Pulan politiikka

Timo Harakka — Mon, 04 Jul 2011 07:04:45 +0000

Timo Harakka, 10 kirjaa rahasta - sarjan toimittaja

Pentti Haanpään Noitaympyrä (1931) on hämmästyttävän tiukka analyysi siitä, miten New Yorkin pörssikatastrofista aiheutunut maailmanlaajuinen talouspula näkyy kaukaisen Suomen elämässä.
2008 finanssikriisin suorat vaikutukset eivät Suomessa ole yhtä dramaattisia (toki ne 70 000, jotka joutuivat työttömiksi, voivat olla eri mieltä), mutta planeetan joka kolkalle ulottuvina ja yhä euron kriisinä jatkuvina järistyksinä ne ansaitsisivat kaunokirjallisiakin hahmotuksia. Sellaisia ei ole tullut vastaan.
Kun Haanpää kirjoitti Noitaympyrää, Wall Streetin romahdus ja Lapuan liikkeen synty olivat aivan tuoreita, loppuvuoden 1929 tapahtumia. Talonpoikaismarssi järjestettiin kesällä 1930. Samaan aikaan alkoivat kommunistien (ja kommunisteiksi luultujen) kyyditykset itärajalle.
Haanpää oli hetkessä kiinni, kommentoi päivän otsikoita, puhui aikalaisilleen. Siksi onkin erityisen julmaa, että kirjaa ei uskallettu julkaista tuoreeltaan, vaan se ilmestyi vasta 25 vuotta myöhemmin.

Noitaympyrä suhtautuu kriittisesti kapitalismiin – ihmekös tuo, kun kapitalismi on kriisissä. Se juuri on se otsikon ”noitaympyrä”: samaan aikaan on nälkää ja yltäkylläisyyttä, työläisen kurjat olot varmistavat omistajan hyvän elämän.
Mutta Noitaympyrästä ei irtauduta helposti, kuten ilmenee tämän illan antoisassa 10 kirjaa rahasta–keskustelussa teatteriohjaaja Juha Hurmeen kanssa (4.7. TV1 klo 21.30).
Päähenkilö Pate Teikka on liikkuva työmies ja liikkuva äänestäjä. Hänelle ei kelpaa niin sosialismi kuin porvarillisuuskaan, eikä päätään nostava oikeistoterrori.
Pate Teikka ei kuulu mihinkään, ei sitoudu mihinkään, hän on individualisti ja epäilijä. Hänen vastaparinsa on Janne Kuutio – Elmer Diktoniuksen seuraavana vuonna ilmestyneen mestariteoksen antisankari, joka lähtee aina mukaan ajan virtauksiin. Tahdoton takinkääntäjä muuttuu joustavasti punakaartin sotilaasta mustapaitaiseksi lakkorikkuriksi.
Myös Janne Kuutio kuvaa tarkkanäköisesti nuoren tasavallan verisiä ristiriitoja, valtiollista skitsofreniaa. Sekin ilmestyi suomeksi vasta turvallisesti sotien jälkeen.
1930-luvun valkoinen Suomi sai siis elää itsestään tietämättä, soraäänien häiritsemättä. Vapaaehtoisessa, halukkaassa sokeudessa.

Fasismi ja natsismi olivat syntyneet jo ennen vuoden 1929 romahdusta. Kuulu taloushistorioitsija Karl Polanyi toteaa kuitenkin kirjassaan Suuri murros, että vasta markkinatalouden luhistuminen johti fasismin maailmanvaltaan.
Oikeistoterrori oli siis nimenomaan talouden ilmiö. ”Umpikujaan päätyneelle liberaalille kapitalismille tarjottua fasistista ratkaisua voidaan kuvailla markkinatalouden uudistukseksi."
Polanyin katsannossa markkinoiden kriisi ratkaistaan vallankumouksella – joko ylhäältä tai alhaalta. Joko kansa ottaa vallan demokraattisesti tai sitten omistava luokka turvautuu väkivaltaan ja riistää kansalta perusoikeudet.
Nykyisen finanssikriisin ja eurokriisin poliittiset seuraukset alkavat pikku hiljaa tulla näkyviin Euroopassa. Mitähän vielä seuraa?

Lainaus

Kulttuurihistorian häpeäpilkku

Timo Harakka — Fri, 01 Jul 2011 13:38:17 +0000

Timo Harakka, 10 kirjaa rahasta -sarjan toimittaja

Pentti Haanpää kirjoitti romaaninsa Noitaympyrä1931. Teos oli polttavan ajankohtainen: vuoden 1929 pörssiromahduksesta levinnyt yleismaailmallinen pula-aika aiheutti Suomessakin levottomuuksia. Italian ja Saksan malliin äärioikeistolainen Lapuan liike terrorisoi maata.
”Maassa oli tapahtunut paljon asioita. Ihmiset ikäänkuin sairauden kiukussa olivat touhunneet sitä ja tätä. Pahanolon tunne, levottomuus, saattoi heidät töytäilemään ilman päämäärää, käymään lähimmäistensä kimppuun”, päähenkilö Pate Teikka pohdiskelee.
”Työväestöä oli pieksetty ja tapettu, kansalaisia oli istutettu autoihin ja ajeltu ympäri maata. Kuumettako? Hourettako? Mitä hyvää siunaantui pyssyistä ja pampuista, amerikkalaisilla autoilla ajosta, isänmaa-huudoista ja avopäin lauletuista lauluista?”

Sitä siunaantui, että Haanpään kustantaja Otava ei uskaltanut julkaista Noitaympyrää, jota kirjailija aivan aiheesta piti itse parhaana teoksenaan. Ei myöskään WSOY, eikä edes vasemmistolainen kustantamo Kansanvalta, joka oli julkaissut Haanpään kohukirjan Kenttä ja kasarmi 1929.
Tämä sotalaitosta arvostellut kirja sydämistytti oikeistohenkisen eliitin. Uudempi kansalliskirjailijamme Mika Waltari jopa kynäili vastaiskuksi Suomen armeijaa ihannoivan teoksen Siellä, missä miehiä tehdään (1931).
Kustantamojen pelkuuruden takia Noitaympyrä – josta keskustelemme 10 kirjaa rahasta –sarjassa teatteriohjaaja Juha Hurmeen kanssa maanantaina 4.7. (TV1, 21.30) – ilmestyi vasta 25 vuotta myöhemmin, kirjailijan kuoleman jälkeen, kootuissa teoksissa 1956.

Historialliset yhtäläisyydet nykyaikaan ovat ilmiselvät.
Jatkokysymys kuuluukin: ketkä eivät tämän päivän Suomessa saa ääntään kuuluviin? Kenen totuus sensuroidaan?

10 kirjaa rahasta -sarjan esittely

Lainaus

Blogit - Haanpää Pentti

Pulan politiikka

Kulttuurihistorian häpeäpilkku