Blogit - yhteistyö

Yle laskeutuu tornista

Risto Kuulasmaa — Thu, 06 Aug 2015 05:28:44 +0000

Kutsumme tänään suomalaiset mukaan tekemään uutta Yleä.

Toivotamme syksyn aikana kaikki tervetulleeksi tekemään kansalaismediaa. Rikastamme Ylen perinteistä tarjontaa kuratoimalla suomalaisten itse tuottamaa uutta sisältöä suuren yleisön tietoisuuteen. Kuka tahansa voi hakea mukaan omalla materiaalillaan. Porkkanana tarjoamme hankkeille pienrahoitusta, jonka kohteista päättää tekijöistä koostuva raati. Euroopan yleisradioyhtiöt seuraavat mielenkiinnolla, Yle näyttää nyt tietä muuttuvassa mediakentässä. Jaamme Ylen verkon, television ja radion käyttöön niille, joilla on halu luoda, ilmaista ja osallistua.

Millaista sisältöä on luvassa? Monenlaista. Kokeilevaa, monitasoista, monipuolista. Syntyy julkaisukanava kansalaisjournalismille, mediakoulujen nuorille toivoille, ulkomaankirjeenvaihtajille ja kansalaisyhteiskunnan aktiiveille. Tavoitteena on synnyttää tekijöiden verkosto, jossa luodaan uutta, tuetaan toisia ja lainataan osaamista. Kaivamme esiin uudet uunot, karpot, kummelit ja smoukahontasit. Sivutuotteena syntyy mahdollisuus purkaa median tekijöiden Helsinki-keskeisyyttä ja vahvistaa maakunnan ääntä ylpeästi kotiseutua edustaen ja reippaasti kotiinpäin vetäen.

Youtubessa on yli puoli miljoonaa suomalaista kanavaa. Yleisöllä on yleisö. Kuluneen kahden vuoden aikana on nähty tubettajien esiinmarssi ja kaupallisen television mullistus. Käynnissä on jo pidempään jatkunut alle kolmikymppisten kiihtyvä joukkopako television ääreltä verkkopalveluihin. Samaan aikaan moni nuori haaveilee urasta media-alalla. Nyt ei saa jämähtää, etenkin Ylelle tarjoutuu mahdollisuus kokeiluun.

Suunnitteluprosessiimme on tähän mennessä osallistunut noin sata 15-25-vuotiasta nuorta. Harjoitus opetti nöyryyttä: kevään aikana monta omaa ideaamme ammuttiin alas ja ajattelumme haastettiin vanhanaikaisena. Onneksi. Yksi nuorten viesti kuitenkin yllätti erityisesti: vanhan kunnon televisio nostettiin tärkeään asemaan. Nuoret kokivat, että television mukana olo uuden hankkeen julkaisukanavana nostaa sisällöt osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Syntyi myös outo idea: otetaan yö haltuun. Lokakuun alusta korvaamme TV2:n yön uutisikkunan ja tuuttaammme kansalaisten teoksia luupissa yöt läpeensä.

Mutta miksi uudenlainen media? Meillähän on jo facet, tubet, twitterit, vinet, snäpit ja periskoopit. Juuri siksi. Sisältöä ja kanavia on niin paljon. Tarvitaan kuraattori, joka etsii, löytää ja nostaa internetin kohinasta suomalaiset ilmiöt, uudet tähdet ja kotimaiset ohjelmakonseptit koko kansan tietoisuuteen.

Hassut kotivideot? Sekoilua verorahoilla? Jätämme tilaa katsojan tulkinnalle. Uudessa mediassa lämmin kotikutoisuus ja siihen samaistuminen voi hyvinkin olla eduksi. Ainakin luvassa on vihdoin julkinen alusta myös kokeilevampaan tekemiseen.

Virallisen valvojan roolin sijaan Yle purkaa kontrollin ja minimoi säännöt. Pidämme kiinni kahdesta ohjenuorasta: sisällöt ovat edelleen vapaita kaupallisista viesteistä ja edistämme yhdessä parempaa huomista Ylen tehtävän hengessä.

Käytännössä Yle kääntää nyt suuntaa: siirrymme lähettäjän roolista vastaanottajaksi ja dialogiin.

Parhaimmillaan syttyy uusia tähtiä, syntyy uusi media-alan hurja joukko ja televisio muuttuu mielenkiintoisemmaksi.

Joka tapauksessa vältämme paikalleen halvaantumisen ja teemme rohkean kokeilun yhdessä suomalaisten kanssa.

Tervetuloa mukaan!

Risto Kuulasmaa
Julkaisupäällikkö
Ylen televisio ja Areena

PS. Tulevan median sisällön ja nimen päättää yleisö. Nimikilpailu ja ilmoittautuminen osoitteessa www.yle.fi/keksinimitahan. Nimi paljastetaan TubeCon-tapahtumassa, josta TV2 lähettää suoraa televisiolähetystä 15.8. klo 19.10-21. Uudet sisällöt käynnistyvät Ylen kanavilla perjantaina 2. lokakuuta 2015.

Lainaus

Workshopien viisi sudenkuoppaa – ja miten vältät ne

Tuija Aalto — Wed, 15 Apr 2015 20:09:15 +0000

Erilaiset ryhmäideointeihin perustuvat workshopit ovat suosittuja, kun halutaan kehitellä uusia konsepteja. Monesti nämä voivat tuottaa sellaisia tuloksia, joita ei yksin puurtamalla tai perinteisissä palavereissa synny. Tällaisia workshopeja hyödynnetään erityisesti tilanteissa, joissa eri alojen osaamista halutaan tuoda yhteen.

Ryhmäkeskustelun voidaan nähdä toimivana menetelmänä erityisesti silloin, kun halutaan ideoida jotain täysin uudenlaista. Hienous piilee siinä, että hulluimpiakin ideoita saa ja kuuluu tuoda esille. Mitään ideoita ei tulisi sensuroida.

Ryhmässä keskustelijat voivat tarttua toistensa ideoihin ja kehittää niitä pidemmälle. Toinen osallistuja voi jatkaa jonkun muun heittämän hullun idean jalostusta ja kolmas tuo siihen sellaisen kulman, että idea onkin jo toteutuskelpoisempi. Yleisinä keinoina ajatusten teemoittamiseen käytetään esimerkiksi post-it lappuja sekä valmiita pohjia, joille voi kirjoittaa ideoita ja ajatuksia. Usein näiden avulla pystytään hyvin hyödyntämään ryhmän jokaisen jäsenen osaamista uusien konseptien kehittämisessä.

Tällaiset workshopit eivät ole kuitenkaan täysin ongelmattomia ja niiden hienoudessa piilevät myös niiden sudenkuopat. Erilaisissa ideointia kiihdyttävissä työpajoissa tehdyn etnografisen tutkimuksen perusteella listasimme viisi yleistä sudenkuoppaa workshopeissa.

1. Sudenkuoppa: workshopit blokkaavat tietyt ideat ja suosivat toisia

Monesti workshopeissa on se ongelma, että aktiivisimmat keskustelijat pääsevät ääneen passiivisempien kustannuksella. Tästä seuraa muutamia ongelmia, jotka vähentävät työpajojen onnistumista. Tutkimissamme työpajoissa keskustelijat ovat tulleet eri taustoista ja ovat kokeneet melko erilaiset teemat tärkeiksi.

Joissakin keskusteluissa – sen sijaan että ideat olisivat todella kehittyneet yhteistyössä – keskustelun osallistujat tuntuivat välillä ajavan enemmänkin omaa agendaansa. Tällöin yhteenveto tärkeiksi koetuista teemoista saattaa vääristyä. Etnografian kautta olemme havainneet, että pahimmillaan ryhmäkeskustelua dominoi yksittäinen henkilö, joka tuo voimakkaasti ja yksipuolisesti esille omaa ideaansa, eikä ole kiinnostunut muiden ajatuksista.

Tästä voi seurata se, että mediaseksikkäimmät tai parhaiten verbalisoitavissa olevat ideat päätyvät jatkokäsittelyyn. Lopulliset työpajassa kehitellyt ratkaisut nojaavat tällöin johonkin alun perin vain yksittäistä henkilöä kiinnostaneeseen teemaan.

Puolueeton puheenjohtaja edesauttaa sitä, etteivät joidenkin ideat ja ajatukset häviä muiden äänekkäämpien ideoiden taakse. Näin saadaan aikaan avoimempi ilmapiiri, jossa keskustelijoiden ei tarvitse ajaa omaa asiaansa, vaan asioista voidaan keskustella yleisemmällä tasolla. Myös post-it laput ja yksin tehdyt kirjalliset ideoinnit, jotka käydään ääneen läpi, edesauttavat kaikkien ideoiden esiin tulemista.

Puheenjohtajan ja erilaisten osallistamismenetelmien käytössä täytyy kuitenkin huomioida seuraavaksi esitelty sudenkuoppa.

2. Sudenkuoppa: keskustelun ohjaaminen rajoittaa tuloksia.

Vaikka puheenjohtaja voi auttaa siinä, että kaikki pääsevät ääneen workshopeissa, voi keskustelun liiallinen ohjaaminen rajoittaa tuloksia. Ryhmäkeskusteluiden ja ideointi-workshopien kuuluu olla mahdollisimman avoimia, ja osallistujien heittää hullultakin kuulostavia ideoita, joten tiedostamatonkin keskustelun ohjaaminen rajoittaa tuloksia.

Ryhmäkeskusteluissa piilee näin ollen sama ongelma kuin monissa kyselytutkimuksissa: saadaan vastaus vain siihen asiaan, mitä osataan kysyä. Kysymykset ja yleinen teema voivat johdatella liikaa vastauksia tai keskustelijoiden ajatuksia ja argumentteja tiettyyn suuntaan. Toisin sanoen, järjestävän tahon omat ennakko-oletukset, toiveet ja motiivit ohjaavat workshopin lopputulosta tietynlaiseksi. Näin tapahtuu usein, vaikka workshopien tarkoitus on aivan päinvastainen.

Kysymyksenasettelu ja esitystapa täytyy siis muotoilla mahdollisimman avoimeksi, jotta osallistujien ideointia ei ohjailla liikaa. Puheenjohtajan on tärkeä huomioida, että kaikki pääsevät puhumaan. Paras lopputulos saavutetaan sellaisissa workshopeissa, joissa kuunnellaan aidosti jokaisen osallistujan ideoita ja mielipiteitä.

Usein on parempi, että puheenjohtaja enemmänkin fasilitoi keskustelua, eikä itse osallistu keskusteluun, jotta keskustelu sujuu mahdollisimman puolueettomasti. Samalla fasilitaattori voi havainnoida, mitkä aiheet saavat ihmiset todella innostumaan. Näiden aiheiden kautta voidaan löytää uusia teemoja ja innovaatioita.

3. sudenkuoppa: Itsesensuuri iskee ryhmäkeskustelun osallistujiin

Vaikka muut keskustelijat eivät torjuisi puheenaiheita suoraan, saattaa keskustelija itse pitää ajatuksia sisällään tai tulkita toisen osallistujan eleet virheellisesti tyrmääviksi. Parhaan lopputuloksen takaamiseksi, tulee osallistujien osata ottaa muiden tunteet huomioon. Usein kaikki eivät koe ryhmäkeskusteluihin osallistumista luontevana.

Kaikki eivät ole ulospäin suuntautuneita keskustelijoita, jotka heittäytyvät idean kuin idean pariin tuntemattomien kanssa innolla. Eikä kaikkien pidäkään olla, mutta workshopien onnistumisen takaamiseksi, tulisi kaikkien ajatukset ja ideat tulla kuulluksi.

Tähän sudenkuoppaan liittyy myös ryhmäpaineen luomat vääristymät omille mielipiteille. Jos kaikki muut, tai suurin osa, ovat tiettyä mieltä jostain asiasta, ei siihen ole kovin helppo ilmaista omaa eriävää mielipidettään väliin. Tämä on varsinkin vaikeaa, jos keskustelu lähtee sellaisille raiteille, joka ei ole kaikkien keskustelijoiden ominta alaa.

Ryhmäkeskustelu vaatii siis luottavaisen ilmapiirin, jossa keskustelijoiden ei tarvitse pelätä epävarmuuksiensa paljastuvan. Ryhmäkoon pienentäminen auttaa usein vähentämään itsesensuurin määrää. Lisäksi olo siitä, että workshopissa työskennellään kohti yhteistä päämäärää, edesauttaa sitä, että muiden ideoihin suhtaudutaan myönteisesti ja kannustavasti. Seuraavassa sudenkuopassa keskustellaan tästä aiheesta tarkemmin.

4. Sudenkuoppa: Teeman epäselvyys ennen workshopia

Teeman pitää kuitenkin samalla olla jokseenkin selkeä – ettei synny epävarmuustekijöitä. Etnografisissa tutkimuksissa on huomattu, että jos teemaa ja omaa osallistumista ei ole selkeästi perusteltu, ihmiset tulevat paikalle epävarmoina.

Jos aihe on liian epäselvä tai abstrakti, voi olla hankala kiteyttää ajatuksia ja tuoda omaa asiaansa esille. Hyvätkin ajatukset saattaa tällöin jäädä sanomatta. Tähän liittyy myös se, että etukäteen annetun tiedon tulee olla yhtenäinen workshopin sisällön kanssa. Esimerkiksi etukäteen tehdyt ideointitehtävät teemaan liittyen voivat auttaa osallistujia sisäistämään työpajojen tarkoituksen ja helpottaa omien ajatusten jäsentelyä. On tärkeää, että kaikki osallistujat kokevat oman panoksen olevan merkityksellinen.

On siis tärkeää, että viestintä workshopista tai ryhmäkeskusteluista on heti alusta asti selkeää ja yhtenäistä. Lisäksi workshopin tavoitteet tulee olla avoimesti tiedossa kaikille osallistujille. Toisin sanoen, kaikkien tulisi olla selvillä siitä, mitä workshopilla halutaan saada aikaan ja varsinkin, mihin ja kenen hyödyksi tuloksia käytetään. Näiden asioiden kertominen etukäteen on tärkeää ja kannattaa käydä läpi myös workshopin alkaessa.

5. Sudenkuoppa: Workshopien liiallinen kunnianhimo

Viimeisenä hyvin tyypillinen ongelma workshopeissa. Ratkaisukeskeiset workshopit voivat kaatuvat omaan kunnianhimoonsa. Post-it lapuilla aletaan välillä ratkoa liian laajoja ongelmia. Tällöin on haastavaa saada kunnollista otetta siitä, mitä workshopilla todella halutaan saada aikaiseksi. Abstraktit aiheet eivät välttämättä kannusta konkreettisiin ratkaisuihin ja keskustelu saattaa jäädä turhan teoreettiseksi. Tämä koetaan usein kiinnostavaksi, mutta välillä konkretia tuntuu olevan workshopeista kaukana.

Osallistujat saattavat lähteä intoa puhkuen pois workshopista, mutta workshopien innostava ilmapiiri laantuu, jos käteen ei jää konkreettista toimintasuunnitelmaa.

Tämän takia on tärkeää, että jo etukäteen mietitään jonkinlainen konkreettinen suunnitelma siitä miten edetään, kun workshop on ohi. Kaikkien tulisi olla workshopista lähtiessään tietoisia seuraavista, yhteiseen tavoitteeseen johtavista, askelista. Konkreettisen ja osallistavan otteen säilyttäminen koko projektin elinkaaren aikana on usein haastavaa. Tämän vuoksi on hyvä järjestää pieniä ideointi workshopeja tasaisin väliajoin projektin koko elinkaaren aikana.

Monet ideointi-workshopien sudenkuopat nivoutuvat toisiinsa. Workshopit tarvitsevat asiantuntevat fasilitaattorit sekä konkreettisen otteen. Fasilitointia tarvitaan etenkin kynnyskohdissa, kun workshopissa keskustelua tuodaan yhteen, valitaan yksi teema tai lähdetään viemään asioita konkreettisemmalle tasolle. Monesti sekin auttaa ehkäisemään sudenkuoppia, jos workshopissa on paikalla asiantunteva havainnoija, joka pystyy heti tilanteessa huomauttamaan sudenkuoppien muodostumisesta. Tärkeää on myös, että kysymyksenasettelu on kunnossa, jotta se ei ole liian johdatteleva.

Anna Martela on Etnografinen tutkimustoimisto Kennon toimitusjohtaja ja Viola Strandberg tutkimusjohtaja. Kirjoitus on osa pienten ja suurten toimijoiden välistä yhteistyötä käsittelevää kolmiosaista kirjoitussarjaa.

Sarjan edellinen osa: Jakamistalous - kolikon kääntöpuoli

Lainaus

Kolmella tiikerinloikalla Mediapolikseen

Minna Tiihonen — Fri, 30 Aug 2013 05:50:01 +0000

Minna Tiihonen on Yle Mediapoliksen päällikkö.

Ylen Tampereen toimintakeskuksessa Tohlopissa laitettiin vuoden alussa tossujen narut kireälle. Ponnistamme kolmella tiikerinloikalla kohti Mediapolista, tulevaa tarinankerronnan ja digitaaliteollisuuden keskusta.

Ensimmäisellä loikalla siirryimme HD-aikaan Ylen Tampereen TV-studioilla.

Tv-studio on perinteisesti koostunut studiolattiasta ja ohjaamosta. Ohjaamo lukuisine teknisine laitteineen on investointina merkittävä.

Tampereen kolmen tv-studion HD-teknisen muutoksen yhteydessä päätimme investoida kolmen ohjaamon sijasta vain kahteen. Samalla tehostimme toimintaamme. Teemme nykyään enemmän töitä aikaisin aamulla, myöhään illalla sekä viikonloppuisin.

Uusien kuituteknologiaan perustuvien laitteiden haltuunotto, uudet toimintatavat ja aikataulutukset vaativat meiltä kaikilta tohloppilaisilta yhteisiä ponnistuksia ja sitoutumisia. Tiikerinloikka oli iso ja lennätti meitä kohti seuraavaa.

Toisella loikalla suuntaamme kohti uudenlaisia työtiloja.

Vuosi sitten päätimme Tohlopissa, että vähennämme toimistotilamme puoleen entisestä. Samalla loikkaamme pois 1970-luvun sammaleenvihreistä koppikonttoreista ja siirrymme monitilatoimistoihin.

Kuluneen kevään ja kesän aikana olemme yhdessä pohtineet, mitä työtiloihin liittyvä muutos meille antaa ja mitä se meiltä toisaalta vaatii.

Loikka on iso, rohkeutta vaativa mutta paljon uutta antava. Uudenlaisissa tiloissa on helppo tehdä yhdessä, tieto kulkee paremmin ja ilmapiiri on avoimempi. Kun täytyy keskittyä, voi vetäytyä hiljaiseen työtilaan.

Tiivistäminen ja turhista seinistä luopuminen on myös suoraa säästöä, kun vuotuiset kiinteistökulut pienenevät. Näin vapautamme Ylen varoja päätehtävään eli sisältöihin.

Kolmas loikkamme kiidättää Tampereen yleläiset kohti Mediapolista.

Yle haluaa edistää luovan alan elinvoimaa. Haluamme myös, että kumppanien on helppo toimia yhteistyössä kanssamme. Lisäksi haluamme, että meillä on parhaat tekijät ja kumppanit ja että uudistamme toimintaamme rohkeasti.

Mediapolis on itsessään tiikerinloikka. Ylen, Tampereen kaupungin, Tampereen ammattikorkeakoulun, Pirkanmaan alueen luovan alan yritysten, Tampereen molempien yliopistojen ja Technopolis Oyj:n yhteistyöstä syntyy jotakin aivan uutta.

Kolme tiikerinloikkaa kohti Mediapolista on paperilla muutama rivi, puheissa pari repliikkiä ja kalenterissa suht pieni aika. Ne ovat vaatineet ja vaativat edelleen meiltä paljon yhteishenkeä, sitoutumista, rohkeutta ja yhteistä päämäärää: kolmella loikalla kohti avoimuutta, kumppanuutta ja yhteisöllisyyttä.

Olen ylpeä Ylestä, joka on pystynyt avautumaan ja muuttumaan. Samalla olen hyvin nöyrä ja kiitollinen siitä, että saamme olla mukana tekemässä tätä yhteistyötä. Pallo on jo lähtenyt pyörimään.

Lainaus

Islannin perustuslaki kirjoitettiin avoimessa yhteistyössä ja julkaistiin viikoittain keskeneräisinä versioina

Tuija Aalto — Fri, 21 Sep 2012 09:53:22 +0000

Islannin uusi perustuslaki kirjoitettiin laajassa yhteistyössä asiantuntijoiden ja kansalaisten kesken. Sen sijaan että ydinjoukko olisi sulkeutunut laatimaan lakitekstiä kolmeksi kuukaudeksi ja julkaissut kerralla lopullisen lakiehdotuksen, työn kulkua saattoi seurata viikoittain. Perustuslakityöryhmä julkaisi luonnoksen joka viikko. Aluksi pelättiin, että media pillastuu nähdessään ensimmäisen raakaluonnoksen, mutta kaikki pääsivät kiinni ideasta, että työ oli vasta alkanut ja siihen oli tarkoitus voida vaikuttaa.

Viikottainen vähittäinen julkaiseminen, iteroiva työtapa, oli lakityön teknisestä toteutuksesta vastanneen Finnur Magnussonin mukaan merkittävin oivallus (ks. video ko. kohdasta). Magnusson kertoi Islannin perustuslain kirjoittamisprosessista avoimen tiedon festivaalissa Helsingissä torstaina.

Lainaus

Naisten tapaan

Elina Yli-Ojanperä — Thu, 08 Mar 2012 13:00:06 +0000

Tapasimme viikko sitten koko elämän kirjosta bloggaavia upeita naisia. Tässä naisten aatoksia sekä Blogistania-ohjelman infosta että jutustelusta meidän Elävän arkiston väen kanssa.

Nimimerkkien Eki ja Kauko taakse kätkeytyvät nuoret naiset kirjoittivat Samaan aikaan toisaalla –blogissaan omaan pistämättömään tyyliinsä:

”Ekin ja Kaukon torstain tohinat lähenteli täydellisyyttä. Käytän verbiä "lähenteli", koska siinä on jotain salaperäisen irstasta. Ja me ollaan täydellisiä. Ja meitä lähenneltiin. Tavallaan tulee mieleen jotku ekat yökerhosessiot, joissa vanha tavara viehättyi uudesta (omg yök); tavallaan tuntee olonsa imarrelluksi; minkäs nuo mahtaa meidän viehätysvoimalle, poloiset..”

...

”Toisaalta, oli vitun hieno tilaisuus. Ilman mitään perseennuolentaa voi sanoa, että elävän arkiston porukka hoiti homman kotiin. Me oltiin Kaukon kaa myytyjä. Seri-fucking-ously! Sen niiden trailerin mä linkkaan tähän, koska meinasin ite ruveta vollaa sen nähdessäni. Ainakin tuli kylmät väreet, ja se riittää."

...

Hanna Kopra kirjoitti meille sähköpostitse:

"Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa

Suomalaisena mietin kiitävän sekunnin vastatako Facebookissa Elävän arkiston statushuhuiluun: "Hei Sinä bloggaava nainen – Kiinnostaako yhteistyö". Mietin kuitenkin. Tohtisiko. Pöh, tietenkin. Tartu vaariin ja tilaisuuteen. Kynttilä ei vakan alla edes ketään lämmitä tai tunnelia valaise.

Sitten jännitti.

Kelpaisinko minä, nyt kolmen lapsen äiti, mukaan. Kehtaisiko käyttää kaikki ässät hihoista ja olisiko itsensä mainostaminen rehellistä ja voisinko lunastaa lupaukset. Huuuh.

Sitten tuli kutsu Helsinkiin. Vai tuliko. Tietenkin epäilin. Mutta sitten päätin, että oli se kutsu. Eikun lapsenvahtia buukkaamaan. Sekin natsasi. Tosin samaisena torstaiaamuna tajusin, ettei lapsenvahti jaksaisi pitkää päivää trion kanssa. Sen verran on heviä bändin tämän hetkinen setti. Ja encoreja ei tarvitse pyytää.

Esikoisemme Helmi föliin ja Ison Kirkon bussiin. Juosten. Auraamattomat tiet ja perunapeltoiset jalkakäytävät eivät ole Helsinginkään vahvuus. Eikä Esplanadi silloin ruuhka-aikaan kauneimmillaan. Mutta Unionkadun ShanghaiCowboyssa oli mukava tunnelma. Tuli mieleen entisaikojen Liekki-baari. Se on hyvin se.

Valehtelin suvereenisti, että olin ilmoittanut tulevani "pienen" kanssa. En kyllä ollut ajatellut ottaa yhtään lasta mukaan. Olin uskaltautunut ajattelemaan ihan omaa aikaa. Mutta liikkuminen yhden melkein 5-vuotiaan kanssa on eri kuin koko trion tai vaikka spagetiksi heittäytyvän 3-vuotiaan.

Perillä Blogistanian julkkaritilaisuudessa oli Helmiä lainaten "TOSI paljon naisia ja vaan ihan vähän miehiä". Helmi sai Jaffaa ihan shampanjalasissa ja mansikalla. Siitä on kerrottu ja tilaisuudelle sen takia jo jaettu kamalasti pisteitä.

Itselle tilaisuus oli ihanan virkistävä. Blogistania-ohjelma vaikuttaa sellaiselta, jota haluan katsoa. Joskushan esim. TV2:n grafiikat on… ihan karseita. Nyt silmä lepää ja aivot saavat muutakin sisältöä.

Johanna Korhonen kirjoittaa kolumnissaan Sivistyksen tunarit: "Demokratia on vaativa järjestelmä, koska se edellyttää aktiivisia, kriittisiä, tietäviä ja välittäviä kansalaisia." Siihen bloggaaminen on oiva väline. Vaikka itselle blogit ovat myös päiväkirjoja, tietenkin. Ajankuvia jälkipolville, nykyhetkessä intoa ja tietoakin jakavia. Se kel tieto on, se tietoa jakakoon.

Odotan innolla, että pääsen käsiksi Elävän arkiston kimppuun kuin sika limppuun. Nyt kun on uusi kone alla ja siinä (toistaiseksi) kaikki näppäimet kiinni. Sillä mitä eilen on ollut, on pohja sille mitä tänään on tarjolla. "

Hanna kirjoitti päivästä myös omaan Terveisiä perheestä –blogiinsa.

Ja tässä lainauksia Anna Y Sanat –blogin 304-sana on Valmis arkistoitavaksi? Ajan Ilmiöitä bongaamassa –postauksesta

” Blogistania on suunnattu nuorille aikuisille. Samoin ovat useimmat muutkin elämäntapaohjelmat. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että me mummelit olemme niitä TV-ohjelmien suurkuluttajia. Miksei meille ole muorielämäntapaohjelmia? Miksei tehdä sisustusohjelmaa tosimummujen teak-puisista kirjahyllyistä, joissa on kirjojen sijaan sotilaskuva miesvainaasta ja parista sodassa kaatuneesta isosedästä. Lasten ja lastenlasten valokuvia. Lämpimiltä saarilta 70-80 luvulla tuotuja keraamisia törppöjä ja kansallispukuisia nukkeja, kotimaisten lasitehtaiden kynttilänjalkoja ja maljakoita. Oman osionsa ansaitsisivat myös ne eriväriset miniviinapullot, joita papparaiset sinne kirjahyllyn lasiovien taakse keräsivät.”

…

” Koska jokainen aikakausi luo omat ilmiönsä, elämäntapansa ja ohjelmansa, meidän on vaan seassa pärskittävä, mummeleidenkin. Siltikään en peru ehdotustani ”Muoristaniasta” ja sen tarpeellisuudesta Blogistanian rinnakkaisilmiönä!

Vaikka me mummelit emme ole mediaseksikkäitä, olemme silti kiinnostuneita muustakin, kuin oman aikamme elämäntapaohjelmista ja Kokki Kolmosesta. Me olemme innostuneita ja intohimoisia, eikä meille riitä enää Tauno Palo ja Ansa Ikonen iltapäivisin katsottavaksemme, niin kultaisia kuin nuo heidän elokuvansa ovatkin.”
…
”Ajattelin ryhtyä (vain ajoittain) mellastamaan myös Ylen (sangen) Elävässä arkistossa. Sieltä saattaa löytyä niitä vanhoja hyviä omaan elämänkertomukseeni liittyviä tarinoita, jotka muistuttavat siitä, että elettiin sitä ennenkin. Vettä juoksutettiin kraanasta jo kauan ennen Blogistaniaa ja virtuaalimaailmaa. Saas nähdä miltä muistot tulevat maistumaan.”

Anna Y penkoikin Elävää arkistoa ja kirjoitti naisia naurattaneista auervaaroista 306-sana on Sanat sanotaan-valat vannotaan-missä ruusut

Katleena Kortesuo kirjoitti Blogistania-ohjelman infosta Ei oo totta -blogissaan Me naiset bloggaamme vain vaatteista

...”Ongelmana on aihevalikoiman kapeus. Muotia. Sisustusta. Käsitöitä. Ruokaa.

Kuulostaa 1950-luvun ihannevaimon elämältä. Missä ovat politiikka, tekniikka, matkustelu, kirjat, media, vapaaehtoistyö tai viestintä?
Haastoin tilaisuudessa ohjelman tuottaja Tiina Klemettilää. Menin tylysti kysymään häneltä, miksi Blogistania välittää yksipuolista kuvaa naisbloggaajista.

Hienoa oli, että Tiina ei provosoitunut lainkaan kysymyksestäni. Hän kertoi, että kaikkia blogeja ei voinut esitellä, vaan jostain piti lähteä. Toisaalta televisio kanavana kaipaa visuaalista bloggausaihetta. Ruokia ja vaatteita voi kuvata, mutta runoblogista ei saa näyttävää tv-ohjelmaa.

Tiina ei maininnut muita näkökohtia, mutta yksi syy on tietenkin katsojaluvuissa. Muotiblogien lukijakunnasta saa tv-ohjelmalle laajan katsojakunnan. Sen sijaan politiikkablogin lukijoita on siihen verrattuna vain kourallinen.
Silti en ole täysin tyytyväinen Tiinan vastaukseen. Kyllä kaikkia aihepiirejä voi kuvittaa mielenkiintoiseksi.

Tuohon kymmenen bloggaajan satsiin olisi voinut mahduttaa myös pari yhteiskunnallista vaikuttajaa, jolloin olisi saatu aidompi kuva naisbloggaajista.” …

Katleenan blogissa on aiheesta paljon myös kommentointia.

Kutsuimme siis bloggaavia naisia yhteistyöhön Hei nainen, mikä sua kiinnostaa –postauksessamme. Olemme saaneet paljon hyviä vinkkejä, toiveita ja näkökulmia siitä, miten voisimme tarjontaamme täydentää. Kiitos! Tästä jatketaan!

Ja vielä viime torstaina paikalla olleille ja kaikille muillekin fiilisteltäväksi Elävän arkiston upea traileri, joka on muuten ehdolla mainoselokuvien kisassa peräti neljässä kategoriassa PromaxBDA Europe Awardsien finaalissa. Vaikka tämä hienous olisi kiva ottaa omaan piikkiin, niin upeasta työstä täytyy antaa kiitokset Yle Markkinoinnin huipuille!

Eilinen elää - Elävän arkiston traileri 2011

Lainaus

Varo avoimuuspesua ja näennäisosallistamista

Tuija Aalto — Tue, 21 Feb 2012 09:23:15 +0000

Osallistu nyt! Vain vastaamalla voit vaikuttaa! Näinhän meitä houkutellaan antamaan näkemyksemme milloin mistäkin asiasta. Valitettavan usein jää tunne, että edes vastaamalla ei voi vaikuttaa. Osallistaminen ei aina tapahdu hankkeen kannalta ihanteellisessa vaiheessa vaan liian myöhään.

Kirjotimme verkossa joukolla viikko pari sitten ohjetta kuntapäättäjille kuntalaisten kuulemiseen. Akuuttina tarpeena valtiovarainministeriön suunnitelmat kuntauudistukseksi ja nopea aikataulu antaa lausuntoja. Oheen tiivistetty avoimen ryhmätyön aikaansaannokset.

Huomaa erityisesti sivulla 8. Odotusten hallinta

Varmista, ettei olla tekemässä "avoimuuspesua”
Kerro, mihin osallistumisella on vaikutusta
Pohdi, miten vaikutus saadaan näkymään
Jos asioita kysytään mielenkiinnosta tai ajatusleikkinä, niin varo jättämästä mielikuvaa, että asia on jo vireillä

Millaisia kokemuksia sinulla on osallistamisesta tai "osallistetuksi" tulemisesta? Oletko houkuteltavissa mukaan talkoisiin? Millainen pyyntö tai lupaus sulattaa sydämesi?

Lainaus

Hei nainen, mikä sua kiinnostaa?

Elina Yli-Ojanperä — Mon, 20 Feb 2012 13:11:06 +0000

Kun naisille ideoitiin ohjelmaa, ilmestyi fläppitauluun miehen ehdottamana sana ripsiväri. Kun ystävän mies pölähti keskelle naisten keskusteluita, kysyi hän, puhutteko te nyt niistä ripsiväreistä? Kun Elävässä arkistossa on mietitty sisältöjä naisille, kimposi ilmaan kysymys, onko meillä jotain ripsarijuttuja? Nainen, kiinnostavatko sinua ripsivärit? Vai ihan jokin muu asia? Kirjoitatko kiinnostuksen kohteestasi blogia? Haluaisitko tehdä Elävän arkiston kanssa yhteistyötä? Jos yhteistyö innostaisi, niin ilmoittaudu tapaamiseen kanssamme ja saat samalla esimakua myös uudesta Blogistania-tv-ohjelmasta.

Jos siis sinä blogaava nainen haluaisit hyödyntää Elävän arkiston sisältöjä osana blogiasi, tule tapaamaan meitä Helsinkiin torstaina 1.3. klo 15-17. Samassa tilaisuudessa esitellään myös uutta Blogistania-ohjelmaa, paikalla ovat Blogistanian blogaavat päähenkilöt, Olotilan väki ja meitä eläväarkistolaisia. Ilmoittaudu mukaan naisblogaajien päivään sähköpostitse elavaarkisto(at)yle.fi viimeistään maanantaina 27.2. Kerromme tarkemmat yksityiskohdat sinulle ilmoittautumisen jälkeen sähköpostilla. Viisi innokasta blogaajaa mahtuu mukaan paikan päälle, mutta jatkamme yhteisten kuvioiden virittelyä kaikkien kiinnostuneiden kanssa.

Mitä me voisimme sinulle tarjota?

Ainakin aiheita blogisi inspiraatioksi, kuvia käyttöösi ja linkattavia videoita. Ja vastavuoroisesti meiltä linkitystä sinun blogiisi. Jos sinulla on mielessäsi jokin aiheidea, voimme etsiä siitä materiaalia arkistoistamme ja saisit etuajo-oikeuden hyödyntää tätä juuri sinun ideastasi tehtyä sisältöä omassa blogissasi.

Ja kenties tapaamalla ja juttelemalla keksimme jotain paljon hauskempia ja kiinnostavampia tapoja yhteistyöhön!

Kaikki sisältömme on tietenkin nytkin kenen tahansa käytettävissä ideointiin ja linkityksiin:

Kiinnostaako sinua muoti? Kenties juuri hulvaton ysäri? Inspiroituisitko syksyn 1996 muotinäytöksestä?

Katso Elävässä arkistossa: Vatevan syysmuotinäytös 1996

Vai kaipaatko vintage-henkeä? Olisiko vuoden 1951 mannekiiniesitys sinun makuusi?

Katso Elävässä arkistossa: Tyyliä ja kauneutta arkeen ja juhlaan

Pohditko ikuista rakkauden mysteeriä? Löytyisikö täältä vastaus?

Katso, mitä Elävästä arkistosta löytyy sanalla rakkaus

Haluatko hypätä oravanpyörästä? Mutta mistä oikein hypätään ja minne?

Katso Elävässä arkistossa: Hyppyjä oravanpyörästä

Blogaatko äitiydestä? Miten äitiyttä on käsitelty mediassa?

Katso, mitä Elävästä arkistosta löytyy hakusanalla äitiys

Sisustatko? Onko tyylisi kenties nousukautinen?

Katso Elävässä arkistossa: Vesisänky ja muita nousukauden mukavuuksia 80-luvun sisustusmessuilla

Kokkaatko? Onko Jaakko Kolmonen oppi-isäsi?

Katso Elävässä arkistossa: Asia on pihvi -kokkiohjelman jaksoja

Askarteletko? Mitä sanot styroksitaulusta?

Katso Elävässä arkistossa Nikkari-ohjelman askarteluohjeet

Kirjoitatko kirjallisuudesta? Kiinnostavatko kirjailijoiden haastattelut?

Katso ja kuuntele Elävässä arkistossa: Kirjailijat äänessä

Matkustatko? Virittäisivätkö vanhat matkailufilmit sinut nostalgiseen tunnelmaan?

Katso Elävässä arkistossa: Matkailun varhaiset vuosikymmenet

Vai eikö sinua kiinnosta mikään, mitä Elävästä arkistosta nykyisin löytyy? Mikä kiinnostaisi? Aiheita voit tulla myllyttämään kanssamme siis blogaajatapaamiseen, mutta ideoita ja toiveita voi kirjata nytkin vaikkapa tämän blogimerkinnän kommentteihin. Sana on vapaa myös muille kuin blogaaville naisille!

Lainaus

Avoin yhteistoiminta ei ole helppoa perinteisille organisaatioille

Juhana Kokkonen — Sun, 16 May 2010 11:25:58 +0000

Vuoden 2007 aikana suomalainen Jaiku-yhteisö oli voimissaan ja osallistuin itsekin aktiivisesti sen toimintaan. Tuon vuoden aikana Jaikuun syntyi muun muassa aktiivinen liverapo-kulttuuri ja innostuneet ihmiset osallistuivat mitä ihmeellisimpiin toimintakokeiluihin. Tästä kaikesta intoutuneena vuoden 2008 alussa aloitin oman ponnisteluni saada työpaikkani Metropolia Ammattikorkeakoulu käyttämään sosiaalista mediaa. Halusin kokea omassa työympäristössäni saman kostailemattomuuden ja positiivisen kehittelyhalun kuin Jaikussa.

Suhteellisen nopeasti kävi selväksi, ettei näin tulisi tapahtumaan ainakaan nopeasti. Ihmiset, joille kauppasin sosiaalista mediaa, jakautuivat positiivisesti suhtautuviin ja vastarannan kiiskeihin. Erilaisia syitä vastustukseen tuntui löytyvän jo ennen yhtäkään käytännön kokeilua. Ensinnäkin epäilyksiin liittyi oletuksa ihmisten organisoitumisesta, kommunikaatiosta ja yhteistyöhöstä. Koska sosiaalisen median palvelut eivät olleet työnantajan virallisesti käyttämiä tai hankkimia palveluita, niitä ei voitu käyttää työssä. Suunnitteluprosessien näyttäminen niihin kuulumattomille oli kategorisesti väärin, koska esimerkiksi opiskelijat eivät ymmärtäisi suunnitteilla olevan asian ja virallisesti päätetyn asian eroa ja tämä johtaisi loputtomaan huhumyllyyn. Sosiaalinen media aiheuttaisi myös yleistä kaaosta ja yksilöiden anarkistista puuhastelua, koska kaikki saisivat tehdä mitä haluavat.

Toiseksi sosiaalinen media tuntui aiheuttavan harmia vastustaville yksilöille henkilökohtaisella tasolla. Omien ideoiden näkyminen kaikille ja se, että kaikki oli periaatteessa googlattavissa jälkikäteen, tuntui epämiellyttävältä. Työnantaja voisi käyttää sosiaalista mediaa pahimillaan jonkinlaisena monitorointivälineenä. Oman työn ja siihen väistämättä kuuluvan virheiden kautta oppimisen näyttäminen muille ei tuntunut hyvältä. Saattoihan olla, että siinä sivussa muille paljastuisi oma ammattitaito tai sen puute. Omista totutuista tavoista oli vaikea päästää irti. Sähköposti ja Word olivat oikeita työvälineitä – wikit, facebookit ja jaikut joko nörttimäisiä tai lapsellisia leluja. Asioiden selvittelyyn ja käytön opetteluun ei ollut mahdollisuuksia, koska "oikeat" työt veivät kaiken ajan.

Ero nettiyhteisön ja organisaation välillä

Jaikun yhteisö koostui ihmisistä, jotka suhtautuivat avoimeen toimintaan positiivisesti. Osa Jaiku-ihmisistä varmaankin pakeni sinne omaa byrokraattista työarkeaan. Jaiku oli myös syntynyt tyhjästä ilman minkäänlaista historiallista painolastia, kaikki saivat aloittaa puhtaalta pöydältä ja tehdä sitä mikä kiinnosti.

Metropolia on taas erilaisten yksilöiden muodostama hierarkkinen organisaatio, jonka toimintamallien kirjo ja byrokratia on juurtunut sen yksilöihin. Osalle yksilöistä muutos avoimuuteen ja sosiaalisen median käyttöön on liian suuri tehtäväksi kertaloikalla. Sosiaalisen median käytön kannalta ongelmallista on se, että pienessä työyhteisössä vastustavat yksilöt voivat suhteellisen helposti torpedoida myös positiivisesti suhtautuvien kokeilut vain olemalla passiivisia. Tämä passiivisuus johtaa toteamukseen, että koska kaikki eivät ole olleet mukana, täytyy asiat tehdä myös perinteisellä tavalla (esim. kokouksilla, komiteoilla, sähköposteilla, liitetiedostoilla). Positiivisesti suhtautuville tämä tarkoittaa käytännössä kaksinkertaista työtä, joten omatkin kokeiluhalut voivat hiipua.

Ratkaisuna parvien katalysointi

Itse päädyin tekemään sosiaalisen median käyttöä tunnetuksi sellaisen yhteistyön kautta, jossa kehitellään täysin uusia toiminnan kohteita ammattikorkakouluun. Käytännössä tämä tarkoitti uusien "toimijaparvien" synnyttämistä, joihin kaikki olivat tervetulleita sopivaksi katsomallaan panoksella. Oli sitten kyseessä oppiminen scifi-fantasioinnin avulla tai työmatkapyöräilyn edistäminen, keskeistä on ollut se, että itse aihe kiinnostaa yhteiskehittelyyn osallistuvia. Koska prosessit ovat pitkiä, eivätkä kaikki ehdi kaikkiin fyysisiin tapaamisiin, on jo prosessin etenemisen kannalta ollut perustelua käyttää avointa sosiaalista mediaa. Ehkä juuri kehittelyprosessien avoimuus keskeneräisyyden merkityksessä (engl. open-endedness) onkin avain sosiaalisen median ja avoimien toimintamallien tuomiseksi perinteiseen, hierarkkiseen organisaatioon.

Olen kutsunut tällaisten parvien synnyttäjää ja mahdolistajaa parvikatalyytiksi. Parvikatalyytti toimii perinteisessä organisaatiossa suhteellisen autonomisesti. Hän voi itse valita, mitä avoimia prosesseja hän fasilitoi. Parvikatalyytin tehtävänä on johtaa yhteiskehittelyä ja varmistaa, että kaikki prosessiin liittyvä tieto kaikkien saatavissa. Parvikatalyytti toimii myös neuvottelijana parven ja organisaation välillä. Usein erilaiset resurssitarpeet ja poikkeukselliset toimintatavat tarvitsevat muutoksia tai poikkeuspäätöksiä hallinnossa, joten tämä työ on äärimmäisen tärkeä osa parvikatalyytin työtä. Parvikatalyytti on siis linkki vapaiden ja avointen kehittelyparvien ja perinteisen organisaation välillä.

Kirjoittaja on Metropolia-ammattikorkeakoulun lehtori ja tutkija.

Lue lisää: juhana.org

Lainaus

Kaksi kuvitelmaa yhteistyöstä

Tuija Aalto — Fri, 09 Jan 2009 10:17:25 +0000

Internet on mahdollistanut yhteistyön tekemisen ennennäkemättömillä tavoilla. Suomenkielisessä Wikipediassa on tällä hetkellä 190 509 artikkelia.

Kuvittelin työkaverin kanssa pari yhteistyön ilmentymää sijoitettuna noin 10 vuotta tästä eteenpäin.

Case 1: ”Yhteistyön ennätys - viihdeohjelma Lemmikkilauma värväsi 100.000:nnen reportterinsa Kilpikonnat kisaavat – tapahtumassa", "Ylen ja yleisön yhteinen hanke suurmenestys”

(Kuva: Sea Frost / Nicholas Petrone, linkki alkuperäiseen kuvaan)

Yhteisen ohjelmantekotalkootyökuvitelman taustalla on monenlaista ajattelua. Esimerkiksi Demos Helsinki ehdotti kirjassa Yksilön ääni (Lataa Sitralta PDF) “Avointa Yleä”. A-tuubi haastatteli Aleksi Neuvosta toukokuussa aiheesta "Onko A-tuubissa ideaa?"

Mitä mieltä te olette, millainen kehityspolku veisi tämän kuvitelman toteutumiseen?

Case 2. ”Koko Suomi kuvattu - Googlesoftin kartalla voi kävellä virtuaalisessa Suomessa, kuvaa joka kylästä" "Suomalaiset julkaisivat kahdessa vuodessa yli 20 miljoonaa otosta paikkatietoineen”

Valokuvia julkaistaan paikkatietoineen moniaalle. Virtuaalisia kävelyretkiä monissa USA:n kaupungeissa voi jo tehdä vaikkapa Google Streetview - palvelussa. Koska hakukonejätin kuvausatoja tuskin pian saadaan Untamalan kylänraitille, täytynee hoitaa asia talkoilla. Kuka ottaa johtaakseen talkooprojektin kuvata kaikki Suomen kylänraitit?

Lainaus