Blogit - Kallio

Friidu kotiin Kesäklassikosta

Poppers — Mon, 08 Apr 2013 10:40:32 +0000

Maanantai 8.4.2013

Viime vuonna tähän aikaan valmistauduttiin ensimmäiseen paikallisotteluun KRR:n ja HRD:n välillä. Olemassa oli meidän lisäksemme kourallinen kotimaisia roller derby -seuroja ja kilpailemisvalmiita joukkueita niistä oli neljällä. Nämä neljä, Kouvola, Lahti, Tampere ja Turku, kutsuttiin pelaamaan sekajoukkueina Kesäklassikon "lämppäotteluun". Samalle kesäkuun viikonlopulle oli suunnitelmissa myös Roller Derby Finlandin peruskiven muuraaminen - ja SM-liiga-ajatuksen sanominen ääneen.

Maalailin tulevaisuudennäkymiä enteellisesti Karu-lehden haastattelussa tasan vuosi sitten näin:

Tulevaisuudessa KRR kuuluu Luisteluliittoon osana derbyn uutta kattojärjestöä, ja WFTDAan myös, jos sen tarjoamat edut tuntuvat meidän toimintaamme nähden hyödyllisiltä. Ollaan myös joskus tulevan Suomi-sarjan mestareita, mikäli se meistä riippuu. KRR:stä ei varmaankaan tule koskaan Suomen suurinta roller derby -seuraa, mutta paras siitä tulee.

(No, Luisteluliiton liittokokous on ensi viikonloppuna ja hakemus on sisällä, samoin kuin WFTDA-paperitkin. Tammikuussa 2013 KRR oli jäsenmäärältään Suomen suurin seura.)

Väiskin kentällä viime kesänä toisensa kohdanneet joukkueet ottavat tänä vuonna toisistaan mittaa SM-liigan muodossa. Roller Derby Suomi Cup -nimellä kulkevaa turnaussarjaa pelataan tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja tämänvuotinen Kesäklassikko on yksi SM-liigan peleistä. Olen edelleen vakuuttunut, että loppuvuoden finaalissa kohdataan HRD:n kanssa toiseen kertaan tänä vuonna, mutta mitä on tapahtunut neljälle viime vuoden "lämppäjoukkueelle"? Pelasimme Turkua vastaan SM-liigan avauksessa tammikuussa ja koska olimme lähteneet matsiin aika lailla takki auki, olimme miltei saada turkoosilta joutsenparvelta köniimme. Samassa turnauksessa pieni ja piskuinen Kouvola pieksi ennakkosuosikkina otteluun lähteneen Tampereen. HRD veti vahvaa linjaa Lahtea vastaan, mutta seilorit saivat silti tehtyä jonkin verran pisteitäkin Turtles-kilpeä vastaan.

Seuraavassa turnauksessa Kouvolassa maaliskuussa altavastaajaksi joutunut Lahti puolestaan veti kotijoukkue Kouvolaa vastaan pitemmän korren. Tampere taas pelasi HRD:tä vastaan todella hyvin ja takoi yli sata pistettä. KRR ja Turku eivät tässä kakkosturnauksessa pelanneet, mutta näyttäisi siltä, että SM-liigasta tulee melkoisen jännittävä ja me suurimmat seuratkaan emme voi enää lähteä kotimaisiin peleihin automaattisesti voittamaan. Ensi vuonna SM-liigaan osallistuu taas enemmän joukkueita ja voimasuhteet muuttuvat jälleen.

Yksi SM-peli tulee silti olemaan Kalliolle erityisin, ja se on nimenomaan Kesäklassikko. Auringon etsiskellessä yösijojansa Hietsun metsikön takana, vaihtuu paahtava helle odotuksia täynnä olevaan alkuillan kosteaan viileyteen. Varjossa ei ole enää lämmintä, mutta ensimmäisestä pelistä pukuhuoneisiin palaavien turkulaisten ja lahtelaisten iho höyryää, ja äänekäs yleisö pitää kaukalon kuumana.

Ensimmäisen jamin käynnistävään vihellykseen on ladattu vuoden verran odotuksia, toivoa, pelkoa, iloa, turhautumista, onnistumisen elämyksiä, pettymyksiä, menestyksen tuomaa nautintoa, henkilökohtaisia kokemuksia sekä koko joukkueen yhteinen työ ja henki.

Intensiivisen pelin aikana kaikki nämä tunteet (ja paljon enemmän) käydään läpi moneen kertaan, ja jokainen fiilis kaikuu vielä yleisöstä takaisin. Loistavan hitin aiheuttama yleisön kauhun- ja ihastuksensekainen kohahdus on tälle epäonniselle jammerille kuin toinen isku palleaan, ja blokkerille puolestaan kuin seurakunnan ylistysvirsi Jeesukselle, joka pelastaa oman tiiminsä kadotuksesta.

Puoliaika on Väiskillä kuumottava varttitunti, kun molemmat joukkueet kipittävät ensin rullillaan portaat alas hiekkakentälle ja sieltä yhteiseen pukuhuonetilaan, jonka väliseinä ei anna suojaa vaaroille alttiille joukkuehengelle tai salaisille taktiikoille. Yhteiset vessat, joista toinen säkällä toimii, luovat tietysti omanlaistaan viehätystä tilanteeseen.

Siinä missä ensimmäiseen erään lähdettiin tunnustelemaan, toiseen erään lähdetään voittamaan. Osa yleisöstä on jo estottomassa laitamyötäisessä, osa jännittää sydän kurkussa lopputulosta, osa kurkistelee ujosti Väiskin aidan takana, mitä kaukalossa oikein tapahtuu. Molempien joukkueiden penkeiltä huokuu keskittyminen ja sen aiheuttama pieni hermostuneisuus. Roller derbyssä mitä tahansa voi tapahtua. KRR kirii perinteisesti otteluidensa toisessa erässä vähintään 60 pistettä vastustajaa kiinni, joten ensimmäisen erän jälkeen mikään ei ole vielä varmaa. Tämä jännittää varmasti myös tuomareita, sillä näin tunnepitoisissa ja tiukoissa otteluissa tuomarivirheisiin ei ole varaa. Ulkona pelatessa, muuttuvissa olosuhteissa myös tuomareiden keskittymiskykyä testataan. Toista erää leimaa taistelutahto ja molemmat joukkueet antavat kaikkensa. Kyseessä on sentään Helsingin mestaruus ja Friidun saaminen vuodeksi kylään.

Friidun koti on Kalliossa.

Kuvat: Carlos Mönkkönen

Lainaus

Aika kuluu, Vaasankatu kuluttaa

Poppers — Tue, 12 Mar 2013 13:53:41 +0000

Tiistai 12.3.2013

Kuukausi sitten odotimme innokkaina Pasilan Urheiluhallissa ensimmäisen emännöimämme kansainvälisen treenileirin alkua. Kaksi kuukautta sitten odotimme innokkaina Pasilan Urheiluhallissa ensimmäisen emännöimämme SM-liigaturnauksen alkua. Kolme kuukautta sitten odotimme innokkaina ensimmäisen emännöimämme miesten roller derby -matsin alkua. Neljä kuukautta sitten aloimme kerätä materiaalia hakeaksemme kansainvälisen roller derbyn kattojärjestö WFTDA:n jäseneksi. Viisi kuukautta sitten Suomen suurimmat seurat kirjoittivat perustuskirjan Roller Derby Finland ry:lle, joka tulee edistämään suomalaista derbyharrastusta kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Siis huom! - nyt puhutaan alle puolesta vuodesta.

Kuukauden takaisella leirillä amerikkalaiset valmentajamme maailman johtavista derbyseuroista jaksoivat ihmetellä, kuinka eurooppalainen roller derby on seuratasolla niin järjestäytynyttä ja kunnianhimoista. Tammikuisessa Euroopan seurojen vuotuisessa organisaatiokonferenssissa Berliinissä puolestaan suurimmaksi puheenaiheeksi nousivat Euroopan monenkirjavat käytännöt kansallisessa seuratoiminnassa, ja miten Yhdysvaltojen seura- ja urheilukulttuuriin vahvasti keskittynyt WFTDA voisi palvella vanhan mantereen kansallisiin kulttuureihin sidottua roller derbyä.

Harjoitusleirillä ihmettelyä herätti myös Suomen, vähäväkisen ja syrjäisen maan aktiivisuus lajin parissa. "Siis mitä, teitä on vain viisi miljoonaa täällä ja teillä on pystyssä 16 seuraa about kolmessa vuodessa? Teillä on kansallinen liiga?? Suomi oli viides MM-kisoissa??? Onnenmyyrät, teillä on varmaan tosi hieno tukijärjestelmä täällä, että te voitte kehittyä tuota vauhtia!"

Niin, no. Palataanpa ajassa vielä pidemmälle takaisin.

Kolme vuotta sitten odotimme innokkaina Suomen ihkaensimmäisen seuran Helsinki Roller Derbyn ihkaensimmäistä peliä Stuttgart Valley Rollergirlziä vastaan. Kaksi vuotta sitten olemassaolevat seurat taistelivat treenitiloista ja yrittivät (usein vailla vastakaikua) todistella kaupunkien liikuntatoimille, että "KYLLÄ, ME HARJOITTELEMME, TÄMÄ ON URHEILULAJI". Samaan aikaan pääkaupunkiseudun seurat ottivat asiakseen kansallisen lajiliiton piiriin pääsemisen. Tämä lajiliitto oli Suomen Luisteluliitto, joka on Kansainvälisen Rullaluisteluliiton FIRS:n jäsen, ja jonka lajivalikoimaan kuuluvat mm. seuraavat: pikarullaluistelu, maratonrullaluistelu ja sauvarullaluistelu. Vielä vuosi sitten roller derby naurettiin ulos Pasilan liittojen talon kahviotiloissa käydyistä liittymispalavereista. Että liikuntaa? Ettäkö ihan urheilua, että muka tavoitteellista kilpaurheilua?

Me emme tietystikään halua dissata muita lajeja, vaan oppia niiltä sekä hyviä käytäntöjä, että suuntia minne emme halua kulkea. Se mitä haluamme, on yksinkertaisesti nostaa roller derby muiden lajien joukkoon vakuutuksineen, valmennuskoulutuksineen, harjoitustiloineen ja vaikutusmahdollisuuksineen.

Esimerkiksi Ruotsissa, jossa kaikki on lähtökohtaisesti aina vähän paremmin kuin meillä, roller derby on olennainen osa paikallisen luisteluliiton toimintaa ja se on hyväksytty urheilulajina niin median kuin rahoitustahojen puolesta. Roller Derby Finland ry. hakee roller derbyä parhaillaan osaksi Luisteluliiton lajivalikoimaa. Mitä veikkaatte, miten projektissa käy - ja millä aikajänteellä liitto on valmis avaamaan silmänsä tulevaisuuteen? Vai käykö niin, että me DIY-derby-yhteisössä (ja kenties WFDTA:n tai jonkin kansallisen järjestön avulla) hoidetaan tämä homma himaan muilla keinoin? Haluan kaiken, nopeammin ja tehokkaammin!

-----

Bout Report: KRR vs Luisteluliitto
Tasaisen pelin viimeinen jami, 2. erä, ylivoima KRR:llä.
Jammereina Poppanen vastaan Pollari, Pollari istuu minuutin jäähyään ennakkoluuloisuudesta.
(Carlos Mönkkösen kuvissa jammaa oikeasti Tsubutex, KRR)

Kaikki valmiina? PIIP!

Kallion jammeri kiihdyttää, mutta törmää Luisteluliiton neljän blokkerin muodostamaan seinään heti kättelyssä. Sisäradalta ohi yrittäessään vastassa on pelätty Eihän-tämä-ole-pitkäjänteistä-seuratoimintaa, josta Poppanen pääsee eroon taklaamalla tätä lantioon laillisesti ja rajojen sisäpuolella, käyttäen KRR:n salaista taktiikkaa, missä Kallio Rolling Rainbow ry. kuuluu Etelä-Suomen Liikunta ja Urheilu ry:hyn ja on myös vuosina 2012 - 2013 vastuussa Valtakunnallista seuratukea nauttivasta valmennusverkostohankkeesta. Jammeri antaa vastustajablokkerille vielä viimeisen niitin kuulumalla henkilökohtaisesti, seuransa edustajana, Helsingin Seuraparlamenttiin, joka mm. valmistelee esityksiä Helsingin kaupungin liikuntalautakunnalle.

KRR:n blokkerit ovat jääneet passiiviseen hyökkäyskuvioon pakan taakse ja valitettavasti Liiton kolme muuta blokkeria ehtivät jammerin eteen. Eihän-tämä-ole-pitkäjänteistä-seuratoimintaa "bridgettää" pakkaa pidemmäksi seisomalla linkkinä KRR:n ja omien blokkereidensa välissä, kun Poppanen puskee läpi Mutta-oikeassa-urheilulajissa-harjoitellaan-tavoitteellisestin, Eihän-teillä-ole-oikeita-valmentajiakaan-eikä-junioritoimintaan ja Ei-tässä-lajissa-oo-mitään-sääntöjän muodostaman, jykevän puolustusmuurin.

Jammeri puskee ja puskee ja pystyy työntämään seinää eteenpäin sillä tarmolla, minkä saa muistellen treenanneensa tavoitteellisesti ja ohjatusti 8 - 10 tuntia viikossa joukkueensa kanssa kuukausien ajan tätä peliä varten. Kun kaksi vastustajan blokkeria joutuvat jättäytymään taakse pitämään pakkaa kasassa, Poppanen muistaa miten KRR:n koko ajan itseään mahdollisuuksien puitteissa kehittävä valmennustiimi oli juuri tämän strategian ja taktiikan luonut tähän tilanteeseen, juuri hänelle, ja harmitellut, kun valmentajia ei pysty sertifioimaan lajiliiton puutteessa.

Ohikiitävän hetken Poppanen muistaa miten hänkin olisi halunnut aloittaa jo nuorena, mutta koska ilman päteviä ohjaajia junioritoiminnan aloittaminen olisi vaatinut liikaa resursseja, KRR ei pystynyt sitä tarjoamaan. Samalla kun jammeri vaipuu ohikiitäväksi hetkeksi ajatuksiinsa, tarjoilee Ei-tässä-lajissa-oo mitään-sääntöjä hänelle mojovan taklauksen, josta Poppanen horjahtaa ja on mennä ulos radalta. PIIP! Kouluttautunut tuomari viheltää kuitenkin blokkerin minuutin jäähylle flat-track roller derbyn kansainvälisten sääntöjen mukaisesti pelialueen ulkopuolella tapahtuneesta, törkeästä kontaktista. Kaikki seitsemän tuomaria, toimitsijat, pelaajat, valmentajat, turnauksen ja ottelun järjestäjät tuntevat www.wftda.com/rules-osoitteesta löytyvät säännöt pilkuntarkasti.

KRR saa lead jammerin statuksen, eli Poppanen voi halutessaan lopettaa jamin ennen kuin kaksi minuuttia tulee täyteen. Jammertuomari seuraa häntä radan sisäpuolella osoittaen lead jammeria sormellaan. Poppanen ei kuitenkaan lopeta, vaan jatkaa radan ympäri takaisin pakkaan ja pistekierrokselle. Pollari istuu edelleen boksissa. KRR:n blokkerit ovat muodostaneet hyökkäysseinän taakse, ja kun jammeri lähestyy blokkereita, hyökkää KRR kaikkien blokkereidensa voimin kaikkien Luisteluliiton kolmen blokkerin kimppuun tehdäkseen tietä jammerilleen. Luisteluliiton alin blokkeri puolustautuu nähdessään taklauksen tulevan ja vetää takataskustaan ulos konservatiivisesta pelikirjasta tutun "verkkosukkahousut, ei oo urheilua" -taktiikan. KRR:n blokkeri työntää hänet ulos radalta pukeutuneena Carolina Klüftin toppiin, sulkapalloilijoiden, tenniksenpelaajien ja lentopalloilijoiden muodollisiin hameisiin (kaikki päällekkäin). Florence Griffith-Joynerin inspiroimat kynnet vain vilkkuvat kun tämä epäurheilija taklaa puolet isompaa vastustajaansa. Ai minkä nimisiä ovat KRR:n pelaajat? No näiden radalla olevat neljä blokkeria käyttää niitä tyhmiä lempinimiä, kuten Super Mario, Pelé, Magic ja Megatron(*.

KRR:n jammeri etenee ja kerää pisteitä ohittaessaan vastustajiaan, omien blokkerien pitäessä vastustajien säälittävät puolustusyritykset minimissään. Kun vastajammeri Pollari on pääsemässä boksista radalle, Poppanen päättää jamin asettamalla kätensä toistuvasti lanteilleen - PIIP PIIP PIIP PIIP! - ja jättää vastustajajammerin pelin päätteeksi jäähyaitioon huutamaan: "ENTÄ NE VAKUUTUKSET!? NE KALLISTUVAT VAKUUTUSMAKSUT!!" KRR:n logoa kunnioittaen jammeri vetäisee esille kansainvälisen käsimerkin tähtihattunsa päällä hyppivän vastustajan suuntaan: "Kysy Ruotsin Skridskoförbundetilta!"

Pelin jälkeen voittoisa KRR saattaa suunnata minnekäs muualle kuin kaljalle! Niin, valitettavasti aikuisurheilu ei ole enää sitä ateenalais-arjalaista, kirkasotsaisten, nuhteetttomien nuorukaisten moraalia kohottavaa harrastetta ja kisailua. Ota mikä tahansa aikuisten salibandyseuran peli, lätkäpeli, ringettepeli, pesispeli, futispeli, korispeli, jonka pelaajille ei makseta palkkaa: pelin jälkeen osa pelaajista todellakin JUO KALJAA. Osa ei.

--------

*) Olisin halunnut laittaa "Blade Runner" Pistoriuksen ja "Tiger" Woodsin ja muita, mutta jotenkin kaikkien lempinimiurheilijoiden julkisuuskuva alkoi näyttää niin epäilyttävältä, että jätin sikseen. Siksi esimerkit ovat kuivia. Voisko joku tehdä tutkimuksen aiheesta: "Lempinimeä käyttävät urheilijat - tuhoontuomitut?"?

PS: Pitää nyt vaan mainita, kun eilen juteltiin aiheesta Pi Muncherin kanssa, että koska homotlesbotsateenkaaretnönnönnöö: nykyaikaisen urheilulajin on mielestäni oltava tarpeeksi avoin ja ennakkoluuloton irrottautuakseen vanhojen setien lajimäärittelyistä. Vaikka me esimerkiksi kannatamme avoimesti ehdotonta seksuaalista tasa-arvoa ja jalkapalloilijat piileskelevät kaapeissa, se ei tarkoita, että meidän tulee vajota samaan formaattiin jos haluamme olla urheilulaji. Roller derby on uusi, yhteisöllinen tuulahdus modernia ideologiaa ja työskentelytapaa Suomen(kin) seurakentälle ja varsinkin tunnustettujen lajien valikoimaan. (Sanonpa myös, että jossain vaiheessa sponsorikuviotkin kääntyvät päälaelleen; isojen firmojen toimitusjohtajien tullessa kaapeistaan rymisten ulos urheilijoidenkaan ei enää tarvitse pitää kulisseja yllä säilyttääkseen rahoittajansa, vaan nimenomaan avoimuus kerää sponssirahat.)

Lainaus

Vaasankatu valmistautuu

Poppers — Fri, 15 Feb 2013 11:25:04 +0000

Perjantai 15.2.2013

Mikä aamu. Eilen illalla valmistauduttiin tulevan viikonlopun koitoksiin monella, kosteallakin tavalla ja nyt tuntuu että se puolenyön pysähdys Vaasankadun kantapaikassamme kostautuu hienoisena vapinana ja orastavana pelkotilana illan treenien suhteen. Edessä on KRR:n järjestämä kolmen päivän treenileiri kansainvälisten valmentajien johdolla - eli tunteja ja taas tunteja luistimilla. Tänään aloitetaan setit lontoolaisen Ballistic Wistlen kuuleman mukaan tuskaa tuottavilla luistelutekniikkatreeneillä, joten jyvät erotellaan akanoista jo heti kättelyssä. Kallion tyyliin leiri on nimetty vekkulisti Kestitysleiriksi, ja aloitimme kestityksen eilen viemällä torstaina tulleet jenkkivalmentajat syömään ja - tottakai - saunaan. Kalliossa kaikki hahmot ovat lähtökohtaisesti samalla viivalla, olit sitten valmentaja, juuri luistelun aloittanut "sakkoliha" tai vanha konkari. Missä muualla ihminen riisutaan konkreettisemmin titteleistään kuin saunassa?

Kestitysleiri-nimestä olemme jo ehtineet saada palautetta, ymmärrettävistä syistä. Samoin kuin siitä, että järjestimme boutin saksalaista joukkuetta vastaan yhteistyössä Iron Sky -elokuvan tuotantoryhmän kanssa (kuunatsit hei, moukka). Tai siitä että meidän äärimmäisen suvaitsevaisen sateenkaariseuramme edustusjoukkuetta kutsutaan Vantaan Skineiksi. Emme halua tai aio avata huumoriamme sen kummemmin, sillä paraskin vitsi menee pilalle selittämällä. Haluamme herättää ajatuksia, puolesta tai vastaan, ja "Vaasankatu hyökkää" -sarja tulee varmasti myös nostattamaan myrskyä niin hyvässä kuin pahassa.

Totuus hassuttelun ja anarkistisen asenteen takana on kuitenkin se, että pidämme toisistamme huolta, treenaamme lujaa ja haluamme olla Suomen paras roller derby -seura, ja myöhemmin koko Euroopan - miksei koko maailmankin (ja kun ne kuunatsit perustavat seuran sinne pimeälle puolelle, Kallio on takuulla ensimmäisenä haastamassa). Haluamme vain tehdä sen omalla tavallamme.

Lainaus

Tule - syödään yhdessä!

Mon, 12 Dec 2011 12:57:24 +0000

Haisin kasviskeitolle vielä seuraavana aamuna.

Keskiviikkona 7.12. olin mukana silppuamassa juureksia valtavaan keittoon. Korttelikeittiö-tiimi valloitti cateringyrityksen ammattikeittiön ja kuori, silppusi, raastoi ja pilkkoi ainekset 100 hengen borschkeittoon, (joka tunnetaan myös nimillä borssi ja borscht, mutta lausutaan aina borrrssshhhhh. Nimen tulee muistuttaa äkillistä aivastusta.)

Korttelikeittiö on Kallio-liikkeen vapaaehtoisten kaunis ponnistus.

Aamu alkoi tukkukierroksella. Kävimme pyytämässä lahjoituksia, saimme punajuuria, sipulia, kaalia ja perunoita. Sitten pestiin, kuorittiin, pilkottiin ja raastettiin. Borsch hautui Catering Ceitaan valtavassa kattilassa. Sitten se kuljetettiin erään Eve Mantun takakontissa Elokoloon Toiselle linjalle.

Lähes 60 Kallion ystävää kävi syömässä ilmaista keittoa. Sitä jäi iso kattilallinen vielä seuraavaksi päiväksikin.

Tällainen yhteinen ruoanlaitto ja syöminen on salakavalaa kaupunginosatyötä. Peräänkuulutettua yhteisöllisyyttä syntyy sopan sivutuotteena.

Sosiaalista vastuuta voi syödä, lusikalla.

Korttelikeittiön Laura (vas.) ja Mia (oik.) valmiina pilkkomaan.

Lainaus