Polkupyörällä Andalusiassa: reilu viikko lähtöön

Matti Rämö — Sat, 09 Jun 2012 17:43:43 +0000

Lähtövalmistelujen loppukiri on hektistä siirtymäaikaa eri todellisuuksien välissä. Loikka arjesta tien päälle alkaa saada konkreettisia muotoja yleensä aivan liian myöhään. ”Onhan tässä aikaa” -hymistely kuuluu itsensä harhauttelun kestoklassikoihin. Varsinkin kun aina ponnahtaa esiin jotain pientä outoa, jota ei ole ollenkaan osannut ajatella.

Tällä kertaa loppuhetkien muuttujia on ollut ongelma sopeutua uusiin monitehosilmälaseihin. Kuvittelin, että soitto silmälääkärin ajanvaraukseen kahdeksan viikkoa ennen lähtöä olisi ollut riittävän aikaisin, jotta ehdin jonottaa vastaanotolle, hankkia ensimmäiset moniteholasit sekä vielä tottua niihin. En ottanut huomioon, että hajataittoisuus ja jo pidempään vaivannut lasiaisen osittainen irtoaminen lisäävät operaation vaikeuskerrointa. Ja lopputuloksena on askel taaksepäin: uudet yksiteholasit odottavat optikolla.

Kiusallisempi ja aivan tuore pulma on kesäflunssan iskeminen puun takaa. Olen onnistunut välttämään kaikki kevättalven infektiot ilman suurempaa tuskaa, vaikka niitä on vieraillut toimituksessamme. Loppukevään kroonista univelkaa ja eriasteista stressikertymää on kasaantunut kuitenkin juuri sen verran, että psykofyysinen suojaus antaa rahtusen periksi, ja tsakk! Nenä vuotaa ja kurkku on kipeä. Nyt täytyy osata arvioida oikein levon ja rasituksen suhde, ettei pitkä ja raastava ylämäki ala jo ennen kuin pääsen edes Malagaan.

Onneksi ehdin kohtuullisen mukavasti rakentaa peruskuntoa jo toukokuussa ja kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Ohjelmaan kuului mm. polkaisu Lekan pariskunnan kanssa Helsingistä Porvooseen. Sinnittelin heidän vauhdissaan tarinan kerronnan ohessa. Seurassa tulee kuin huomaamatta ajettua vähän kovempaa. Helsingin kriittisten pyöräilymielenosoitusten lisäksi yhteisajoa kertyy vuosittain niin vähän, että suhtaudun siihen aina hieman eksoottisen innostavana kokemuksena.

Valmistelujen myönteisiin asioihin kuuluu myös matkareitin perusajatuksen kiteytyminen. Ystäväni kertoi ottaneensa lautan Andalusian Almeriasta Melillaan Afrikkaan, ja silmissäni välähti kartalle kaunis symmetrinen iso ympyrä. Malagasta vuorille Granadan kautta tai läheltä, sitten Sierra Nevadan rinteitä ja laaksoja ylös alas viikon verran. Ja vuoriston länsipään juurella on spagettiwesternien ”pyhä maa” ja sen lähellä Almerian satama. 5-6 tunnin lauttamatka Espanjan siirtomaa-ajan jäänteeseen Melillaan, ja olenkin jo käytännössä Marokossa. Noin 700 kilometrin lenkki Fesin upean vanhankaupungin kautta Gibraltarinsalmelle, ja sitten voisin arvioida aikataulua, pitääkö polkea suorinta reittiä takaisin Malagaan vai ehtisinkö vielä koukata Sevillaan ja Cordobaan.

Aikataulustressin välttämiseksi viimeisten päivien mahdolliset rönsyt olisivat oiva puskuri, jonka voisi tarvittaessa karsia pois. Tosin kaikki tämä edellyttää, että onnistun pääsemään matkaan kuta kuinkin terveenä, muutoin tilanne pitää arvioida aivan uudestaan, mikä sekin tietysti kuuluu elämän normaaliin kiertokulkuun. Tilanteisiin sopeutuminen. Kreikkalaisen filosofin Herakleitosin sanoin: ”Kaikki virtaa, mikään ei ole pysyvää”.

Lainaus

Polkupyörällä Islannissa: neljä viikkoa lähtöön

Matti Rämö — Thu, 09 Jun 2011 21:13:18 +0000

Neljä viikkoa lähtöön. Islannin-tutkailu on edennyt kirjastosta lainatun opaskirjan avulla. Olen saanut selville että menninkäisillä ja muilla näkymättömillä hahmoilla on tärkeä rooli kansallisen psyykkeen kokonaiskuvassa. Samoin valaanpyyntikeskustelun tunteenomaisella järjettömyydellä (valasbongarit tuovat maahan moninkertaisen määrän tuloja verrattuna muutaman valaan mukatieteelliseen pyyntiin). Eräs tuttuni vertasi islantilaisia Pohjolan napolilaisiksi, mikä on erinomaisen arvokas suositus, eli ristiriitaisista todellisuuden tulkinnoista muotoutuu lämmin ja ihmisennäköinen kokonaisuus. Tämä siis toisen ja kolmannen käden sirpaletietojen perusteella muodostettu musta tuntuu -arvio.

Tietoni Islannin oloista on karttunut myös Teksti-TV-toimituksessa vierailleen tiimiin ansiosta. Porvoolaisen sarjakuvapiirtäjä-pyöräilijäpariskunnan ensi kesän matkaryhmästä kolme viidesosaa piipahti vaihtamassa ajatuksia, tietoja ja tuntemuksia. Christoffer ja Kaisa Leka selvisivät viime kesän Islannin-pyörämatkastaan mukavasti, eikä lähes jokapäiväinen sade tai kohtuullisen matalassa solassa puhaltanut kolmen celsius-asteen viimakaan himmentäneet heidän myönteistä vaikutelmaansa. Saari on ihmeellinen kokemus kiehtovissa maisemissa. Eikä hirmuista vastatuulta kannata pelätä, kyllä se jossain kohtaa kääntyy myötätuuleksi. Ja lämmitellä voi aina kuumissa lähteissä, joita on kylässä kuin kylässä.

Lekan pariskunnan tiimi lähtee heinäkuun lopulla Vienan Karjalaan ja Murmanskiin viiden hengen voimin, ja heidän reissuvalmistelujaan ja itse matkaa voi seurata Polku laulujen maahan -blogista. Teksti-TV-vierailun ideana oli myös se, että selvittelin omia kokemuksiani viime kesän Venäjän reissulta. Istunnon annin Kaisa kiteyttää loistavasti sarjakuvaluonnoksessaan. Viime kesän Jäämeren-matka on muutenkin kulkenut mukana henkisessä valmentautumisessa uuteen koitokseeni, sillä kaiken touhuamisen ohessa yritän lykkiä proosaa eteenpäin uudeksi kirjaksi. Kirjallinen reissu on edennyt hieman hitaasti, ja olen vasta Kuusamossa ihmettelemässä porojen kahden kaistan ryhmittymisstrategiaa vilkkaan maantieliikenteen seassa. Luultavasti Kaisa Lekan tiimi ehtii Murmanskiin ennen kuin itse pääsen palaamaan sinne mentaalimatkallani.

Islantiin valmistautumiseen on kuulunut perehtyminen myös toisenlaiseen matkakirjallisuuteen aiemmin keväällä. Toukokuussa vuonna 1994 Pekka Piri ja Matti Pulli lähtivät seitsenmetrisellä avoveneellä Helsingin Kauppatorilta Itämeren ja Pohjanmeren poikki Atlantin aalloille Islannin Höfniin saakka. Pirin mainio ja moniulotteinen merieepos Saagojen kutsu – Avoveneellä Islantiin on kuultavissa YLE Areenassa merimiehen itse lukemana (kertomus täydentyy rytmillä jakso/päivä, ja kuunteluaikaa on vuosi). Itse tein teoksesta kirja-arvion. Aikomukseni on vierailla Reykjavikin merimuseossa, jossa on juuri avattu Saagojen kutsu -näyttely. Islantilaiset osaavat yhä arvostaa Pirin ja Pullin häkellyttävää matkaa meren syleilyssä.

Kaikki nämä elementit menninkäisineen kaikkineen ovat alkaneet hiippailla unissani. Viime yönä yritin tehdä suuren otoksen gallup-kyselyä islantilaisille, mitä mieltä he ovat itse elämästään tuliperäisellä saarella hyisen meren keskellä.

< edellinen blogipäivitys

Lainaus

Blogit - Kaisa Leka

Polkupyörällä Andalusiassa: reilu viikko lähtöön

Polkupyörällä Islannissa: neljä viikkoa lähtöön