Blogit - muoti

Kuinka paheksunta melkein vei meiltä housut

Sonja Fogelholm — Thu, 22 May 2014 08:41:22 +0000

Istun tässä työtuolissani rennosti haarat levällään. No siksi, koska se nyt vain sattuu olemaan mukava asento. Mutta enpä istuisi, jos olisi pakko käyttää hametta.

Hame on lapsuuteni unelmavaate, prinsessyyden ja kauneuden merkki. Nykyäänkin pukeudun yksilahkeiseen, jos on jokin oikein juhlallinen tilaisuus. Ja mikäpä siinä, mutta tehdessäni artikkelia mainiosta historiasarjasta Kuinka nainen sai housut opin, että vielä noin 1950- ja 1960-luvuille asti unelmaleningit ovat aiheuttaneet naisille vaaratilanteita ja jopa tuskaa.

Kävi ilmi, että housut naisilla ei ollutkaan ihan yksinkertainen asia. Suurimmaksi esteeksi nousi – ainakin minun silmissäni – vanha kunnon paheksunta.

Miten me sitten saimme housut? Se meni osapuilleen näin:

Alussa oli pelko: housut naisella oli maailmanlopun merkki. Raamatussa oli kielletty naisten käyttävän miesten vaatteita ja toisinpäin. Juuri housuista tuli miesten vaatteiden symboli viktoriaanisella ajalla, siispä housut naisella oli yhtä kuin syntiä, kerrotaan sarjan ensimmäisessä osassa.

Katso jakso Maailmanlopun lahkeet Elävässä arkistossa

Tämän ylikansallisen maailmanlopunpelon lisäksi naisten housuja pelättiin Suomessa sisällissodan takia. Oli tiedossa, että jotkut punaisten naisista käyttivät housuja, joten punaisten voittoa pelättiin myös sen puolesta, että sitten saattaisi naisten keskuuteen levitä tämä miesten muoti.

Sisällissodan jälkeen naisten housut yleistyivät urheilun kautta, mutta ei ennen kuin naiset olivat ehtineet kärsiä jonkin aikaa. Eevakaarina Launis muistelee sarjan toisessa osassa, kuinka hiihtäessä tuli kylmä, koska oli tultava toimeen hameella ja sukkanauhoilla – sukkahousuja ei ollut vielä keksitty.

Siis hameella ja sukkanauhoilla!

”Oli aina jalat sinisen kirjavana, kylmä oli”, muistelee Marjatta Haiko.

No aivan varmasti oli. Lapissa monena vuonna hiihtäneenä kavahdan pelkkää ajatustakin tällaisesta hiihtomuodista.

Onneksi pikkuhiljaa tultiin järkiin ja tajuttiin, että naisillekin voisi kehitellä hiihtohousut, jotta hekin saattoivat hiihtää normaalisti. Vaikka hiihdossa siis ihan sallittiin naisten käyttävän housuja, saatettiin sitä edelleen paheksua, kuten Anna-Liisa Maijala jaksossa kertoo.

Katso jakso Pula-ajan pojat Elävässä arkistossa

Paheksunta jatkui myös sotien jälkeisessä työkulttuurissa, jossa oli 1900-luvun alussa osoitettu edistyksellisyyttä, kun naisille oli hankittu housuja työasusteiksi. Työsuojeluviranomaiset olivat tajunneet, että naisten hameet olivat epäkäytännöllinen ja vaarallinen työasu, koska helmat saattoivat tarttua koneen osiin kiinni. Kun työpaikat siirtyivät yhä enemmän tehtaista sisäsiisteihin konttoreihin, palasi hamemuoti normiksi.

Katso jakso Sorvin ääressä Elävässä arkistossa

Sitten tulivat farkut, ja onneksi tulivatkin. Farmarit olivat niin suosittuja nuorten kesken, että toimivat 1950- ja 1960-luvuilla merkittävänä naisten housujen käytön edistäjänä. Hurjaa etuvetoketjua niissä ei ensin ollut – liian uskaliasta – mutta yhtä kaikki niitä halusivat kaikki ja niihin pukeutuivat kaikki.

Farkut olivat niin iso juttu, että ohjelmassa esiintynyt Eija Saarilahti kirjoitti päiväkirjaansa kokonaisen sivun pelkästään niiden hankkimisesta.

Katso jakso Farmarin vermeissä Elävässä arkistossa

Hellyttävintä koko sarjassa ovat Saarilahti ja muut sarjassa esiintyvät naiset. He muistelevat hymyssä suin entisiä aikoja, jolloin hame aiheutti päänvaivaa, ja jolloin nöyränä toiveena oli, että kun sitä kerran oli käytettävä, olisipa se ollut edes vähän käytännöllisempi.

En löydä heidän kasvoistaan katkeruuden merkkejä, vaikka he eivät ole aina voineet valita, mitä laittavat päälleen, ja silloinkin kun uskaltautuivat sujahtamaan housuihin, heitä paheksuttiin: Pappilan väki paheksui talvipakkasella hiihtohousuissa hiihtävää opettajatarta. Hurskas seurakuntalainen paheksui toista seurakuntalaista housujen käytöstä jumalanpalveluksessa. Työpaikalla housuja käyttävästä naisesta saattoi tulla miesten silmätikku.

Ei riittänyt, että paheksuttiin housuja, vaan hamettakin voitiin paheksua, jos se oli liian lyhyt – näin oli käynyt Helena Niemeläiselle, kuten hän kertoo viimeisessä jaksossa.

Marjatta Haikoa tuntuu kyllä harmittavan yksi asia. Se että mediassa kirjoitellaan suomalaismiesten rakastuvan vallan venäläisnaisiin, koska suomalaisnaiset käyttävät vain tuulipukuja ja housuja.

Sovitaanko, ettei enää vinoilla suomalaisnaisten tuulipukujen käytöstä niin kuin se olisi jotenkin hävettävää, noloa tai rumaa? Sehän on oikeasti aivan mielettömän hieno asia.

Lainaus

Ruotsi ja ratsastusmuoti

Ronja — Sun, 27 Apr 2014 17:42:00 +0000

Mitä ruotsalaiset edellä, sitä suomalaiset pian perässä. Merkkivarusteet, blingbling ja sininen väri hallitsivat poniratsastajien varustevalintoja Ruotsin Västervikissä.

Vida Ramnebrink, 15v.

"Vaatteet antavat vaikutelman ratsukosta. Ihmiset huomaavat sinut paremmin jos sinulla on hyvät vaatteet. Kypäräni on Charles Owenin, ja siinä on sametissa kimmeltävää glitteriä. Sininen takki sopii kypärääni. Takin merkki on Manfredi, josta on tulossa koko ajan suositumpi merkki. Minulla on myös musta ja tummanvihreä takki. Saappaat ovat Hööksistä, minulla on samanlaiset mustana. Muodissa on kuninkaansininen, ruskea ja satulamerkki Equipe."

Ebba Eriksson, 17v.

"Taivaansininen takki tehtiin minulle Sri Lankassa mittojen mukaan. Väri on erilainen, eikä kenelläkään muulla ei ole samaa väriä. Minulla on myös punainen, musta ja ruskea takki. Pidän aina kelloa kädessä, myös ratsastaessa. Mielestäni kisoissa on oltava hyvännäköinen."

Tindra Eklund, 11v.

"Minulla on Animon takki koska se on hyvännäköinen ja hyvää kangasta. Hevoselleni sopii sininen, ja tykkään siitä myös itse, joten siksi takki on sininen. Alex Bootsin saappaani ovat mustat, mutta niitä saa eri väreissä ja yksityiskohdilla. Jos tykkää glitteristä tai jostain muusta, saappaita voi muuttaa. Saan ideoita pukeutumiseeni idoleiltani, Rolf-Göran Bengtssonilta ja Malin Baryardilta. Muodissa ovat sininen ja punainen, merkeistä Animo, Mountain Horse, Kingsland ja HV Polo."

Andre Brandt, 15v.

"Muodissa on sininen väri ja saappaat. Mielestäni kypärä on hyvännäköinen, valitsin sen itse. Tykkään sinisestä, ja siksi takki on sen värinen. Saappaan värit taas sopivat hevoseen."

Maja Kippel, 14v.

"Tykkään glitteristä ja blingblingistä. Ostin Samshieldin kypärääni liimattavia timantteja. Tykkään kypärän merkistä, ne ovat kivan näköisiä ja hyviä. Hevosellani oli ennen punaista, ja siksi minulla on edelleen tämä punainen takki. Kotona minulla on myös musta takki. Muodissa ovat Samshield, Kingsland ja Animo sekä punainen ja sininen. Roffe (Rolf-Göran Bentsson) on idolini. Tykkään hänen hevosistaan."

Kuvat: Emmi Kähkönen

Lainaus

Haluatko Summerin ja Demin stylistiksi?

summeri — Thu, 02 May 2013 12:20:36 +0000

Onko sinulla pettämätön tyylitaju? Oletko intohimoisen innostunut trendeistä? Haluatko kurkistaa muotikuvausten kulisseihin ja päästä mukaan tekemään Demi-lehden juhlanumeroa? Osallistu Summerin stailaus-kilpailuun ja olet askelen lähempänä unelmasi toteutumista.

Kilpailuohjeet

Miten sinä stailaisit kuvassa olevan tytön? Löydät kuvan täältä.

1. Muokkaa tytölle tyylisi tietokoneen tai puhelimesi avulla. Voit myös tulostaa kuvan ja piirtää, leikata ja liimata haluamasi asukokonaisuuden.
2. Lähetä kilpailutyösi meille sähköpostitse: summeri@yle.fi tai kirjeessä osoitteeseen: Yle Summeri, PL 77, 00024 Yleisradio. MUISTA LIITTÄÄ MUKAAN YHTEYSTIETOSI!
3. Täytä kuvan lähettämisen jälkeen kilpailulomake.

Kilpailuaika 2.5 - 13.5. Kilpailutöitä laitetaan esille kuvagalleriaan kilpailun aikana.

Kilpailun voittaja pääsee stylistin apulaiseksi Demin 15-vuotisjuhlanumeron kuvauksiin loppukeväällä. Summeri ja Julianna seuraavat kuvauksia ja päivän huippuhetkiä nähdään ohjelmassa kesäkuussa.

Lainaus

Hoikentaako pystyraita? Totuus raidoista.

Prisma Studio — Sat, 15 Dec 2012 14:31:12 +0000

Pukeutumisen vanha nyrkkisääntö on, että jos haluat näyttää hoikemmalta, pukeudu pystyraitaan. Jos valitset vaakaraidan, näytät pyöreämmältä kuin oletkaan.

Onko asia todella näin? Sitä on tutkittu yllättävän vähän.

Asiaa on selvitetty jonkin verran mm. Yorkin yliopistossa Peter Thompsonin johtamassa tutkimuksessa vuonna 2008. Silloin julkistettiin kohutulos: vaakaraita itse asiassa hoikentaakin enemmän kuin pystyraita. Asiaa tutkittiin kuvilla, joissa oli 200 naista raitaisissa vaatteissa. Saman kuvan nainen arvioitiin yleensä hoikemmaksi pysty- kuin vaakaraidassa.

Vuoden 2011 alussa jatkotutkimuksessa oltiin samoilla linjoilla. Tulos oli, että oli raita sitten vaaka- tai pystyraita, se tekee ihmisen aina hieman levämmän näköiseksi. Mutta vaakaraita on tässä efektissä tutkimuksen mukaan tehokkaampi.

Mutta laittoi päälleen siis kumman vaatteen vain, aina näytti lihavammalta kuin yksivärisessä asussa. Nimittäin se tuossakin kokeessa vahvistettiin, että tila jossa on kuvioita näyttää aina suuremmalta kuin sellainen, jossa niitä ei ole.

Joten jos oikeasti haluaa näyttää hoikemmalta, paras konsti näidenkin tutkimusten mukaan on pukeutua pelkkään mustaan. Mutta me keskitymme nyt raitakiistaan.

Tässä tutkimuksessa asiassa nähtiin siis yhteys tällaiseen helmholtz-neliötä esittävään kuvioon. Kumpi sivu näissä näyttää sinun mielestäsi leveämmältä?

Mutta tilanne elää. Vuoden 2012 alussa BBC:n tiedekilpailussa asia selvitettiin uudelleen ja vanha perussääntö pääsi taas voitolle. Pystyraita teki kuitenkin ihmisistä hoikemman näköisiä. Sama tulos saatiin vuoden alussa myös Westminsterin yliopiston tutkimuksessa.

BBC:n järjestämässä kokeessa asiaa tarkkailtiin ensimmäistä kertaa elävien ihmisten päällä, ja sehän on eri tilanne kuin kuvioiden katselu tietokoneen ruudulta. Ihminen kun on kolmiulotteinen, muhkurainen sieltä täältä ja lisäksi vielä yleensä liikkuu.

Mikä on siis lopullinen totuus asiassa?

Prisma Studio päätti möyhentää vanhaa väitettä vielä kerran. Järjestimme tieteellisen muotinäytöksen, jossa puimme oikeat mallit raitoihin ja testasimme asiaa yleisön edessä. Arvioiko yleisö pystyraitaa käyttävät mallit hoikemmiksi kuin vaakaraidoissa esiintyvät? Päätimme selvittää asiaa myös Helsingin yliopiston havaintopsykologien kanssa.

Mikä oli testien lopullinen tulos, kun teoria ja käytäntö yhdistettiin? Oikeiden ihmisten päällä tilanne on aivan erilainen, kuin tietokoneruudun kuvia verratessa.

Murskautuuko vanha käsitys, vai jääkö vanha väite kuitenkin elämää, vai löytyykö asiaan aivan uusi ulottuvuus?

Tässä tulokset Prisma Studion suuresta raitamuotinäytöksessä:

Tulos, joka tuli sekä yliopiston alustavassa tutkimuksessa että elävillä malleilla tehdyssä kokeilussa:

Raitojen vaikutus on riippuvainen niiden leveydestä. Kun raita on kapea, se hoikentaa pystyraitana. Kun raita on leveä, se on imartelevampi vaakaraitana.

Tulos on uusi siltä osin, että raitojen leveyden vaikutusta ei ole aiemmin tutkittu kunnolla.

Näin yleisö arvioi malleja:

Kumpi malleista näyttää hoikemmalta?

sinivalkoiset mekot (kapeat raidat)
pystyraitainen 70 %
ei osaa sanoa 20 %
vaakaraitainen 10 %

mustavalkoiset mekot (leveät raidat)
pystyraitainen 20 %
ei osaa sanoa 10 %
vaakaraitainen 70 %

Prisma Studion tieteellinen raitamuotinäytös katsottavana Areenassa:

http://areena.yle.fi/tv/1740803

2008 –tulos, vaakaraita hoikentaa:

http://www.telegraph.co.uk/science/science-news/3351615/Horizontal-strip...

2011: vaaka- ja pystyraita hoikentavat yhtä paljon:

http://i-perception.perceptionweb.com/journal/I/article/i0405

2012: pystyraita hoikentaa:

http://www.bbc.co.uk/news/science-environment-18476992

Ai niin, tuon helmholtz-illuusion vastaus on tietysti, että nuo kuviot ovat oikeasti kumpikin neliöitä, eli kuviot ovat oikeasti samanlevyisiä. Ja saman korkuisia. Ei heti uskoisi.

Lainaus

Muotia maalaiskylissä: Berberistä ulsteri

Anna Tiitta — Fri, 07 Sep 2012 07:12:47 +0000

Elävän arkiston ystävä Anna Tiitta vierailee blogissamme ja kirjoittaa lapsuutensa tuunausmuistoista.

Yksi ajan ilmiöistä on ”tuunausblogit”. Niissä kerrotaan, kuinka vanhasta vaatteesta saadaan pienellä vaivalla uuden näköinen. Mutta ei tuunaus ole suinkaan mikään uusi ilmiö Suomessa, sillä olen kasvanut äitini nuoruudenvaatteista ommelluissa mekoissa ja esiliinoissa. Meillä oli kotona ruskea vanerilaatikko, jossa säilytettiin käytöstä poistettuja vaatekappaleita. Äiti purki mekkonsa, leikkasi erilleen ne kankaanosat, joita vielä saattoi ommella vaatteeksi ja loput tilkut hän leikkasi matonkuteiksi.

Asuimme Taivalkoskella, kun aloitin koulunkäynnin 1950-luvulla. Siihen aikaan ei äidin tarvinnut vajavaisella taidollaan enää itse ommella vaatteita sen enempää itselleen kuin meille tyttärillekään, sillä olimme tutustuneet Auneen, joka oli huomattavasti äitiä taitavampi ompelija. Hän ompeli vaatteemme sekä vanhoista käyttökelpoisista kangaspalasista, että myös uusista kankaista joita joskus oli vara ostaa. Pitkähihaisten mekkojen hihansuihin hän teki irrotettavat suojakalvosimet, etteivät hihat likaantuisi ja mikä pahinta, kuluisi ja rispaantuisi. Myös esiliinoilla pidennettiin ”tuunattujen” vaatteiden käyttöikää.

Eivät ne ompelijalla käynnit mitään herkkua olleet. Sovitusvaiheessa vaatteessa oli tusinoittain nuppineuloja, jotka pistelivät ilkeästi. Aunella oli myös usein nuppineuloja suupielessään ja muistan, kuinka pelkäsin, että hän nielaisee ne vahingossa, sillä samalla kun hän laitteli neuloja tekeillään olevaan vaatteeseen, hän jutteli äidin kanssa.

Kaikista kamalimpana vaatteena muistan pitkän päällystakin, joka ommeltiin äidin haalean harmaanvihreänruskeasta berberistä. Takissa oli suuri kaulus ja kauluksessa valtava kankaalla päällystetty nappi. Muut napit olivat piilossa reunuksen alla. Siinä takissa jouduin aloittamaan koulun. Muistan kuinka seisoin selkä koulun seinää vasten ja odotin tuntien alkamista. Selässäni oli haaleanvihreä reppu ruskeine viilekkeineen. Olisin niin mielelläni halunnut koululaukun, mutta sain repun, joka oli mielestäni poikien mallia. Jalassani oli harmaat kumiset päällyskengät, joiden sisällä oli elokuun lapsilisillä ostetut vaaleat nahkakengät ja kaiken kruununa olivat kutittavat sormikkaat. Polvisukat kuristivat pullukoita sääriäni.

Näen vieläkin sieluni silmillä sen muualta muuttaneen tytön, joka ei tuntenut koulusta entuudestaan ainuttakaan lasta, joka häpesi takkiaan, reppuaan ja kireitä lettejään, mutta oli ylpeä siitä, että osasi jo valmiiksi lukea. Osuuskaupan vihreä neonvalo vilkutti: Kainuun Osuuskauppa OTK.

Katso Elävässä arkistossa: Se masiinalla tikkaa juu 1948

Katso Elävässä arkistossa: Lasten mannekiininäytös 1949

Katso Elävässä arkistossa: Trashionista Outi Pyy tuunaa roskista aarteita

Anna Tiitta kirjoitta omassa blogissaan rakkaasta perintöompelukoneestaan:

Anna Y Sanat: Kultaus kuluu pois...

Lainaus

Miss Suomi 1987 Raision Sokoksessa

Paavo Rytsä — Mon, 16 Jul 2012 11:06:57 +0000

Isoveli tyhjenteli suvun ullakkoa ja ihmetteli, "mitä ihmeen kuvia nämä ovat". Hetken pohdittuani muistin, että kyseessä on Vuoden 1987 Miss Suomen vierailu ja muotinäytös Raision Sokoksessa. Ja missin nimi oli Outi Tanhuanpää.

Äitini ei oikein pitänyt, kun olin räpsinyt perheen kameran täyteen näitä tummahkoja catwalk-otoksia. Rullan teettäminenhän maksoi liki 100 markkaa. Kuvia katsellessani mieleeni palasi myös joukko nasakoita muotinäytöskuulutuksia, joita yritän tässä palauttaa mieleeni lapsuuden traumalokerosta.

"Outilla on päällä aina muodikas, uumaa korostava farkkuhame. Pitkä bleiseri käy hyvin myös toimistossa, ja sen voi heittää naulakkoon illan bileissä."

"Aurinkolasit ja pastellinvärinen liina kruunaavat muodikkaan naisen ulkonäön."

"Myös lenkkipolulla voi olla tyylikäs. Outin asusteen pisteenä iin päällä on muodikas villapanta"

"Tyylikkäässä vapaa-ajan asussa voi laittaa vaikka jalalla koreasti"

"Muodikas citymies voi aina luottaa ruutuhousuihin ja pikeepaitaan"

"Myös lapsille sopii nyt ruudullinen ja värikäs muoti."

Kannattaa muuten katsoa, mitä kaikkea Elävän arkiston 80-luku tarjoaa. Oli se hieno tuo värikkäiden vaatteiden, olkatoppausten ja juppien vuosikymmen.

Lainaus

Harmaavarpusten kokoontumisajot

Eve Mantu - harmaavarpunen — Tue, 29 Mar 2011 09:06:07 +0000

En pidä siitä harmaavarpusesta, joka minua peilistä katsoo. Kasvot roikkuvat meikittöminä, hiukset lötköttävät pään sivuilla ja vartalo - siitä en halua edes puhua.

Onneksi kaupoista löytyy vaatteita meille keski-ikäisille pyöristyneille naisille. On säkkiä ja kaapua, mustaa ja harmaata. "Ei näin", sanoo pukeutumisneuvojia kouluttava muotitoimittaja Kaisa Virtanen. "Erityisesti pulskistuneen naisen täytyy huolehtia siitä, että vaatteissa on hyvät linjat ja leikkaukset."

Minä en harrasta koruja, en koristepinnejä, en räväköitä hiusvärejä. En pitsejä, en röyhelöitä. Lähes poikkeuksetta vedän jalkaan mustat housut tai perusmalliset farkut. "Yritä lisätä vähän väriä, edes huivin verran. Ja meikkaa, hyvä nainen", huokaa Kaisa Virtanen.

Mitä lintulajia sinä muistutat? Oletko meikäläisiä, vai harakka? Vaiko peräti kakadu?

Lainaus