Blogit - yleisö

Yle laskeutuu tornista

Risto Kuulasmaa — Thu, 06 Aug 2015 05:28:44 +0000

Kutsumme tänään suomalaiset mukaan tekemään uutta Yleä.

Toivotamme syksyn aikana kaikki tervetulleeksi tekemään kansalaismediaa. Rikastamme Ylen perinteistä tarjontaa kuratoimalla suomalaisten itse tuottamaa uutta sisältöä suuren yleisön tietoisuuteen. Kuka tahansa voi hakea mukaan omalla materiaalillaan. Porkkanana tarjoamme hankkeille pienrahoitusta, jonka kohteista päättää tekijöistä koostuva raati. Euroopan yleisradioyhtiöt seuraavat mielenkiinnolla, Yle näyttää nyt tietä muuttuvassa mediakentässä. Jaamme Ylen verkon, television ja radion käyttöön niille, joilla on halu luoda, ilmaista ja osallistua.

Millaista sisältöä on luvassa? Monenlaista. Kokeilevaa, monitasoista, monipuolista. Syntyy julkaisukanava kansalaisjournalismille, mediakoulujen nuorille toivoille, ulkomaankirjeenvaihtajille ja kansalaisyhteiskunnan aktiiveille. Tavoitteena on synnyttää tekijöiden verkosto, jossa luodaan uutta, tuetaan toisia ja lainataan osaamista. Kaivamme esiin uudet uunot, karpot, kummelit ja smoukahontasit. Sivutuotteena syntyy mahdollisuus purkaa median tekijöiden Helsinki-keskeisyyttä ja vahvistaa maakunnan ääntä ylpeästi kotiseutua edustaen ja reippaasti kotiinpäin vetäen.

Youtubessa on yli puoli miljoonaa suomalaista kanavaa. Yleisöllä on yleisö. Kuluneen kahden vuoden aikana on nähty tubettajien esiinmarssi ja kaupallisen television mullistus. Käynnissä on jo pidempään jatkunut alle kolmikymppisten kiihtyvä joukkopako television ääreltä verkkopalveluihin. Samaan aikaan moni nuori haaveilee urasta media-alalla. Nyt ei saa jämähtää, etenkin Ylelle tarjoutuu mahdollisuus kokeiluun.

Suunnitteluprosessiimme on tähän mennessä osallistunut noin sata 15-25-vuotiasta nuorta. Harjoitus opetti nöyryyttä: kevään aikana monta omaa ideaamme ammuttiin alas ja ajattelumme haastettiin vanhanaikaisena. Onneksi. Yksi nuorten viesti kuitenkin yllätti erityisesti: vanhan kunnon televisio nostettiin tärkeään asemaan. Nuoret kokivat, että television mukana olo uuden hankkeen julkaisukanavana nostaa sisällöt osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Syntyi myös outo idea: otetaan yö haltuun. Lokakuun alusta korvaamme TV2:n yön uutisikkunan ja tuuttaammme kansalaisten teoksia luupissa yöt läpeensä.

Mutta miksi uudenlainen media? Meillähän on jo facet, tubet, twitterit, vinet, snäpit ja periskoopit. Juuri siksi. Sisältöä ja kanavia on niin paljon. Tarvitaan kuraattori, joka etsii, löytää ja nostaa internetin kohinasta suomalaiset ilmiöt, uudet tähdet ja kotimaiset ohjelmakonseptit koko kansan tietoisuuteen.

Hassut kotivideot? Sekoilua verorahoilla? Jätämme tilaa katsojan tulkinnalle. Uudessa mediassa lämmin kotikutoisuus ja siihen samaistuminen voi hyvinkin olla eduksi. Ainakin luvassa on vihdoin julkinen alusta myös kokeilevampaan tekemiseen.

Virallisen valvojan roolin sijaan Yle purkaa kontrollin ja minimoi säännöt. Pidämme kiinni kahdesta ohjenuorasta: sisällöt ovat edelleen vapaita kaupallisista viesteistä ja edistämme yhdessä parempaa huomista Ylen tehtävän hengessä.

Käytännössä Yle kääntää nyt suuntaa: siirrymme lähettäjän roolista vastaanottajaksi ja dialogiin.

Parhaimmillaan syttyy uusia tähtiä, syntyy uusi media-alan hurja joukko ja televisio muuttuu mielenkiintoisemmaksi.

Joka tapauksessa vältämme paikalleen halvaantumisen ja teemme rohkean kokeilun yhdessä suomalaisten kanssa.

Tervetuloa mukaan!

Risto Kuulasmaa
Julkaisupäällikkö
Ylen televisio ja Areena

PS. Tulevan median sisällön ja nimen päättää yleisö. Nimikilpailu ja ilmoittautuminen osoitteessa www.yle.fi/keksinimitahan. Nimi paljastetaan TubeCon-tapahtumassa, josta TV2 lähettää suoraa televisiolähetystä 15.8. klo 19.10-21. Uudet sisällöt käynnistyvät Ylen kanavilla perjantaina 2. lokakuuta 2015.

Lainaus

Ei suuruudenhullua, vaan reilua ja oikein

Pia Hagström — Fri, 06 Feb 2015 06:54:25 +0000

Pia Hagström on kehityspäällikkö Ylessä.

Ylen on viime aikoina toistuvasti arveltu pyrkivän mahdollisimman suuriin markkinaosuuksiin.

Näissä väitteissä suuruudenhulluudesta ei ole perää.

Keskustelussa on nimittäin sekoitettu kaksi eri asiaa: markkinaosuus ja tavoittavuus.

Käsitteet on nyt saatava ojennukseen, jotta tärkeää keskustelua julkisesta palvelusta voidaan jatkaa oikealta pohjalta.

Markkinaosuus eli osuus median parissa käytetystä ajasta kasvaa, kun yksi Yleä rakastava aloittaa Ylen aamu-tv:llä, seuraa sitten koko päivän Radio Suomea ja surffailee illalla Yle TV1:n ja Yle Teeman välillä. Tuloksena puoli vuorokautta Ylen parissa.

Tässä on kuitenkin tavoitettu vain yksi ihminen.

Tavoittavuus kasvaa, kun kymmenen erilaista ihmistä viettää Ylen eri sisältöjen parissa verkossa, radiossa ja televisiossa vaikkapa puoli tuntia kukin. Yhteensä viisi tuntia Yleä. Vähemmän aikaa, siis pienempi markkinaosuus. Silti suurempi tavoittavuus: kymmenen ihmistä.

Koska kaikki maksavat Ylen toiminnasta, on reilua ja oikein, että Yle tarjoaa jokaiselle jotakin häntä kiinnostavaa sisältöä. Tässä onnistumista mittaamme juuri tavoittavuudella.

Tavoittavuus on ollut jo vuosia Ylen keskeisin strateginen päämäärä. Olemme muotoilleet sen seuraavasti (luvut koskevat yli 15-vuotiaita):

100: Jokainen suomalainen (100 prosenttia) käyttää Ylen palvelua edes kerran vuoden aikana. Tämän päämäärän olemme saavuttaneet.

90: Lähes jokainen suomalainen (90 prosenttia) pitää jotakin Ylen palvelua kiinnostavana. Emme ole saavuttaneet päämäärää. Tulos oli viime syksynä 77 prosenttia.

80: Neljä viidestä suomalaisesta (80 prosenttia) käyttää jotakin Ylen palvelua päivittäin. Tätä on todella vaikea saavuttaa. Ylen palveluja käyttää nyt joka päivä 73 prosenttia suomalaisista.

Seuraamme toki, kuten koko muukin media-ala, esimerkiksi Finnpanelin mittaamia televisionkatselun tai radionkuuntelun markkinaosuuksia. Teemme tämän ymmärtääksemme, mitä alalla tapahtuu. Olemme kuitenkin kauan sitten luopuneet markkinaosuuksista toiminnan tai menestyksen mittareina.

Me ihmiset olemme niin erilaisia, että minun lempparini on sinun suuri inhokkisi. Jokaisen palveleminen tarkoittaakin todella laajaa kirjoa sisältöjä. Siksi teemme yhä enemmän sisältöjä pienille yleisöille ja yhä vähemmän varmoja menestystuotteita massoille. Tästä seuraa lähes vääjäämättä Ylen markkinaosuuden pieneneminen.

Oiva esimerkki tästä on Yle TV2 -kanavan profilointi uudelleen muutama vuosi sitten. Kanavan markkinaosuus on muutoksen jälkeen pudonnut, kun entiset yleisöt vaihtoivat muualle. Olemme kuitenkin onnistuneet tavoittamaan uusia yleisöjä, sellaisia, joita aiemmin palvelimme huonosti tai suorastaan laiminlöimme.

Yle haluaa palvella suomalaisia yhä tasapuolisemmin. Siksi tavoittavuus on strateginen päämäärämme. Markkinaosuus ei ole.

Lainaus

Mihin radion kuuntelijalukuja tarvitaan?

Outi Roivainen — Wed, 18 Jan 2012 12:45:57 +0000

Kirjoittaja työskentelee Ylessä yleisötutkijana.

Radio on hyvä kumppani. Osa meistä kuuntelee radiota keskittyneesti, osalle kuuntelu toissijaista: radiota kuunnellaan toisella korvalla muiden askareiden ohella. Viikon aikana radio tavoittaa 95 % yli 9-vuotiaista suomalaisista. Se on huikean iso luku!

Mutta miten tuollaista tietoa saadaan?

Määrällistä tietoa radion kuuntelusta saadaan Finnpanelin Kansallisesta radiotutkimuksesta. Koko suomalainen radiotoimiala – niin Yle kuin kaupalliset radiotkin – ovat yhdessä tutkimuksen takana. Finnpanel on kaikista kanavista riippumaton markkinatutkimusyritys. Finnpanel tutkii myös television katselua.

Tämän vuoden alusta radion kuuntelua tutkitaan vuoden jokaisena päivänä. Muutos tuo tarkempaa tietoa ja parantaa tutkimuksen laatua, sillä aikaisemmin radionkuuntelua tutkittiin yksi viikko kuukaudessa. Tutkimustulosten raportointi säilyy muutoksesta huolimatta kuukausikohtaisena.

Ylessä radion kuulijalukuja käytetään monella tavoin hyväksi.

Ohjelmia ei arvoteta sen mukaan paljonko kuulijoita ne keräävät, sillä pelkästään ohjelman lähetysaika ja -viikonpäivä vaikuttaa siihen paljon. Illalla radion kuuntelijoita on vähemmän, toisaalta esimerkiksi viikonloppuaamuisin Ylen kanavilla on hyvin paljon kuulijoita.

Kuuntelijalukujen valossa pohdimme muun muassa sitä, onko ohjelma oikealla paikalla. Tai sitten tarkastelemme esimerkiksi sitä, minkä ikäisiä ihmisiä ohjelma houkuttaa ja kuinka uskollisia sen kuuntelijat ovat.

Kuuntelijaluvut kertovat siis yhden puolen radion kuuntelusta.

Meille erittäin tärkeää on myös laadullinen tieto, jota myös kootaan eri tavoin, sekä kuuntelijoilta tuleva palaute. Kun määrällinen ja laadullinen tutkimustieto ja suomalaisilta tuleva palaute yhdistetään Ylen radiolaisten ammattitaitoon, saamme parhaimmillaan aikaan hyvän lopputuloksen. Sellaisen, joka yhtäältä yllättää ja toisaalta täyttää odotukset!

Lainaus

Kovaa peliä Bostonissa: toimittajat ihmeissään – yleisö tulee ja sotkee pasmat

Mika Rahkonen — Wed, 28 Sep 2011 16:53:53 +0000

Kirjoittaja on strategisen suunnittelun ja internetin päällikkö Ylen
uutis- ja ajankohtaistoiminnassa.

Minkä uutistapahtuman raportointi meni tänä vuonna pahiten överiksi?

Kuka Amerikan tv:n uutiskasvo ansaitsee pystin yleisestä tökeryydestä?

Nämä leikkipalkinnot ja jonkinmoinen kasa vakavammin otettavia tunnustuksia jaettiin Bostonissa viime lauantaina maailman suurimmaksi nettijournalistien yhteisöksi itseään kehuvan Online News Associationin gaalassa.

Palkittujen joukossa on pino ns. tavallisia epäiltyjä BBC:stä Huffington Postiin ja CNN:ään, mutta myös ihan vaikuttavia kokeiluja mm. nettivideoista, kuten tämä LA Timesin spesiaali jengiväkivallan uhreista ja journalismin vuoden parhaana teknisenä innovaationa palkittu mainio Flipboard, joka väittää olevansa maailman ensimmäinen sosiaalisen median aikakauslehti.

Palkintogaalaa edeltäneessä konferenssissa nettijournalismista kinasi pitkälti toista tuhatta alan ammattilaista ja opiskelijaa.

Keskeisin teema – vaikkei sitä missään ääneen erikseen sanottu – oli journalismin uudenlainen ja entistä aktiivisempi yhteys yleisöihin.

- Jos olisi halunnut luentosalin täyteen, olisi pitänyt panna esityksen otsikkoon joko ’Facebook’ tai ’Twitter’, mumisi yksi esiintyjä, jonka otsikossa luki jotakin ihan muuta, ja salissa oli hyvin tilaa.

Mutta kun Facebookin Vadim Lavrusik puolusteli juuri käyttöön otettuja Facebookin uudistuksia, paikalle ei olisi mahtunut enää yhtään tykkääjää lisää.

Lavrusikilla oli mainospuheensa tutkakatveessa käytännönläheisiä ohjeita ja lukuja toimittajille.

Facebookissa on räknattu, että journalistiseen analyysiin linkataan 20% enemmän kuin perinteiseen raakauutiseen.

Kuvat saavat tykkäyksiä puolet enemmän kuin ilman kuvaa julkaistut jutut.
Ja kysyvälle vastataan: yksinkertaisella kysymyksellä varustettuun linkkiin tulee Facebookissa puolet enemmän kommentteja kuin tavalliseen.

- Yksipuoliset fiidit eivät kerta kaikkiaan toimi. Ihmiset huomaavat, jos heitä ei kuunnella, julisti Lavrusik.

Lavrusikin koko Powerpoint-atakki sekä vaikuttava kasa seminaarin muita esityksiä täällä.

Bostonissa nähtiin semmoinenkin ihme, että kun konsultti puhui, 500 toimittajaa kuunteli mykän ihailun vallassa.

Kummajainen oli monien amerikkalaisten mediajättien strateginen neuvonantaja Amy Webb.

Webb esitteli hengästyttävän määrän uusia nettiin liittyviä trendejä, joista monista on sellaisinaan toimittajien uusiksi työkaluiksi.

Jos aiotte käydä koko höskän lävitse, verrytelkää, pitäkää taukoja ja juokaa paljon vettä matkalla.

Webbinkin esityksen kiinnostavinta antia taitavat olla välineet, joilla yleisöjä saa jaoteltua, rajattua ja niputettua erilaisten aiheiden pariin tai eri tilanteissa.

Vastikään koko nettisaittinsa pikavauhtia uudistanut Boston Globe järkeili uuden tavan saavuttaa uusia yleisöjä: ulkoistetaan nuoriso!

Eikä nyt puhuta mistään ns. nuorista aikuisista, jollaiseksi joskus tuntuu, että Suomessa pääsee, jos jaksaa vielä nousta aamulla sängystä omin avuin.

Globen suojissa tehdään koko lailla itsenäistä nuorille tarkoitettua saittia The Next Great Generation, joka kuvailee itseään perinteisen uutisjournalismin ja yleisölähtöisen blogimaailman törmäyskohdaksi.

Mallista saattaa tulla vielä iso juttu. Tai sitten ei.

Ainakin sitä mietitään toteutukseen myös joissakin muissa Yhdysvaltain suurkaupungeissa.

Mutta kun Bostonissa ollaan, voi tulla Sam Adams -pullosta käkättimeen, jos ei yhtään puhuta baseballista.

Boston Globe on tehnyt nettispesiaali-tyyppisen beta-sivun, joka kertoo, miten paljon kaupungin ylpeyttä Red Soxia tänään rakastetaan tai vihataan.

Kuka pelaajista on tänään jykeväleukainen sankari ja kuka ylipalkattu ja lihava bling-pummi?

Kiinnostavaa tässä formaatissa on, että Globe miettii tapoja käyttää sitä myös politiikan ja talouden uutisissa, esimerkiksi vaaleissa.

Kannattaa käydä katsomassa po. sivu äkkiä. Nimittäin näinä päivinä ratkeaa, pääseekö Red Sox, yksi liigan kalleimmista joukkueista (palkkabudjetti tänä vuonna $161 000 000), playoffeihin tällä kaudella ollenkaan.

Jos ei pääse, koko saitti saatetaan tuikata tuleen, eikä taida olla varmuutta koko Bostoninkaan säilymisestä ihan ehjänä.

Sitten kevennyksiin.

Teistä parhaiten säilyneet (siinä porukassa on epäilemättä tungosta) muistavat vielä toimistojen kokkapuhetarpeisiin kehitetyn ns. hevonpaska-bingon (Bullshit Bingo).

Nyt sellainen on tietysti syntynyt nettijournalismiinkin.

Kaikkein nokkelimmat ja urheimmat ajan hermolla yöpyjät ovat tietysti jo viisastelleet, että termit ovat kuulkaas ihan vanhentuneita jo.

Tuleeko joskus sellainen olo, että sosiaalisen median käyttöä pitäisi edistää tekemällä Facebookista, Twitteristä tai Google+:sta propagandajulisteita 1940-luvun tyyliin?

Eikö?

Ei se mitään, jollekulle tuli.

Lainaus

Tule yleisöksi ohjelmiin

Reija Hyvärinen — Wed, 28 Oct 2009 12:29:45 +0000

Ohjelmat hakevat yleensä yleisöä tai osallistujia omilla nettisivuillaan.
Ohjelmien sivut aakkosjärjestyksessä

Lisäksi kannattaa seurata:
YLE TV1:n etusivu (sivun alalaidassa keskellä kohta ”Haluatko mukaan ohjelmaan”)
YLE TV2:n etusivu (sama kuin yllä)

Lainaus

Väline on viesti - Elävä arkisto, Twitter ja sissi-tv-isku

Tuija Aalto — Fri, 20 Mar 2009 17:11:02 +0000

Tuottaja Seija Aunila on viikon päivät tutustunut sosiaalisen median työkalujen uusimpaan villitykseen Twitteriin. Hän kertoo, että ensimmäinen kokemus tekstiviestikeskusteluja seuratessa oli vierauden tunne: ympärillä puhuttiin tekniikkaa ja jotain, mitkä kuulostivat sisäpiirin jutuilta. Mutta kuten kutsuilla, joilla ei tunne ketään, heti helpotti, kun joku tuli juttelemaan.

Pääosin Elävän arkiston Twitter-virta on automatisoitua: Twitterfeed-ohjelma syöttää sinne uusimpien julkaistujen klippien linkit ja Elävän arkiston blogin merkinnät.

Tänään Aunila päätti ottaa kontaktia ja kysyi, mistä aloittaa radion puheohjelmien mp3-julkaiseminen, Radiomafian Leilasta ja Annukasta vai Pekka Tiilikaisen selostuksista. Ensimmäiseksi vastaaamaan ehättänyt Pasi Räsämäki ehdotti niiden sijaan Merkkituotetta. "Aloittakaa laittamalla taannoin kuopatun Merkkituotteen jaksot arkistoon. Harmitti kun suosikkiohjelman lento katkesi." Hän kertoi suosikkijaksonsa olleen se, jossa avattiin kansan käsitettä. Osoittautui, että jakso voidaan esitysoikeuksien puolesta julkaista elävässä arkistossa.

Katso video

Kävin tänään iltapäivällä yllätysvisiitillä Elävän arkiston toimituksessa sissitelevisiotyyliin kännykkäkameralähetyksen merkeissä. Jos käsivaralta kuvattu heiluva rakeinen kuva tekee huonoa, kuuntele pelkkä ääni.

Sosiaalinen media yritysten näkökulmasta

Hain viime viikolla Jaikun YLE-kanavalla näkemyksiä siihen, miksi yritysten pitäisi olla läsnä sosiaalisessa mediassa. Keskustelua sopii jatkaa myös tämän blogin kommenttiketjussa.

Lainaus

Kaksi kuvitelmaa yhteistyöstä

Tuija Aalto — Fri, 09 Jan 2009 10:17:25 +0000

Internet on mahdollistanut yhteistyön tekemisen ennennäkemättömillä tavoilla. Suomenkielisessä Wikipediassa on tällä hetkellä 190 509 artikkelia.

Kuvittelin työkaverin kanssa pari yhteistyön ilmentymää sijoitettuna noin 10 vuotta tästä eteenpäin.

Case 1: ”Yhteistyön ennätys - viihdeohjelma Lemmikkilauma värväsi 100.000:nnen reportterinsa Kilpikonnat kisaavat – tapahtumassa", "Ylen ja yleisön yhteinen hanke suurmenestys”

(Kuva: Sea Frost / Nicholas Petrone, linkki alkuperäiseen kuvaan)

Yhteisen ohjelmantekotalkootyökuvitelman taustalla on monenlaista ajattelua. Esimerkiksi Demos Helsinki ehdotti kirjassa Yksilön ääni (Lataa Sitralta PDF) “Avointa Yleä”. A-tuubi haastatteli Aleksi Neuvosta toukokuussa aiheesta "Onko A-tuubissa ideaa?"

Mitä mieltä te olette, millainen kehityspolku veisi tämän kuvitelman toteutumiseen?

Case 2. ”Koko Suomi kuvattu - Googlesoftin kartalla voi kävellä virtuaalisessa Suomessa, kuvaa joka kylästä" "Suomalaiset julkaisivat kahdessa vuodessa yli 20 miljoonaa otosta paikkatietoineen”

Valokuvia julkaistaan paikkatietoineen moniaalle. Virtuaalisia kävelyretkiä monissa USA:n kaupungeissa voi jo tehdä vaikkapa Google Streetview - palvelussa. Koska hakukonejätin kuvausatoja tuskin pian saadaan Untamalan kylänraitille, täytynee hoitaa asia talkoilla. Kuka ottaa johtaakseen talkooprojektin kuvata kaikki Suomen kylänraitit?

Lainaus