutkan lisää reittiin.

Matkavalmistelut ovat edenneet poimuilevasti. Turkish Airlines on varmistanut, että paluulennolla on tilaa pyörälleni. Valko-Venäjän viisumikin on järjestynyt, mikä vaati hieman oletettua enemmän ponnisteluja. Viisumia varten jouduin lunastamaan majoituksen koko matkan ajaksi. Tosin siirtymiä varten viisumiajan alussa ja lopussa on yksi ylimääräinen päivä. Majoitus on varattu Minskiin, vaikken siellä tulekaan pysymään koko varausaikaa, eli käytännössä tulen maksamaan siitä, että saan ”oikeuden” puskatelttailuun matkan varrella. Onneksi hotellien varausruuhkan vuoksi venäläinen matkatoimisto tarjosi myös halvempaa hostelliyöpymistä. Minskissä majapaikka sitten rekisteröi minut, eikä sen takia tarvitse erikseen ilmoittautua poliisille maahan saapuneeksi. Optimistina oletan, ettei maasta poistuessa tule ongelmia majapaikkakäsitteen venymisestä. Ylimääräisenä ongelmana saattaa olla se, ettei rajanylityspaikalla välttämättä pääsee rajan yli pyörällä. Ongelman voinee tarvittaessa ratkaista liftaamalla. Toivottavasti draaman kaarta ei kerry liikaa mahdollista tulevaa kirjaa varten.

Täyshuollettua pyörää olen ajanut sisään 800 kilometrin verran. Peräkkäisinä viikonloppuina polkaisin Porvooseen ja takaisin, jotta sain tuntumaa yli sadan kilometrin päiviin. 7-8 tuntia satulassa/päivä on hieman eri asia kuin arkisempi 3-4 tuntia, ja toinen kerta sujuikin selvästi ilmavammin, vaikka reitti oli pidempi ja kumpuilevampi. Siirtyminen talvivaatetuksesta kesäasuun on vaatinut myös testailua, sillä reissussa rähjääntyneitä vaatekappaleita on ehtinyt kertyä uusittavaksi tavanomaista enemmän, mm. housut ja kengät. 8 vuotta vanha ajotakkikin alkaa olla lähellä taipaleensa päätöstä, mutta uskaltaudun sillä vielä matkaan, koska kakkostakki lähtee tavanomaisesti mukaan, eli ajotakin hajoaminen ei olisi liian paha tappio. (Olisin jo aikaa sitten hankkinut uuden samanlaisen ajotakin, mutta mainio malli on poistunut markkinoilta, niin kuin usein hyvät tuotteet katoavat pakonomaisen uudistus- ja kehitysvimman pyörteissä).

Matkareitti on täsmentynyt. Baltian läpi on tarkoitus seurailla pikkuteitä, mutta kuitenkin suhteellisen suoraan kohti Vilnaa. Valko-Venäjän läpiajoon tuskin tulee paljoa improvisoituja osuuksia, Kiova–Odessa-välille löytynee joitakin rinnakkaispätkiä, ettei ihan koko matkaa tarvitse körötellä isoilla valtaväylillä. Ja siten Odessassa selviää, kuinka realistista on tai ei ole hankkia nopeasti lauttalippu Mustanmeren poikki Georgiaan.

Ajatus Kaukasuksen-mutkasta kiehtoo suunnattomasti, ja olen jo ehtinyt fantasioida myös erilaisia lyhyitä vuoristo-osuuksia, sillä Kaukasuksen vuoret ovat maantieteilijälle pieni pyhiinvaelluskohde, ei ihan niin ihmeellinen kuin esimerkiksi Islanti, mutta kuitenkin vahva tutkailualue, sillä Kaukasus on kuuluisa aivan ainutlaatuisista ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeistään, joiden rikas kirjo ahtautuu suppealle alueelle nopeasti muuttuvien erilaisten ympäristöjen jatkumoksi. Kaukasukselle pitäisikin mennä ajan kanssa. Alue on kuitenkin niin kiihkeän poliittisen turbulenssin kourissa, sitä se on ollut jo muutaman vuosituhannen, että liikkuminen maasta toiseen on lievästi sanoen vaikeaa. Ehdin jo pohtia vahvaa symbolista vaellusta Raamatun vedenpaisumuksesta tutun Araratvuoren seuduille Jerevanin lähelle Turkin ja Armenian rajaseudulle, mutta sitten Istanbulissa opiskeleva tyttäreni ehti huomauttaa, ettei Armenian ja Turkin välinen raja ole ollenkaan. auki. Maiden välejä hiertää vuosien 1915-1923 armenialaisten kansanmurha osmanien valtakunnassa. Nyky-Turkkikin haluaa järjestelmällisesti yhä kieltää tragedian, jonka suuruusluokka on lähellä natsisaksan juutalaismurhia. Kaukasus on poikkeuksellisen vaikeaa seutua monessa suhteessa.

Mutta ellei haaveeni Georgia-lautasta toteudu, niin myös reitillä Mustanmeren länsirannalla riittää mielenkiintoisia seutuja. Niin tai näin matkakuume on jo ponnahtanut aika akuutteihin arvoihin. Ennen lähtöä on vielä tiedossa vierailu 25.5. lauantain Aamu-tv:ssä noin klo 9.40, minkä jälkeen karavaanini suuntaa Kaisaniemeen. Siellä päivystän Maailma kylässä -järjestöteltassa Helsingin Polkupyöräilijöiden (HePo) ständillä, jonka osoite on isossa teltassa B178. Ajatus on tuoda myös matkapyörä näytille. Rautatientorin Amazon-lavalla olen äänessä klo 15.40. Sunnuntaina vähintäänkin käväisen järjestöteltassa, ehkä olen siellä koko päivän. Tämä riippuu pakkaamisen vaiheesta. Lähtö on maanantaiaamuna Tallinnan-lautalla.

25.5. Tunnelmia HePon ständiltä ja Aamu-tv-vierailu (alkaa kohdasta 37.18, nähtävissä 24.6. saakka)

Istanbul-polkaisua voi seurata Teksti-TV:n kuntoliikuntasivuilta: hakemisto on sivulla 830, sivulla 835 on lyhyt tausta matkalle sekä ttv-grafiikalla askarreltu kartta, sivulle 836 kertyy 2-3 tekstiviestiä viikossa tien päältä. Tämä blogisivu päivittynee epäsäännöllisen säännöllisesti 3-6 kertaa 6 viikon matkan aikana.

9.6. alkaa Yle Puheessa Polkupyörällä Intiassa: lehmiä, jumalia ja maantiepölyä –äänikirjan luenta. Puolen tunnin jaksoihin niputetut kymmenminuuttiset kuullaan sunnuntaiaamuisin klo 8.05. Jaksojen jälkeen ne ilmestyvät Yle Areenaan, jossa on jo kuunneltavissa ja ladattavissa ensimmäinen matkakirjani Rengasrikkoja Saharassa. Teksti-TV-sivuilla 837-839 on lisäinfoa, mm. vuoden 2008 Intia-polkaisun yhteenveto ja kartta sekä kootusti matkan tekstiviestit tien päältä. Yle Areenasta löytyy myös Yle Puheen 14.5.-pyöräilyilta, jossa Marko Miettinen jututtaa allekirjoittanutta sekä luontotoimittaja Mikko Peltsi Peltolaa.

Lainaus

Polkupyörällä Istanbuliin: neljä viikkoa lähtöön

Matti Rämö — Sat, 27 Apr 2013 10:54:29 +0000

Kesän pyöräreissu suuntautuu Istanbuliin. Alun perin tämän vuoden matkan piti viedä karavaanini Himalajalle Intiaan, mutta hanketta ovat viivästyttäneet mahdolliset uudet mediarönsyt, joiden rahoituksen selvittäminen on kestänyt paljon odotettua pidempään. Ja lisäksi nämä rönsyt ovat pahasti vastatuulessa, eivätkä Himalaja-matkaraportoinnin uudet kuvalliset ulottuvuudet juuri nyt vaikuta kovin todennäköisiltä. Mutta kaikesta huolimatta operaatiossa on hyvääkin saldoa, sillä ylimääräisen viiveen aikana tyttäreni onnistui pääsemään Erasmus-opiskeluvaihtoon Istanbuliin, ja matkakohteen muuttaminen käy nyt sujuvasti.

Siispä kohti Istanbulia. Reitti on vielä auki. Välietappina on Odessa Ukrainassa, sinne suorin reitti kulkee Valko-Venäjän kautta. Valko-Venäjän viisumia varten tarvitsen kutsun paikallisesta matkatoimistosta, mikä käytännössä vaatii suhteellisen tarkkaa arviota Minskiin saapumisesta, eli mille päivälle hotelliyö pitäisi varata. Haluanko ryhtyä aikatauluttelemaan terapiamatkaa viisumin vuoksi vai polkisinko suosiolla reilut 300 kilometriä pidemmän lenkin Puolan kautta? Turhat aikataulut syövät terapiavaikutusta, kun pitää ryhtyä laskemaan päivän kilometritavoitteita. Tien päällä voi kuitenkin sattua kaikenlaista. Rengasrikot, tuuli, sade, hirmuinen helle, eksymiset tai huonosti nukutut yöt voivat hidastaa menoa niin, että aiottuja päivämatkoja kannattaa lyhentää. Mutta Valko-Venäjä avaisi ihan uutta horisonttia nyky-Euroopan jäsentämiseen. Viisumin hakeminen saattaa sittenkin olla hyvä idea, nyt pitäisi vaan toimia melko nopeasti eikä enää pähkäillä.

Odessasta on kaksi vaihtoehtoa jatkaa eteenpäin. Läntinen reitti vie Transnistrian kaistaleen ja Moldovan kautta Romaniaan ja Bulgariaan. Myös Transnistrian-vierailu toisi varmasti uutta näkökulmaa Eurooppaan, sillä vuonna 1990 itsenäisyysjulistuksen antanutta maata ei ole kovin moni valtio tunnustanut. Alue on neuvostoajan jäänne, joka jatkaa olemassaoloaan ikään kuin ratkaisemattomana kysymysmerkkinä. Itäinen reitti tarkoittaisi puolestaan lautan ottamista Mustanmeren poikki Georgiaan. Ajatus saapumisesta Istanbuliin idästä on pyörinyt päässäni viimeiset kaksi viikkoa kuin levoton uni, jonka haluan katsoa yhä uudestaan. Georgian-mutka tarkoittaisi Pohjois-Turkin koluamista Mustanmeren etelärannikkoa pitkin. Georgia-vaihtoehtoa jarruttaa epäilys siitä, kuinka sujuvaa on lauttalipun hankkiminen Odessassa. Lauttayhtiö ilmoitti nettisivullaan vielä reilu viikko sitten tulevia aikataulujaan vain parin viikon päähän, viime päivinä aikahaitari on venähtänyt kuukauteen. Suoria risteilyjä Georgiaan on 1-2 viikossa. Lautan odottaminen ei kuitenkaan saisi kestää Odessassa kolmea-neljää päivää pidempää, muutoin aikataulu kiristyy terapiarytmejä kiivaammaksi.

Strategiani on polkea Odessaan ja päättää siellä, kuinka reissua kannattaa jatkaa. Tavoite on ehtiä viettää viikko Istanbulissa tyttäreni kanssa. Luultavasti viikko on aivan liian lyhyt aika Istanbulia varten, mutta silti se olisi kohtuullisen hyvä ikkuna kaupunkiin, joka on kiehtonut siitä saakka, kun luin murrosikäisenä Mika Waltarin kirjan Johannes Angelos. Teos kertoo Konstantinopolin piirityksestä vuonna 1453, ennen kuin osmanit valloittavat sen ja kaupungista tuli imperiumin uusi pääkaupunki Istanbul. Kaksikymppisenä kun matkasin maitse Intiaan, reittini kulki 80-luvulla Istanbulin kautta. Helmikuiset talvipäivät kaupungissa olivat harmaita, ja niiden mielikuvat jäivät sittemmin pitkän reissun muun mentaalikuvaston varjoon, kun kolmen kuukauden lifti/juna/linja-autovaellus vei Milanosta Delhiin. Paluu 28 vuoden jälkeen Istanbuliin on varmasti sykähdyttävää.

Matkan lähtövalmistelujen konkretia rajoittuu toistaiseksi Istanbul - Helsinki-paluulennon hankkimiseen ja reissupyörän kotiutumiseen luottomekaanikon pajalta. Sisäänajo ei ole vielä edes alkanut, sillä olen yhä kolunnut kakkospyörällä Vantaanjoen varren latupohjien jäänteitä nastarenkaiden kanssa. Itse asiassa kesäreissun ajatuskin tuntuu vielä vieraalta, sillä ajovaatetuksen suhteen olen vielä huomattavasti lähempänä talvea kuin kesää. Esimerkiksi kevään varma merkki, avonaisiin ajohanskoihin siirtyminen, on vieläkin vaiheessa, kun joka toinen päivä tarvitsee yhä talvisia kokohanskoja. Kevääseen virittäytymisestä ovat onneksi huolehtineet mustarastaiden energiset konsertit ja valon huikea määrä.

------------------------

Toimittaja Raili Tuikan arvio Polkupyörällä Islannissa -kirjasta Teksti-TV:n nettiarkistossa

Kirja-arvio Kauppalehden blogissa

Seuraava esiintyminen on Lappeenrannan kirjastossa 13.5. klo 18

------------------------

Friikkipyöräilyä Kaliforniasta, kun satula on neljän ja puolen metrin korkeudessa (4 minuutin video)

Lainaus

Polkupyörällä Islannissa: tuoreen kirjan riemua

Matti Rämö — Thu, 28 Feb 2013 20:48:27 +0000

Uuden kirjan kaivaminen esiin kirjapainon pahvilaatikosta on sykähdyttävä hetki. 7-8 kuukauden kirjoitusurakka konkretisoituu puolen kilon teksti- ja paperimassaksi. Kirjan saapumisen euforia myös katkaisee kirjoitustyön jälkeisen kohtuuttoman tunnetilojen vuoristoradan.

Tällä kertaa kirjan kansien värimaailma on vihertävä, ja jään ihastuneena tutkailemaan kansikuvan ja -piirroksen sulautumista Islannin sammaleen vihreään, jota takakansi säestää hienosti. Lopputulos näyttää paljon paremmalta kuin oletin, sillä jossain vaiheessa kannentekoprosessia harmittelin sitä, miksi tulinkaan antaneeksi kahdeksan taustakuvan valintamahdollisuuden kustantajan raadille. Sillä mielestäni valituksi tuli noin seitsemänneksi paras kandidaatti, enkä sitten enää jaksanut ruveta taistelemaan vastaan. Olihan kuva yksi itse tarjoamistani vaihtoehdoista, ja narina olisi ollut melko älytöntä protestointia.

Myös kuvaliite on onnistunut hillityissä mutta vivahteikkaissa sävyissä. Ja piirrokset ovat oikeilla kohdillaan. Teos näyttää hyvältä. Se myös kuulostaa hyvältä, sillä luen kirjan reilussa viikossa ääneen puhelimessa ystävälleni, joka ei enää itse jaksa lukea eikä pitää kirjaa käsissään. Hän usutti minut lähtemään nimenomaan Islantiin, ja siitä olen hänelle kovin kiitollinen. Teemme matkan yhdessä äänen voimalla.

Kirjaprosessin seuraava vaihe on valmistautua kuvaesityksen kanssa Go Expon fillarimessuille, jotka ovat vuoden tärkein tilaisuus esitellä uutta kirjaa ja tavata lukijoita, näin siitä huolimatta, että lukijakunnastani vain murto-osa harrastaa retkipyöräilyä. Tämä arvio perustuu valistuneeseen mutu-arvaukseen lukijapalautteesta, jota saan sekä kasvotusten että sähköpostitse. Mutta ei pyöräilyn itseisarvo olekaan se matkan määrä. Ja se että niin moni lähtee kanssani mukaan matkalle, vaikka ei polje itse ollenkaan, on sitä hienoa palautetta, joka pitää näppäimistön liikkeessä. Kiitos kaikille, jotka olette kannustaneet eteenpäin kirjoitustaipaleilla!

Helsingin Go Expossa päivystän Fillarilavan nurkalla Pyöräilykuntien verkoston ständillä 6h71 lähes koko messujen ajan sekä nousen esiintymislavalle:

8.-10.3. klo 13 aiheena Islanti-kirja sekä

8.-9.3. (pe-la) klo 17 aiheena kesän 2012 helleretki Andalusiassa ja Marokossa.

----------------------------------------------

Islanti-matkakuvia, osa 1/3: Jäätä ja vettä

Islanti-matkakuvia, osa 2/3: Laavaa, valaita ja mielenrauhaa

Islanti-matkakuvia, osa 3/3: Vastatuulessa kiipeilyä kohti Reykjavikia

(Linkit vievät blogipäivityksiin, jotka on tehty Ylen vanhalle blogialustalle. Kuva-asettelun määritykset olivat hieman erilaiset kuin nykyisellä blogialustalla, minkä vuoksi joidenkin kuvien koko ja pikselitarkkuus eivät ole ihan kohdallaan).

--------------------------------------------

Tyttäreni ylläpitää facebook-sivua, jossa on ajankohtaista kirja- ja pyöräilyprojekteistani.

Lainaus

Polkupyörällä Islannissa: kirja lähtee painoon

Matti Rämö — Thu, 31 Jan 2013 20:43:34 +0000

On taas se aika vuodesta, kun olo on melko epätodellinen. Tiedossa on ensimmäinen vapaa viikonloppu lokakuun jälkeen, sillä helmi-maaliskuun vaihteessa ilmestyvä Islanti-kirja on valmis lähtemään painoon.

Oikolukuvaiheen päättyminen vie yleensä väsyneen kooman ja euforian vuoristoradalle, jota kestää muutaman päivän. Tunne- ja virkeystila heittelehtivät rajusti. Kuukausien aikaansaannos näyttäytyy vuoroin upeana eepoksena vuoroin keskinkertaisen onnettomana räpellyksenä. Tämänkertaista loppuvaihetta maustoi oikoluvun jälkeinen oikoluvun oikoluku, kun takakannen tekstiin oli jostain (muualta) livahtanut vielä ylimääräinen possessiivisuffiksi. Omistusliitteen bongaaminen laukaisi aivan suhteettoman vartin tunnereaktion, jonka aikana olin varma, etten enää koskaan kirjoita yhtään kirjaa.

Kirjan kirjoittaminen ei ole terveellistä puuhaa, ei fyysisesti eikä henkisesti, eikä varsinkaan kirjan kirjoittaminen kerran vuodessa useamman kerran peräkkäin. Ainakaan itse en ole vielä oppinut optimoimaan aikataulutusta niin, että projekti onnistuisi ilman järkyttävää yli kuukauden loppuvetoa, jonka aikana normaalit rytmit menevät aivan sekaisin. Jos käyttäytyisin rationaalisesti, niin nyt olisi hyvä hetki pitää pitkä pitkä tauko kirjaprojekteissa. Ehkä sitten vuoden päästä?

Viides matkakirjani on Polkupyörällä Islannissa: Tuulen tiellä laavakenttien poikki. Kuukauden ja 2500 kilometrin hyinen kesävaellus kulkee hämmentävän ihmeellisissä maisemissa. Kirjan sisällysluettelo näyttää tällaiselta:

1. Laavakenttien rosoinen lumo
2. Shakkimestarin haudalta Geysirille
3. Eräreitille tuhkatasankojen poikki
4. Jäätikön arktinen henkäys
5. Avoveneellä Helsingistä Islantiin
6. Itäisiltä vuonoilta aavalle ylängölle
7. Myvatn, maantieteilijän vulkaaninen puuhamaa
8. Husavik: valaita ja falloksia
9. Soveltuuko polkupyörä Islannin tutkimiseen?
10. Rauhan kohinaa Länsivuonoilla
11. Isafjördur: vastatuulta ja muinaisuskoa
12. Veden kaunis pauhu
13. Tuulen tien kirous
14. Reykjavik on toista maata

----------------

PS. Kirja on paras toistaiseksi :)

Lainaus

Lukas polki ympäri maailmaa

Matti Rämö — Sat, 08 Oct 2011 02:39:07 +0000

Turkulainen kasvatustieteiden opiskelija Lukas Priklopil polki reilun vuoden ympäri maailmaa. 29-vuotias Lukas hurahti pyöräilyyn matkakävelyn kautta. Parin pitkän Pohjois-Euroopan polkaisun jälkeen alkoi haave isommasta reissusta kasvaa.

Heinäkuussa 2010 Lukas osti uuden pyörän Saksasta ja polki Ukrainaan, josta hän otti lautan Mustanmeren poikki Georgiaan. Georgiasta Lukas polki Iranin läpi Persianlahdelle. Sitten lautalla Arabiemiraatteihin ja Omanista lentäen Intiaan, josta edelleen Nepalin Katmanduun. Viisumien ja viileyden takia reissu jatkui autolla Tiibetin poikki.

Kiinan Yunnanista Lukas polki Laosin ja Thaimaan kautta Malesiaan, josta hän lensi tammikuun lopussa Argentiinan Buenos Airesiin. Polkien matka taittui Peruun. Sitten Lukas lensi Montrealiin, josta polkien New Yorkiin. Lukasin maailmanympärimatka on yhdistelmä erilaisia etappeja, ja Amerikan poikki San Diegoon hän ajoi ystävien kanssa autolla. Kaliforniassa hän polki vielä pätkän, ennen kuin lensi elokuussa Eurooppaan. Viimeiset puolitoista tuhatta kilometriä Lukas polki Frankfurtista Tanskan kautta Göteborgiin ja edelleen Tukholmaan. Turkuun lautta saapui elokuun viimeisenä päivänä.

Kaiken kaikkiaan Lukas polki 33 maassa 21 500 km. Urakkaan vierähti lähes 14 kuukautta. Yllättäen alkuperäiset renkaat kestivät koko matkan. Sisäkumeja piti paikata keskimäärin kahdesti kuukaudessa. Jarrupaloja kului kahdet parit. Terveyssaldo oli olosuhteisiin nähden erinomainen. Listaan kertyi vain kaksi flunssaa, yksi ruokamyrkytys, vuoristotauti ja koiran purema.

Matkabudjetti kesti, sillä ajopäivien menot olivat 10,40 euroa/päivä. Reissun seikkaperäinen selitys löytyy osoitteesta safebiking.wordpress.com. Tässä muutamia Lukaksen havaintoja maailman turuilta.

- Kunnioita ylämäkiä ja ole varovainen alamäissä. (Armenia)

-"Where are you from"-uteluihin kannattaa vastailla, he eivät lähde ennen kuin ovat saaneet vastauksen. (Iran)

- Älä tunge jakoavaimia, pihtejä tai ketjuja lennon käsimatkatavaroihin,
ne eivät läpäise tarkastusta. (Oman )

- Ihan sama poljetko hiljaa tai nopeasti aina joku polkee perässäsi. (Intia )

- Tööttäysmelodia voi kestää puoli minuuttia vielä senkin jälkeen kun auto on jo ajanut ohitsesi. (Intia)

- Yritä laskea montako matkustajaa mahtuu kolmipyoräisen kyytiin. (Intia)

- Koiria on syytä varoa, kiviä on hyvä pitää taskuissa tai tankolaukun päällä. (Romania, Tiibet, Etelä-Amerikka)

- Älä polje väärään suuntaan polkupyöräkaistalla, muuten tulee sakko. (Kiina)

- Kanna aina ylimääräistä ruokaa ja vettä mukanasi. (Laos)

- Jos kymmeneltä paikalliselta kysyy ajo-ohjeita,saa kymmenen eri vastausta. (Argentiina)

- Satoja kilometrejä vastatuuleen polkeminen vaatii pitkää pinnaa. (Argentiina, Brasilia)

- Kun neljän kilometrin korkeudella yrittää pelata jalkapalloa, hengästyy maalivahtinakin. (Bolivia)

- Nukkumapaikka löytyy aina, luota siihen. (Paraguay)

- Rengasrikko iskee juuri silloin kuin sen ei pitäisi, varaudu siihen. (Chile)

- Ole ystävällinen paikallisille, niin hekin ovat ystävällisiä sinulle. (Peru)

- Muista jättää tippiä. (USA)

- Kerrankin kun päättää nostaa katsetta tieltä ja ihailla maisemia, ajaa kuoppaan tai töyssyyn. (USA)

- Muista viettää vapaapäivä!

- Taustapeili on yksi parhaista lisävarusteista ikinä.

- Sadetta ei pääse karkuun. (Pohjois-Eurooppa)

- Lehmäaitauksen sisäpuolella ei ole viisasta telttailla, lehmät ovat hyvin uteliaita olentoja. (Ruotsi)

-------------------------------------------------------------

Taivi Toikka on kuvittanut sävellyksensä Islannin maisemilla:

kesän Islannin-polkaisun kuvasato on tiivistynyt neljän minuutin videoksi.

-------------------------------------------------------------

Ps. YLE Teksti-TV täytti 30 vuotta 7.10. Juhlasivusto löytyy Ttv-sivulta 870.Elävän arkiston blogissa on Teksti-TV pelastaa maailman -selvitykseni Teksti-TV:n menneestä ja nykyhetkestä.

------------------------------------------------------------

< Edellinen blogipäivitys: Pyöräilevä kaupunki on onnellisempi

< Islanti-matkakuvia, osa 3/3: Vastatuulessa kiipeilyä kohti Reykjavikia

< Islanti-matkakuvia, osa 2/3: Laavaa, valaita ja mielenrauhaa

< Islanti-matkakuvia, osa 1/3: Jäätä ja vettä

<< Kesän 2010 Jäämeri-matka

Lainaus