Blogit - uutisten tulevaisuus

Viikko journalismin tulevaisuudessa: Naapurin mölyapinan verot ja muita ilonaiheita

Mika Rahkonen — Mon, 24 Oct 2011 11:20:37 +0000

Postaus on journalismin tulevaisuutta käsittelevää melkein-viikoittaista kirjoitussarjaa, jota aiemmin julkaistiin Yleisradion sisällä.

Journalismia tutkiva floridalainen Poynter-instituutti teki kevyen pikaselvityksen siitä, miten Muammar Gaddafin kuolemasta kerrottiin, kun varmaa tietoa ei vielä ollut.

Muistissa on vielä lukuisille uutistoimituksille nolo tammikuinen tragedia, jossa Yhdysvaltain Arizonassa kongressiedustaja Gabrielle Giffordsia ammuttiin päähän, ja moni uutisjätti ehti jo julistaa Giffordsin kuolleeksi.

Gaddafi-koosteen tulos ei kummemmin yllätä: kaikki suuret uutisten tekijät olivat muistaneet ladata jo pääotsikkoon tiedon tilanteen epävarmuudesta.

Jutussa muistutetaan, että ei ole häpeä kertoa sitä, että varmaa tietoa ei ole, ja ristiriitaisista tiedoista kertominen on oikein tiedotusvälineen velvollisuus. Höh, tietysti on.

Nettiajan edelläkävijäksi profiloitunut brittilehti Guardian kertoo kokemuksiaan uutisyhteisöissä vatsoja nurinpäin kääntäneestä kokeilusta, jossa se avasi aiemmin valtiosalaisuuksien tasolla toimituksissa pidetyt päivälistat julkisiksi.

Taivas ei pudonnut niskaan. Vaikka ei kai sellaista pelätäkään muualla kuin Asterixin kylässä.

Seuraavaksi Guardian aikoo avata myös urheilutoimituksen päivälistat ja pitkälle tulevaisuuteen ulottuvat suunnittelulistat.

Em. juttu Guardianin ensikokemuksista ei sisällä merkittäviä uusia neronleimauksia. Sen siitä huomaa, miten iso osa Twitterillä on Guardianin ja sen yleisöjen välisissä yhteyksissä.

Yksi viime viikon eniten suitsutusta keränneistä suomalaisista nettitempauksista on tavattoman yksinkertainen Verokuitti-palvelu.

Siihen kun tällää sanokaamme vaikka ilkeän naapurin kuukausipalkan, näkee, miten paljon se mölyapina veroissaan maksaa mitäkin julkisen talouden rahareikää per vuosi.

Nerokasta.

Eikä ainakaan vielä ole ainakaan minun silmiini tullut kritiikkiä siitä, että laskelmat olisivat päin honkia.

Verokuitti on mukana avoimen datan Apps4Finland-kilpailussa.

Entinen markkinointiguru, nykyinen nettikehityksen yleisjehu Brian Solis on kasannut sivuilleen antoisia ja helppolukuisia tilastoja sosiaalisen median käytöstä Amerikassa.

Otsikkoa ei turha vaatimattomuus vaivaa: The State Of Social Media 2011.

Lukujen mukaan useampi kuin joka kolmas sosiaalisen median käyttäjistä heiluu palveluissa kännykän avulla.

Ja amerikkalaiset käyttivät ainakin vielä keväällä Facebookia minuuteissa mitattuna yhteen lasketusti melkein sata kertaa niin paljon kuin Twitteriä.

*

Harvardin yliopiston Nieman Journalism Lab avasi palvelun ihmisille, jotka eivät kerta kaikkiaan saa tarpeekseen journalismin tulevaisuuden pähkäilystä.

Kyllä sellaisia taitaa olla.

Uusi Fuego kaivaa Twitteristä kerran tunnissa aiheessa kunnostautuneiden puheenaiheita.

Jos sitten on sellainen elämä, että tarvitsee aikaa muuhunkin, palvelu osaa etsiä kuumimmat hottis-aiheet kerralla esimerkiksi koko viikon ajalta.

Samaisessa Nieman Labissä mainion New York –lehden päätoimittaja Adam Moss kertoo heidän nettipalvelunsa päivitystahdista: uutta julkaistavaa pitää tulla palttiarallaa virka-aikana kuuden minuutin välein.

Siinä ei juttuja paljon muokkailla, myöntää Moss.

Moss kertoo, että 10 000 klikkausta riittää heillä siihen, että esimerkiksi blogipostaus lasketaan menestykseksi. Huomionarvoista on, että New York -printtilehdessä julkaistut jutut keräävät netissä tuommoiseen verrattuna pari-kolmekymmentäkertaiset yleisöt.

Kevennys.

Tervetuloa töihin! Saisiko olla kuukausittaisia viinipruuveja? Retkiä trampoliinipuistoon? Pesulapalveluja työpaikalla? Hierontoja? Suutari?

Tällaisia etuja tarjoavat työntekijöilleen Facebookin ja Twitterin kaltaiset keihäänkärkifirmat.

Mutta hövelistä työntekijöidensä höösäämisestä tunnettu Google johtaa vielä paapomiskilpailua – ainakin Mashablessa julkaistun hilpeän infografiikan mukaan.

Piilaakson perksejä kadehtivien suomalaisten kannattaa skrollata grafiikkaa riittävän alas ja panna merkille, että vuosilomaa näissä hip-yrityksissä saa parhaimmillaankin vain hädin tuskin puolet siitä mitä Suomessa.

Lainaus

Viikko journalismin tulevaisuudessa: Kevytkenkäisiä irtosuhteita, uutisten tuoteselosteet ja otsikointikone

Mika Rahkonen — Fri, 14 Oct 2011 12:11:03 +0000

Kirjoittaja on strategisen suunnittelun ja internetin päällikkö Ylen
uutis- ja ajankohtaistoiminnassa.
Postaus on journalismin tulevaisuutta käsittelevää melkein-viikoittaista kirjoitussarjaa, jota aiemmin julkaistiin Yleisradion sisällä.

Lukijoiden taipumus kevytkenkäisiin irtosuhteisiin vetää sanomalehtibisnestä alas.

Näin jännästi muotoilee kansainvälisen sanomalehtien ja kustantajien yhdistyksen nokkamies Christoph Riess.

Riessin pulju laskee vastikään julkaistussa raportissaan, että maailman sanomalehtien yhteen laskettu levikki kutistui viime vuonna kaksi prosenttia. Se on suurin lasku koskaan ja tarkoittaa kappaleissa yhdeksää miljoonaa lehteä.

Mukaan laskettiin 69 maata, joihin kasautuu 90% alan bisneksestä.
Lehtiyhdistys kalkyloi, että sanomalehdet tavoittavat yhä maailmassa 2,3 miljardia ihmistä, kun netin ääressä on 1,9 miljardia.

Saman tutkimuksen mukaan pahiten on maailmalla kuonoonsa ottanut radio. Joka päivä radiota kuuntelevien määrä on rojahtanut viidessä vuodessa melkein neljänneksen.

Mitä jos uutisissa olisi ruoasta tutut tuoteselosteet?

”43% halpaa click-bait – otsikointia, 32% copy-paste – laiskottelua, 25% epätoivoista otsikon kohu-sanan perustelua.”

Tai

”70% paskantärkeää horinaa, 12% toimittajan sivistyksellistä ylemmyydentunnetta, 18% täydellistä ylenkatsetta siitä, mikä yleisöjä kiinnostaa.”

Tai jopa jotakin positiivista, ravitsevaa ja maukasta?

Uutisten tulevaisuutta PBS:ssä pohtivat porukat miettivät tällaista mallia.

Kyllä, ihan vakavissaan, suunnitelma on konsteineen päivineen jo pitkällä.

Ehkä siellä lasketaan saman ruokalogiikan voimin, miten paljon click-bait – otsikoita voi kuulua täysikasvuisen aikuisen kohtuulliseen päiväannokseen.

Jos nyt jotakuta kiinnostaa selvittää pikaisesti itselleen, mistä tämänkin asian keskiössä ollut yhdysvaltalaismedia ihan aiheiden tasolla on esimerkiksi viime viikolla eniten kertonut, pylväistö aiheesta on tässä.

Siitä selviää mm., että Italiassa murhasyytteistä vapautetun Amanda Knoxin tapaus voitti Nobel-palkinnot amerikkalaisjulkisuuden määrässä jääpalloluvuin 7 – 4.

Edellisen tilastonkin perusteella Occupy Wall Street –liike on saanut mediaan ja mediakeskusteluun aika lailla uutta kierrettä.

Ei-ihan-vähän liberaaliin päin kallellaan oleva Mother Jones -sivusto on julkaissut aiheesta prameita graafeja.

Samalla asialla on huumoriosaston The Onion.

Saitilla luonnollisesti tehdään pilaa koko infografiikan olemuksesta. Heidän versionsa siitä on kuva ja joukko ranskalaisia viivoja. Onionin mukaan yksi Occupy Wall Street -liikkeen keskeisistä tavoitteista on saada Arcade Fire keikalle. Tai vähintään Spoon.

Jotain rajaa nyt niiden nettivideoiden suoltamiseen siellä lehdissä, kehottaa tilastoihin tutustunut journalismiprofessori Barbara Selvin.

Selvin kertoo, että nettivideot vetävät yleisöjä ainoastaan kaikkein suurimmilla saiteilla, kuten NY Timesissa tai Wall Street Journalissa.

Aiemmin tänä vuonna valmistuneen jättiselvityksen mukaan harvempi kuin joka kymmenes kävijä katsoo Yhdysvalloissa videoita paikallistelevisioiden tai sanomalehtien sivuilla.

”iPad korvaa jo pöytäkoneen”, otsikoitiin Hesarissa, kun emo-Sanoma teki laajahkon eurooppalaisen selvityksen siitä, miten iPadiä käytetään.

Keskeinen tulos oli, että kolme neljästä iPadin omistajasta on vähentänyt muun tietokoneen käyttöä kun pädi muutti taloon.

Selvityksen tulokset voi kumminkin käsittää vähän vinoon, sillä kyselyssä oli mukana ainoastaan iPadin omistajia, joita esimerkiksi Suomessa lienee vasta muutama kymmenen tuhatta.

EDIT: yksi kovasti uutisyhteisöjä puhuttanut juttu meinasi unohtua.

Guardian tekee tempun, joka saa ainakin osan perinteisestä uutisväestä vetämään kahvinporot sieraimiinsa. Yhtiö avaa päivälistansa kaiken kansan näkyville.

No, eihän Guardian oikeasti tietenkään kaikkea näytä, minkä toimitus myöntääkin samalla kun ohjeistaa yleisöjään uuteen aikaan.

Kevennys.

Tuleeko koskaan mieleen sellaista äimistystä, että miten ne siellä internetissä keksivät niin hienoja otsikoita?

Eikö?

Paljastan vastauksen silti: niillä / meillä on siihen ATK:ta nerokkaasti käyttävä kone.

Lainaus