Blogit - opetusministeriö

Kohtuulliset käyttöoikeudet?

Katri Olmo — Tue, 18 Mar 2014 14:50:02 +0000

Katri Olmo on Ylen lakiasiainjohtaja.

Yle hankkii sisällöilleen oikeudet vain omaan toimintaansa eli omiin palveluihinsa. Jos joku muu haluaa käyttää Ylen sisältöjä omassa palvelussaan, on oikeudet hankittava erikseen. Kun kysymys on Ylen oman henkilöstön tekemistä ohjelmista, oikeudet hankitaan Yleltä. Muussa tapauksessa oikeudet hankitaan esim. kansainvälisten ohjelmien myyjältä. Jos hankittavia oikeuksia on paljon, hankintaan ohjelmien käyttöoikeudet yleensä tekijänoikeusjärjestöiltä.

Kun koulussa käytetään Ylen ohjelmia opetuksessa, ei kysymys ole Ylen omasta toiminnasta vaan opetustoimesta. Opetuksessa käytettävä aineisto on vain joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta lisensioitava, eli koulujen on hankittava käyttöoikeudet erikseen. Kun lisensioitavia oikeuksia on paljon, on tyypillistä, että oikeuksista neuvottelee tekijänoikeusjärjestö.

Opetusministeriö on perinteisesti sopinut koulujen puolesta opetuskäytöstä tekijänoikeusjärjestöjen kanssa. Ministeriö arvioi käytössään olevien varojen puitteissa vuosittain, kuinka laajasti sillä on mahdollisuus hankkia oikeuksia koululuille. Ylen rooliksi jää vain luvan antaminen palveluidensa käyttämiseen.

Ylellä on keskusteluissa tekijänoikeusjärjestöjen kanssa ollut se näkemys, että esim. Yle Areenan palveluiden käyttö olisi pikemminkin yksityiskäytön luonteista kuin erikseen lisensioitavaa käyttöä – etenkin jos käyttö tapahtuu kunkin oppilaan omalta koneelta. Järjestöt eivät ole yhtyneet Ylen näkemykseen.

Myös ministeriö on tulkinnut, että Yle Areenan käyttö tulee lisensioida erikseen. Kun televisiokanavien lisäksi myös Ylen Areenan palvelut on lisensioitu, ministeriöllä ei ole enää varoja Yle TV2:n lisensiointiin opetuskäyttöä varten. Ministeriön päätös pudottaa Yle TV2 opetuskäytön piiristä on perustunut siihen, että kanavaa on käytetty oppilaitoksissa vähän.

Mitä opetuskäytöstä ja sen lisensioinnista tulisi ajatella? Tekijänoikeuslakiin tuskin tulee opetuskäyttöä koskevaa poikkeusta, sillä kirjankustantajilla on asiassa merkittävät taloudelliset intressit. Ei myöskään ole todennäköistä, että opetuskäytön korvaamiseen suunnattaisiin lisää valtion varoja.

Yhä useammin tekijänoikeuksien käyttämisessä on kysymys siitä, mikä on oikea hinta lisensioida sisältöjä. Yleinen trendi kaikissa tuotteissa ja palveluissa on yksikköhintojen laskeminen, ainakin silloin kun palvelut tai tuotteet ovat ylikansallisia ja tarjolla internetissä. Kun takavuosina vuokrattiin vaikkapa video 10 euron vuorokausihintaan, nyt samalla hinnalla voi katsoa kuukauden ajan kymmeniä elokuvia ja tv-sarjoja.

Jos kansainväliset hinnoittelumallit eivät heijastu suomalaisten palveluiden hinnoitteluun on vaarana, että kansalliset sisällöt ja palvelut jäävät ylikansallisten sisältöjen jalkoihin. Toisaalta jos sisällöt lisensioidaan osaksi kansainvälisiä palveluita, tekijöiden on taivuttava saamaan vain murto-osa siitä hinnasta, jolla samat sisällöt hinnoitellaan kotimaisiin palveluihin. Perinteisissä hinnoittelumalleissa pysyttäytyminen saattaa siis pysäyttää kotimaisten, kilpailukykyisten sisältöjen jälkimarkkinoiden syntymisen.

Sisältöjen hinnoittelusta vastaavat usein tekijänoikeusjärjestöt. Tekijät ovat luonnollisesti oikeutettuja saamaan korvauksen teostensa käyttämisestä. Olisiko korvausten kohtuullisuus kuitenkin päivitettävä kotimaisten sisältöjen saatavuuden varmistamiseksi?

Lainaus

Valvonta ontuu nyt Fuengirolassa

Minna Knus-Galán — Mon, 19 Mar 2012 16:29:09 +0000

Suomen valtion tukea nauttivia suomalaisia peruskouluja maailmalla on tällä hetkellä kuusi: Moskova, Pietari, Tallinna, Tartto, Bryssel sekä Fuengirola. Tänä vuonna nämä yksityiset koulut saavat yhteensä yli kolme ja puoli miljoonaa euroa suomalaisten veronmaksajien rahoja.

Kaksi miljoonaa euroa menee Aurinkorannikon suomalaiseen kouluun Espanjassa. Summa maksetaan oppilasmäärän mukaan ja Fuengirolassa on eniten oppilaita, melkein 300.

Moskovan koulu on toiminut jo vuodesta 1964, Espanjan Aurinkorannikon koulu täytti viime syksynä 20 vuotta. Suomen valtion rahaa on pumpattu ulkosuomalaisiin kouluihin siis vuosikymmeniä. Sen takia onkin yllättävää, ettei opetusministeriö ole kertaakaan tehnyt omaa tarkastusta yhteenkään ulkosuomalaiseen kouluun näiden vuosien aikana.

Paitsi nyt kun MOT alkoi tehdä ohjelmaa Aurinkorannikon koulun ongelmista. Kun ensimmäisen kerran soitin opetusneuvos Jari Rajaselle hän ei ollut tietoinen Aurinkorannikon koulun ongelmista – joita on ollut jo vuosia. Rajanen ei puhunut tarkastuksesta mitään.

MOT:n kuvausryhmä selvitti Fuengirolan ongelmia. Ilmeni että koulun johto on salaillut homeongelmia, hallituksen rahankäyttö on ollut holtitonta ja järkyttävä työpaikkakiusaaminen on ajanut useita opettajia ja muuta henkilökuntaa sairauslomalle tai jopa takaisin Suomeen.

Matkan jälkeen tehdyssä haastattelussa Rajasta totesi, että ministeriö olikin päättänyt tehdä tarkastuksen Aurinkorannikon kouluun!

Kuitenkin useat Aurinkorannikon koulun vanhemmat ja opettajat ovat vuosien varrella yrittäneet puuttua epäkohtiin kantelemalla ja ottamalla yhteyttä suomalaisiin viranomaisiin, mutta hätähuutoihin ei ole vastattu. Miksi viranomaiset ovat ummistaneet silmänsä niin pitkään?

Mitä tarkastuksen jälkeen tapahtuu koululle, joka on tärkeä sadoille oppilaille ja kymmenille opettajille ja muulle henkilökunnalle?

Miten saadaan pitkään jatkuneen pelon ja salailun ilmapiiri loppumaan? MOT -ohjelmassa esiintyvät ihmiset ovat käyttäneet siviilirohkeuttaan nostamalla esiin epäkohtia omasta pelostaan huolimatta. Toivottavasti mustamaalaaminen paikallisissa suomalaislehdissä loppuu, ja itse ongelmiin päästään käsiksi.

Koulun opetuksella on hyvä maine Espanjassa. Koulua tarvitaan.

Mutta ei ulkomaillakaan saa käyttää suomalaisten veronmaksajien rahoja ihan miten vaan, vaikka valvova viranomainen onkin kaukana.

Koulu tarvitsee avoimuutta. Huhun mukaan koulun hallitus suunnittelee nyt koulun säätiöittämistä. Se ei avoimuutta lisäisi, päinvastoin.

Lopettakaa työttömäksi kouluttaminen!

Virpi Hukkanen, toimitaja, A-talk — Mon, 24 Oct 2011 10:37:14 +0000

Taiteen ja viestinnän opetusta karsitaan ammattikorkeakouluista. Hyvä, opetusministeriö!

Mutta miksi vasta nyt? Opinahjo toisensa jälkeen on perustanut taiteen ja viestinnän opetuksen linjoja viimeiset 20 vuotta. Graafikoiksi, taiteilijoiksi, muusikoiksi, kuvaajiksi ja toimittajiksi on koulutettu paljon enemmän ihmisiä kuin alat ovat vetäneet töihin.

Ylikouluttaminen on tuottanut ennen kaikkea pettyneitä nuoria aikuisia. On surullista nähtävää, kun artenomit, medianomit ja maisterit huomaavat kolmi- ja nelikymppisinä yhä vain yrittävänsä päästä alalle. Tekstiilitaiteilijalle tai teatteripuvustajalle ei aukene työpaikkaa ja freekeikoilla ei elä. Media-alalle valmistuneelle irtoaa tuotantotalosta pesti vain palkattomana harjoittelijana.

Vilkaisu työvoimaviranomaisten tilastoihin kertoo yhtä rujoa viestiä. Esimerkiksi ammattikorkeista ja taidekorkeakouluista valmistuvia graafisia suunnittelijoita on työttömänä lähes 800, mutta avoimia työpaikkoja heille on tarjolla vain 14. Sairaanhoitajien työmarkkinat taas näyttävät aivan toisilta. Heitä on tilastojen mukaan työttöminä vajaat 50, kun heille avoimia työpaikkoja on lähes 1800 kappaletta.

Ei ole kenenkään etu kouluttaa nuoria väärälle alalle.

Lainaus