Blogit - RAY

Isovanhemmat vapaaehtoistyössä

laitinen_yle — Sun, 25 Dec 2011 13:05:31 +0000

Lapsenlapsia kylään odotellessa tuli mieleen, että meitä ukkeja ja mummejahan on nyt jo hieman yli miljoona. Se on noin viidennes väkiluvusta. Se on melkoinen vapaaehtoisvoimavara – kuka sen nyt itse mitenkin mieltänee. Ihmisiä ja heidän elinolosuhteitaan kun on kovin monenlaisia.

Entinen pääministeri Mari Kiviniemi sanoi eräässä haastattelussaan, että isovanhemmista oli suuri apu pääministeriaikana. Voin vain kuvitella kuinka Kivinientenkin lapset olisivat tulleet hoidetuksi kun molemmat vanhemmat ovat töissä, äiti vielä melkein kellon ympäri.

Kuva: YLE Harri Hinkka

Kuinkahan pääministeri Jyrki Kataisen lastenhoito sujuu tänä euromyllerryksen kiireisenä aikana?

Isovanhempien lukumäärä alkoi kiinnostaa, kun nykyisessä elämänympäristössäni heitä on niin monta. Sitä se elämänkulku vanhemmiten on.

Tilastokeskuksesta ei heti löytynyt valmista vastausta isovanhempien määrästä Suomessa, mutta hetken selvittelyn jälkeen löytyi. Vuoden 2010 väestössä on 462 755 ukkia ja 594 033 mummia, joilla on yksi tai useampi alle 18 – vuotias lapsenlapsi.

Isovanhempia on itse asiassa hieman enemmänkin, sillä joillakin pitkäikäisillä on myös lapsen lapsen lapsia.

Kun nykyisin puhutaan niin paljon vanhan yhteisöllisyyden vähenemisestä – siis itse asiassa yhteisöllisyyden tunteen tarpeesta – niin olen alkanut epäillä onko tämä sittenkään totta. Ainakin suurissa ikäluokissa, johon itse kuulun, yhteisöllisyys ei ole mihinkään kadonnut.

Sen sijaan nuoremmissa ikäluokissa olen kyllä havainnut, että hyvinvointivaltion ajatus on sisäistetty liiankin hyvin. Kun verot ja ay-maksut on maksettu, niin jonkun toisen – siis yhteiskunnan tai ay-liikkeen – on hoidettava asiat. Ikään kuin minun itse ei tarvitsisi välittää mistään muusta kuin omasta itsestä.

Tämä on hyvinvointivaltion ( en käytä termiä hyvinvointiyhteiskunta) irvikuva. Voi se kyllä olla osin seurauskin, koska malli luotiin suunnitelmatalouden oppien mukaan. Sellainenhan vähentää ajan mittaan myös omaa vastuuta ja lisää byrokratiaa..

Suurten ikäluokkien tuttavapiirissäni on monenlaista isoäitiä ja isoisää. Suurin osa kuitenkin auttaa lastenlastensa hoidossa, jos se vain on käytännössä mahdollista. Suomi on sen verran iso maa, että ei aina ole, vaikka haluakin olisi. Joittenkin lapset vielä asuvat omine lapsineen ulkomaillakin.

Tätä isovanhempien tekemän vapaaehtoistyön määrää ei tietääkseni ole missään selvitetty. Ainakaan minä en sellaista selvitystä ole onnistunut näkemään.

Sen sijaan Suomessa on satoja vapaaehtoisjärjestöjä, joita Raha-automaattiyhdistys tukee. Vuonna 2012 avustuksia jaetaan 291 miljoonaa, josta noin 200 miljoonaa arvioidaan suuntautuvan vapaaehtoistoimintaan ja sen pyörittämiseen.

RAY:n mukaan he avustavat 755 järjestöä, joissa on 1556 avustuskohdetta. Kiitos tästä lankeaa erilaisissa uhkapeleissä rahansa menettäneille ihmisille, joista osa on peliriippuvaisia, joitten auttamista taas toiset rahansa menettäneet RAY:n kautta auttavat vaikkapa Peliluuri – puhelimessa.

Isovanhempien tekemä lastenlasten avustustyö on täysin vapaaehtoista kuten sen pitääkin. Ei tarvita kalliita organisaatioita tai yhteiskunnan avustuksia.

Toisaalta isovanhempien asema suhteessa lapsenlapsiinsa on juridisesti varsin kylmä. Heillä ei ole mitään oikeuksia lapsenlapsiinsa tai lapsenlapsilla omiin isovanhempiinsa. Isovanhemmat kun eivät juridisesti ole ydinperhettä.

Jos isovanhemmilla on huonot välit omiin lapsiinsa, niin lapset voivat kieltää omia lapsiaan edes tapaamasta isovanhempiaan. Lapsen etu jää silloin sivuseikaksi.

Varsinkin eroperheissä lapsen etu suhteessa isovanhempiin voi olla ongelma. Avioeroja kun harvemmin tehdään hyvässä sovussa samppanjalaseja kilistellen.

Toisaalta koko käsite isovanhemmista sekoittuu, jos perheessä kummallakin vanhemmilla on omia lapsia ja sitten yhteisiä lapsia ja meneillään on toinen tai kolmaskin liitto.

Pääkaupunkiseudulla noin joka toinen avioliitto purkautuu, ruuhka-Suomen ulkopuolella liitot ovat kestävämpiä.

Täytyy kuitenkin lopettaa tämä juttu, sillä kohta kolme 8 – vuotiasta ja sitä nuorempaa on tulossa vilkastuttamaan eläkeläisten elämää viikoksi.

Lainaus

Miksi vapaaehtoista astioiden pesua ei sallita?

laitinen_yle — Fri, 13 Mar 2009 16:38:25 +0000

En ollut uskoa silmiäni, kun huomasin, että Vanhustyön keskusliiton välittämänä vapaaehtoisena saisin ulkoiluttaa vanhuksia, mutta en pestä heidän likaisia astioitaan.

Näin kaukana käytännön elämä ja hallintobyrokratian säännökset ovat toisistaaan. Astioiden pesu tai siivous nimittäin voisi vaarantaa Vanhustyön keskusliiton avustuksen Raha-automaattiyhdistykseltä (RAY).

Ajattelin nimittäin eläkkeelle juuri jäätyäni, että voisihan sitä meikäläistä huonokuntoisempia silloin tällöin vapaaehtoisesti autellakin. Tehdä siis sellaista mihin pystyy ja mitä tarvitaan.

Silmiini sattui Vanhustyön keskusliiton vaatimaton esite liiton senioritoiminnasta Helsingissä. Liitto välittää vapaaehtoisia helsinkiläisten kotona asuvien vanhusten tueksi lisäämään hyvinvointia ja elämän laatua, esite kertoo.

Sitten on luetteko mitä SAA tehdä vapaaehtoisena. Saatella lääkärikäynneillä, olla apuna ostoksilla, käydä teatterissa seurana, ulkoilla, jutella ja lukea vaikka kirjaa yms.

Sitten esitteessä oli suurin kirjaimin kuin varoituksena:

VAPAAEHTOISET EIVÄT TOIMI KOTIPALVELUN TEHTÄVISSÄ EIVÄTKÄ KORVAA OMAISHOITAJAN TEKEMÄÄ TYÖTÄ.

Siivota ei saa, vaikka kämppä olisi kuinka sotkuinen tai pestä likaista astiapinoa keittiössä. Tervettä tilannejärkeä ei siis saa käyttää. Pitää turvautua EU:n ja RAY:n määräysjärkeen tai RAY:n avustus Vanhustyön keskusliitolle vaarantuu.

Kysyin RAY:ltä miksi näin on. Nopeasti tuli toista liuskaa pitkä vastaus, jossa aluksi viitattiin EU:n kilpailusäännöksiin.

...” ettei elinkeinotoiminnalle anneta julkista tukea tavalla, joka vaarantaa kilpailevien yritysten mahdollisuudet elinkeinonsa harjoittamiseen.”

RAY avustaa ainoastaan yleishyödyllisiä järjestöjä ja säätiöitä, mutta RAY luokittelee ne EU-lainsäädännön näkökulmasta samaan ryhmään yritysten kanssa.

Siksi RAY:n on " otettava huomioon myöntämisensä avustusten mahdolliset kilpailuvaikutukset" .

Raha-automaattiavustuksista annetun lain 4§:n mukaan avustus voidaankin myöntää mm, "jos sen myöntämisen ei arvioida
aiheuttavan muita kuin vähäisiä kilpailua ja markkinoiden toimintaa
vääristäviä vaikutuksia Euroopan talousalueeseen kuuluvassa
valtiossa"., RAY perustelee.

"Edellä kerrotun perusteella RAY:n onkin ollut välttämätöntä vetäytyä kaikkien toimintojen avustamisesta sellaisilla
toimialueilla, joilla voidaan katsoa olevan yritysmuotoista toimintaa
ja sen myötä siis kilpailua (maksullinen palvelutuotanto)", RAY selvittää.

Aiemmin RAY salli Vanhustyön keskusliitolle sen, että vanhuksen vapaahtoinen kävelyttäjä sai, jos halusi, pestä myös astiat tai lakaista roskia lattialta. Nyt tällaista toimintaa ei siis enää avusteta.

Tässä on kyllä menty aika kauaksi terveen järven käytöstä, kun näin pikkutarkasti sovelletaan EU:n periaatteita. Tosin tällainen on aika yleistä Suomessa.

Ilmeisesti RAY:n tiukan tulkinnan takia Vanhustyön keskusliitto on sorvannut aikanaan omat säännöksensä sellaisiksi, että kotitöitä, kuten astianpesua, ei enää lueta ´sallittujen´ vapaaehtoistöiden joukkoon.

Minkähän takia vapaaehtoistyökin pitää byrokratisoida ja luokitella? Työtähän tehdään vapaaehtoisesti, ei rahaa tai palkkaa vastaan. Se on vapaaehtoistyön olemus.

Eikö olisi kohtuullista jättää vapaaehtoisen ja autettavan keskinäiseksi asiaksi mitä tehdään. Ainahan voi sanoa ei, jos liialta tuntuu.

Toisaalta ei autettavankaan pidä olettaa, että vapaaehtoinen tekisi ihan mitä vain. Jos tämä on joissakin tapauksissa ongelma, niin ongelmathan pitäisi selvittää puhumalla, ei säännöksiä säännösten perään laatimalla.

Jos vielä innostun vapaaehtoistyöstä – enkä vain tällaisten tarpeettomien juttujen kirjoittamisesta – niin en kyllä kerro kenellekään olenko tiskannut vanhuksen kämpässä astiat tai peräti tehnyt kevyen siivouksen.

Toivon myös, että autettava ei kerro mitään ´ylimääräisistä´ vapaaehtoistöistä. Toivottavasti vanhus myös muistaa olla kertomatta, jos ylipäätään paljon muistaa.

Miten sitten tällaiseen järjettömyyteen on päädytty? Arvatenkin niin, että kaikkea ajatellaan teoreettisten ajatusmallien kautta. Etujärjestöilläkin lienee vahva osuutensa.

Työnantajaleiri puolustaa yrittäjien etuja ja työntekijäpuoli työntekijöiden, joilta voisi menne töitä sivu suun niin kuin vapaaehtoinen astioiden tiskaus mitään yritystoimintaa vaarantaisi. Ei vapaaehtoisia niin paljon lopulta ole.

Mikään taho ei näytä lähtevän autettavan vanhuksen näkökulmasta. Onko hänellä edes rahaa käyttää vaikkapa siivouspalveluja, joista nykyisin saa kotitalousvähennyksenkin?

Monilla työssä olevilla tähän on varaa. Kotitalousvähennys on myös luonut runsaasti uusia työmahdollisuuksia. Itse asiassa enemmän kuin uskottiinkaan.

Aluksihan eräät vasemmistolaiset arvostelivat ankarasti tällaista ´piikatyötä´ vain hyvätuloisia hyödyttävänä, mutta sittemmin järki on voittanut. Ei mikään työ ole toista huonompaa, on vain paremmin ja huonommin maksettuja töitä.

Missähän muuten menee hyvätuloisen raja? En ole saanut siihen poliitikoilta koskaan selkeää vastausta.

Toisaalta mitä RAY sitten tekisi, jos syntyisi vanhusten ´kävelytysyrityksiä´? Niitä voisi kutsua myös seuralaispalveluksi, ellei nimike viittaisi aivan muun alan yrittäjiin.
Menisiköhän Vanhustyön keskusliitolta RAY:n avustus tähänkin toimintaan?

Lainaus