Ylen musiikki- tai radiodraamatuotanto ei lopu eikä vähene

Ville Vilén — Wed, 25 Feb 2015 17:09:47 +0000

Ville Vilén on Ylen luova johtaja.

Kulttuurialalla on virinnyt huoli Ylen yhden rakennuksen purkusuunnitelmista Pasilassa. Liki 40 vuotta vanha talo sijaitsee tontilla, joka on kaavoitettu asuinrakentamiseen ja tämän vuoksi Yle joutuu maksamaan Helsingin kaupungille asuntotontin kiinteistöveroa.

Talossa sijaitsee kaksi musiikkistudiota ja kolme kuunnelmastudiota. Vanha talo vaatisi täydellisen peruskorjauksen.

Totean painokkaasti, että Ylen musiikkituotantojen ja kuunnelmien eli radiodraaman tekeminen ei lopu eikä vähene, vaikka kyseinen rakennus purettaisiinkin.

Jos rakennus puretaan, tekemiselle suunnitellaan ja etsitään uudet tilat.

Joistakin asiaan liittyvistä puheenvuoroista henkii toive, että rakennus pitäisi suurin piirtein museoida, koska moni musiikin legenda on nauhoittanut kyseisissä studioissa. Esitän vastakysymyksen: elääkö kulttuuri seinissä? Eikö Ylen ole syytä katsoa tulevaan ja hakea rohkeasti uusia ratkaisuja?

Ensin muutama sana draamasta.

Yle on ainoa merkittävä toimija, joka tekee radiodraamaa suomalaisille yleisöille. Tiesitkö, että Radioteatteri tekee vuosittain 20–23 ihan uutta kuunnelmaa?

Minusta on tärkeää, että radiodraama elää ja kukoistaa ja tavoittaa sen nykyisten ystävien lisäksi myös uusia yleisöjä.

Mitäpä jos Radioteatteri tekisi tuotantoja myös muualla kuin studiossa? Esimerkiksi dokumentti-draamaa lokaatioista, kenties keskeltä elämää? Mitäpä jos Radioteatteri mahdollistaisi uusien tuotantoyhtiöiden mahdollisuuden tehdä kuunnelmaa, jopa kuunnelmasarjaa? Mitä jos bändien tai artistien musiikkistudioissa syntyisi uutta radiomusikaalia?

Voisimmeko avata ovet radiodraamaan, ja uskoa, että sitä pystytään tekemään muuallakin kuin kelluvassa studiossa?

Nykyisen kokoinen kuunnelmatuotanto onnistuu yhdellä kokonaiskäyttöisellä studiolla, jossa on kaksi tai kolme äänityöpistettä. Kun radiodraaman tekeminen saa uudet tilat, sen voi nähdä myös mahdollisuutena.

Sitten musiikista.

Musiikkistudiot ovat 1970-luvun lopulta, jolloin Ylessä ajateltiin, että levytämme itse kaikenlaista musiikkia, koska Suomessa ei ollut saatavilla tarpeeksi monipuolista materiaalia. Halusimme tehdä lisäksi tasokkaita kantanauhoja ja soittaa niitä radiossa edullisemmin kertakorvauksella.

Tänä päivänä tilanne on täysin toinen. Ja musiikkituotannoille löytyy pääkaupunkiseudulta paljon laadukkaita ja erilaisia tiloja. Haluaisimme myös rakentaa Pasilan TV-studiotaloon musiikkistudion, jossa voi sekä äänittää että kuvata. Tätä suunnitellaan.

Viime vuosina Yle on toteuttanut isoja studiouudistuksia Pasilassa niin uutisissa kuin muutoinkin sekä Mediapoliksessa. Kaikista näistä meillä on hyviä kokemuksia, eikä ole mitään syytä epäillä, ettemmekö löytäisi hyviä ratkaisuja myös radiodraaman ja musiikkilähetysten tai -taltiointien tarpeisiin.

Ylen kivijalka ei voi olla muuttumattomuus. Tekemisen tavat ja tarpeet muuttuvat, samoin median ja sisältöjen käyttö. Kulttuuri elää ja saa uusia muotoja. Varmaa on, että kulttuuri ei elä seinissä eikä tahto sen tekemiseen ole seinistä kiinni.

Lainaus

Radiodraama ei voi jäädä tuleen makaamaan

Satu Kurvinen — Thu, 16 Feb 2012 17:22:30 +0000

Kirjoittaja on YLE Draaman radioteatterista vastaava genretuottaja.

”Kuunnelma? Mitä se on?” (kysyy eräs Ylen uusi työntekijä, tavoiteltua kohderyhmää, nainen).

Tästä lähdetään. Haaste on kuultu.

Ylessä tehdään radiodraamaa monessa muodossa. Suomessa olemme ainoa media, joka tekee audiota näin monessa muodossa. Ylen Radiodraamapoppoo on: tuotantojärjestäjä, assari, dramaturgi, 4, 5 kpl tuottajaa, äänitystuottaja ja genretuottaja. YLE Tuotannon puolella meillä on viisi äänisuunnittelijaa. Miltei kaikki ovat sovittaessa monitoimisia, eli ohjaavat, näyttelevät, dramatisoivat jne. Käsikirjoitukset ostetaan ulkoa. Ohjaajia palkataan. Feature- ja ääniversumi on suurelta osin indietä.

Vuosi sitten moni tekijä lähti talosta ja uusia tuli tilalle. Nyt on sen paikka, että voimme yrittää vastata kysymyksiin.

Ensin täytyy ymmärtää se, mitä me nyt teemme.

Radiofeature (=Radioateljee) on ihan eri kuin YLE Faktan radiodokkarit: toinen on dokkaria, ja toinen featurea. Meillä tehdään myös Ääniversumia, joka on kokeilevaa äänitaidetta (sitä se featurekin on, mutta toisella tapaa).

Kyllä tässä vielä tulkkia tarvitaan paikalle, että saadaan termit kohdalleen.

Ei se mitään, pääasia on se, että meillä on moniääninen tarjonta. Taidetta pienille yleisöille sekä kuunnelmaa isoille YLE Radio 1:ssä, ja laajoja yleisöjä tavoittelevia teoksia YLE Radio Suomen kautta.

Radiodraamaa tehdään perinteisenä kuunnelmana (kyllä, kuunnelma on radioteatterin äänisuunniteltu muoto, jossa näytellään, terkkuja vaan!), sarjaa (radiomusikaalia, komediaviikkosarjaa ja pikkujuttuja), luentaa (vanhaa klassikkona, uutta nykyproosana ja kesäluentaa sekä lastenluentaa ja Harpoakin Yle Puheessa) ja radioviihdettä (alkkareita ja anonyymejä kotikiusattuja).

Mitä radiodraama sitten on, ja kenelle sitä tehdään, ja niin... tarvitaanko sitä?

Minulle se oli lapsena sunnuntaikuunnelma mökillä, aika ennen aittatelevisiota. Se kuunneltiin yhdessä ja erikseen, ja siitä keskusteltiin.

Se oli varmasti mulle se juttu, joka toi aikoinaan radiotoimialalle, olisin varmasti erilainen nainen ilman tällaista rakkaussuhdetta.

Ääni. Mielikuva. Tunne.

Nyt mietin, että mitä meidän tulisi tarjota heille, jotka eivät kykene tai ole tottuneet radiodraamaan: ei voi olettaa lähetysvirtaan tottuneen alle 45 vuotiaan kuuntelevan 54 minuuttia teatteria tai featurea pelkästään radion ääreen linnoittautumalla. On heitäkin, mutta uskon heitä olevan paljon enemmän.
Kun vaan etsimme heille, pikkuhiljaa, keinon tarjota uusia tekeleitämme sopivasti.

Netti! Aina auki! Kaikki siellä koko ajan. Siellä on profiilit, kanavat ja risc’it.

Kun on paras sisältö, ja parhaat tekijät, ja paras jakelu, se toimii. Audiolla voi olla kuvaa! Tarjotaan heille omaa audiota, visuaalisella ulkoasulla. Miettikää, se voisi myös tarkoittaa kansainvälisiä radio-ohjelmia tekstitettynä! Toimisiko? Hifistelijät varmasti tahtovat omilta koneiltaan äänitaidetta! Annetaan sitä!

Ei se draama ole minnekään kadonnut, sen tulee vain kyseenalaistaa muotoaan.
Ääntä enemmän, tekstiä vähemmän?

Kuunnelma? Mitä se on? Mitä ihmettä vastaan?

Lainaus

Blogit - radiodraama

Ylen musiikki- tai radiodraamatuotanto ei lopu eikä vähene

Radiodraama ei voi jäädä tuleen makaamaan