Muotia maalaiskylissä: Berberistä ulsteri

Anna Tiitta — Fri, 07 Sep 2012 07:12:47 +0000

Elävän arkiston ystävä Anna Tiitta vierailee blogissamme ja kirjoittaa lapsuutensa tuunausmuistoista.

Yksi ajan ilmiöistä on ”tuunausblogit”. Niissä kerrotaan, kuinka vanhasta vaatteesta saadaan pienellä vaivalla uuden näköinen. Mutta ei tuunaus ole suinkaan mikään uusi ilmiö Suomessa, sillä olen kasvanut äitini nuoruudenvaatteista ommelluissa mekoissa ja esiliinoissa. Meillä oli kotona ruskea vanerilaatikko, jossa säilytettiin käytöstä poistettuja vaatekappaleita. Äiti purki mekkonsa, leikkasi erilleen ne kankaanosat, joita vielä saattoi ommella vaatteeksi ja loput tilkut hän leikkasi matonkuteiksi.

Asuimme Taivalkoskella, kun aloitin koulunkäynnin 1950-luvulla. Siihen aikaan ei äidin tarvinnut vajavaisella taidollaan enää itse ommella vaatteita sen enempää itselleen kuin meille tyttärillekään, sillä olimme tutustuneet Auneen, joka oli huomattavasti äitiä taitavampi ompelija. Hän ompeli vaatteemme sekä vanhoista käyttökelpoisista kangaspalasista, että myös uusista kankaista joita joskus oli vara ostaa. Pitkähihaisten mekkojen hihansuihin hän teki irrotettavat suojakalvosimet, etteivät hihat likaantuisi ja mikä pahinta, kuluisi ja rispaantuisi. Myös esiliinoilla pidennettiin ”tuunattujen” vaatteiden käyttöikää.

Eivät ne ompelijalla käynnit mitään herkkua olleet. Sovitusvaiheessa vaatteessa oli tusinoittain nuppineuloja, jotka pistelivät ilkeästi. Aunella oli myös usein nuppineuloja suupielessään ja muistan, kuinka pelkäsin, että hän nielaisee ne vahingossa, sillä samalla kun hän laitteli neuloja tekeillään olevaan vaatteeseen, hän jutteli äidin kanssa.

Kaikista kamalimpana vaatteena muistan pitkän päällystakin, joka ommeltiin äidin haalean harmaanvihreänruskeasta berberistä. Takissa oli suuri kaulus ja kauluksessa valtava kankaalla päällystetty nappi. Muut napit olivat piilossa reunuksen alla. Siinä takissa jouduin aloittamaan koulun. Muistan kuinka seisoin selkä koulun seinää vasten ja odotin tuntien alkamista. Selässäni oli haaleanvihreä reppu ruskeine viilekkeineen. Olisin niin mielelläni halunnut koululaukun, mutta sain repun, joka oli mielestäni poikien mallia. Jalassani oli harmaat kumiset päällyskengät, joiden sisällä oli elokuun lapsilisillä ostetut vaaleat nahkakengät ja kaiken kruununa olivat kutittavat sormikkaat. Polvisukat kuristivat pullukoita sääriäni.

Näen vieläkin sieluni silmillä sen muualta muuttaneen tytön, joka ei tuntenut koulusta entuudestaan ainuttakaan lasta, joka häpesi takkiaan, reppuaan ja kireitä lettejään, mutta oli ylpeä siitä, että osasi jo valmiiksi lukea. Osuuskaupan vihreä neonvalo vilkutti: Kainuun Osuuskauppa OTK.

Katso Elävässä arkistossa: Se masiinalla tikkaa juu 1948

Katso Elävässä arkistossa: Lasten mannekiininäytös 1949

Katso Elävässä arkistossa: Trashionista Outi Pyy tuunaa roskista aarteita

Anna Tiitta kirjoitta omassa blogissaan rakkaasta perintöompelukoneestaan:

Anna Y Sanat: Kultaus kuluu pois...

Lainaus

Pinterest jyrää Facebookin!

Vesa Metsätähti — Sat, 18 Feb 2012 19:12:43 +0000

Miksi Pinterestiin näyttää liittyvän läjäpäin tuttuja joiden ei olisi uskonut innostuvan kuvien kokoamisesta ja kokoelmien seuraamisesta?

Ehkä parempi kysymys olisi: miksi juuri Pinterest näyttää saaneen nostetta, eikä mikään niistä muista, lähes samanlaisista palveluista? Tai mikään niistä palveluista joilla voisi tehdä ihan samaa: jakaa verkosta löytyviä kuvia ja seurata sitä mitä muut jakavat.

Pinterest, Zootool, ffffound, dribbble, vi.sualize.us ja muut kuvien kirjanmerkitsemispalvelut ovat ominaisuuksiltaan lähes samanlaisia.

Tumblrilla harrastetaan paljon samaa toimintaa ja flickrin ominaisuuksilla ja rakenteilla voisi toteuttaa Pinterestin. Seteillä voisi rakentaa pinboardeja ja kontakteista voisi tehdä pinboardin seurattavia.

Onko Pinterestin nousukiito pelkkää sattumaa, oikeaa ajoitusta vai liittyykö siihen suunntteluvalintoja? Ja miksi vaikkapa Google+:n kohutaan flopanneen jos samaan aikaan sosiaalisen toiminnan kentällä on tilaa Pinterestin kaltaisen palvelun leviämiselle? Kaikki yllämainitut palvelut ovat samalla tavalla sosiaalisia, joten se ei ainakaan toimi tässä tapauksessa moottorina.

Jokainen menestyvä mutkikas palvelu on ollut aikoinaan yksinkertainen toimiva palvelu. Ja hyvin menestyvä tarkkaan fokusoitu palvelu voi kasvaa kattavaksi ja menestyväksi. Siksi vääjäämätön Facebookin syrjäyttäjä saattaisi nousta esimerkiksi Pintereststä.

Mutta miksi siis Pinterest? Tässä muutama arvaus.

Pinterestin käyttöliittymä on parempi

Ominaisuudet palveluissa ovat jokseenkin samat. Pinterest ei missään nimessä ole monipuolisin noista palveluista. Ominaisuuksien rajaamisen lisäksi se korostaa rohkeasti tärkeimpiä ominaisuuksia joka käänteessä. Palvelun toiminnot ja näiden esillepano kertoo johdonmukaista tarinaa kuvien kokoamisesta nastalla esille kiinnittäen tarinaa, joka on käyttäjälle helposti ymmärrettävä.

Pinterest on onnistunut sopivien kärkikäyttäjien löytämisessä

Merkittävää näissä eri palveluissa ovat erot niissä jaettavien kuvien sisällössä. Käyntikortteja, julistetaidetta, fantasiakuvitusta, vintagepornoa, ruutukaappauksia peleistä… Pinterestissä oli (ainakin vielä joku kuukausi takaperin) merkittävän paljon käsitöitä. Itse tehtyjä ja internetissä nähtyjä.

Kärkikäyttäjät—porukka, joka pitää saada ensiksi liikkeelle, jotta palvelulla olisi kasvumahdollisuuksia—määrittävät jakamallaan materiaalilla paljon sitä, minkälaiseksi mielikuva palvelusta modostuu. Toisenlaisella pesämunalla tulos olisi saattanut olla toinen.

Pinterestillä on selvä fokus, se painottaa sopivaa asiaa

Sosiaalinen kuvanjakopalvelu ei ole kaiketi vielä tarpeeksi tarkka rajaus, koska kaikki siihen määritelmään tungettavissa olevat palvelut eivät kasva samaa vauhtia. Suunnittelutyöllä Pinterest ei voi vaikuttaa siihen, mihin sitä käytetään. Rajaamalla toimintojaan ja tuomalla kuvataulut keskeiseksi tavaksi jäsentää materiaalia, palvelu on helppo ymmärtää. Lisäksi fokus sattuu sopimaan käyttäjille.

Esimerkiksi Tumblrissa voisi tehdä kuvakokoelmia asiasanojen avulla. Sen voisi myös esittää melkoisen samalla tavalla, niin kuin vaikka ummhellon käyttämä teema tekee. Pinterestiä tehtäessä tuo on kuitenkin päätetty keskeiseksi tavaksi toimia.

Samalla Pinterest on rajannut (ainakin näin aluksi) jaettavan median tiukasti kuviin. Esimerkiksi Zootoolissa taas saa jakaa kuvien lisäksi osoiteita, saitteja, tekstejä, videoita… Olisi helppoa ajatella, että monipuolinen on parempi, mutta se pitää harvoin paikkaansa. Ainakaan aluksi.

Pinterest etenee sopivalla vauhdilla

Sopiva vauhti tarkoittaa sitä, että palvelu malttaa lähteä liikkeelle niillä ominaisuuksilla jotka ovat ehdottoman välttämättömiä. Ja palvelu osaa olla ahnehtimatta itselleen osa-alueita, ominaisuuksia, toimintoja tai käyttäjiä jota se ei hallitse.

Ffffound on julkaistu muutamia vuosia ennen kuin Pinterestiä alettiin rakentaa. Ffffoundiin ei voi nykyisin rekisteröityä, vaan sinne kutusutaan. Ehkä kysyntä kasvoi nopeammin kuin teknologia antoi myöten? Tai kenties ffffound olisi kärsinyt inflaatiota jos sinne olisi suuret ihmismassat olisivat jakaneet siellä “vääränlaisia” kuvia. (Ja voihan olla että rajattu käyttäjämassa sopii ffffoundin strategiaan paremmin kuin agressiivinen kasvu).

Pienen kohun säestämänä liikkeelle lähtenyt Google+ oli julkaisun yhteydessä paljon Pinterestiä monipuolisempi palvelu (ja kyllä, tehtykin ihan toiseen tarkoitukseen). Se imi käyttäjiä kuin sieni, vaikka palveluun pääsy oli aluksi melko hankalaa. Käyttäjämäärä räjähti kun Google+ päätyi avoimeen betaan. Nyt sitä solvataan iltapäivälehtien artikkeleissa aavekaupungiksi. Kärkikäyttäjille Google+ sopi hyvin, alun hiomattomuus oli näille ennemmin etu kuin haitta. Isoille massoille homma ei kuitenkaan auennut (ja Facebook vastasi samaan aikaan voimakkaalla uudelleensuunnittelulla). Tuliko Google+ avoimeen betaan liian nopeasti? Kärkikäyttäjien innostuksesta ei onnistuttu kuitenkaan tekemään käännöstä massojen mielyttämiseen.

Pinterestillä on vain tuuria

Ehkä juuri tänä jouluna oli mahdollista saavuttaa kriittinen käyttäjämassa, jotta palvelun leviäminen saatiin liikkeelle? Sopva taho on sattunut kirjoittamaan palvelusta mukavaan sävyyn? Voi olla että kyse ei ole mistään mitä tiimi on tehnyt.

Nähtäväksi kuitenkin jää miten palvelu reagoi käyttäjämäärien kasvuun, jääkö se pinnalle ja mihin sen kehitys lopulta vie.

Jatkoja

Pinterestin käyttö ja käyttötavat ovat lisääntyneet blogauksen jälkeen. Muun muassa yrityskäyttö on lisääntynyt myytävien asuntojen kuvien jne. ilmaantuessa myös Pinterestiin.

Lue Jenni Siikanivan juttu Pinterstistä ja sen yrityskäytöstä.

Lainaus

Blogit - käsityöt