Blogit - liikenne

Lapsia tiellä

Päivi Leino — Wed, 05 Jun 2013 09:31:03 +0000

Asfaltoitu suora tie vie hetkessä ja melkein huomaamatta kylän läpi. 80 kilometrin tuntivauhdissa vilahtaa muutama talo silmänurkassa. Ajatuskaan kylän ja kyläläisten elämästä ei ehdi tajuntaan asti, kun matka jatkuu ja ollaan jo toisaalla.

Tällaisia kyliä on Suomessa lukematon määrä. Ajatuksen ne ansaitsevat. Ja jarrua ohi pyyhkäisevästä autosta.

Juttelen kahden kolmikymppisen sattaslaisen Tanja Variksen ja Riika Ylitalon kanssa. He ovat käyneet kylän omaa koulua. Molempien luokalla oli aikoinaan alle kymmenen oppilasta. Molempien luokkakavereita on jo kuollut. Ja muilta luokilta myös. Jo kouluaikana.

Koululaisia jää auton alle kylän poikki sukeltavalla valtatie 4:llä. Se on yksi kylää kuvaava piirre. Tuntuu karmaisevalta. Tanja ja Riikka ovat huolissaan kohta koulutiensä aloittavista lapsistaan. Toiseen päähän kylää on sentään saatu alikulkutunneli, mutta se ei vielä kaikkia pelasta.

Kun seuraavan kerran olen suhahtamassa autolla jonkun kylän poikki, toivon totisesti, että en suhahdakaan. Tietä saattaa juuri samalla hetkellä ylittää yhtä lailla omiin ajatuksiinsa uppoutunut lapsi, menossa kouluun tai kaverin luokse.

Lainaus

Pyöräilevä kaupunki on onnellisempi

Matti Rämö — Sat, 17 Sep 2011 20:26:05 +0000

"Mitä ystävällisempi kaupunki on pyöräilijöille ja jalankulkijoille, sitä onnellisempi se on keskimäärin", kiteyttää kaupunkisuunnittelun tanskalainen asiantuntija Lars Gemzøe.

Helsingin kaupungin, Tampereen teknillisen yliopiston ja Pyöräilykuntien verkoston seminaarissa Helsingin kaupungintalolla pohdittiin 16.9., miten pyöräilyä ja kävelyä on edistetty Euroopassa ja mitä vaikutuksia sillä on kaupunkitilan viihtyvyyteen. Asiantuntijoina olivat mm. Euroopan pyöräilyjärjestön puheenjohtaja Manfred Neun, arkkitehti Lars Gemzøe, kaupunkisuunnittelija Wim Schuddink Belgiasta ja tutkija Kalle Vaismaa Tampereen teknillisestä yliopistosta.

Kevyt liikenne kustannustehokasta
Brysselissä vaikuttava, Euroopan pyöräilyjärjestön (European Cyclist Federation) saksalainen puheenjohtaja Manfred Neun painottaa tasa-arvoa julkisen tilan käytössä ja saavutettavuudessa. On kohtuutonta yhden ryhmän suosimista, jos liikennetila suunnitellaan ensisijaisesti autoilijoiden näkökulmasta. Eikä nykyään Euroopassa ole enää itsestäänselvyys, että kaupunkien nuoret aikuiset hankkivat ajokortin, huomauttaa Neun.

Liikkumisen turvallisuustunteen muutoksesta hän kertoo esimerkin Englannista, jossa tapaustutkimuksen mukaan 90 vuotta sitten vanhempien mielestä pikkulapsen oli turvallista liikkua yksin 9 kilometrin päähän. Nyt samalla seudulla vanhempien mieltämä turvaetäisyys on kutistunut 300 metriin.

Manfred Neun korostaa, että liikennesuunnittelun painopisteen muutos voidaan tehdä vaatimattomilla investoinneilla ja kaiken lisäksi sijoittaminen kevyeen liikenteeseen on äärimmäisen kustannustehokasta ja yhteiskunnan kannalta ylivoimaisesti kaikkein edullisinta. Esimerkkitapauksen hän kertoo Espanjasta: 700 000 asukkaan Sevillassa on 32 miljoonan euron investoinnilla kevyeen liikenteeseen rakennettu infrastruktuuri, joka liikuttaa päivittäin 66 000 ihmistä. Vastaavasti 600 miljoonan investointi yksilinjaiseen metroon liikuttaa 40 000 ihmistä päivässä. Kolmessa vuodessa pyöräilyn osuus kaupunkimatkoista nousi Sevillassa 0,5 %:sta 7 %:iin.

Vihreä aalto pyöräilijöille
Arkkitehti Lars Gemzøe on pitkän linjan arvostettu asiantuntija. Hän on mm. vaikuttanut konsulttitiimissä, joka kehitti uusia ideoita New Yorkin kaupunkisuunnittelijoille. Hän kertoo, kuinka autojen aiemmin valtaama Manhattanin Times Square on muuntunut urbaaniksi virkistysalueeksi.

Gemzøe korostaa, että kevyen liikenteen osuuden kasvaessa kaupungeissa kaikki hyötyvät: kansalaisten terveys kohenee jo pienenkin päivittäisen liikkumisen ansiosta ja automäärän väheneminen helpottaa ruuhkia ja lisää viihtyvyyttä. Kööpenhaminassa on laskettu kaikki liikkumisen kustannukset välillisine seuraamuksineen: yhteiskunnalle yksi pyöräilty kilometri tuo säästöä 1,25 euroa, autoiltu kilometri lisää kustannuksia 0,65 euroa.

Gemzøe kertoo asenteista Kööpenhaminassa, jossa yli puolet kaupunkilaisista kulkee ainakin osan työmatkastaan pyörällä. Kysymykseen miksi pyöräilet 61 % vastaa, koska se on nopein, mukavin ja helpoin tapa liikkua. 19 % pyöräilee liikunnallisista syistä; 6 % koska se on halpaa; ja 1 % ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi.

Pienillä asioilla voidaan muuttaa liikenteen sujumista pyöräily-ystävällisemmäksi: Pyöräkaistoilta voidaan sallia oikealle kääntyminen yksisuuntaiselle kadulle. Liikennevalojen vihreää voidaan pidentää 5-6 sekuntia pyöräilijöiden hyväksi. Jos vihreä aalto säädetään nopeudelle 17-20 km/h, pyörästä tulee todella sujuva liikkumisväline.

Kööpenhaminalaisten asenteissa herättää huomiota myös se, että 80 % pyöräilijöistä tuntee olonsa turvalliseksi liikenteessä, mikä tarkoittaa myös sitä, että pikkulapsetkin otetaan herkästi mukaan pyöräilemään. Pyöräilyn turvallisuuden avainasiat ovat risteysten suunnittelu pyöräilijöiden näkökohdista sekä sallitun nopeuden laskeminen järjestelmällisesti kaupunkialueilla nopeuteen 30 km/h. Törmäystilanteiden vaarallisuus kasvaa dramaattisesti, kun nopeus nousee yli 30:n. Tämän tiedostaminen alkaa yleistyä kaupunkisuunnittelussa, ja esimerkkinä Gemzøe mainitsee Barcelonan, jonka kaduista 75 %:lla on 30 km/h -rajoitus.

Kauppias hyötyy autottomasta keskustasta
Belgiassa Tampereen kokoisessa Gentissä 14 % kaupunkiliikenteestä tapahtuu pyörällä. Suunnittelija Wim Schuddink kertoo, kuinka keskustan viihtyvyys on lisääntynyt ratkaisevasti sen jälkeen, kun autojen läpiajoliikenne kiellettiin kokonaan. Tämä näkyy myös siinä, että keskustan asunnot ovat aiempaa halutumpia.

Aluksi kauppiaat vastustivat muutosta jyrkästi, mutta kun kävi ilmi, että autoton keskusta lisää ihmisten joutilasta oleskelua alueella ja siten myös aikaa ikkunaostosteluun, asenteet muuttuivat. Pyörien pysäköintimahdollisuus aivan kauppojen lähellä on osoittautunut moninverroin kannattavammaksi kuin autojen pysäköintimahdollisuus.

Euroopan vinkit kirjana
Seminaarissa julkistettiin myös Tampereen teknillisen yliopiston Pykälä-tutkimusprojektin kirja Parhaat eurooppalaiset käytännöt pyöräilyn ja kävelyn edistämisessä. Kevyen liikenteen suunnittelun pieneksi pyhäksi kirjaksi jo nimetyn eepoksen on koonnut tutkija Kalle Vaismaa. Kirjassa esitellään perusteellisesti 10 kaupunkia: Kööpenhamina, Odense, Gröningen, Houten, Gent, Freiburg, Geneve, Tukholma ja Växjö.

Helsinki matkalla oikeaan suuntaan, ehkä
Helsingin tilanteesta seminaarissa kertoi apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä, jonka mukaan Helsingissä ollaan menossa oikeaan suuntaan: pyöräteitä on jo lähes 1200 km. Penttilä myös kehui, että kaikki apulaiskaupunginjohtajat pyöräilevät.

Kahvikupin ääressä käytävillä ihmeteltiin sitä, että jos kaupungin johtokin on pyöräily-ystävällinen, miksi sitten pyöräteiden laatu on niin heikko suhteessa niiden määrään. Pyörätiet alkavat ja päättyvät miten sattuu, ja monelta tärkeältä väylältä puuttuu kevyen liikenteen tila kokonaan. Kadunrakennusfirmat laiminlyövät liian usein työmaiden merkinnän kokonaan, eikä sitä tunnu valvovan kukaan. Keskivertohelsinkiläispyöräilijä voi tuskin väittää, että pyöräily on kaupungissa turvallista. Risteysjärjestelyt ovat paikoin niin monimutkaisia, että lainoppineillakin on vaikeuksia määritellä, miten niissä tulisi ajaa.

Kahvikeskusteluissa saivat huomiota myös risteyksien uudet reunakivet, jotka Helsingin rakennusvirasto on valinnut käyttöön ilman testausta. Viistot reunakivet ovat niin jyrkkiä, että jo nopeudella 15 km/h pyöräilijälle tarjotaan reipas tärähdys ranteisiin ja vanteille. Reunakivien rakentamisesta on tullut normi. Tällaisia esteitä rakennetaan nyt risteyksiin, joissa ei aiemmin ollut mitään kivetystä kevyen liikenteen väylällä. Ihmetystä herättää se, voivatko viraston virkamiehet olla piittaamatta kaupungin johdon pyöräilyn lisäämistavoitteista, vai ovatko apulaiskaupunginjohtajat sittenkin sunnuntaipyöräilijöitä, jotka eivät oikeasti ole kiinnostuneita pyöräilijöiden arjesta.

< Seminaarin kalvoesitykset tutkimuskeskus Vernen sivuilla

< Edellinen blogipäivitys: Islannista paluun vaikeus

< Islanti-matkakuvia, osa 3/3: Vastatuulessa kiipeilyä kohti Reykjavikia

< Islanti-matkakuvia, osa 2/3: Laavaa, valaita ja mielenrauhaa

< Islanti-matkakuvia, osa 1/3: Jäätä ja vettä

< Matkuvat neljän minuutin sävellettynä videona (Taivi Toikka)

< viimeinen blogipäivitys matkalta

< Radio Suomen paluuhaastattelu Yle Areenassa

< Yhteenveto matkan nettisivulla

<< Kesän 2010 Jäämeri-matka

Lainaus

Yle.fi:n hurja veivi

Kari Haakana — Mon, 16 May 2011 08:28:59 +0000

Euroviisut ja jääkiekon MM-kisat näkyivät selvinä piikkeinä Ylen web-palveluissa viime viikolla. Kaikkiaan Yle.fi:n eri palveluissa käytiin viime viikolla 2,2 miljoonan eri selaimen voimin. Kyseessä on kaikkien aikojen ennätys.

Erityisen vilkkaasti kävijöitä virtasi Areenaan, jossa sekä lauantaina että sunnuntaina käynnistettiin yli miljoona videoklippiä tai -streamia.

Jännittävä ilmiö oli myös selostaja Antero Mertarannan ilmaveivi-hehkutus, joka pomppasi vuorokaudessa koko tämän vuoden katsotuimmaksi on-demand-klipiksi. Merkittävä tekijä tässä suosiossa ovat olleet Ilta-Sanomat ja Iltalehti, jotka molemmat linkkasivat alle upotettuun Areena-videoon. Iltapäivälehtien linkkaukset loivat 13% koko viime viikon viittaavasta liikenteestä Areenaan. Hehkutuksen kohde eli Granlundin maali jäi suosiossa selvästi Mertarannan reaktiolle.

Lainaus

"Olisit niitannut kaaharit 6-0. Olit liian kiltti!"

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Thu, 04 Feb 2010 17:53:49 +0000

Itsekritiikin paikka. Puhuin torstaina 4.2. lähetyksessäni kaahareista. Etukäteen uhkuin kiukkua ja värikkäitä kielikuvia. Itse lähetyksessä olin kuulemma kuitenkin aika kesy.

Kävimme tuottajan, Honkasen Jorman, kanssa erinomaisen rakentavan keskustelun suoran lähetyksen jälkeen. Jorma oli hämmentynyt siitä, miten maltillisesti puhuttelin kaahareita. "Nehän on tappajia!"

Oli pakko huokaista vaan, että olen samaa mieltä, enkä oikein tiedä mikä minut kesytti. Mitä lähemmäs lähetys tuli, sitä enemmän aloin pelätä että saarnaan. Että olen kukkahattutäti, joka leuka täristen tirisee jotakin paheksuvaa lätinää, ja aiheuttaa kuuntelijoissa pelkästään ärtymystä.

Rankin juttu taisi olla se, että sanoin, etten ottaisi kaaharia miehekseni.

Wow. (Joo, naurakaa vaan, se todellakin taisi olla "rankin" osuus puheenvuorossani.)

Nyt harkitsen kakkososaa - olkoon se vaikka Kukkahattutädin Paluu.

Saa kannustaa. Saa laittaa kommentiksi tai sähköpostilla värikästä tekstiä. Niitataan yhdessä ne kaaharit ihan 6-0. Lupaan lukea messevimpiä mielipiteitä sitten lähetyksessä.

Lainaus

42 minuutin työmatka

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Mon, 01 Feb 2010 14:34:45 +0000

Autotalli -> päiväkoti -> koulu -> työpaikka: Tasan 42 minuuttia. Ajomatka autotallilta päiväkodin ja koulun kautta työpaikalle taitaa olla monessa perheessä ajoitettu minuutilleen - kiitos navigaattorin laskurin.

Tähän ajatteluun eivät sovi lumiaurat ja pyöräilijät. Ajomatkaan on laskettu kuluvan 42 minuuttia. Kuski järkeilee, että jos ensimmäinen viisi kilometriä menee arvoitua hitaammin (kiitos sen *** köröttelijän), on minulla oikeus ottaa loppumatkasta takaisin. Vaikka sitten kaahaamalla.

Onko kaahaamiseen hyviä syitä?

Mitä sinä olet mieltä?

Lainaus

Kaahari on naurettava pelle

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Fri, 29 Jan 2010 12:34:37 +0000

Ihminen ei muutu ratissa toiseksi ihmiseksi, mutta hän saattaa paljastaa uusia piirteitä itsestään. Mies voi esittää symppistä ja vastuullista aikuista ihmistä kuukausia, mutta istupa kyytiin ja körötä ruuhkassa hänen kanssaan. Suhaako hän kaistalta toiselle vimmaisesti? Kiilaako turvaväleihin aggressiivisesti? Onko hänessä miestä päästää jalankulkija yli tai pitkään odotellut auto kärkikolmion takaa?

Itsekäs kuski on takuulla törppö muussakin elämässä. Se ei vaan välttämättä paljastu heti. Missään nimessä ei kannata perustaa perhettä sellaisen miehen kanssa, joka sudittaa talvirengasta aina, jos joutuu väistämään tai hidastamaan. Hän ei tule jaksamaan lapsiperhe-elämää.

Voi kun miehet ymmärtäisivät, miten typeriltä heidän liikennekukkoilunsa näyttää naisten silmissä! Nainen ei halua istua PELKÄÄJÄNpaikalla.

Ajan itse päivittäin ruuhka-aikaan ja näen heitä aamuin illoin. Komeita 25-45 -vuotiaita miehiä kiiltävissä autoissaan matkalla töihin. Takapenkillä on tyhjä turvaistuin, koska isi on jo vienyt lapset tarhaan. Ja nyt isi painaa HANAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA

Lainaus

Hämmennyksen vuosi 2010

Eve Mantu, kokouksen puheenjohtaja ja nuija — Fri, 29 Jan 2010 12:20:21 +0000

Sain vuoden alussa oman ohjelman. Ihanaa ja kamalaa. Ihanaa siksi, että olen pitkään toivonut vapaampia käsiä. Kamalaa, koska nyt pitäisi tehdä se, minkä olen luvannut itselleni tehdä sitten joskus kun saan tilaisuuden.

Nyt pitäisi käyttää annettu aika hyvin, kunniaksi itselle ja elämälle. 45 minuuttia on iso viipale radiopäivää.

Mikä on tärkeää? Mistä haluan pitää ääntä? Millaiset asiat vaivaavat minua?

Yritän löytää sen suuren ja tärkeän pienestä ja arkisesta. Miksi en osaa jutella somaliäidin kanssa, joka seisoo edessäni kaupan jonossa? Osaisinko pitää seuraa kroonikkopotilaalle sairaalassa, kun vanhan ihmisen seurassa alan pelätä kuolemaa?

Etsin tänä vuonna siis sitä jotakin noloa ja kyvytöntä itsessäni. Ujostelua, kateutta, lammasmaisuutta, ennakkoluuloisuutta... Ja yritän olla säikähtämättä, kun hukkaan langanpään. On uskottava, että juuri niinä hauraimpina hetkinä (eli kun olen ihan pihalla, sanaton ja hämilläni) olen kaikkein eniten ihminen.

Lainaus

Tievalta

Martti Backman — Mon, 09 Mar 2009 09:55:20 +0000

Savonlinnan maalauksellisen keskustan lävitse aiotaan vetää valtatie. Se on hyvä esimerkki siitä, kuinka Suomessa käytetään tievaltaa.

Moni lienee kuullut vanhan tokaisun, että Suomen tielaitos on valtio valtiossa. En ollut arvannutkaan, kuinka lähellä totuutta tuo väite on, ennen kuin tutustuin Savonlinnan ohitustien valmistelun vaiheisiin.

Se isompi valtio on uskonut halukkaasti ja kritiikittä kaikki numerot, joilla tievaltio on todistellut, että pienen savolaiskaupungin ohikulkutie on Suomen kannattavin tieinvestointi, että sen ruuhkautunut liikenne ylittää pian äyräänsä ja että Savonlinnan liikenteessä kuolee nykyisin viisi kertaa enemmän ihmisiä kuin muilla Suomen vilkkaimmilla valtateillä.

Tievaltio oli kai tottunut siihen, että sen lukuja ei kukaan vaivaudu tarkistamaan.

Savonlinnan yliajotie on Suomen kallein tie ja sellaisena se on luultavasti Suomen tappiollisin tieinvestointi. Tien päissä tai varrella ei ole sellaista suurteollisuutta tai muuta elinkeinotoimintaa, joka ei aivan hyvin pärjäisi ilman niitä muutaman minuutin aikasäästöjä, jotka uuden tien avulla voidaan joissakin oloissa saavuttaa.

Ohikulkutie ei lisää Suomen tai edes seutukuntansa taloudellista kilpailukykyä, vaurautta ja verokertymää. Aikasäästöt kuluvat suurimmaksi osaksi paikallisten ihmisten asiointi- ja vapaa-ajan ajeluun.

Ja millä hinnalla? Savonlinna voisi olla maailmassa ainutlaatuinen saaristokaupunki, luonnonihmeeksi luettavan Saimaan järvisaariston keskuksena. Kaupunki, jossa pikkukaupunki-idylli, ooppera ja muu kulttuuri liittyvät saumattomasti vesistöön ja luonnonmaisemaan.

Sellaisena se voi houkutella matkailijoita kautta koko maailman. Salliessaan massiivisen valtatie-rautatie -yhdistelmän rakentamisen tämän ihanuuden sydämeen, Savonlinnan johto ottaa suuren riskin kaupunkinsa tärkeimmän menestystekijän, matkailuvetovoiman kärsimisestä.

Jättiläishankkeen vaikutukset Savonlinnan ympäristöön olisi tullut selvittää lain mukaisessa YVA-menettelyssä, mutta sellainen ei näköjään koske tievaltiota. Vai olisiko syynä se, että YVA-prosessi olisi vääjäämättä paljastanut hankkeen kohtalokkaat vaikutukset kaupungin kulttuuri- ja luonnonympäristöön?

Myös iso valtio, eli Suomen hallitus käyttää tievaltaa, jota myös silta- ja siltarumpupolitiikaksi kutsutaan. Elvytyshuumassa väylämiljoonia ripotellaan joka puolelle Suomea kuin paniikissa, ilman varmuutta siitä, että investoinnit maksavat itsensä takaisin. Tai tietoa siitä, minkä maalaiset urakoitsijat ja rakentajat tekevät työt.

Huonosti perusteltujen elvytyskohteiden kustantaminen on tuleville veronmaksajapolville katkera urakka. Elvytykseksi tarkoitettu ruiske voikin olla kuoleman suudelma. Kunpa Savonlinnalle ei kävisi niin.

Lainaus