EU ja taloudellinen valta ja vastuu

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 16 Jul 2014 07:59:42 +0000

Tällä hetkellä EU puuttuu arvioin, suosituksin ja myös mahdollisin sakoin jäsenmaiden harjoittamaan talouspolitiikkaan. Mitä siitä seuraa käytännössä? Sekoittuvatko taloudenpidon valta ja vastuusuhteet? Ja mitä tehdään jos komission antamat neuvot osoittautuvatkin huonoiksi ja niitä seuraamalla ajaudutaan taloudellisiin ongelmiin? Kenen ja minkälainen silloin on vastuu? Komission, kaikkien jäsenmaiden vai ohjeita noudattaneen jäsenmaan?

Mihin suuntaan EU on kehittymässä. Pankkiunioni on askel kohti tiiviimpää yhteistyötä euromaiden välillä mutta mihin suuntaan kehitys siitä jatkuu? Tullaanko yhteistyötä lisäämään ja ollaanko myös matkalla kohti yhteisiä velkoja, eurobondeja. Ja mitä siitä seuraa? Ainakin kiinnostavia juridisia ongelmia.

Entä mihin suuntaan EU:ta kannatta kehittää. Viime EU-vaaleissa EU-skeptikot menestyivät hyvin. Tarkoittaako se, että EU-kansalaiset eivät halua, että EU kehittyy esim. Saksan ja Espanjan tyyppiseksi keskusjohtoiseksi liittovaltioksi, vaan rakenteeltaan mieluummin esim. Sveitsiä muistuttavaksi. Eli siis sellaiseksi, jossa vahvat jäsenvaltiot muodostavat liiton, eikä EU kovin vahvasti niitä säätele.

Haastateltavana on alivaltiosihteeri Tuomas Saarenheimo valtiovarainministeriöstä.

Lainaus

EU:n johtajat haluavat itsensä holhoukseen

laitinen_yle — Sun, 18 Sep 2011 21:20:11 +0000

Mietin eräänä päivänä, että demokratian kannalta on aika hälyyttävää, kun EU:n poliittiset johtajat eivät enää luota omaan kykyynsä hoitaa maidensa talouksia järkevästi vaan siihen tarvitaan ylikansallinen elin EVM = Euroopan pysyvä vakausmekanismi.

Siis samaan tapaan kuin jos tavallinen kansalainen ei enää pystyisi hoitamaan omia asioitaan vastuullisesti vaan hänelle määrättäisiin edunvalvoja. Se oli ennen lainmuutosta nimeltään holhooja, jolla oli holhottavansa asioista enemmän päätösvaltaa kuin nykyisellä edunvalvojalla on.

Heinäkuun alusta 2013 toimintansa aloittavaksi päätettyä EVM:ää voisi aivan hyvin nimittää myös Euroopan Unionin jäsenmaiden edunvalvojaksi. Jäsenmaille jää edelleen suurin osa taloudellista päätösvaltaa, mutta pysyvällä vakausmekanismilla rajoitetaan holtitonta rahankäyttöä eli jatkuvaa velkaantumista.

Yksityistaloudessa tällainen vakausmekanismi toimi aikanaan niinkin, että perheen pää (mies) toi kotona olevalle puolisolleen tilipussin, josta sai pienen siivun käyttörahaa. Näin talous pysyi tasapainossa ja perheen pääkin kurissa ja Herran nuhteessa. Etu oli molemminpuolinen.

EU:n suurperheessä näin yksinkertainen järjestelmä ei ole mahdollista. Järkevä jäsenmaiden taloudenhoito on hoidettava byrokraattisemmin.
Nettitietosanakirjan Wikipedian selvityksestä silmiin pisti tällainen mielenkiintoinen kohta:

”Kaikki vakausmekanismin hallitsema omaisuus ja varat on täysin vapautettu veroista. EVM:n henkilöstö on EVM:n maksamien palkkojen ja korvausten osalta vapautettu kansallisesta tuloverosta.”

” Lisäksi vakausmekanismin kaikki toimitilat ja omaisuus on suojattu takavarikoilta ja pakkolunastuksilta. Vakausmekanismia tai mitään sen osaa ei myöskään voida koskaan syyttää oikeudessa.”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Euroopan_vakausmekanismi

Toisin sanottuna järjestelmä ja sen hoitajat on suojattu tehokkaasti sekä etuisuuksia annettu. Siis tyypillinen kompromissi, koska muuten järjestelmää ei olisi voitu perustaa periaatesopimuksella eurooppaneuvoston kokokouksessa 16. aj 17. joulukuuta 2010 Brysselissä.

Tämän kokouksen jälkeen Valtioneuvoston viestintäyksikkö julkaisi tiedotteen:
Siellä siis tunnustettiin, että ei me, EU:n jäsenvaltiot, pystytä vapaaehtoisesti, ilman yhteisiä pakotteita, hoitamaan omia talousasioitamme niin kuin ´huolellinen mies´ hoitaisi omia asioitaaan.

Tuo ”huolellinen mies” on oikeudellinen termi ja sinänsä varsin mielenkiintoinen. Entäs ”huolellinen nainen”, joka vastaanotti töissä käyvän miehensä tilipussin ja hoitoi huolellisesti perheen talousasiat muitten käytännön asioitten ohella? Tällaista termiä juridiikka ei tietääkseni tunne.

Joulukuun 2010 euroopaneuvoston kokouksen jälkeen valtioneuvoston viestintäyksikkö julkaisi tiedotteen:

”Euroopan vakausmekanismin sovitut yleiset piirteet ovat Suomen kannan mukaiset. Samoin perussopimusmuutokseen löydettiin hyvät muodot. Sopimusmuutos voidaan tehdä yksinkertaisessa menettelyssä Suomen kannan mukaisesti. Näin asia saadaan nopeasti päätökseen. Tässä on tehty isoja päätöksiä nopealla aikataululla”, pääministeri Mari Kiviniemi sanoi.

Mielenkiintoista on seurava mitä oppositiopoliitikko Kiviniemi nyt ja jatkossa sanoo, mutta sellaista politiikka on.

Tuo menneitten asioitten mieleen palauttaminen on ihan hyödyllistä, kun politiikkaa seuraa. Sieltä löytyy jopa filosofisia, toisaalta itsestään selviä huomioita, joille kiihkeässä päivän uutisoinnissa ei ole sijaa. Vaikkapa tällainen pätkä Euroopan komission verkkojulkaisusta tammikuulta 2011:
Ekonomisti Heidi Schauman Suomen pankista sanoo, että kriisi on muuttanut perustavalla tavalla ajattelua talouden seurantajärjestelmistä.
Hänestä viime vuoden suuri muutos näkyy siinä, miten EU-tasolla vastaisuudessa seurataan talouden makrotasapainoja ja miten se puolestaan vaikuttaa politiikkaan.
– On aika uusi näkemys, että julkinenkaan talous ei elä tyhjiössä.
Terveisiä vaan näin jälkikäteen ainakin Kreikkaan, Espanjaan, Portugaliin ja Italiaan.

Lainaus

Blogit - EU:n talous

EU ja taloudellinen valta ja vastuu

EU:n johtajat haluavat itsensä holhoukseen