Blogit - byrokratia

EU ja muuttuva aika

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 25 Mar 2015 10:45:46 +0000

Olisiko Suomen sittenkin aikoinaan kannattanut liittyä läheisempään yhteistyöhön muiden pohjoismaiden kanssa. Niin ei tehty, vaan sitouduttiin muita pohjoismaita tiiviimmin EU:hun. Kun tässä tilanteessa ja tässä nykyisenlaisessa EU:ssa nyt ollaan, niin looginen jatkumo meidän toiminnallemme olisi, että pyrkisimme sitten Saksan osavaltioksi. Näin toteaa Suomen ja pohjoismaiden historian professori Markku Kuisma Helsingin yliopistosta.

Mutta mihin historian vaiheeseen nykyinen tilanne EU:ssa parhaiten vertautuu. Olemmeko me Suomessa nyt samanlaisessa tilanteessa kun 1940-luvulla, jolloin myös tukeuduimme Saksaan. Vai olemmeko me EU:ssa osin samassa tilanteessa kuin 1300-luvulla, jolloin hallitsijoiden valta oli heikkoa ja rosvoparonien valta isoa ja kansainvaellukset määrittivät tilannetta Euroopassa. Vai onko tilanne sama, kuin paavi vallan aikaan. Kansa kuuntelee eri maissa latinankielistä messuja ja kirkko kerää veroja Vatikaaniin. Nyt ihmetellään EU:n säädöksiä ja rahaa kerätään EU:n budjettiin.

Kuisman mukaan EU:n aiheuttama muutos on ollut niin nopeaa, että se on jo sinänsä hankalaa. Meidän on kestettävä kaikki se byrokratia, joka syntyy siitä kun eri jäsenmaiden yhteisten rahojen käyttöä valvotaan, eivätkä eri kansakunnat ainakaan vielä välttämättä luota toisiinsa. Silloin kaikkea rahankäyttöä pitää tarkkaan valvoa ja valvojaakin pitää valvoa jne. Meidän on nyt myös oltava valmiita siirtymään ympäri Eurooppaa siinä missä pääomat ja työpaikatkin ja integroitumaan näin nopeasti meille uusiin eurooppalaisiin kulttuureihin. Ja

Mutta mihin tämä kaikki johtaa? Historiallisesti ainakaan yhteisvaluutat eivät toistaiseksi ole olleet kovin pitkäikäisiä ja niskalenkin ottaminen markkinavoimista ei aina ole ollut kovin helppoa.

Lainaus

Pienyrittäjyys EU:ssa

Maija Elonheimo/Brysselin kone — Wed, 30 Jul 2014 08:15:22 +0000

Suunnilleen 100 000 säädöstä säätelee nykyisin pienyrittäjien elämää, kertoo professori Arto Lahti Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta.

Mikä on pienyrittäjän tai alle 10 henkeä työllistävän mikroyrityksen tilanne EU:ssa, jossa markkinoista kilpaillaan sekä EU:n sisällä että EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden välillä. Edunvalvontaan ja lobbaukseen olisi syytä olla resursseja silloin kun markkinoita koskevia säädöksiä valmistellaan.

Eri EU-maissa pienten yrittäjien tilanne on hyvin erilainen, mutta kuka ajaa näiden yritysten etuja EU:ssa ja mitä pienyrittäjien edut voisivat esim. meillä Suomessa olla? Vapautus pieniin yrityksiin erityisen kovaa iskevästä arvonlisäverosta jos yrityksen liikevaihto on alle 50 000 euroa vuodessa? Vai se, että yrityksille järjestettäisiin edullista neuvontaa nimenomaan niissä asioissa, joita yritykset itse haluavat. Esimerkiksi neuvonta kirjanpidossa ja juridisissa asioissa voi olla hyödyllistä. Vai olisiko viisasta vähentää yritysten tukemista esim. EU-rahoin. Näitä rahoja hakevat yleensä isot yritykset. Ne sotkevat silloin markkinoita koska niiden suoma kilpailuetu rahoja saaneille voi olla kohtalokas alueen muille yrityksille ja yrittäjille.

Lainaus

Byrokratian kummallisuuksia 1.

laitinen_yle — Wed, 17 Aug 2011 12:56:50 +0000

En tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun kävin Helsingin verotoimistossa, jota ei enää ole Helsingissä vaan se on yhdistetty Pääkaupunkiseudun verotoimistoksi, joka on Vantaalla.
Minkähän takia ei keskustella enemmän - YLE:kin ohjelmissa – miten hyvinvointivaltiomme voisi käytännössä toimia järkevämmin ja näin verovarat toisivat paremman tuloksen. Sellaista käytännönpoliittista keskustelua kuuntelisin mielelläni.

Kaikki alkoi siitä, kun kevättalvella 2011 täydensin verottajan lähettämää edellisvuoden veroehdotustani.

Ennenhän pääasiassa tammikuussa tehtiin paperille veroilmoitus kaikkine selityksineen, muttta ei enää. Veroilmoituksen voi nyt tehdä verkossa ilman paperia, kun verottaja on ensin lähettänyt esitäytetyn ehdotuksensa.

Tulevaisuudessa siirrytään lähes kokonaan sähköisiin ilmoituksiin ja verohallinnon henkilökuntaa vähennetään. Verotettavat saavat samalla haeskella itse netistä verotietoa, jos osaavat. Saavatko parhaimmat itseoppineet sitten diplomin?

Verkosta löytyvässä veroehdotuksessani ei ollut tilaa kirjoittaa kohtalaisen pitkää selitystä vähennyksistä (teen vielä mm. radiojuttuja YLE:lle). Selvä sivujen suunnitteluvirhe.

Oli pakko kirjoittaa liiteselvitys paperille, mistä Itella (entinen Posti) ilahtui. Se sai nyt verottajalta postimaksun palautuskuorestani.

Teen myös pienimuotoista osakekauppaa. Välityspankki oli yhdistynyt toiseen ja siinä rytäkässä sotkenut tietokonejärjestelmänsä. Verottajalle lähetetyssä ilmoituksessa minun kerrottiin tehneen huimat voitot, kun tosiassa tilini osoitti pientä tappiota.

Menin Helsingin keskustassa olevaan palvelupisteeseen, jossa oli pitkä jono. Otin vuoronumeron ja menin välillä syömään. Takaisin tullessa numeroni oli juuri mennyt ohi ja toimiston ovella oleva vartija ilmoitti, että ketään ei enää oteta sisään.

Ihmettelin asiaa, koska vielä ei ollut sulkemisaika, eikä asiakkaitakaan juuri sisällä. Minua olisi ehditty hyvin palvella, mutta määräykset olivat määräyksiä. Oli siis tultava seuraavana päivänä uudelleen.

Sitten selvisi, että palvelupisteessä tietokoneelta näkyi vain verottajan tekemä veroehdotus, mutta ei minun paperilla aikanaa lähettämiäni liitteitä. Miksikö ei? Siksi, että niitä ei skannata järjestelmään, enkä minä alkuaan voinut kirjoittaa selityksiäni veroehdotukseen, koska siihen ei ollut varattu tilaa. Kummallista.

Niin, toisaalta palvelupiste olikin vain neuvontapiste, jossa neuvotaan ja päätöksiä tehdään muualla. Siis aivan samalla tavalla kuin verottajan valtakunnallisissa puhelinpalvelunumeroissakin vain neuvotaan.

Suuntasin sitten Pääkaupunkiseudun verotoimistoon Vantaalle, mutta varmistin sitä ennen puhelimessa, että paperini ovat siellä. Virkailija tosin ihmetteli puhelimessa, että mitä te sinne menette.

- Onko teiltä kysytty jotakin?
- Ei ole, mutta minä tässä nyt kysyn verottajalta, eikä päinvastoin.

Mielenkiintoinen asenne palveluorganisaatiossa.

Verotoimistossa valitsin henkilöasiakkaat – napista jonotusnumeron. Vajaan tunnin päästä vuoroni tuli ja selvitin ongelmiani.

- Miksi te tähän tulitte, tehän kuulutte metsäverotettavien joukkoon (omistan pienen metsäpalstan).
- Ei kukaan minulle ole kertonut, että en ole henkilöasiakas vaan metsäasiakas.
- Tällainen siirto täällä on kuitenkin tehty.
- Menenkö nyt taas jonon hännille.
- Painakaa jonotusnumero 5, metsäverotus, niin teidät ohjataan oikeaan paikkaan.
- Olenko minä kuitenkin edelleen minä?
- Kyllä olette, virkailija vastasi vinosti jo hymyillen.

Painoin jonotuskoneen nappia ja se sylkäisi lapun: OTA YHTEYS INFOON.

Info - kyltin alla oli SULJETTU – lappu.

-Eikö tässä ole tänään ketään, kysyin palvelutiskin toisessa päässä istuvalta naiselta.
- Tämä henkilö jäi eläkkeelle, eikä uutta ole palkattu.
- Miksi siinä kuitenkin lukee SULJETTU, kun te tässä vieressä kuitenkin palvelette? Laittakaa vaikka nuoli osoittamaan teidän paikallenne.
- Ei sellaista kukaan ole laittanut.
- Onko teillä paperia, minä voin piirtää nuolen ja laitetaan se teipillä kiinni.

Näin tehtiin ja seuraava asiakas menikin heti oikeaan paikkaan.

Virkailija soitti minulle metsäasiantuntijan, vaikka minulla ei mitään metsäasiaa ollutkaan. Byrokratian mukaan kuuluin kuitenkin tähän lokeroon.

- Miksi te halusitte metsäveroasiantuntijan, jos asianne ei koske metsää, virkailija tivasi minulta heti aluksi.
- No, kun minut on siirretty tähän lokeroon. Kyllä minulle kelpaa virkailija kuin virkailija kunhan vain asiani tulee selvitetyksi.

Lopulta ongelmani selvisi, siis periaatteessa, koska loppuvuodesta verottaja tekee lopullisen päätöksensä, josta minulla on mahdollisuus valittaa.

Hyvä poliitikot, kun kiistelette hyvinvointiyhteiskunnan palveluista ja palvelujen alasajosta, niin kiistelkää kerrankin miten järjestelmä käytännössä toimii. Missä on järkeä ja missä ei. Olisiko se mitenkään mahdollista vaikka radio- tai televisio-ohjelmissa?

Ai, yksityiskohdatko eivät kuulu poliitikoille vaan toimeenpaneville virkamiehille. Hyvät virkamiehet sitten, käyttäkää enemmän tervettä järkeä ja sitä paljon puhuttua asiakasnäkökulmaa.

Lainaus

Joustava Sisiliako Timo Soinin paras EU -alue?

laitinen_yle — Sat, 23 Apr 2011 16:37:05 +0000

Taalla Palermossa, Sisilian suurimmassa kaupungissa, kavellessa tuli mieleen, etta taallahan asioita hoidetaan pitkalti niin kuin Timo Soini haluaisi EU:n toimivan. Missa EU – siella ongelmako? Vaarin, vaarin. Missa Sisilia, siella EU:n ongelmat kierretaan.

On tama Sisilia vahvaa katolista aluettakin, jossa Soini katolisena olisi enemmistossa toisin kuin Suomessa. Nain paasiaisen aikaan Palermon hienoissa kirkoissa on messuja jatkuvasti. Iltaisin pitkin katuja liikkuu myos uskonnollisia kulkueita, processione. Osallistuinpa niihin itsekin, vaikka en olekaan katolinen. Tuli aivan harras tunnelma.

Tästä kuuluu Palermon entisen, mafianvastaisen pormestarin haastattelu. Nykyisin Leoluca Orlando on Italian parlamentin alahuoneen jäseen ja pääministeri Berlusconin kova arvostelija

http://areena.yle.fi/ohjelma/176066

Haastattelun koko käännösteksti on täällä

http://yle.fi/radio1/asia/puheenvuoroja/sisilia_ja_eu_30262.html

Pitkaperjantai-iltana poikkesin Palermon sivukadulle, jolla oleva aukio oli taynna ihmisia..... ja savua. Aukiolle oli pystytetty savuavia grilleja, joissa valmistettiin herkullisia liha- ja kalaruokia. Tunnelma oli oikein rento ja mukava.

Suomessa tallainen ei olisi tullut kuuloonkaan tiukkojen viranomaismaaraysten takia. Yrittivathan Helsingin terveysviranomaiset kieltaa perinteisen munkkien paistonkin Maunulan ulkolumajalla ylitiukkoihin maarayksiin vedoten. Onneksi jarki voitti.

- Olisiko tallainen yksityisyritteliaisyys mahdollista Pohjois-Italiassa, Torinossa, josta tulet, kysaisin paytaan sattuneelta nuorelta naiselta, joka puhui yllattaen hyvaa englantia. Sisilialaiset eivat juuri muuta osaa kuin iltaliaa.

- Ei meilla Torinossa tallainen grillailu olisi mahdollista. Meilla noudatetaan maarayksia. Tamahan on mita ilmeisimmin harmaata talouttakin, josta ei veroja makseta.

Pohjoinen ja etelainen Italia ovat yha kovin erilaisia, ovat aina olleet. Samaa EU:ta silti molemmat.

Mitahan Timo Soini olisi sanonut jos olisi sattunut iltamessusta tullessan samaan poytaan kanssamme? Missa menevat EU-maaraysten jarkevan noudattamisen rajat? Minka verran harmaata taloutta on kohtuullista sallia, jotta ihmisilla olisi edes jotakin tekemista.

Sisiliassa kaikki nayttaa olevan suhteellista. Kalaa myydaan toreilla ja kaduilla sellaisissa olosuhteissa, joita Suomen terveysviranomaset kauhistelisivat. Paikalliset eivat kauhistele ja ostavat kalaa sielta missa sita on tarjolla.

Tuli mieleen, etta Helsingin kauppatorilta kalakauppiaat katoavat kun terveysmaarayksia aina vain kiristetaan. Kahvilan perustaminenkin on monen mutkan takana.

Harmi kun EU-kriittinen Timo Soini ei ollut Palermossa juttukaverina. Jatkoin siis juttua nuorten kanssa.

Jos Sisiliassa oltaisiin lukemattomien EU – maaraysten noudattamisen kanssa tarkempia, niin mita tapahtuisi? Luvattomien pienten grillipaikkojen pitajilla ei olisi toita. Ei myoskaan keskustan kaduille levittaytyvilla rihkaman kauppiailla.

Tuskinpa sillakaan vohvelin kauppiaalla mitaan lupaa oli, jolta ostin yomyohalla herkullisen vohvelin.

Etteiko han maksa veroja? Mista mina tiedan, mutta enemman harmaata kuin valkeaa hanenkin bisneksensa varmaankin on.

Mutta maksaahan han kuitenkin arvonlisaveron ehka harmaasti hankkimallaan tulolla ostamistaan tavaroista. Ainakin bensiinissa veroa on yhta huimasti kuin Suomnessa.
Suomalaisesta ja torinolaisesta kulttuurista loytyi lopulta aika paljon yhteista. Tyota tehdaan tasmallisesti ja maarayksia noudatetaan. Kielitaitokin on varsin hyva.

Sisilialaisesta perati suurpiirteisesta normien noudattamisesta jai mieltani vaivaamaan perusongelma hyvinvointivaltion ja vahemman hyvinvoivan yhteiskunnan, kuten Sislian, valilla. Onko parempi, etta ihmisilla on edes jotakin tekemista kuin etta ei ole, ja ne joilla toita on, maksavat niille, joille ei toita syysta tai toisesta jarjesty?

Meniko tama jo harmaan talouden puolustamiseksi? Niin, asiat eivat ole mustia eivatka valkeita vaan usein jotakin silta valilta.

Lainaus

Vanha lama ei paljon opettanut työttömän kannalta

laitinen_yle — Wed, 27 Jan 2010 18:28:21 +0000

Jos vertaa 1990 – luvun alun lamaa nykyiseen työttömän työnhakijan näkökulmasta, niin eipä paljon ole muuttunut. Nuorten ja ikääntyneitten on edelleen yhtä vaikea päästä työn syrjästä kiinni.

Kovin paljon ei ole tapahtunut periaatteellista muutosta tukijärjestelmissäkään. Ne ovat edelleen osin passivoivia. Itsensä auttajaa lyödään halolla päähän.

Minulla on tästä omakohtaisia käytännön kokemuksia toisin kuin hallintobyrokaateilla ja monilla poliittisilla päättäjillä. Kerrotaan siis miltä asiat näyttivät työttömän työnhakija näkökulmasta ennen ja nyt.

Paperille painettu sanomalehti Uusi Suomi lopetettiin loppuvuodesta 1991. Monenlaiset osaajat joutuivat etsimään uusia töitä aikana, jolloin Suomi aloitti huiman lamasyöksyn.

Olin silloin 47 – vuotiaana ensimmäistä kertaa eläessäni työtön työnhakija. Monipuolisesti kokenut, ammattitaitoinen toimittaja, jonka kunnossa ei ollut mitään vikaa. Ei yrittämisen halussakaan.

Hyvin pian kuitenkin selvisi, että lehtitaloissa oli keksitty ovi, joka aukeni vain ulospäin. Tätä kesti sittemmin vuosikausia, mutta sitähän en voinut tietää.... onneksi.

Nyt Suomessa eletään samankaltaista aikaa, vaikka uhkaavasta työvoimapulasta puhutaan. Toteutuukohan työvoimapula todella laajamittaisesti, vai onko lopulta työpaikkojakin niin vähän, että työvoimaa riittää aivan kohtuullisesti?

Eihän opettajiakaan tulevaisuudessa tarvita ikäluokkien pienentyessä niin paljon kuin nyt. Julkista sektoriakin yritetään supistaa kovalla kädellä. Toisaalta sairaita ja vanhuksia on yhä enemmän suurten ikäluokkien myötä.

Aivan ensiksi aloin tutustua työttömyys- ja sosiaaliturvaa käsittelevään säännösviidakkoon. Oli vähän kuin pakko.

Hyvin pian huomasin, että säännösviidakko tarjosi loistavia jutunaiheita. Se oli ja on edelleenkin kuin Franz Kafkan satiirisista romaaneista. Jutut vain piti saada kaupaksi, työtön freelanceri kun olin.

Vuonna 1992 työttömyysturvajärjestelmä oli nykyistä armeliaampi. Työtön sai olla varsin rauhassa työtön, mutta nykyisin ei yhtä rauhassa. Ongelma vain oli, että järjestelmä passivoi, kuten vieläkin pääosin passivoi, mutta poliitikot ja viranomaiset eivät sitä myöntäneet.

Kun puhuin tästä silloiselle työministeri Ilkka Kanervalle, niin hän torjui kritiikkini:
- Et taida nyt oikein tietää.

- Itse et tiedä, minä elän järjestelmässä ja varmasti tiedän.

Siihen keskustelu loppuikin. Vasta vuosia myöhemmin poliitikot ja hallintobyrokraatit alkoivat vähän kerrassaan tunnustaa sosiaaliturvajärjestelmässämme olevan ns. kannustinloukkuja.

Näitä on vuosien mittaan yritetty purkaa, mutta kohtalaisen huonolla menestyksellä. Työttömyysturva, toimeentulotuki ja monet muut tuet yhdessä muodostavat pirun nyrkin, jota ei ole pystytty aukaisemaan vieläkään.

Työnteko ja itsensä auttaminen ei edelleenkään aina kannata. Hyvä esimerkki näistä kafkamaisista säännöksistä on, että viimesijaisella eli toimeentulotuella olevan ei kannata ottaa lainaa vaikkapa vuokransa maksamiseen. Vippi katsotaan tuloksi ja se vähentää toimeentulotukea.

Itsensä auttaja joutuu vain yhä pahempaan suohon.

Joka tapauksessa kirjoitin näistä säännöskukkasista monta kirpeää juttua. Käänsin siis hassun byrokratian rahaksi. Myöhemmin YLE:stä töitä saatuani hyödynsin tietämystäni monta kertaa sosiaali- ja työvoimaministerien harmiksi Vallan vaiheilla – radio-ohjelmassani.

Miten sitten työttömään työnhakijaan 1990 – luvun alkupuolella suhtauduttiin? Samalla tavalla kuin nykyisinkin. Ei siinä mitään muutosta parempaan ole tapahtunt.
Vanhimmasta päästä ulos, työttömyysputkeen ja eläkkeelle. Putkea tosin yritetään nyt tukkia.

Nuorille työnhakijoille asetettiin ja asetetaan nytkin kohtuuttomia osaamisvaatimuksia. Ikäsyrjintäkin voi yhä hyvin. Nelikymppinen alkaa olla jo vanha, puhumattakaan viisikymppisestä.

Törmäsin myös mielenkiintoiseen työn saannin esteeseen. Olin liian kokenut. En kokeneena toimittajana ja 1988 lopetetun, kotkalaisen Etelä – Suomi – sanomalehden entisenä vastaavana päätoimittajana saanut edes kesätoimittajan paikkaa.

Miksikö en? Kaverini kertoi sisäpiirin tiedon: ei ne nuoremmat pikkupomot halua alaisekseen itseään kokeneempaa.

Eipä tässäkään muutosta ole tapahtunut. Seminaareissa puhutaan yhtä ja käytännössä toimitaan toisin. Samaa koskee tilannetta, kun potkuja aletaan jakaa. Nykyisin niitä tosin pehmennetään ´paketeilla´. Saat lisärahaa, jos lähdet nyt (tai muuten saat joka tapauksessa kohta potkut).

Kymmenkunta kuukautta enemmän tai vähemmän työttömänä freelancerina sinniteltyäni pääsin työllisyyskurssille. Meille työttömille opetettiin kuinka tietokoneella voi tehdä kaikenlaisia julkaisuja. Näin ehkä voisi työllistää itsensä yrittäjänä, meille kerrottiin.

Kurssin toisen päivän jälkeen sain tiedon, että hyvin vaatimaton radio-ohjelmaideani oli YLE:ssä hyväksytty. Jätin kurssin siihen paikkaa, kun sain edes vähän oikean työn syrjästä kiinni.

Desktop publishing – kurssi tuskin olisi kuitenkaan johtanut oikeaan työllistymiseen.

YLE:n syrjästä kiinni pääseminen johti lopulta työsuhteeseen ja päättyi aikanaan eläkkeelle. Silloin, helmikuussa 2009, uusi lama oli jo tulossa.

Hyvät työttömät työnhakijat. Ottakaa nirsoilematta vastaan entiseen verrattuna pienipalkkaisetkin työt, jos vain jotakin saatte. Tekeminen on aina parempi kuin mitään tekemättömyys. Sitä ei koskaan tiedä mihin kaikki elämässä johtaa.

Lainaus

Miksi vapaaehtoista astioiden pesua ei sallita?

laitinen_yle — Fri, 13 Mar 2009 16:38:25 +0000

En ollut uskoa silmiäni, kun huomasin, että Vanhustyön keskusliiton välittämänä vapaaehtoisena saisin ulkoiluttaa vanhuksia, mutta en pestä heidän likaisia astioitaan.

Näin kaukana käytännön elämä ja hallintobyrokratian säännökset ovat toisistaaan. Astioiden pesu tai siivous nimittäin voisi vaarantaa Vanhustyön keskusliiton avustuksen Raha-automaattiyhdistykseltä (RAY).

Ajattelin nimittäin eläkkeelle juuri jäätyäni, että voisihan sitä meikäläistä huonokuntoisempia silloin tällöin vapaaehtoisesti autellakin. Tehdä siis sellaista mihin pystyy ja mitä tarvitaan.

Silmiini sattui Vanhustyön keskusliiton vaatimaton esite liiton senioritoiminnasta Helsingissä. Liitto välittää vapaaehtoisia helsinkiläisten kotona asuvien vanhusten tueksi lisäämään hyvinvointia ja elämän laatua, esite kertoo.

Sitten on luetteko mitä SAA tehdä vapaaehtoisena. Saatella lääkärikäynneillä, olla apuna ostoksilla, käydä teatterissa seurana, ulkoilla, jutella ja lukea vaikka kirjaa yms.

Sitten esitteessä oli suurin kirjaimin kuin varoituksena:

VAPAAEHTOISET EIVÄT TOIMI KOTIPALVELUN TEHTÄVISSÄ EIVÄTKÄ KORVAA OMAISHOITAJAN TEKEMÄÄ TYÖTÄ.

Siivota ei saa, vaikka kämppä olisi kuinka sotkuinen tai pestä likaista astiapinoa keittiössä. Tervettä tilannejärkeä ei siis saa käyttää. Pitää turvautua EU:n ja RAY:n määräysjärkeen tai RAY:n avustus Vanhustyön keskusliitolle vaarantuu.

Kysyin RAY:ltä miksi näin on. Nopeasti tuli toista liuskaa pitkä vastaus, jossa aluksi viitattiin EU:n kilpailusäännöksiin.

...” ettei elinkeinotoiminnalle anneta julkista tukea tavalla, joka vaarantaa kilpailevien yritysten mahdollisuudet elinkeinonsa harjoittamiseen.”

RAY avustaa ainoastaan yleishyödyllisiä järjestöjä ja säätiöitä, mutta RAY luokittelee ne EU-lainsäädännön näkökulmasta samaan ryhmään yritysten kanssa.

Siksi RAY:n on " otettava huomioon myöntämisensä avustusten mahdolliset kilpailuvaikutukset" .

Raha-automaattiavustuksista annetun lain 4§:n mukaan avustus voidaankin myöntää mm, "jos sen myöntämisen ei arvioida
aiheuttavan muita kuin vähäisiä kilpailua ja markkinoiden toimintaa
vääristäviä vaikutuksia Euroopan talousalueeseen kuuluvassa
valtiossa"., RAY perustelee.

"Edellä kerrotun perusteella RAY:n onkin ollut välttämätöntä vetäytyä kaikkien toimintojen avustamisesta sellaisilla
toimialueilla, joilla voidaan katsoa olevan yritysmuotoista toimintaa
ja sen myötä siis kilpailua (maksullinen palvelutuotanto)", RAY selvittää.

Aiemmin RAY salli Vanhustyön keskusliitolle sen, että vanhuksen vapaahtoinen kävelyttäjä sai, jos halusi, pestä myös astiat tai lakaista roskia lattialta. Nyt tällaista toimintaa ei siis enää avusteta.

Tässä on kyllä menty aika kauaksi terveen järven käytöstä, kun näin pikkutarkasti sovelletaan EU:n periaatteita. Tosin tällainen on aika yleistä Suomessa.

Ilmeisesti RAY:n tiukan tulkinnan takia Vanhustyön keskusliitto on sorvannut aikanaan omat säännöksensä sellaisiksi, että kotitöitä, kuten astianpesua, ei enää lueta ´sallittujen´ vapaaehtoistöiden joukkoon.

Minkähän takia vapaaehtoistyökin pitää byrokratisoida ja luokitella? Työtähän tehdään vapaaehtoisesti, ei rahaa tai palkkaa vastaan. Se on vapaaehtoistyön olemus.

Eikö olisi kohtuullista jättää vapaaehtoisen ja autettavan keskinäiseksi asiaksi mitä tehdään. Ainahan voi sanoa ei, jos liialta tuntuu.

Toisaalta ei autettavankaan pidä olettaa, että vapaaehtoinen tekisi ihan mitä vain. Jos tämä on joissakin tapauksissa ongelma, niin ongelmathan pitäisi selvittää puhumalla, ei säännöksiä säännösten perään laatimalla.

Jos vielä innostun vapaaehtoistyöstä – enkä vain tällaisten tarpeettomien juttujen kirjoittamisesta – niin en kyllä kerro kenellekään olenko tiskannut vanhuksen kämpässä astiat tai peräti tehnyt kevyen siivouksen.

Toivon myös, että autettava ei kerro mitään ´ylimääräisistä´ vapaaehtoistöistä. Toivottavasti vanhus myös muistaa olla kertomatta, jos ylipäätään paljon muistaa.

Miten sitten tällaiseen järjettömyyteen on päädytty? Arvatenkin niin, että kaikkea ajatellaan teoreettisten ajatusmallien kautta. Etujärjestöilläkin lienee vahva osuutensa.

Työnantajaleiri puolustaa yrittäjien etuja ja työntekijäpuoli työntekijöiden, joilta voisi menne töitä sivu suun niin kuin vapaaehtoinen astioiden tiskaus mitään yritystoimintaa vaarantaisi. Ei vapaaehtoisia niin paljon lopulta ole.

Mikään taho ei näytä lähtevän autettavan vanhuksen näkökulmasta. Onko hänellä edes rahaa käyttää vaikkapa siivouspalveluja, joista nykyisin saa kotitalousvähennyksenkin?

Monilla työssä olevilla tähän on varaa. Kotitalousvähennys on myös luonut runsaasti uusia työmahdollisuuksia. Itse asiassa enemmän kuin uskottiinkaan.

Aluksihan eräät vasemmistolaiset arvostelivat ankarasti tällaista ´piikatyötä´ vain hyvätuloisia hyödyttävänä, mutta sittemmin järki on voittanut. Ei mikään työ ole toista huonompaa, on vain paremmin ja huonommin maksettuja töitä.

Missähän muuten menee hyvätuloisen raja? En ole saanut siihen poliitikoilta koskaan selkeää vastausta.

Toisaalta mitä RAY sitten tekisi, jos syntyisi vanhusten ´kävelytysyrityksiä´? Niitä voisi kutsua myös seuralaispalveluksi, ellei nimike viittaisi aivan muun alan yrittäjiin.
Menisiköhän Vanhustyön keskusliitolta RAY:n avustus tähänkin toimintaan?

Lainaus