Blogit - fillarimessut

Andalusian vuorilta fillarimessuille

Matti Rämö — Tue, 04 Mar 2014 21:11:29 +0000

Uusi kirja tuli painosta. Puolen vuoden kirjoitusurakka on tällä kertaa kiinteytynyt tavallista massiivisemmaksi, sillä kustantaja on ensi kertaa painattanut matkaeepokseni Suomenlahden eteläpuolella, ja paperi on aiempaa paksumpaa. Muutoin lopputulos näyttää hyvältä.

Oikoluvun kiihkeiden päivien jälkeen olen ehtinyt hahmottaa pari kohtaa, jotka olisin muotoillut toisin, ja pari yksityiskohtaa unohtui sittenkin kirjata. Tavanomainen kirjan valmistumisen jälkeinen tunteiden vuoristorata on hetkittäin käynyt ylikierroksilla hyvässä ja pahassa, mutta tyhjyyden, itsesyytösten ja epäilyjen jälkeen palaan kuitenkin ensivaikutelmaan, että kuudes kirjani on toistaiseksi paras. Sen monet sävyt saattavat parhaassa tapauksessa johdatella näkemään elämän yllättävän monitahoisena ja arvokkaana kokemuksena. Vaikka taival on hetkittäin vaikea.

Seuraava etappi on Helsingin Go Expo -messujen Fillariosasto 7.-9.3. Enimmän ajan päivystän Pyöräilykuntien verkoston ja HePon yhteisständillä 6h74. Fillarilavalla olen äänessä kahdesti päivässä: pe klo 13 Andalusia & klo 18 Istanbul; la klo 13 Andalusia & klo 16 Istanbul; su klo 11 Andalusia & klo 15 Istanbul.

Ps. Talvipyöräilytunnelmia: onnekkaasti ketjut katkesivat vain puolen kilometrin päässä kotoa :)

Lainaus

Kevättalven sohjo innostaa reuhtomaan

Matti Rämö — Sun, 31 Mar 2013 01:02:40 +0000

Vuoden haastavin pyöräilyjakso pitää mielen virkeänä. Jäiset lentokelit ja viimeiset sohjomassat ovat nyt jo mukavan innostavia talven jäänteitä, kun tietää, että hyytävä kausi lähenee loppuaan. Ja pyöräteillä saa todellakin olla tarkkana, kun ei voi tietää, mitä edessä on. Tämä on juuri sitä parasta harjoittelujaksoa, joka valmistaa kohtaamaan muuttuvia ja yllättäviä tilanteita.

Siispä olen kiitollinen kaikista niistä huonosti ja puutteellisesti auratuista pyöräteistä, jotka nyt vielä vähän aikaa muuttavat muotoaan päivän ja yön lämpötilojen rytmissä. Kohta pitää lähteä etsimään ulkoilureiteiltä vanhoja latupohjia, joissa lumi pysyttelee pisimpään. Nämä viimeisten lumien haeskelut kuuluvat kevätriitteihini. Aurinko paistaa ja vapautuva kostea maa huokuu elämän hajujen kirjoa. Ja Vantaanjokea reunustavilla ulkoiluteillä voi vielä puskea sohjossa, jota höystävät mahdollisesti kevyet kevättulvatkin. Sohjossa reuhtominen on mukavaa, silloin kun se on vapaan valinnan tulos.

Ja kyllä sohjopolkeminen aina katupölyssä pyöräilyn voittaa. Toki katupölykin harjoituttaa kohtaamaan vaikkapa Intian kaupunkiliikenteen arkea tai monsuunikauden loppuvaiheen pölyisiä maanteitä tai vaikkapa sorateiden kohtaamistilanteita Suomessa, sillä aika huonosti kotimaan hiekkateillä autoilijat ottavat muut tienkäyttäjät huomioon tässä suhteessa. Mutta tätä harjoitusmahdollisuutta en oikeastaan kaipaa. Onneksi enimmät hiekoitushiekat on viime vuosina siivottu aika nopeasti ainakin pääkaupunkiseudulla. Ja myönnän toki, että kaikesta sohjopolkemisen hehkuttelusta huolimatta odotan sitä, kun alle saa kesärenkaat. Ja se hetki lähenee :)

Myös muut kevättalven siirtymäriitit ovat sujuneet innostavissa merkeissä. Fillarimessuilla puhuin kolme päivää lähes tauotta joko esiintymislavalla tai ständillä. Ja innostunut palaute onnistui jälleen kerran vakuuttamaan, että ehkä sen viimekesäisenkin fillarireissun eteläiseen Espanjaan ja Marokkoon voisi saattaa kirjaksi saakka. Kuukauden matka oli ihan tarpeeksi vaiherikas eepoksen ainekseksi.

Välillä ehdin messuilla kuunnellakin. Pyöräily yhdistää, sillä se tarjoaa eri muodoissaan hienon tavan kokea ympäröivää todellisuutta. Kuvassa on Antti, hän aikoo polkea keväällä Roomasta Hämeenlinnaan. Fillarantin matkavalmisteluja ja matkaa voi seurata blogista, jossa on mm. kymmenen gramman tarkkuudella listattu matkavarustusta.

Tärkeintä on pysyä liikkeessä, oli matka sitten minkä mittainen hyvänsä. Arkikilometrit ovat ne tärkeimmät, taittoi ne sitten kaksi- tai kolmipyöräisellä, nojapyörällä tai postin kuormapyörällä. Etenkin talvikuukausina jaksan ihastella postipolkijoita, jotka joutuvat koko ajan pysähtelemään ja lähtemään uudestaan liikkeelle. Hikisenä polkimille nousu kylmää viimaa vasten yhä uudestaan vaatii asennetta. Itse en malttaisi pysähtyä edes liikennevaloihin, vaan jatkuva liike on se tärkeä asia. Suunnittelen reittini mieluummin pari kilometriä pidemmäksi, jos tiedän välttäväni pysähtymistä vaativia liikennevaloja.

Fillarimessujen jälkeen käväisin Kangasalan kirjaston kahvilassa messuamassa pyöräilyterapiasta ja Islannin ihmeistä. Sydän-Hämeen Lehden toimittajan näkemyksen tilaisuudesta voi lukea osoitteesta http://shl.fi/2013/03/23/reissut-ovat-pidennettyja-terapiasessioita/

Seuraava esiintyminen on Forssan kirjastossa 9.4. klo 18. Kirjaston pyöräilyaiheinen ilta alkaa jo klo 17, ja ohjelmassa on myös pyörän kunnostusniksejä.

Pyöräilykuntien verkoston Poljin-lehdessä 2/2013 on artikkelini Islannin-reissusta. Lehden pdf-versio löytyy osoitteesta http://www.poljin.fi/Poljin_2_2013%20kevyt.pdf

Toimittaja Raili Tuikan arvio Polkupyörällä Islannissa -kirjasta Teksti-TV:n nettiarkistossa

Kevätkelejä kaikille!

Lainaus

Tappajasepelin terapiaa

Matti Rämö — Fri, 16 Mar 2012 23:14:35 +0000

Mitä enemmän olen satulassa, sitä vähemmän sijaistodellisuuksilla on merkitystä. Jopa intoiluni Napolin jalkapallojoukkueen puolesta on hieman laantunut, ja varsinkin viime kesän Islannin-matkan vahvojen kokemuksien vuoksi. Mutta yllätys, yllätys, kun Napoli pelaa tärkeintä otteluaan eurokentillä sitten Maradonan vuosien, eli 20 vuoteen, ja homma menee sitten kuitenkin penkin alle, niin akuutti ahdistus nostaa jostain syvältä päätään. Synkkyys vyöryy hallitsemattomasti päälle. Aivan kuin ajoneuvo olisi karannut liukkailla käsistä.

Kerään voimani, ja lähden polkemaan yön selkään 40 kilometrin terapiapolkaisua jäisille Keskuspuiston metsäteille. Nastat laulaen lentokelin hullussa vauhdissa ahdistus alkaa hellittää, ja pahin synkkyys jää metsään. Seuraavana päivänä jaksan reuhtoa pidempää reittiä metsän kautta töihin. Ja ankaran tappion varjo alkaa kutistua jo pieneksi. Mutta siellä se vielä roikkuu hentona mukana, kunnes paluumatkalla jo lähellä kotia havahdun eturenkaan pehmenemiseen.

V-käyrä ponnahtaa ylös, kun tajuan, että heti asfaltin tultua vähän enemmän esiin pyöräteillä, myös tappajasepeli kaivautuu horroksestaan ja iskee saman tien, jo kolmannen kerran tänä talvena. Jalkapalloharmitus Napolin vuoksi vaihtuu akuuttiin rajuun tunteeseen. Mutta vasta seuraavana päivänä tajuan, että Helsingin kaupungin rakennusviraston sepeliterapiahan on haihduttanut Napoli-ahdistuksen. En voi kuin olla kiitollinen kaupungin virkamiesten inhimillisen elämän syvälle ymmärtämiselle.

Ps. Rakennusviraston tukiterapia on sen verran rajua, että vältän seuraavat viikot pyöräteitä niin paljon kuin vain voin ja sinnittelen suosiolla ajoradalla kuuntelemassa autoilijoiden kuittailua, mieluummin siedän myös riskin tahallisista läheltä piti -ohituksista. Niitäkin sattuu silloin tällöin, kun häirikköautoilijat haluavat antaa "opetuksen" yhteisen tilan käytöstä.

Ps2. Fillarimessut olivat jälleen kerran hieno viikonloppu. Jaettuja kokemuksia ja innostavaa palautetta. Juuri niin runsaasti, että jaksan ryhtyä seuraavaan kirjaprojektiin, kunhan vain saan aikatauluni johonkin ojennukseen. Tai itse asiassa ensin on vuorossa Rengasrikkoja Saharassa -kirjan luku äänikirjaksi Elävään arkistoon ja Yle Areenaan.

PS3. Olli ja Amie aikovat polkaista kahdessa vuodessa Espanjasta Japaniin. Heidän tarinaansa Ylen Teksti-TV-sivulla 839.

Kuva: Markku Huoponen

Lainaus

Pyöräilijöitä joka lähtöön: Stadibike

Matti Rämö — Mon, 16 May 2011 15:53:10 +0000

Ensimmäiset Stadibike-fillarimessut Helsingin Suvilahdessa johdattelivat viikonloppuna mainiosti kohti alkukesän pyöräilykautta. Tapahtuma keräsi yhteen hyvinkin erilaisia alan harrastelijoita.

On oikeastaan aika hämmästyttävää, kuinka monta lähestymistapaa pyöräilyn maailmaan onkaan ja kuinka monenlaiseen touhuun kaksi- ja kolmipyöräiset menopelit soveltuvat. Suuri enemmistö polkee pikkumatkaa töihin tai kouluun tai kauppaan tai kavereille; toiset kiskovat suorituskykynsä äärirajoilla sykemittarien kanssa maantiellä, radoilla tai maastossa; toiset hissuttelevat pitkää matkaa. Ja sitten on niitä, jotka kiipeilevät esteradoilla, loikkivat hyppyreistä, rymyävät pöpelikössä, pelaavat pooloa, kuljettavat ihmisiä tai tavaroita. Toiset puunaavat ja säätävät ja rakentavat ihmeellisiä virityksiä; toiset toteuttavat ankaraa kilpailuviettiä; toiset etsivät omia rajojaan; toiset viihtyvät yhdessä, toiset yksin, jotkut ihmisvirtojen seassa.

Stadibike onnistui kokoamaan kirjavan joukon väkeä, nuoria ja vanhoja, joita yhdistää intohimo tai ainakin vahva sympatia pyörään. Hyvä, hyvä. Lauantaina ei edes tuulinen ja kolea sää pystynyt pitämään innokkaimpia poissa, ja sunnuntain lempeämpi tuuli toi sitten lisää ihmisiä. Ottaen huomioon, että tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa ja ettei sää ollut paras mahdollinen, niin kaiketi saldo ei ollut ihan huono. Oletan, että järjestäjät toivoivat runsaammin paikalle nuoria friikkejä mutta myös sitä suurta massaa, joka suhtautuu pyöräilyyn myönteisesti muttei välttämättä halua nousta barrikadeille oman erityisen pyöräilynäkökulmansa puolesta.

Omat messuni sujuivat jutustellen ja kirjoja kaupitellen Islannin sääsimulattoorissa tuulten armoilla (varsinkin lauantaina). Viisi kiloa lisävaatetta riitti juuri ja juuri pitämään toimintakuntoisena järjestöille varatulla piha-alueella Kattilahallin ja testiratojen välissä. Jos sade olisi sattunut, olisi yhteisständimme (SPR, Poljin, HePo) säänkestävyys joutunut ankaraan testiin, mutta viikonlopun Islanti-simulaatio oli aloittelijalle sopiva helppo versio. Tapasin useammankin Islannin-kävijän, ja viesti oli kaikilla samansuuntainen, heinäkuiselle matkalleni kannattaa ottaa mukaan lämmintä, sää tulee vaihtelemaan nopeastikin, ja tuuli on vallitseva elementti. Aiheesta piti esitelmän sarjakuvapiirtäjäpariskunta Christoffer ja Kaisa Leka. He olivat käyneet kolmisen viikkoa ihmettelemässä Islannin karua kauneutta. Heidän reissunsa avasi myös pyöräilyn monitahoista terapeuttista näkökulmaa hienosti. Kaisa on tehnyt jo kolme pitkää pyörämatkaa, vaikka hänen kummatkin jalkansa on amputoitu polven alapuolelta.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli onnistunut, ja jälleen kerran se lisäsi vakaumustani, että pyöräily on hienoa. Ja että kirjojen kirjoittaminenkin pyörämatkoista on järkevää ajankäyttöä (vaikkei se ihan aina tunnu itsestäänselvyydeltä kun roikkuu yöt tietokoneella), palaute oli sen verran vakuuttavaa. Kiitos siitä kaikille :)

Ps. tiistaina 17.5. oli Radio Suomessa pyöräilyn teemailta. Aiheet rönsyilevät mm. sähköpyörissä, lasten pyöräilyssä, pyöräteissä ja kolmipyöräisissä. Studiossa olivat toimittaja Markus Turusen ja allekirjoittaneen lisäksi Fillari-lehden päätoimittaja Janne Lehti ja Poljin ry:n toiminnanjohtaja Matti Hirvonen. Ohjelman voi kuunnella YLE Areenasta.

Lainaus