Blogit - star wars

Sherlock Holmes, Sigmund Freud ja Tähtien sota

Timo Harakka — Fri, 28 Jun 2013 09:32:43 +0000

Omalaatuinen, yksinäinen nero; salapoliisi ja päättelykyvyn mestari Sherlock Holmes esiintyi ensimmäisen kerran 125 vuotta sitten. Ja tänä päivänäkin hän on se ainoa oikea salapoliisi, jonka vetovoima on edelleen vailla vertaa. Siitä todistavat Robert Downey Jr:n tähdittämät Hollywood-elokuvat, tuore BBC:n laatudraama sekä Nelosella näytetty jenkkisarja Holmes in New York City.

Mikä on Sherlock Holmesin suosion salaisuus?

Vastaus on yksinkertainen, rakas Watson. Sherlock Holmes edustaa ihmiskunnan toivoa. Häneen ruumiillistuu tiedeusko, luottamus edistykseen ja teknologian voimaan. Ilmastonmuutos, köyhyys ja riisto ovat ratkaistavissa järkeilyllä, kunhan turhat tunteet pidetään loitolla. Äly voittaa lopulta.

Aivan ensimmäisessä Holmes-kertomuksessa Punaisten kirjainten arvoitus (1887) salapoliisi julistaa oppiaan näin. ”Vesipisarasta loogikko voi päätellä Atlantin tai Niagaran olemassaolon, vaikkei olisi koskaan nähnyt kumpaakaan tai kuullut niistä. Niinpä kaikki elollinen muodostaa suuren ketjun, jonka luonne käy ilmi, kun meille näytetään yksi sen rengas.” (Suom. Outi Pickering)

SATA VUOTTA myöhemmin luonnontiede on pikemmin pyrkinyt osoittamaan maailman paljon kompleksisemmaksi ja kaoottisemmaksi keskinäisriippuvuuksien keräksi kuin lineaariseksi ketjuksi, jossa syyt ja seuraukset ovat yksiselitteisiä (ja ylipäätään havaittavissa). Sherlock Holmes tuottaa meille suurta lohtua, kun saamme kuvitella, että päälle vyöryvä sekava todellisuus on helposti otettavissa haltuun ja ratkaistavissa kuin ristisanatehtävä.

Tieteenaloista vain uusklassinen taloustiede nojaa enää viktoriaaniseen tiedeuskoon jonka huipentuma Sherlock Holmes on. Ekonomistille jokainen kuluttaja on Sherlockin kaltainen järkeilijä, joka ajaa omaa etuaan rationaalisesti. Kuten salapoliisimme öisissä tieteellisissä kokeissaan, pörssianalyytikko rakentelee matemaattisia malleja, jotka parhaassa tapauksessa on tuomittu epäonnistumaan ja pahimmassa tapauksessa aiheuttavat valtavaa vahinkoa kautta planeetan.

1800-luvun tieteen voittokulku synnytti myös tieteisfantasiat, science fictionin, jonka ensimmäinen suurmies oli Jules Verne. Yksi hänen perillisistään on sunnuntain vieraamme, Timo Vuorensola (33), joka on ohjannut elokuvat Star Wreck: In the Pirkinning (2005) ja Iron Sky (2012). Hänen mielestään myös Holmes muistuttaa tieteisfantasian sankaria.

"Jotain scifi-hahmomaista hänessäkin on, hän on yli-ihminen. Ikään kuin hänellä olisi scifi-gadgettejä - mutta kaikki onkin hänen päässään. Viehättävä hahmo."

ARTHUR CONAN DOYLE julkaisi Sherlock-kertomuksia 40 vuoden ajan, vuodesta 1887 vuoteen 1927. Sherlock Holmes oli lajissaan tiedeuskon joutsenlaulu, sillä samaan aikaan luonnontiede kokikaksi suurta mullistusta. Toisen sai aikaan sveitsiläinen patenttivirkamies, toisen itävaltalainen neurologi.

Albert Einsteinin suppea suhteellisuusteoria ilmestyi 1905. Jo aikaisemmin Sigmund Freud oli luopunut näkemyksestä, että mielensairaudet johtuvat fysiologisista syistä, ja alkanut kehitellä psykoanalyyttista teoriaa.

Tieteellisen utopian esteeksi osoittautui monikerroksinen ihmismieli; halujen, tunteiden ja alitajuisten motiivien ryteikkö . Ihminen ei ole kone, joka toimii järjestelmällisesti ja ennakoitavasti - paitsi tietenkin scifi-viihteen ja dekkarin haavemaailmoissa, joita hallitsevat järkeilevät sankarit Sherlock Holmes ja hänen avaruusaikainen ruumiillistumansa Mr. Spock.

Juuri järkivoittoisuutensa takia scifi tai dekkari on niin turvallista luettavaa. Vakiovieraani Anna Kortelainen toteaa: "Dekkarin kaava pelastaa liian suurilta tunteilta. Minun olisi e simerkiksi vaikea lukea romaania tai katsoa elokuvaa, josta tietäisin etukäteen, että teemana on vaikkapa lapsen kuolema. Dekkarissa tietää, että rankkakin teema on vain tekosyy mielenkiintoisten johtopäätösten ketjulle, jolloin siellä on turvassa pahoilta tunteilta."

Sallittakoon siis edes kesällä, että otetaan mukava asento, dekkari käteen ja kerrankin hallitaan maailmaa ja ratkaistaan ongelmat. Otetaan seuraksi enintään saunaolut. Sillä vaikka Sigmund Freud sitä lämpimästi suositteli ja Sherlock Holmes sitä säännöllisesti käytti, eiköhän unohdeta se kokaiini.

10 kirjaa rikoksesta sunnuntaina TV1:ssä kello 20. Elokuvaohjaaja Timo Vuorensola kertoo, mikä yhdistää Sherlock Holmesin Hämähäkkimieheen ja Tähtien sotaan.

Lainaus

USA:n hallinto laski hinnan Kuolontähden rakentamiselle

Niko Antin — Wed, 16 Jan 2013 08:36:46 +0000

Kuka sanoi, ettei kansalaisaktiivisuudesta ole hyötyä yhteiskunnalle? Yli 34 000 amerikkalaista allekirjoitti loppuvuodesta kansalaisadressin, jossa vaadittiin Yhdysvaltoja rahoittamaan ja rakentamaan Tähtien sota -elokuvista tuttu Kuolontähti vuoteen 2016 mennessä.

Adressissa todettiin, että puolustusmäärärahojen keskittäminen avaruudessa toimivaan asejärjestelmään vahvistaisi kansallista puolustusta ja loisi amerikkalaisille insinööreille ja rakennusmiehille uusia työpaikkoja.

Vaikka vetoomus tuntuu tietenkin naurettavalta, vastasi presidentti Barack Obaman hallinto siihen äskettäin asiaankuuluvalla tarkkuudella ja kieli sopivasti poskella. Näin selvisi muun muassa se, miten paljon aikuisten oikeasti maksaisi rakentaa Imperiumin käsissä pahan maineen saanut Kuolontähti. Vastaus on 850 000 000 000 000 000 dollaria. Kyllä, luvussa on 16 nollaa, eli kahdeksansataaviisikymmentätuhatta biljoonaa dollaria.

Valkoisen talon mukaan Kuolontähden rakentaminen toisi amerikkalaisille osaajille töitä, mutta sen rakentaminen olisi muutoin melko kehno ajatus.

- Hallinto ei kannata planeettojen räjäyttämistä, tiivistää Valkoisen talon tiede- ja avaruusosaston johtaja Paul Shawcross virallisessa vastauksessa.

- Miksi kuluttaisimme loputtomasti veronmaksajien rahoja Kuolontähteen, jossa on yhden miehen avaruusaluksella hyödynnettävä perustavaa laatua oleva vika, hän kysyy viitaten tietenkin vuonna 1977 ilmestyneen ensimmäisen Tähtien sodan loppukohtaukseen.

Kuolontähden rakentaminen ei olisi erityisen myönteistä hurjasta velkataakasta kärsivän USA:n taloudelle, ja onhan avaruudessa jo nyt avaruusasema ISS. Siellä asuu parhaillaankin kuusi astronauttia korjaamassa mm. roskamurskaimia, Shawcross totesi tehden jälleen elokuvaviittauksen.

- Vaikka Yhdysvalloilla ei ole laitetta, joka pystyisi kulkemaan Kesselin reitin alle 12 parsekissa, meillä on kaksi avaruusalusta, jotka ovat siirtymässä aurinkokunnan ulkopuolelle, tiedeosaston johtaja huomauttaa taatusti leveästi virnistäen.

- Meillä ei ole Kuolemantähteä, mutta meillä on leijuvia robotteja avaruusasemalla, presidentti joka osaa käyttää valomiekkaa sekä DARPA-projekti, jonka kautta tuetaan Luken käden, leijuvien robottien ja nelijalkaisten kävelijöiden rakentamista.

Ehkä emme olekaan niin kaukana Tähtien sodan maailmasta kuin luulisi.

Lainaus

Päivän sana: yhteisö

Kari Haakana — Thu, 13 Oct 2011 21:45:07 +0000

Jos eilinen käyttäjä-termi tuo mieleen negatiivisia mielikuvia, niin miten pitäisi käsitellä sanaa "yhteisö"? Vähän haisee hippiaatteelta: Kumbayaa lauletaan nuotion loisteessa ja hygienian kanssa on vähän niin ja näin.

Mutta yhteisö on ollut vahvasti pinnalla Web 2.0 Expon puheenvuoroissa. Yksi tapahtuman hauskimmista alustuksista oli Star Wars Uncut -pojektin kehittäneen Casey Pughin puheenvuoro. Jos projekti ei jostain syystä ole tuttu, siihen kannataa ehdottomasti tutustua. Ideana projektissa on jakaa alkuperäinen Star Wars -elokuva 15 sekunnin pätkiin, jotka osallistujat sitten kuvaavat uudestaan haluamallaan tyylillä.

Hauskinta ja ällistyttävintä Star Wars Uncutissa on se, että osallistujat eivät ole saaneet osallistumisestaan mitään konkreettista hyötyä. Päin vastoin, siihen on uhrattu joissakin tapauksissa suuria määriä aikaa ja vaivaa. Ja arkijärjen mukaan työn vaativuuden pitäisi jotenkin korreloida työn vaatiman vaivan suhteen, mutta tässä tapauksessa näin ei ole. Talkoisiin on osallistuttu ilmeisesti siitä syystä, että Star Wars on niin monille osallistujista niin tärkeä. Pughin mielestä projektissa ei olekaan enää kysymys crowdsourcingista vaan community sourcingista.

Toinen esimerkki yhdessä tekemisestä löytyi New Yorkin Brooklynin museosta. Perinteisestä museosta on kymmenessä vuodessa leivottu asiakaskunnaltaan USA:n nuorimpiin kuuluva museo ja yhtenä työvälineenä tässä on käytetty yleisön osallistamista verkossa.

Museon esittelemää aineistoa esitellään valokuvin verkossa ja yleisö voi varustaa kuvia tägein ja myös kommentoida kuvia. Intialaisen kuvataiteen näyttelyä varten yleisölle annettiin mahdollisuus antaa strukturoidumpaa palautetta ja valita suuresta teosmäärästä kiinnostavimpia teoksia. Työhön osallistui tuhansia käyttäjiä, joista suurin osa oli newyorkilaisia.

Yhteisön ei tietenkään tarvitse käsittää tuhansia ihmisiä eikä se tarvitse muodostuakseen virallisia instituutioita. Mainostoimistoveteraani Cindy Gallopin perustaman Ifwerantheworld-palvelun avulla voi muodostaa pieniä, samaa asiaa tekeviä hyväntekeväisyysyhteisöjä. Siis todella pieniä: samaa asiaa saattaa tehdä kaksi ihmistä. Ja tehtävät asiatkin ovat pieniä mikrotekoja, kuten pullotetun veden ostamisen lopettaminen tai tietyn kirjan lukeminen.

Lainaus