Tappajasepelin terapiaa

Matti Rämö — Fri, 16 Mar 2012 23:14:35 +0000

Mitä enemmän olen satulassa, sitä vähemmän sijaistodellisuuksilla on merkitystä. Jopa intoiluni Napolin jalkapallojoukkueen puolesta on hieman laantunut, ja varsinkin viime kesän Islannin-matkan vahvojen kokemuksien vuoksi. Mutta yllätys, yllätys, kun Napoli pelaa tärkeintä otteluaan eurokentillä sitten Maradonan vuosien, eli 20 vuoteen, ja homma menee sitten kuitenkin penkin alle, niin akuutti ahdistus nostaa jostain syvältä päätään. Synkkyys vyöryy hallitsemattomasti päälle. Aivan kuin ajoneuvo olisi karannut liukkailla käsistä.

Kerään voimani, ja lähden polkemaan yön selkään 40 kilometrin terapiapolkaisua jäisille Keskuspuiston metsäteille. Nastat laulaen lentokelin hullussa vauhdissa ahdistus alkaa hellittää, ja pahin synkkyys jää metsään. Seuraavana päivänä jaksan reuhtoa pidempää reittiä metsän kautta töihin. Ja ankaran tappion varjo alkaa kutistua jo pieneksi. Mutta siellä se vielä roikkuu hentona mukana, kunnes paluumatkalla jo lähellä kotia havahdun eturenkaan pehmenemiseen.

V-käyrä ponnahtaa ylös, kun tajuan, että heti asfaltin tultua vähän enemmän esiin pyöräteillä, myös tappajasepeli kaivautuu horroksestaan ja iskee saman tien, jo kolmannen kerran tänä talvena. Jalkapalloharmitus Napolin vuoksi vaihtuu akuuttiin rajuun tunteeseen. Mutta vasta seuraavana päivänä tajuan, että Helsingin kaupungin rakennusviraston sepeliterapiahan on haihduttanut Napoli-ahdistuksen. En voi kuin olla kiitollinen kaupungin virkamiesten inhimillisen elämän syvälle ymmärtämiselle.

Ps. Rakennusviraston tukiterapia on sen verran rajua, että vältän seuraavat viikot pyöräteitä niin paljon kuin vain voin ja sinnittelen suosiolla ajoradalla kuuntelemassa autoilijoiden kuittailua, mieluummin siedän myös riskin tahallisista läheltä piti -ohituksista. Niitäkin sattuu silloin tällöin, kun häirikköautoilijat haluavat antaa "opetuksen" yhteisen tilan käytöstä.

Ps2. Fillarimessut olivat jälleen kerran hieno viikonloppu. Jaettuja kokemuksia ja innostavaa palautetta. Juuri niin runsaasti, että jaksan ryhtyä seuraavaan kirjaprojektiin, kunhan vain saan aikatauluni johonkin ojennukseen. Tai itse asiassa ensin on vuorossa Rengasrikkoja Saharassa -kirjan luku äänikirjaksi Elävään arkistoon ja Yle Areenaan.

PS3. Olli ja Amie aikovat polkaista kahdessa vuodessa Espanjasta Japaniin. Heidän tarinaansa Ylen Teksti-TV-sivulla 839.

Kuva: Markku Huoponen

Lainaus

Tappajasepelin paluu ja muita kulttuuriuutisia

Matti Rämö — Thu, 29 Dec 2011 17:30:22 +0000

Pyöräilijän vuodenajoista on etelärannikolla menossa ”alkutalvi nastoilla asfaltilla”. Vuodenajan voisi nimetä, ainakin Helsingissä, myös ”tappajasepelin paluuksi”, kun mustan asfaltin päällä makaa epämääräinen kerros teräväreunaista sepeliä. Omat ja tuttujen kokemukset ovat jo pelkältä joulukuulta olleet kohtuullisen synkkää havainnoitavaa. Terävät sepelin liuskeet voivat puhkaista kuvioidun nastarenkaan myös sen paksuimmasta kohdasta. Itse olen jo vaihtanut kaksi sepelin puhkomaa kumia ( + kaksi sen vuoksi, etten pimeässä ja tuulessa ja sateessa löytänyt ensin puhkeaman aiheuttajaa renkaasta, mutta nämä kaksi jälkimmäistä menevät oman toiminnan piikkiin).

Helsingin kaupungin rakennusviraston toimistopäällikkö toteaa Vartti-lehden haastattelussa melko kyynisesti, että käytössä oleva sepelityyppi on paras vaihtoehto liukkauden torjunnassa. Eikä kaupungilla ole aikomusta luopua siitä, vaikka ongelmat ovat tiedossa. Kyseessä lienee ensisijaisesti kustannuskysymys, tosin toimistopäällikkö ei asiaa näin ilmaise. Nähtäväksi jää, rohkeneeko kukaan uhrata aikaansa, energiaansa ja rahaansakin kaupungin haastamiseen oikeuteen tietoisesta vahingon aiheuttamisesta tienkäyttäjille. Se olisi kulttuuriteko.

---------------------------

Joulukuussa aloitti toimintansa kulttuuriuutisiin erikoistunut sivusto cult24.fi, jonka puuhamies on toimittaja Pauli Jokinen. Sivustolla on monipuolinen katsaus kulttuurin uutismaailmaan ja mukana on myös matkailuosio, josta löytyy muun muassa haastattelu matkapyöräilykirjallisuuden tiimoilta: Matti Rämö on pyöräillyt noin 30 maassa – retkistä on syntynyt jo 4 kirjaa. Oman näkemykseni mukaan Jokinen on onnistunut asettelemaan kysymyksensä niin, että mielenkiintoisia asioita ponnahtaa esiin. (Tosin Jäämeri-kirja ilmestyy vasta maaliskuussa).

----------------------------

Kesäkuisesta Taivi Toikan terapiapyöräilystä Riihimäeltä Juukaan on ilmestynyt 40 minuutin dokumenttielokuva 482,1 – Rikotun lapsen jäljillä. Taivi on työstänyt matkan filminpätkistä sekä studio-otoksista rajun ja hienon elokuvan. Se on kertomus hänen selviytymistaistelustaan lapsuuden ja nuoruuden traumojen ristiaallokossa. Myös pyöräilyn terapeuttinen voima käy ilmi vaikeiden aiheiden käsittelyssä. Elokuva on kokonaisuudessaan Taivin tuottama musiikkia myöden. Se löytyy Youtubesta versiona, joka on tekniseltä kuvanlaadultaan hieman alkuperäistä keveämpi.

----------------------------

< Edellinen blogipäivitys: Pyöräilijän seitsemän vuodenaikaa.

Lainaus

Blogit - tappajasepeli

Tappajasepelin terapiaa

Tappajasepelin paluu ja muita kulttuuriuutisia