Blogit - nettiradio

Radio pätkii puhelimessa – sekä netillä että ilman

Panu Vatanen — Fri, 29 Jun 2012 11:32:13 +0000

Olen omistanut älypuhelimen kohta vajaan vuoden ajan. Ennen kyseistä hankintaa pärjäsin hyvin perinteisellä karvalakkimallin nokialaisella, jonka suurin lisäominaisuus oli värinäyttö ja FM-radio.

Puhelimen käyttö on uuden luurin myötä kasvanut huimasti kaikin puolin, paitsi yhdessä suhteessa. Radiota en kuuntele enää kännykällä juuri lainkaan, vaikka FM-viritin kapulastani löytyykin. Musiikkia tulee lähinnä kuunneltua Spotifyllä tai Mp3-muodossa. Satunnaiset radio-ohjelmat lataan ja kuuntelen podcasteina, näin voin kuunnella ohjelmat juuri silloin kuin se minulle parhaiten sopii.

Saman ajattelutavan tuntuu jakavan myös Apple, sillä uusimmasta iPhonesta ei FM-viritintä löydy. Yhtiö haluaa iPhone-käyttäjien ostavan musiikkinsa iTunesista, ei kuuntelevan sitä radiosta, ilmaiseksi. Applella tunnutaankin ajattelevan, että FM-radio on kuollut media. Miksi kuunnella radiota ääniaalloilta, kun sen(kin) voi tehdä netin avustuksella?

Ei omppukansan tarvitse siis ilman radiota kärvistellä, siihen tarvitaan vain nettiyhteys ja sopiva sovellus, joita pelkässä App Storessa riittää yllin kyllin. Monella suomalaisellakin radioasemalla on omat sovelluksensa (mm. Radio Nova, Radio SuomiPop, NRJ, The Voice, Radio Helsinki).

Myös Yle on ottanut applelaiset ja muut älypuhelin-ihmiset huomioon (myös Nokian nimeen vannovat). Hiljattain julkaistiin Ylen radiokanavien mobiilisovellus, jonka avulla voi väijyä jokaista Ylen omaa kanavaa. Tietyille kanaville on räätälöity myös omat sovelluksensa, joissa on erikoisominaisuuksia. Esimerkiksi YleX:n ja Yle Puheen radiosovelluksessa voi kirjoittaa shoutboxiin viestejä ja lähettää terveisensä studioon Facebookin ja Twitterin välityksellä. Interaktiivisuus korostuu myös kaupallisten radiokanavien älypuhelinsovelluksissa. Vuorovaikutus ja viestien lähettäminen on yleisin lisäarvo, joita sovellukset tuovat pöytään – kappaletietojen lisäksi.

Kuuluvuuden suhteen en ole huomannut suurta eroa FM- ja nettiradioissa. FM-aalloilla kuunnellessa lähetys on minulla pätkinyt ärsyttävän usein. Ongelma toistui samanlaisena nettiyhteydellä kuunnellessa. Erityisen ongelmallisia kuuluvuuden suhteen ovat erityisesti junat ja muut julkiset kulkuvälineet. Pätkimisongelmat tuntuvat erikoisilta, sillä minulla on luurissani varsin nopea nettiyhteys, eikä Samsungin FM-radionkaan pitäisi olla surkea.

Pitänee siis edelleen luottaa radion kuuntelussa ghettoblastereiden voimaan.

Lainaus

Kumpaa sinä kuuntelet, audiota vai radiota?

Tuija Aalto — Fri, 22 May 2009 09:59:10 +0000

Millaisena sinä näet radion ja audiomedian tulevaisuuden? Vielä viikonlopun yli aikaa vastata kyselyyni joko blogiin tai sähköpostitse tuija.aalto miukumauku yle.fi. Alla ensimäisten vastausten perusteella generoitu "Wordle-sanapilvi" ajatusten herättäjäksi.

Lainaus

Karkkisekoituksia ja hedelmäsalaattia - mediavalintojen eväät

Tuija Aalto — Sat, 07 Mar 2009 12:56:19 +0000

Yleisradiotoiminnassa ohjelmistosuunnittelua ohjaa käsitys yleisön ajankäytöstä - siitä, mitä heidän uskotaan haluavan ja tarvitsevan päivän kunakin hetkenä.

Ohjelmien tekemistä on aina ohjannut tieto lähettävän kanavan profiilista ja ohjelmapaikan sijainnista ohjelmakaaviossa. Ohjelmat on täytynyt järjestää lähetettäväksi peräkkäin ja ohjelmasijoittelulla on synnytetty tilanne, että tietyistä ohjelmista pitävät ihmiset ovat kerääntyneet aina samaan aikaan viikosta kanavan äärelle katsomaan lempiohjelmaansa.

Paras katseluaika oli keski-illassa, johon kanavien parhaat showt sijoiteltiin naulitsemaan töistä palannut ja illallisensa nauttinut normiyleisö sohviinsa.

Luulen, että joudun parinkymmenen vuoden kuluttua vääntämään tätä rautalangasta tyttärelleni. Siis että piti julkaista ohjelmia peräkkäin, kun ei yhtaikaa lähettämiseen ollut kaistaa? Että jonkun ohjelman nähdäkseen piti olla ruudun ääressä presiis tiettyyn aikaan, ei ennemmin, ei myöhemmin?

Taajuuksien rajallisuus muovannut mediamaiseman

Radiotaajuudet ovat rajallinen luonnonvara, jota yhteiskunta hallinnoi myöntämällä ansioituneille toimijoille toimilupia määrätyille taajuuksille, joille ne voivat lähettää ohjelmaa. TV- ja radiotoimintaa mahtuu harjoittamaan vain määrätty joukko toimijoita kerrallaan. Toisin on netissä. Tilaa on julkaista vaikka kaikki sisältö yhtaikaa.

Kun kaikki sisältö voi olla kerran julkaistuna olla kenen tahansa saavutettavissa missä ja koska hyvänsä, on ohjelman, tai sanotaanko sisällön, tekijällä uusi vapaus, ja uudet haasteet.

Kenelle suunnata mikäkin ohjelma? Jos ohjelma on "kenelle vaan", se ei ole kenellekään. On muodostettava uudet käsitykset ohjelmia nauttivista yleisöistä. Ja kun yleisöt on tunnistettu ja heitä koskettava ohjelma valmistettu - miten välittää tieto sen saatavuudesta?

Suosittelu saa voimaa uusista viestintävälineistä

Alamme vähitellen ymmärtää suusta suuhun - markkinoinnin voimaa ja sosiaalisen median tarjoamia mahdollisuuksia siinä.

Facebook on juuri muuttanut markkinapaikkojaan muistuttamaan enemmän käyttäjien profiileja niin, että tuotteilla ja palveluillakin voi olla statusviestejä, jotka näkyvät käyttäjien kaveriuutisten seassa.

- Uutuusdonitsi uunista ulos - tule heti, kaverisi maistoivat jo!

On demand ja suora lähetys puolustavat paikkojaan eri käyttötilanteissa.

Tallentavan digiboksin käyttäjät kertovat mediakäyttönsä muuttuneen jo. Ei ole enää juuri väliä sillä, mihin aikaan joku ohjelma televisiosta tulee, se tallennetaan ja katsotaan sitten kun itselle sopii. Jo VHS-videoiden ajalta muistamme toisaalta korkeuksiin kasvavien kasettipinojen aiheuttaman tuskan: koska minä muka tämän kaiken katson?

Ennen tallennusvälineitä ohjelmakaaviollinen kanava tarjosi reilun pelin: joko katsot nyt tai et ollenkaan. Tulemmeko näkemään uudenlaisia tällaisia konsepteja, jotka rakennetaan suoran lähetyksen ympärille?

Mikäli suurten kansainvälisten urheilutapahtumien järjestäjäyhtiöistä riippuu, kyllä - ne kun myyvät lähetysoikeudet vain sellaisille kaapelikanaville, joita voi katsoa vain sellaisilla digibokseilla, jotka eivät pysty tallentamaan ohjelmaa. Urheilukilpailujen ja päällä olevien uutistilanteiden seuraamisessa suorassa lähetyksessä on tietysti hohtoa katsojan kannaltakin.

Joka päivä karkkipäivä?

Rajattoman valinnanvapauden tyhmistävää vaikutusta pelkäävien mielestä yleisöt menevät pilalle, kun ne eivät enää altistu jonkun autoritatiivisen tahon viisaasti valitsemille ohjelmakokonaisuuksille saadessaan poimia mitä tahtovat. Porkkanat ja lanttupalat jäävät syömättä, jos joka päivä on karkkipäivä?

Vastaus ei tietenkään voi olla karkkihyllyn valikoiman rajoittaminen vaan monipuolisten kokkaustaitojen opetus. Kaivataan mediakasvatusta, jotta ihmiset osaisivat tarttua digitaalisen toimintaympäristön avaamiin myönteisiin mahdollisuuksiin olemalla aktiivisia mediakäyttäjiä ja sisällön tuottajia. Itse tehty hedelmäsalaatti maistuu jo ihan toiselta kuin koulukeittiön nahistunut nauris. Sitä paitsi tylsistäkin aineksista voi tehdä maistuvia haukkapaloja - kunnallisvaalien tiimoilta syntynyttä hauskinta poliittista viihdettä pitkään aikaan lienee ollut YouTubessa levinnyt Jutta Urpilaisen "Aivan aluksi" -haastatteluremix.

Entä jos kaikki YLEssä koskaan lähetetty omatuotantoinen ohjelmisto olisi vapaasti ladattavissa ja muokattavissa? Toimitusjohtaja Jungnerin Taloussanomille luonnostelemat näkymät ennustavat hyviä aikoja kotikokeille.

Lainaus