Blogit - Yle Puhe

Pride-viikko Ylellä - vahva panos ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun

Marika Kecskeméti, Jonna Ferm, Reijo Perälä — Tue, 17 Jun 2014 08:35:51 +0000

Tyttö kertoo vanhemmilleen, pojat joutuvat kadulle, miespari saa lapsen.

Mistä syntyy homofobia, minkälaista on olla seksuaalivähemmistöön kuuluva urheilija, miten Suomessa suhtauduttiin homoihin 60-luvulla? Pride-teema näkyy Ylen kanavilla kesäkuun viimeisen viikon ajan.

Kansainvälisia dokumentteja, tv-ensi-iltoja, kotimaisia keskusteluja, draamaa. Conchita, Almodóvar, Stephen Fry, Jani Toivola, Susanna Helke ja kymmenet muut. Kaikki ihmisoikeusasialla Ylen Pride-viikolla.

Pride-viikon sisältökokonaisuuksien tarkoituksena on lisätä tietoa ja sitä kautta ymmärrystä ja edistää suvaitsevaisuutta. Pride-viikko auttaa ihmisiä kohtaamaan oudon ja erilaisen, rohkaisee olemaan oma itsensä ja hyväksymään lähimmäinen sellaisena kuin hän on.

Teemaviikon tehtävänä on myös hälventää häpeää ja ahdistusta, kertoa ja kuvata iloa, jonka kokee, kun on hyväksytty ja ylpeä omasta erilaisuudestaan.

Aihekokonaisuutta lähestytään monella eri kerrontatavalla: dokumentein, henkilökuvin, haastatteluohjelmin, komedian ja eurooppalaisen laatuelokuvan keinoin. Mukana on sekä kansainvälisiä että kotimaisia ohjelmia, nuoria ja iäkkäämpiä ihmisiä ja arkistokatsaus vuosikymmenien takaiseen Suomeen.

Yle Puheessa käy viikon aikana vieraita yhteiskunnan eri sektoreilta puhumassa esim. seksuaalivähemmistöistä työelämässä ja urheilujoukkueissa.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöasiat ovat ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja sekä Suomessa että globaalisti. Yle haluaa ottaa osaa keskusteluun vähemmistöjen asemasta.

Marika Kecskeméti, ohjelmapäällikkö, Yle Teema
Jonna Ferm, ohjelmapäällikkö, Yle Puhe
Reijo Perälä, ohjelmapäällikkö, Yle Areena ja Elävä arkisto

Lainaus

Toinen viikko Ylen siistinä kesäduunarina

Santeri Mekhilyaynen, Ylen siisti kesäduunari, Yle Puhe — Wed, 11 Jun 2014 08:04:50 +0000

Tässähän on jo toinen viikko Ylen siistinä kesäduunarina pärähtänyt käyntiin oikeen vauhdikkaalla maanantailla täynnä toimintaa, jännittäviä käytäviä, isoja studioita, lavasteita ja hassun hauskoja pukuja eikä sovi unohtaa leluja joilla osa meistä innostui leikkimään ehkä vähän liikaakin.. kröhöm.. olemmehan jo sentään nuoria jotka eivät missään nimessä voi käyttäytyä niin.

Palatakseni ensimmäiselle viikolle niin itse päädyin Yle Puheen toimitukseen yhdessä Katarinan kanssa, joka on jo tässä aikaisemmin kirjoittanut pienen blogin. Katarina on siis Yle Puheella nettipuolella ja minulle on annettu hoidettavaksi FM puoli.

Viime viikko menikin sitten siihen, että tutustuin äänenleikkaus ohjelmistoon toooodella paljon ja sitten sainkin etsiä isoista firmoista isoja uutisia juontajaa varten. Työ on ollut suhteellisen haastavaa sekä oikein mukavaa.

Tosiaan nyt toinen viikko lähti käyntiin retkellä Ylen studiotalolla jossa näimme miten pystytetään esimerkiksi MM-jalkapallon kisastudio (studio oli valtava, vaikka ei edes talon suurin). Siitä siiryimme katsomaan muita lavasteita jonka jälkeen sukelletiin huoneeseen missä olin tuhansittain erilaisia vaatekappaleita alusvaatteista hattuihin. Sitten pääsimme katsomaan Ylen rekvisiitta varastoa ja siellä sitten olikin kaikkea kaljapulloista aina karaokeradioon. Tottakai ennen tuota retkeä me myös vaihdoimme kahvilassa kuulumisiä, koska emme olleet nähneet toisiamme (kesäduunareita) viikkoon.

Sitten pääsimme tyydyttämään nälkämme ruokalaan (aah), jonka jälkeen vuorossa oli kokoushuoneessa pidettävä luento meille Ylen tulevasta kampanjasta. Meiltä kysyttiin siellä mielipidettä, että voisimmeko nähdä itsemme kampanjassa mukana ja mitä mieltä olimme siitä.

Uskoisin, että tulevista viikoista tulee vähintään yhtä hauskoja.

Lainaus

Ensimmäiset päivät Yle Puheella

Katarina Lilius, Ylen siisti kesäduunari (Yle Puhe) — Thu, 05 Jun 2014 18:14:40 +0000

Hieman tunnelmia ensimmäisistä päivistä Ylellä.

Itse olen toiminut Yle Puheen verkossa, mutta olen myös päässyt tutustumaan radiopuoleen ja osaston ihmisiin. Viikko on lähtenyt hyvin käyntiin ja olemme molemmat (minä ja Santeri Mekhilyaynen, toinen siistiläinen Puheella) viihtyneet hyvin.

Edessä häämöttää jo viikonloppu, jolloin latailemme akkuja seuraavalle viikolle Ylellä.

Lainaus

Yle Puhe etsii pelotonta edelläkävijää

Marja Keskitalo, Julkaisupäällikkö — Thu, 22 Aug 2013 09:21:25 +0000

Yle Puhe on suomalaisen radiomaailman kummajainen, ainoa lajissaan. Radiotoimiala, Ylen radiot ja kaupalliset radiokanavat, on täynnä luovia ihmisiä, jotka tietävät paljon musiikki- tai yleiskanavien johtamisesta. Yle Puheen johtaminen on erilaista.

Kanavan ohjelmapäällikkö paitsi johtaa kanavansa henkilökuntaa ja taloutta, hän myös luo uutta suomalaista sisältöbusinesta. Yle Puhe on kahden vuoden aikana luonut radioon indiemarkkinat. Ostamme journalistisia sisältöjä Ylen ulkopuolelta. Yhteistyö on lähtenyt erittäin lupaavasti käyntiin ja toivon, että saamme jatkossakin mahdollisuuden työskennellä yksityisten tuotantoyhtiöiden kanssa. Innostusta on ilmassa molemmin puolin.

Yle Puheen päällikön pitää ymmärtää myös urheilun päälle. Puheen illoissa kierrämme milloin jääkiekkokierrosta, milloin suurissa kansainvälisissä urheilutapahtumissa. Haluamme kehittää urheilusisällöistämme parasta radioviihdettä: suuria tunteita yhdistettynä ammattitaitoiseen läsnäoloon. Yle Urheilun väen kanssa yhteistyössä se on helppoa!

Yle Puhe on kasvava verkkobrändi. Haluamme palvella niitäkin suomalaisia, joille perinteinen radion kuuntelu ei ole luontevaa. Puheen verkkopalvelun kautta jutut ovat kuunneltavissa erillisinä ja kommentoitavina myös ennen ja jälkeen lähetyksen. Puheen vetäjän pitää hallita paitsi radion myös verkon sielunelämää.

Etsin johtotiimiini Yle Puheen ohjelmapäälliköksi pelotonta edelläkävijää. Hän tuntee kolmi-nelikymppisten elämäntilanteen ja iskusanat. Puheen päällikkö on tyyppi, joka kestää myös vastatuulessa ja räntäsateessa - sellainenhan edelläkävijän osa on!

Hae paikkaa!

Lainaus

Siistiä duunia ja hyvää ruokaa

Iiris Karhama — Thu, 20 Jun 2013 07:41:14 +0000

”Toiseksi viimeinen viikko on lopullaan ja juhannus kolkuttaa ovella, harmi vain, että sää ei ole siitä parhaimmasta päästä. Olen aina pitänyt Yle Puhetta todella puuduttavan tylsänä, mutta täällä työskennellessäni olen saanut huomata, että Yle Puhe on paljon muutakin kuin uutisia tylsällä äänellä ja liian pitkiä luontodokumentteja linnuista. :DD On ollut hienoa, kun on päässyt seuraamaan lähetyksiä ja sainhan kokea suuren tähtihetkeni, kun iltapäiväjuontaja haastatteli minua suorassa lähetyksessä kesätyöstäni. Kesäkuu alkaa tulla päätökseen, joka tarkoittaa myös töiden loppumista, mutta töitä riittää vielä viimeisellekin viikolle. Ensi viikolla olisi siis tarkoitus tehdä valmiiksi oma lyhyt radiolähetys, jota varten pitäisi käydä haastattelemassa jotakin asiaan liittyvää henkilöä.

Työskentely on nimensä mukaisesti ollut todella siistiä ja mukavaa, mutta pitää kyllä huomioida täällä oleva ruokakin. Ruoka on kuin söisi kunnon ravintolassa, ei siis todellakaan ole mitään kouluruokasafkaa. On hyvää leipää, on monipuolista ja vaihtelevaa salaattia, on todella hyvää lämmintä ruokaa ja aina on jälkiruokaa. Ylen alueella on useita ravintoloita joista voi valita mieleisensä, kaikille löytyy jotain. Oli erittäin hämmentävää peruspahaan kouluruokaan tottuneena huomata, että ihan yllättäen keskellä viikkoa, ilman mitään suurempaa syytä, ruokana oli härän lehtipihviä ja lohkoperunoita.

Ylen siisti kesäduuni on ollut todella mahtava kokemus ja todellakin suosittelen kaikkia hakemaan tänne. Hakijoita on todella paljon, mutta ei kannata lannistua siitä, vaan pistää vaan rohkeasti hakemuksen tulemaan. Pidin itse jo haastatteluihin pääsyä todella hienona saavutuksena ja tänne töihin pääsy oli kuin lottovoitto. Ylen siistiä kesäduunia parempaa kesätyötä saa hakea pitkään.”

Iiris Karhama työskentelee kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Yle Puheella.

Lainaus

Kulmasen Kaarlo Yle Puheelta, hyvää päivää!

Kaarlo Kulmanen — Thu, 06 Jun 2013 10:25:33 +0000

"Ensimmäinen viikko on nyt loppupuoliskollaan ja Yle on jo tässä vaiheessa ylittänyt odotukseni! Olen päässyt ihan oikeisiin hommiin!! Olen nyt ollut mukana toimittamassa jo kahta katugallupia, joita olen myös itse päässyt editoimaan. Työympäristö on mahtava ja nyt on pahanhajuinen, niskaanhengittävä ruotsin uusintakoe takana! Ooh wee! Odotan suurella innolla, mitä tuleman pitää ja odotukset seuraavista viikoista vain kasvavat. On hienoa, että täällä on luottamusta nuoriin ja että päästiin oikeisiin hommin. Gallupien toimittaminen oli mielenkiintoinen ja uusi asia minulle. Joskus tuntui, että ihmiset luulivat meitä kaupustelijoiksi, kun vastasivat kiireessään, 'ei kiitos nyt, en tarvitse'. Joskus taas ihmiset jäivät selittämään pidemmäksikin aikaa vastausta kysymyksiimme. Jännää hommaa, pakko sanoa. Siistiä myös. Bring it on Yle!

Tälläisissa tunnelmissa, Kaarlo Kulmanen Yle Puheelta.
Kiitos."

Kaarlo Kulmanen työskentelee kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Yle Puheella.

Lainaus

Loppuviikon tunnelmia

Cilla Aulén — Thu, 06 Jun 2013 10:14:33 +0000

Koska siistien kesäduunareiden ensimmäinen työviikko alkaa pian olemaan pulkassa, ajattelimme käydä moikkaamassa heitä ja kyselemässä ensimmäisen työviikon tunnelmia. Koska työskenteleminen Yleisradiolla on joustavaa ja tapahtumarikasta, emme saaneet käsiimme kaikkia kesäduunareita, mutta tässä osan kuulumisia ensimmäisiltä työpäiviltä.

Iiris Karhama, Yle Puhe

Iiris työskentelee Yle Puheella työparinsa Kaarlo Kulmasen kanssa. He ovat ensimmäisten työpäivien aikana päässeet tekemään esimerkiksi gallupeja, joita Iiris on tänään editoimassa. Toinen gallupeista tulee ulos Yle Puheelta perjantaina ja toinen maanantaina. Iiriksestä työskenteleminen Ylellä on ollut todella kivaa.

Toivo Huhtaniska & Mira Ala-Kantti, Summeri

Toivo ja Mira ovat päässeet tekemään lyhyessä ajassa paljon erilaisia juttuja. Mieleenpainuneimmaksi asiaksi Mira nimeää eilen eläinkaupasta Summerin lähetystä varten ostamansa heinäsirkat, jotka oli tarkoitettu syötäväksi. Mira on osallistumassa myös tänään Summerin kuvauksiin, kun taas Toivo on moderoinut Summerin IRC-galleriassa olevia tunnuksia.

Jesperi Lauhio, Elävä arkisto

Elävässä arkistossa työskentelevän Jesperin päivä on kulunut hänen harrastustaan miekkailua käsittelevän jutun parissa. Suurin osa hänen viikostaan on mennyt työssä tarvittavien ohjelmien ja asioiden opettelemisessa.

Konsta Kivistö, Ylex

Ylex:llä työskentelevä Konsta odotti vielä työaikansa alkamista ja sitä, että hänen työparinsa Juho saapuisi paikalle. Pojat olivat päässeet viikon aikana etsimään tietoa artisteista, biiseistä ja kesätapahtumista, sekä harjoittelemaan radiolähetyksen tekoa ylimääräisessä studiossa. Konstan tämänpäiväisiin tehtäviin kuului esimerkiksi viikonloppuna kuultavan kuulijakilpailun kysymyksien keksiminen.

Tuomas Kangas & Lara Yildirim, Yle Klassinen musiikki

Tuomas ja Lara olivat yhtä mieltä siitä, että ei ole parempaa kesätyöpaikkaa kuin Yle. Kaksikon tämänaamuisiin työtehtäviin kuului Klassisen musiikin digitaaliseen muotoon muutetun kasettiarkiston hävittäminen. Tämän lisäksi he olivat tehneet alkuviikolla gallupin sekä osallistuneet muihin tehtäviin.

Rebecca Nordman, X3M

Yle X3M:llä työskentelevän Rebeccan työtehtäviin on kuulunut muun muassa editoiminen ja haastatteluiden tekeminen. Tänään hän on haastattelemassa suomalaista golfammattilaista Mikko Ilosta. Hänen työparinsa Kitty oli kaupungilla tekemässä gallupia.

Krista Määttä & Fatima Salah, Yle Armi

Ylen arkistoissa työskentelevien Kristan ja Fatiman työtehtäviin on kuulunut vanhojen negatiivien säilöminen kestävämpiin olosuhteisiin. Tytöt ovat vaihtamassa pian työpistettään toiseen osaan arkistoja.

Lainaus

Polkupyörällä Istanbuliin: puoli viikkoa lähtöön

Matti Rämö — Thu, 23 May 2013 22:20:56 +0000

Lähtö lähestyy, ja kotona kaaos kasvaa. Lattialle on kertynyt epämääräisten muovipussien parvia, joista pitäisi ponnahtaa esiin jalostunut lajitelma tarvikkeita arjen selviytymiseen kuuden viikon vaellukselle. Pakkaamisen sumea improvisaatio yllättää joka kerta, vaikka esineistön perusjoukko on jo kasassa vuoden takaiselta vaellukselta. Silti kaappien pöyhimiseen kuluu aikaa. Pakkaamista leimaa myös vääntö siitä, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Ja jokaisen matkan päätteeksi olen havainnut, että mukana on ollut jotain, jonka tärkein funktio on ollut mielenrauhan ylläpito, ei todellinen tarve. Ajatukseni on, että on parempi raahata mukana vähän ylimääräistä kuormaa kuin hukata reissussa aikaa uusien hankintojen etsimiseen. Aikatauluni ovat useimmiten suht tiukkoja, ja eteenpäin pitäisi päästä sujuvasti. Asetelma juontuu lomapäivien rajallisuudesta sekä siitä, että suunnitteluvaiheessa keksin aina kuitenkin yhden mielenkiintoisen mutkan lisää reittiin.

Matkavalmistelut ovat edenneet poimuilevasti. Turkish Airlines on varmistanut, että paluulennolla on tilaa pyörälleni. Valko-Venäjän viisumikin on järjestynyt, mikä vaati hieman oletettua enemmän ponnisteluja. Viisumia varten jouduin lunastamaan majoituksen koko matkan ajaksi. Tosin siirtymiä varten viisumiajan alussa ja lopussa on yksi ylimääräinen päivä. Majoitus on varattu Minskiin, vaikken siellä tulekaan pysymään koko varausaikaa, eli käytännössä tulen maksamaan siitä, että saan ”oikeuden” puskatelttailuun matkan varrella. Onneksi hotellien varausruuhkan vuoksi venäläinen matkatoimisto tarjosi myös halvempaa hostelliyöpymistä. Minskissä majapaikka sitten rekisteröi minut, eikä sen takia tarvitse erikseen ilmoittautua poliisille maahan saapuneeksi. Optimistina oletan, ettei maasta poistuessa tule ongelmia majapaikkakäsitteen venymisestä. Ylimääräisenä ongelmana saattaa olla se, ettei rajanylityspaikalla välttämättä pääsee rajan yli pyörällä. Ongelman voinee tarvittaessa ratkaista liftaamalla. Toivottavasti draaman kaarta ei kerry liikaa mahdollista tulevaa kirjaa varten.

Täyshuollettua pyörää olen ajanut sisään 800 kilometrin verran. Peräkkäisinä viikonloppuina polkaisin Porvooseen ja takaisin, jotta sain tuntumaa yli sadan kilometrin päiviin. 7-8 tuntia satulassa/päivä on hieman eri asia kuin arkisempi 3-4 tuntia, ja toinen kerta sujuikin selvästi ilmavammin, vaikka reitti oli pidempi ja kumpuilevampi. Siirtyminen talvivaatetuksesta kesäasuun on vaatinut myös testailua, sillä reissussa rähjääntyneitä vaatekappaleita on ehtinyt kertyä uusittavaksi tavanomaista enemmän, mm. housut ja kengät. 8 vuotta vanha ajotakkikin alkaa olla lähellä taipaleensa päätöstä, mutta uskaltaudun sillä vielä matkaan, koska kakkostakki lähtee tavanomaisesti mukaan, eli ajotakin hajoaminen ei olisi liian paha tappio. (Olisin jo aikaa sitten hankkinut uuden samanlaisen ajotakin, mutta mainio malli on poistunut markkinoilta, niin kuin usein hyvät tuotteet katoavat pakonomaisen uudistus- ja kehitysvimman pyörteissä).

Matkareitti on täsmentynyt. Baltian läpi on tarkoitus seurailla pikkuteitä, mutta kuitenkin suhteellisen suoraan kohti Vilnaa. Valko-Venäjän läpiajoon tuskin tulee paljoa improvisoituja osuuksia, Kiova–Odessa-välille löytynee joitakin rinnakkaispätkiä, ettei ihan koko matkaa tarvitse körötellä isoilla valtaväylillä. Ja siten Odessassa selviää, kuinka realistista on tai ei ole hankkia nopeasti lauttalippu Mustanmeren poikki Georgiaan.

Ajatus Kaukasuksen-mutkasta kiehtoo suunnattomasti, ja olen jo ehtinyt fantasioida myös erilaisia lyhyitä vuoristo-osuuksia, sillä Kaukasuksen vuoret ovat maantieteilijälle pieni pyhiinvaelluskohde, ei ihan niin ihmeellinen kuin esimerkiksi Islanti, mutta kuitenkin vahva tutkailualue, sillä Kaukasus on kuuluisa aivan ainutlaatuisista ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeistään, joiden rikas kirjo ahtautuu suppealle alueelle nopeasti muuttuvien erilaisten ympäristöjen jatkumoksi. Kaukasukselle pitäisikin mennä ajan kanssa. Alue on kuitenkin niin kiihkeän poliittisen turbulenssin kourissa, sitä se on ollut jo muutaman vuosituhannen, että liikkuminen maasta toiseen on lievästi sanoen vaikeaa. Ehdin jo pohtia vahvaa symbolista vaellusta Raamatun vedenpaisumuksesta tutun Araratvuoren seuduille Jerevanin lähelle Turkin ja Armenian rajaseudulle, mutta sitten Istanbulissa opiskeleva tyttäreni ehti huomauttaa, ettei Armenian ja Turkin välinen raja ole ollenkaan. auki. Maiden välejä hiertää vuosien 1915-1923 armenialaisten kansanmurha osmanien valtakunnassa. Nyky-Turkkikin haluaa järjestelmällisesti yhä kieltää tragedian, jonka suuruusluokka on lähellä natsisaksan juutalaismurhia. Kaukasus on poikkeuksellisen vaikeaa seutua monessa suhteessa.

Mutta ellei haaveeni Georgia-lautasta toteudu, niin myös reitillä Mustanmeren länsirannalla riittää mielenkiintoisia seutuja. Niin tai näin matkakuume on jo ponnahtanut aika akuutteihin arvoihin. Ennen lähtöä on vielä tiedossa vierailu 25.5. lauantain Aamu-tv:ssä noin klo 9.40, minkä jälkeen karavaanini suuntaa Kaisaniemeen. Siellä päivystän Maailma kylässä -järjestöteltassa Helsingin Polkupyöräilijöiden (HePo) ständillä, jonka osoite on isossa teltassa B178. Ajatus on tuoda myös matkapyörä näytille. Rautatientorin Amazon-lavalla olen äänessä klo 15.40. Sunnuntaina vähintäänkin käväisen järjestöteltassa, ehkä olen siellä koko päivän. Tämä riippuu pakkaamisen vaiheesta. Lähtö on maanantaiaamuna Tallinnan-lautalla.

25.5. Tunnelmia HePon ständiltä ja Aamu-tv-vierailu (alkaa kohdasta 37.18, nähtävissä 24.6. saakka)

Istanbul-polkaisua voi seurata Teksti-TV:n kuntoliikuntasivuilta: hakemisto on sivulla 830, sivulla 835 on lyhyt tausta matkalle sekä ttv-grafiikalla askarreltu kartta, sivulle 836 kertyy 2-3 tekstiviestiä viikossa tien päältä. Tämä blogisivu päivittynee epäsäännöllisen säännöllisesti 3-6 kertaa 6 viikon matkan aikana.

9.6. alkaa Yle Puheessa Polkupyörällä Intiassa: lehmiä, jumalia ja maantiepölyä –äänikirjan luenta. Puolen tunnin jaksoihin niputetut kymmenminuuttiset kuullaan sunnuntaiaamuisin klo 8.05. Jaksojen jälkeen ne ilmestyvät Yle Areenaan, jossa on jo kuunneltavissa ja ladattavissa ensimmäinen matkakirjani Rengasrikkoja Saharassa. Teksti-TV-sivuilla 837-839 on lisäinfoa, mm. vuoden 2008 Intia-polkaisun yhteenveto ja kartta sekä kootusti matkan tekstiviestit tien päältä. Yle Areenasta löytyy myös Yle Puheen 14.5.-pyöräilyilta, jossa Marko Miettinen jututtaa allekirjoittanutta sekä luontotoimittaja Mikko Peltsi Peltolaa.

Lainaus

Äänikirjan luenta ryytyy Intian pölyyn

Matti Rämö — Sat, 19 May 2012 19:49:34 +0000

Linnut mekastelevat puistikoissa ja metsiköissä, ja koivu tuoksuu kevätsateen jäljiltä. Lumesta ja sepelistä puhdistuneita väyliä on mukava polkea ihan vaan kiertelemisen ilosta, uuden vuodenajan innostamana. Entäs jos kääntyisinkin tuonne tai tuonne. Jo vuosia sitten kadotin sen rationaalisen ajatusmaailman, jonka mukaan paras reitti on lyhyin reitti, mutta kesän kynnyksellä tämä korostuu, ja reitti-improvisointi puhkeaa kukoistukseen.

Alla on uuteen retkikauteen kunnostettu vanha uskollinen, jonka kanssa olen kolunnut kaikki pitkät matkani Intian-reissua lukuun ottamatta. Peruskunnon kohotusjakso on meneillään. Vaikka talvella kilometrejä kertyy säännöllisesti koko ajan, niin huhti-toukokuun vaihteessa alkaa uusi vaihe, ja satulassa vietetty aika lisääntyy kuin luonnostaan.

Matkakirjasesonkini on edennyt siihen vaiheeseenan, että nyt pitäisi vihdoin päästä myös Polkupyörällä Islannissa -eepoksen tekemiseen kiinni. Kevät on nimittäin vierähtänyt äänikirjojen kanssa. Äänikirjan lukeminen on mukaansa tempaavaa ja tunteisiin vetoavaa puuhaa mutta hidasta ja tarkkuutta vaativaa, sillä lopputuloksesta pitää siivota pois iso määrä puhinaa ja huokailua, maiskutuksia ja tietokoneen näppäinten naksahduksia ja muuta äänen epäpuhtautta. Ruokailu ja juominenkin pitää ajoittaa oikein, että ääni kulkee sujuvasti. Ja kerronnan kokonaisuuksien vuoksi myös luennan rytmiin joutuu puuttumaan jälkikäteen, kun teksti pitää sovittaa kymmenminuuttisiksi. Yhdestä jaksosta voi leikata hämmästyttävän runsaasti 0,1 – 0,3 sekunnin pätkiä pois ilman että luenta kärsii. Ja jos oikein tiukkaa tekee, niin joskus pitää poistaa kokonaisia ”turhia” sanoja, jotta saa tiivistämisen kohdalleen. Kaiken kaikkiaan yhden kymmenminuuttisen lukemiseen, leikkaamiseen, epäselvästi lausuttujen sanojen jälkipaikkaamiseen ja muuhun säätämiseen menee noin tunti, silloin kun vire on hyvä ja tekstin pituus osuu kohdalleen. Mutta jos joutuu ensimmäisen leikkauskierroksen jälkeen ihmettelemään, että mistä ne loput ylimääräiset 10 sekuntia oikein saadaan pois, operaatioon voi vierähtää toinenkin tunti.

Rengasrikkoja Saharassa -äänikirjan julkaisu on Yle Areenan teknisten alkuvaikeuksien jälkeen edennyt mukavasti kohti loppusuoraa. Kymmenminuuttisia on kaikkiaan 63, ja ne on niputettu kolmen osan jaksoiksi. Ne voi myös ladata (ja jos haluaa, niin voi käydä SOS-lapsikylän linkin kautta vaikka jonkun roposen jättämään heidän toimintansa tueksi). Yle Puheessa Rengasrikkoja alkaa 4.6. Radiossa luenta kuullaan kymmenen minuutin peruspituudessa. Kesäkuusta elokuulle kirja etenee uusin osin maanantaista perjantaihin Puheen Aamussa klo 7.20, uusinta on Puheen Päivässä klo 12.05.

Äänikirjaprojektin vuoksi olen viettänyt vapaa-aikaani Ylen Elävän arkiston piskuisessa ja vähän improvisoidussa studiokopissa. Laatumikrofoni saatiin hieman epäortodoksisesti viritettyä paikoilleen Ylen historiikkipinon tukeman varren päähän. Myös luenta-asennon ja muiden asetusten hienosäätö oli sen verran tarkkaa puuhaa, että päätin sitten jatkaa ensimmäisen kirjan jälkeen saman tien myös Polkupyörällä Intiassa -kirjan luennalla, kun lukupaikka oli kerran saatu kuntoon.

Innostus olikin korkealla ensimmäisen reissun lukemisen jälkeen. Mutta kahden peräkkäisen ja intensiivisen äänikirjan teko osoittautui hieman isommaksi haasteeksi, kuin oletin. Eikä mentaalienergian ylläpitoa auttaneet huonot uutiset jalkapallorintamalta, eivätkä hieman yllättäen alkaneet yt-neuvottelutkaan. Jonnekin sinne pölyisille ja pimeille Intian keskusylängön maanteille voimat alkoivat ehtyä ennen aikojaan. Näin kävi oikeassakin elämässä vuoden 2008 Intian-matkalla: omien voimien yliarviointi urakkaan nähden teki loppumatkasta ärräpäistä puskemista polkaisu kerrallaan. Studiossa pystyin samaistumaan aivan liian hyvin tekstin tunnelmiin. Univelka ja psykofyysinen väsymys raastavat tekemisen iloa, ja vastaantulevat ajavat surutta pitkät valot päällä. Hiekkapöly narskuu hampaissa ja lehmänlanta tuoksuu. Jostain lehahtaa yliajetun koiranraadon löyhkä. Onhan Hanuman-apinajumala tukenani, onhan? Onneksi äänikirjan ihan viimeiset kymmenminuuttiset kulkevat sitten taas helpommin. Eepos julkaistaneen kuitenkin vasta ensi vuonna uuden, todennäköisen Intia-projektin yhteydessä. Kaikessa hämmentävyydessään Intia jaksaa nimittäin kiehtoa, vaikka vuosituhannen vaihteessa ehdinkin päätyä ajatukseen, että niemimaalla on varmaankin tullut reissattua jo yhden elämän kiintiöt täyteen. Katse suuntautuu ainakin vielä kerran Intian horisonttiin.

--------------------------

Helsingissä vietetään monikulttuurisuuden rikkautta 26.-27.5. Maailma kylässä –festivaalilla. Asetun lähes koko viikonlopuksi Rautatientorin kirjallisuusteltassa Minervan tiskille sekä myös puhujalavalle sunnuntaina klo 17.20. Haastattelun aiheena on Polkupyörällä Jäämerelle -kirja.

Ps. Kävin Tampereella ja Pirkkalassa puhumassa pyöräilijöille ja kirjastoihmisille, ja kiitettävä innostus ryyditti matkaa ja antoi lisävoimia kirjoittamisen ylämäkiosuuksille. 18.5. Aamulehdessä oli lisäksi Simopekka Virkkulan hieno haastattelujuttu vierailusta.

Lainaus

YLE Puheen kanavauudistus räjäytti palautepotin

Heidi Laaksonen — Fri, 10 Feb 2012 07:49:50 +0000

Kirjoittaja työskentelee tuottajana ja juontajana YLE Puheessa.

Tulin töihin Suomen ainoaan puheradioon kolme ja puoli vuotta sitten. Silloin kanavan nimi oli Radio Peili. Kuulijoita oli melko vähän. Palaute oli niin harvinaista, että kokoonnuimme lähes koko toimituksen voimin niitä äimistelemään.

”Vau! Palaute!”
”Mitä siinä sanotaan?”
”Pitääkö tähän reagoida?”

Kuulijat valittivat yleensä uusintojen runsaasta määrästä, joskus juttujen virheistä.

Nyt on toisin. Vuodenvaihteen kanavauudistus räjäytti potin. Nyt valitetaan kaikesta, pääosin urheilusta ja aamujuontajastamme. Koskaan ennen palautetta ei ole tulvinut tähän malliin. Koskaan ennen YLE Puheesta ei ole puhuttu näin paljon muussa mediassa ja sosiaalisessa mediassa.

Tämä kaikki on yllättänyt, sillä aiemmin en lainkaan tiennyt, että ennen kanavauudistusta olimme suunnilleen universumin tai ainakin Suomen mahtavin, sivistävin ja syvällisin kanava.

Näin palautteissa hehkutetaan.

Palautevyöry sinänsä on myönteinen ilmiö. Olemme ihmisten mielissä ja esillä enemmän kuin koskaan ennen. Harmillisinta kritiikkitulvassa, jutuissa ja blogikirjoituksissa ovat väitteet siitä, että meiltä tulee vain hömppää ja urheilua.

Tätä mantraa alettiin hokea jo ennen uudistusta, vaikkei yhtään päivää uutta radiota ollut vielä tehty. Samaa hoetaan edelleen. Hekin, jotka eivät ole alun jälkeen enää kanavaa edes kuunnelleet. Tiedän tämän siitä, että he mainostavat asiaa YLE Puheen Facebook-sivulla. Sieltä ovat nämäkin rakentavat kritiikit:

”Ihan hirveää p***aa kyllä tulee.”
”Halleluja hömppä!”
”Yle Puhe on mennyt oikeasti aivan kauheaksi! Todella ala-arvoiseksi markkinahumuksi, rahvaan radioksi! Urheilua?!, p***aa, Olga Kikkeliskokkelis -mielisairautta. Koko ’uudistus’ on painajaismainen vitsi.”

En niele näitä purematta. Listasin yhdeltä viikolta oman päivälähetykseni juttu- ja spiikkiaiheet. Oli evm:ää, pressavaaleja, Sdp:n kriisiä, vuoden nuoren yrittäjän haastattelu. Vapaata juontopuhetta tuotin Tarja Halosesta, Mannerheimista ja Auschwitzistä. Samaan aikaan kollegat haastattelivat Hilkka Olkinuoraa, puhuivat Unescon maailmanperintökohteista ja etsivät konsteja taaperon nukuttamiseen.

Faktat tai mikään vastaus uudistuksen syistä tai taustoista ei vain taida riittää, jos oma lempiradiokanava on muuttunut itselle epämieluisaan suuntaan. Palautetta kannattaa silti lähettää.

Heidi Laaksosen kirjoitus on julkaistu Journalisti-lehdessä 3/2012.

Lainaus