Kun Kosolan Vikki Suomea johti

Reijo Perälä — Thu, 01 Mar 2012 11:42:18 +0000

Mäntsälän kapinasta on kulunut tällä viikolla 80 vuotta. Lapuan liikkeestä ja 1930-luvun oikeistoliikehdinnästä muistetaankin yleensä Vihtori Kosola, talonpoikaismarssi ja Mäntsälän kapina. Tuttua on myös se, että Lapuan liike kohdisti toimintansa kommunisteja vastaan.

Lapuan liikkeen laajuudesta ja todellisesta poliittisesta voimasta onkin sitten jo vähemmän tietoa.

Suomalainen kouluhistoriakaan ei kerro kovin laveasti satoihin ihmisiin kohdistuneista väkivaltaisuuksista ja muilutuksista, poliittisista murhista tai oikeistokaappauksen mahdollisuudesta.

Lapualaiskuohunta ravisteli suomalaista yhteiskuntaa lähes kolmen vuoden ajan. Vasemmiston kirjapainoihin kohdistuneet hyökkäykset, mustat umpiautot, kyyditykset, kunnanvaltuustojen väkivaltaiset puhdistukset, työväentaloihin kohdistunut ilkivalta sekä hallituksen, eduskunnan ja lehdistön avoin painostus synnyttivät uhkailun ja pelon ilmapiirin, jonka takana olevaa todellista voimaa oli vaikea mitata.

Yksistään kesän 1930 aikana lapualaiset toimeenpanivat yli 250 kyyditystä tai kyyditysyritystä. Puolenkymmentä ihmistä menetti lapualaisrytinöissä henkensä.

Mäntsälän kapinan seurauksena Lapuan liike lakkautettiin, mutta sen toimintaa jatkoi tämän jälkeen äärioikeistolainen Isänmaallinen Kansaliike eli IKL, josta sittemmin tuli myös eduskuntapuolue.

Aikansa mediailmiöt

Sekä Lapuan liike että sen seuraaja Isänmaallinen Kansanliike olivat aikansa mediailmiöitä, vaikka koko käsitettä ei tuohon aikaan tunnettu.

Kumpikin liike eli julkisuudesta ja osasi käyttää julkisuutta myös taitavasti hyväksi. Kuohuntaa käytiin lehdistön ja Yleisradion ympärillä ja niitä myös härskisti hyödyntäen.

Erityisesti IKL rakensi taitavasti julkista brändiänsä karhutunnuksen ja sinimustan värimaailman ympärille. Käytössä olivat rintanapit, pinssit, solmiot, omat paidat ja jopa omalla logolla varustetut kahvikupit ja konjakkilasit. IKL perusti Suomeen jopa oman ravintolaketjun, Musta Karhu -kahvilat.

Oleellinen osa äärioikeiston valtaa ja vallankäyttöä olikin julkisuus.

Kun Lapuan liikkeen todellista kannatusta ei koskaan mitattu vaaleissa, liikkeen kannalta oli merkittävää se, millaiseksi voimaksi se julkisuudessa miellettiin.

Talonpoikaismarssi oli Lapuan liikkeen voimannäyttö

Suuret joukkokokoukset, näyttävät mielenosoitusmarssit ja Helsingissä vierailleet kansalaislähetystöt synnyttivät tehokkaasti kuvaa siitä, että liikkeen takana on valtava voima.

Lapuan liikkeen johtomiehille julkisuuden kautta syntynyt mielikuva oli tehokas apuväline. Kesällä 1930, jolloin Lapuan liike oli valtansa huipulla ja poliittinen voimatekijä, liikkeen kannattajat uskottelivat, että tarvittaessa kommunisminvastaisille mielenoisoitusmarsseille voidaan käskeä 600 000 – 800 00 suomalaista.

Heinäkuussa 1930 järjestetty Talonpoikaismarssi oli Lapuan liikkeen suurin voimannäyttö. Näinä kuukausina Suomea sananmukaisesti johdettiin Lapualta, Kosolan Vihtorin vinttikamarista. Todellinen poliittinen valta ei ollut maan hallituksen ja eduskunnan käsissä.

Talonpoikaismarssille osallistui noin 12 000 suomalaista. Päivän nimi oli Vihtori Kosola, jonka äärioikeistolainen lapualaisrovasti K. R. Kares nimesi muitta mutkitta ”Jumalan valitsemaksi kansanjohtajaksi”.

Kesällä 1930 käynnistettiin myös valtuustojen ”puhdistus”. Valtuustot puhdistettiin saman kaavan mukaan noin 70 kunnassa. Kun kaikki kommunistiset valtuutetut eivät uhkauksista huolimatta suostuneet jättämään tehtäviään, vaatimuksia vauhditettiin muilutusten avulla. Räikeimmissä tapauksissa kyyditykset toteutettiin jopa kesken valtuuston kokouksen.

Lapuan liike vaati myös vaalikelpoisuuden ja äänoikeuden kieltämistä sekä äänioikeuden kytkemistä varallisuuteen ja veronmaksukykyyn.

Käytännössä tämän vaatimuksen toteuttaminen olisi merkinnyt äänioikeuden riistämistä noin puolelta miljoonalta suomalaiselta. Suunnitelmissa oli myös kansanedustajien lukumäärän supistaminen ja eduskunnan istuntokauden lyhentäminen ja kuolemanrangaistuksen käyttöönotto.

Vallankaappauksen tielle

Jatkuvat väkivaltaisuudet ja syksyllä 1930 tapahtunut presidentti K. J. Ståhlbergin kyyditys alkoivat kuitenkin hiljalleen nakertaa liikkeen kannatusta.

Keväällä 1932 tapahtunut Mäntsälän kapina oli eräänlainen Lapuan liikkeen jälkinäytös. Viikon ajan kapinajoukko, joita enimmillään oli Mäntsälässä 500-600 miestä, piti Suomea jännityksessä. Kapinapesäkkeitä syntyi myös Jyväskylään, Poriin, Seinäjoelle, Riihimäelle ja Hämeenlinnaan. Kaikkiaan kapinaliikehdintään osallistui noin 6000 miestä.

Ratkaiseva kapinan kukistamisessa oli Svinhufvudin keksiviikkoiltana 2.3. 1932 pitämä vaikuttava radiopuhe, jossa presidentti suojeluskuntavalaan vedoten käski miehiä laskemaan aseensa ja lähtemään kotiin.

Mäntsälän kapina kukistettiin radion avulla

Ukko-Pekkana tunnettu presidentti saikin puheen vuoksi lapualaisilta uuden haukkumanimen – ”Akka-Pekka”. Presidentin puhetta kuunteli arviolta noin 200 000 suomalaista.

Omaa väriään kapinaviikkoon toi myös Lapuan liikkeen johtomiesten juopottelu. Kun kapinakenraali K. M. Wallenius pidätettiin, sekä pidätetty että pidättäjä Lauri Malmberg olivat umpihumalassa. Presidentti Ukko-Pekka antoi tästä Malmbergille moitteetkin.

Viina maistui kapinaviikon aikana myös Vihtori Kosolalle ja muille johtomiehille. Ja kun kenraali Hannes Ignatius kävi puolessa välissä kapinaviikkoa Mannerheimin lähettiläänä tarkistamassa, kannattaisiko kapinaan yhtyä laajemminkin, oli loppupäätelmä se, ettei kannata, kun koko johtojoukko on kännissä ja kapina muutenkin huonosti organisoitu.

Lapuan liikkeen ihanteena oli Italian mallin mukaan vahva johtaja, diktaattori, joka syrjäyttäisi poliittiset puolueet. ”Missä on se mies, jolle valta voidaan luovuttaa?” kyselivät lapualaiset itseltään ja toisiltaan.

Nuori demokratia kesti kuitenkin tulikokeen, vaikka kuohunta jatkui vielä monta vuotta IKL:n johdolla.

Blogin kirjoittaja tutustumassa kesällä 2011 Vihtori Kosolan kotitaloon Lapualla. Nykyisin talossa toimii herättäjäyhdistyksen kirjakauppa.

Kirjoittaja Reijo Perälä on Elävän arkiston päällikkö, joka on väitellyt Lapuan liikkeen julkisuuskuvasta. Väitöskirjan nimi on "Lapuan liike ja sanan mahti" , Gummerus 1998

Lainaus

Pulan politiikka

Timo Harakka — Mon, 04 Jul 2011 07:04:45 +0000

Timo Harakka, 10 kirjaa rahasta - sarjan toimittaja

Pentti Haanpään Noitaympyrä (1931) on hämmästyttävän tiukka analyysi siitä, miten New Yorkin pörssikatastrofista aiheutunut maailmanlaajuinen talouspula näkyy kaukaisen Suomen elämässä.
2008 finanssikriisin suorat vaikutukset eivät Suomessa ole yhtä dramaattisia (toki ne 70 000, jotka joutuivat työttömiksi, voivat olla eri mieltä), mutta planeetan joka kolkalle ulottuvina ja yhä euron kriisinä jatkuvina järistyksinä ne ansaitsisivat kaunokirjallisiakin hahmotuksia. Sellaisia ei ole tullut vastaan.
Kun Haanpää kirjoitti Noitaympyrää, Wall Streetin romahdus ja Lapuan liikkeen synty olivat aivan tuoreita, loppuvuoden 1929 tapahtumia. Talonpoikaismarssi järjestettiin kesällä 1930. Samaan aikaan alkoivat kommunistien (ja kommunisteiksi luultujen) kyyditykset itärajalle.
Haanpää oli hetkessä kiinni, kommentoi päivän otsikoita, puhui aikalaisilleen. Siksi onkin erityisen julmaa, että kirjaa ei uskallettu julkaista tuoreeltaan, vaan se ilmestyi vasta 25 vuotta myöhemmin.

Noitaympyrä suhtautuu kriittisesti kapitalismiin – ihmekös tuo, kun kapitalismi on kriisissä. Se juuri on se otsikon ”noitaympyrä”: samaan aikaan on nälkää ja yltäkylläisyyttä, työläisen kurjat olot varmistavat omistajan hyvän elämän.
Mutta Noitaympyrästä ei irtauduta helposti, kuten ilmenee tämän illan antoisassa 10 kirjaa rahasta–keskustelussa teatteriohjaaja Juha Hurmeen kanssa (4.7. TV1 klo 21.30).
Päähenkilö Pate Teikka on liikkuva työmies ja liikkuva äänestäjä. Hänelle ei kelpaa niin sosialismi kuin porvarillisuuskaan, eikä päätään nostava oikeistoterrori.
Pate Teikka ei kuulu mihinkään, ei sitoudu mihinkään, hän on individualisti ja epäilijä. Hänen vastaparinsa on Janne Kuutio – Elmer Diktoniuksen seuraavana vuonna ilmestyneen mestariteoksen antisankari, joka lähtee aina mukaan ajan virtauksiin. Tahdoton takinkääntäjä muuttuu joustavasti punakaartin sotilaasta mustapaitaiseksi lakkorikkuriksi.
Myös Janne Kuutio kuvaa tarkkanäköisesti nuoren tasavallan verisiä ristiriitoja, valtiollista skitsofreniaa. Sekin ilmestyi suomeksi vasta turvallisesti sotien jälkeen.
1930-luvun valkoinen Suomi sai siis elää itsestään tietämättä, soraäänien häiritsemättä. Vapaaehtoisessa, halukkaassa sokeudessa.

Fasismi ja natsismi olivat syntyneet jo ennen vuoden 1929 romahdusta. Kuulu taloushistorioitsija Karl Polanyi toteaa kuitenkin kirjassaan Suuri murros, että vasta markkinatalouden luhistuminen johti fasismin maailmanvaltaan.
Oikeistoterrori oli siis nimenomaan talouden ilmiö. ”Umpikujaan päätyneelle liberaalille kapitalismille tarjottua fasistista ratkaisua voidaan kuvailla markkinatalouden uudistukseksi."
Polanyin katsannossa markkinoiden kriisi ratkaistaan vallankumouksella – joko ylhäältä tai alhaalta. Joko kansa ottaa vallan demokraattisesti tai sitten omistava luokka turvautuu väkivaltaan ja riistää kansalta perusoikeudet.
Nykyisen finanssikriisin ja eurokriisin poliittiset seuraukset alkavat pikku hiljaa tulla näkyviin Euroopassa. Mitähän vielä seuraa?

Lainaus

Blogit - Lapuan liike

Kun Kosolan Vikki Suomea johti

Aikansa mediailmiöt

Vallankaappauksen tielle

Pulan politiikka