Blogit - valokuvat

Uusia valokuvia radiotekniikasta sodassa ja rauhassa

Katja Bargum — Thu, 04 Dec 2014 12:22:32 +0000

Yleisradion alkuvuosina suuri osa radion tekemiseen tarvittavista teknisistä laitteista valmistettiin aivan itse. Ylen työpajassa syntyi uusia keksintöjä, ja sodan aikana niitä sovellettiin myös armeijan käyttöön. Keksintöihin pääsee nyt tututstumaan Elävän arkiston Flickr-tilillä, jossa on esillä yli kolmekymmentä valokuvaa työpajan tuottamista laitteista ja vehkeistä.

Valokuvista huokuu keksimisen ja tekemisen ilo. Pienessä maassa hyödyttiin siitä, ettei kaikkea tarvinnut ostaa ulkomailta. Kun alunperin akulla toimivat kondensaattorimikrofonit yleistyivät, syntyi tarve liittää ne sähköverkkoon. Niinpä mikrofonien virtalähteet rakennettiin työpajalla. Studioihin kehitettiin mikrofonivahvistimia, joilla äänenlaatua saatin parannettua.

Historian ironia on kuvissa läsnä. Useammassa kuvassa näkyy vuoden 1940 olympialaisia varten kehitettyjä laitteita. Vasta viime hetkellä Suomelle myönnettyjen olympiakisojen eteen nähtiin valtavasti työtä tekniikan kehittämiseksi ja lähetyslaitteiden määrän kasvattamiseksi. Sitten kävi kuten kävikin: olympialaisten sijaan tuli talvisota.

Sodan aikana työpajaa valjastettiin myös puolustusvoimien käyttöön. Työpajassa valmistui esimerkiksi eräänlainen kännykän esiaste. Insinööri Pauli Kajavo (1907-1981) kehitti ula-alueella toimivan, kannettavan radiopuhelimen. Työpaja valmisti 120 tällaista radiopuhelinta puolustusvoimien käyttöön.

Ylen työpajassa kehitettiin jopa salakirjoituskoneen prototyyppi, josta voi lukea lisää täältä. Työpajan ehkä legendaarisin panos sotatoimiin on Viipurin miinojen toiminnan häiritseminen Säkkijärven polkkaa soittamalla. Insinööriluutnanttina palvellut Kalevi Ahti kertoo häirintätoiminnasta näin vuonna 1969 tehdyssä haastattelussa:

Uusien kuvien mukana Elävän arkiston Flickr-tili siirtyy myös Flickr Commons –yhteisöön. Flickr Commonsissa museot, kirjastot ja arkistot ympäri maailmaa julkaisevat vapaasti käytettäviä kuvia. Commons-kokoelmassa löytyy mm. British Libraryn vanhojen digitoitujen kirjojen kuvia, Ruotsin Riksantikvarieämbetets kuvia riimukivistä ja Suomen valokuvataiteen museon Sibelius-kuvia. Kuvia saa tallentaa, muokata ja käyttää oman mielen mukaan. Kannattaa tutustua!

Katja Bargum on tuottaja Yle Arkistossa.

Lue lisää:
Tarjolla: Vanhoja valokuvia vapaaseen käyttöön

Lainaus

Tarjolla: Vanhoja valokuvia vapaaseen käyttöön

Ylen arkistolaiset — Thu, 05 Jun 2014 09:39:47 +0000

Työssäni mietin usein Ylen arkistoa osana suomalaista kulttuuriperintöä, yhteistä kulttuurista omaisuuttamme. Tänään aloitamme uuden kokeilun tämän perinnön jakamisessa. Olemme avanneet kuvapalvelu Flickriin tilin, jolla julkaisemme vanhoja valokuvia ja luovutamme ne yleisön vapaaseen käyttöön.

Kuvat ovat peräisin Ylen ”propagandaosastolta”. 1930-luvulla toimintansa aloittaneen propagandaosaston (myöhemmin tiedotusosaston) tehtävänä oli lisätä radion kuuntelijakuntaa sekä myös radioharrastuksen suosiota. Tätä tarkoitusta varten valokuvattiin työntekijöitä, laitteita ja toimipaikkoja lehdistökäyttöön. Muun muassa Radiokuuntelija-lehden sivuilla yleisö saattoi nähdä, miltä tutut radioäänet näyttivät, millaista radiostudiossa oli tai miten äänitehosteita nauhoitettiin.

Alla olevassa kuvagalleriasta saa esimakua Flickr-tilin kuvista. Mukana on lukuisia legendoja: Martti Jukola urheilukentän laidalla ja Alexis af Enehjelm kyykyssä haastattelemassa auton alla makaavaa mekaanikkoa. Nähdä voi myös Ylessä vierailleita historian merkkihenkilöitä, kuten Väinö Tannerin välittämässä tiedon talvisodan lopusta.

Valokuvissa näkyy omituisia vempeleitä, joilla äänitettiin ja lähetettiin ääntä. Lähetyspaikkojakin on kuvattu, Joensuun pikkuisesta lähetysasemasta Helsingin Fabianinkadun komeaan radiotaloon. Itseeni kolahtivat kuvat Radio-orkesterin (myöhemmin Radion sinfoniaorkesteri) tehdaskonserteista.

Kuvien joukossa on myös sellaisia, joista kaipaamme lisätietoja. Monesta kuvasta emme tiedä edes vuotta, jolloin se on otettu. Joskus kuvauspaikkakin on hukassa. Sen ajan kamerat kun eivät lisänneet gps-koordinaatteja kuvan tietoihin.

Otetaanpa esimerkiksi tämä kuva, jossa ääniauton edessä pönöttää yllättäen poro. Voisiko kuva löytää tiensä sellaisen katselijan eteen, joka tunnistaisi kuvan rakennuksen? Kaikki vihjeet ovat tervetulleita, joko tässä tai kuvan kommenttikentässä Flickrissä!

Julkaisemme kuvat avoimella lisenssillä, joka sallii niiden vapaan käytön. Kuvia voi siis tallentaa, muokata ja käyttää vapaasti. Voimme tehdä näin, koska kuvat ovat niin vanhoja, että ne ovat vapautuneet tekijänoikeussuojasta (joka on 50 vuotta kuvan julkaisemishetkestä, kun kyseessä on tavallinen valokuva eikä valokuvateos).

On yleisöstä kiinni, mitä kuville nyt tapahtuu. Flickrissä julkaistuja kuvia voi käyttää omassa blogissa, näyttää museossa, julkaista lehdessä tai vaikkapa viedä Wikipediaan. Kuvista voi koostaa uusia teoksia tai tulostaa julisteita.

Käytettävyyttä lisätäksemme olemme yrittäneet varmistaa, että kuvien resoluutio on riittävä moneen käyttötarkoitukseen. Koska Flickr on kansainvälinen kuvapalvelu, olemme myös varustaneet kuvat englanninkielisillä otsikoilla. Kenties suomalaiset maisemat, katukuvat ja radiovempeleet kiinnostavat ulkomaillakin.

Mahdollisuuksia on paljon, ja onkin jännittävää nähdä, mitä käyttöä kuville keksitään. Apps4Finland-kisa polkaistaan käyntiin jälleen 6.6. Kuka tekisi hyvän sovelluksen suomalaiselle kulttuurisisällölle?

Siirry katsomaan vanhoja valokuvia täältä

Elävän arkiston blogissa vieraileva kirjoittaja Katja Bargum on Yle Arkiston tuottaja.

Lainaus

Puoli seitsemältä - meillä ja muualla

toivmat — Fri, 07 Feb 2014 14:35:21 +0000

Etäsuomalaisviikolla pyysimme kuvia siitä, miltä teillä näyttää puoli seitsemältä. Tässä viikon satoa, olkaa hyvät! Kiitos kaikille kuvaajille!

Lainaus

Kuriiri ei kuvannut

Piia Latvala — Thu, 17 Oct 2013 13:25:54 +0000

Leningradilaisen hotellin illallispöytään kokoontuneen suomalaisseurueen keskuudessa käy kuiske. Aida on vangittu! Suomalaisia oli lähtenyt viettämään pääsiäistä Leningradiin keväällä 1968. Takkien huppuihin ja matkalaukkuihin oli piilotettu Raamattuja ja perillä oli tarkoitus tavata tuo nuori venäläiskristitty.

Valoa idässä -lehti kertoi vangituista

Neuvostoliitossa seurakuntien toimintaa valvottiin. Pientenkin ryhmien piti rekisteröityä uskonnollisiksi yhteisöiksi. Monet evankeliset seurakunnat ja baptistiryhmät kieltäytyivät rekisteröitymästä, koska epäilivät toimintavapautensa päättyvän siihen. Kieltäytymisen seurauksena seurakunnat kävivät jatkuvaa kissa-hiiri-leikkiä viranomaisten kanssa. Kristityt jatkoivat toimintaansa ja pitivät kokouksiaan mutta tiesivät, että viranoamiset saattoivat tulla hajottamaan kokouksen tai paikalla saattaa olla tarkkailija. Viranomaisten näkökulmasta ryhmät kokoontuivat laittomasti, vaikka kokoontumisissa ei virsien veisaamista epäilyttävämpää tapahtunutkaan.

Moni näiden maanalaisten seurakuntien johtohenkilöistä istui pitkiä vankeustuomioita eri puolilla maata Neuvostoliittoa. Suomalaisten näkökulmasta yksi tapauksista oli nuoren Aidan vangitseminen juuri silloin, kun suomalaisten raamattukuriirien piti tavata hänet pääsiäisenä 1968. Syitä seurakuntien johtajien vangitsemisille oli yhtä monta kuin oli vangittua ja asioita käsitellyttä viranomaista. Aida oli jakanut Leningradin kaduilla kristillisiä pääsiäiskortteja. Suomalaiskuriirit uskoivat, että kristittyjä vangittiin siksi, että he toimivat vakaumuksensa mukaan ja levittivät kristillistä sanomaa julkisesti. Osa uskoi, että myös suomalaisten vierailu saattoi liittyä Aidan vangitsemiseen. Raamattukuriirit olivat epäilyttäviä länsikontakteja.

Seija ja Eva

Kuriireina toimineet Seija ja Eva kertovat, miten heidät erään kerran ohjattiin maalaiskodissa kokoontuneen seurakunnan keskeltä pois kellarin kautta, kun pihapiirissa liikkui miliisejä tarkkailemassa, keitä kokouksessa on paikalla. Turistialueiden ulkopuolella seikkailevat suomalaiset olisi pantu merkille. Jos miliisin ehtikin väistää, hotelliviranomaiset toruivat liian pitkään omilla teillään olleita suomalaisturisteja, naiset muistelevat.

Olen kysellyt kuriireilta kuvia heidän matkoiltaan. Olisi hauska nähdä, millaisia asioita kuriirimatkoilla ikuistettiin ja miltä kuvissa avautuva maailma näyttää. Kuvia ei juurikaan löydy - syykin on selvä. Seija ja Eva myöntävät, että kuvia olisi joskus haluttukin ottaa, mutta harvoin uskallettiin: itseä, toisia kuriireja ja ennen muuta paikallisia tuttuja haluttiin suojella. Toisaalta paikalliset kontaktit saattoivat ravintolassa lukea ruokarukouksen seisaallaan ääneen. Vieressä suomalaiset miettivät hädissään pakosuunitelmaa hikinorojen valuessa pitkin selkää.

Muutamia kuvia Seijan ja Evan kätköistä sentään löytyy. Eräässä väreiltään jo haalistuneessa kuvassa nurmikolla hautausmaan kiviaidan vieressä suomalaisnaisten seurassa istuu kaksi nuorta miestä. Mikko ja Jussi olivat kuriiritoiminnan alkuvaiheessa tärkeimpiä kontakteja Leningradin seudulla. Toisessa kuvassa esiintyy hymyileviä, monta kokoa liian isoihin, pitkiin takkeihin pukeutuneita nuoria naisia ja miehiä. Kenties tallinnalaisen puiston penkillä istutaan jäykän näköisesti, kylkiluiden kohdalla törröttää hassusti, kun takin alle taskuihin, liiveihin ja mekkojen sisälle piilotettujen kirjojen kulmat pyrkivät löytämään mieleisensä asennon. Parissa käpristyneessä kuvassa seikkaillaan pikkuisen Fiatin kanssa jossakin päin Jugoslaviaa.

Moni kuriiri jäi kiinni raamattulastin kanssa. Kotimatkallakin saattoi rajalla käydä käry: mukana olevat kirjeet, filmit ja kuvat olisivat jääneet tulliviranomaisten haaviin. Kuriirit pelkäsivät seurauksia. Muistoiksi tarkoitetut kuvat olisi tietysti menetetty, mutta olisiko seuraavalla matkalla hautausmaan kiviaidan vieressä kuultu jälleen yhdestä vangitsemisesta?

Lainaus

Elävän arkiston 70-lukulaisen kuvakisan satoa

Ville Matilainen — Wed, 07 Aug 2013 09:33:42 +0000

Elävän arkiston vuoden 2013 kesäkisassa kerättiin aitoja ja 70-luvun innoittamia valokuvia.

Lainaus

Kuka kuvassa? Metatietojen etsintäkuulutus

Eila Haikarainen, Yle Armi — Fri, 30 Mar 2012 07:16:12 +0000

Tämä ei ole visa, emme tiedä oikeaa vastausta kysymykseemme. Yritämme joukkoistamisen avulla saada vastauksia puuttuviin tai kadonneisiin tietoihin.

Arkistotyön arkipäivää ovat metatietojen puutteelliset tiedot. Ne voivat estää kuvan näyttämisen tai äänen käyttämisen.

Metatieto on tietoa tiedosta. Se voi tallentua tietokantaan digitaalisen median (esim. kuva- ja äänitiedoston) teknisistä ominaisuuksista automaattisesti tai se voi syntyä manuaalisesti liitännäistietona. Manuaalisuus tarkoittaa sitä, että joku kirjoittaa dokumentille mm. kuvaustietoja.

Tietokantojen hakujärjestelmät toimivat metatietojen avulla. Jos haluamme, että tulevaisuudessa jokin kirjoitus, kuva, ääni tai video on löydettävissä, varminta on liittää siihen riittävästi metatietoa.

Valokuvien osalta merkittävimmät metatiedot ovat kuvan aihe ja kohde: kuka tai mitä kuvassa näkyy, kuka kuvan otti, milloin ja missä.

Muita keskeisiä tietoja ovat esim. kuvauspaikkakunta ja kuvan ottamisen syy eli kuvaajan motiivi ja intentio. Onko kuva esim. dokumentti uutistapahtumasta vai tuotteen tai palvelun markkinointia varten otettu kuva? Olemme nostaneet tähän television vanhoista viihdeohjelmista kertovan kuvan, jossa esiintyy meille mysteeriksi jäänyt henkilö. TV-arkiston pitkäaikaisimmatkaan työntekijät eivät toistaiseksi ole onnistuneet tunnistamaan tässä valokuvassa esiintyvää naishenkilöä.

Etsintäkuulutus Levylautasesta

Alla on valokuva Suomen Television tv-ohjelmasta Levylautanen vuodelta 1963. Kuvassa tuottaja Eino Virtanen (1925-1999) ja tunnistamaton naishenkilö istuvat tv-studiossa pöydän ääressä ja lukevat katsojien kirjeitä. Kuvan otti Matti Ristimäki 28.5.1963. Ohjelmasta on säilynyt TV-arkistossa vain muutamia filmikatkelmia. Näiden lopputeksteissä ei mainita naispuolista juontajaa tai toimittajaa. Levylautanen käsitteli iskelmämusiikkia ja ohjelma koostui musiikkiesityksistä ja artistihaastatteluista. Ohjelmaa tehtiin vuosina 1962-1963.

Tunnistamisen helpottamiseksi tässä naisen kasvot hieman suuremmassa koossa:

Tässä kuva negatiivin viitekortista, johon kuvan tiedot on kirjoitettu.

Tässä negatiivikortin kääntöpuoli:

Miksi näin käy?

On useita syitä, miksi tietoja on voinut jäädä kirjaamatta.

Tietoa ei ole pidetty tärkeänä: kuva on otettu vain yhtä käyttöä varten, se on ajateltu kertakäyttötuotteeksi. Vasta myöhemmin on ymmärretty kuvassa näkyvän tiedon arvo, etenkin kun ohjelmasta ei ole olemassa kokonaista filmitallennetta.

Kiire, ”palaan tähän myöhemmin”. Ongelma, joka on myös nykypäivää. Ajatellaan, että joskus tulevaisuudessa tulee joutohetki, jolloin merkitsen valokuviini kuvausvuoden ym. tietoja. Aika nopeasti ihminen unohtaa lähiajankin tapahtumat, eikä sitä joutohetkeä sitten koskaan tule.

Epäselvät vastuukysymykset: kuka kirjaa tiedot? Esimerkiksi tämän kuvan kohdalla, onko vastuu ollut tiedottajalla, valokuvaajalla vai arkistohenkilökunnalla? Tieto ei ole kulkenut esim. valokuvaajan ja arkistoijan välillä. Nämä kaksi eivät vain sattuneet kohdakkain, jolloin puuttuva tieto olisi tullut puheeksi. Valokuvaaja on ollut jatkuvasti liikkeellä, on vietetty vapaapäiviä tai sattunut sairaustapauksia kyseisenä ajankohtana. Henkilöt ovat vaihtaneet työpaikkaa tai siirtyneet muihin tehtäviin.

Käytössä ei ole ollut vakiintuneita dokumentointitapoja, esim. kuvauspäiväkirjoja ei ole käytetty.

Tietoa on voitu pitää itsestäänselvyytenä omana aikanaan: kaikkihan sen nyt tietävät, että siinä on Niilo Tarvajärvi!

Tieto on kadonnut, esimerkiksi valokuvaan liittyvä lehdistölle tarkoitettu kuvateksti on liimattu kuvaan tai viitekorttiin, mutta se on aikojen saatossa irronnut ja kadonnut.

Puuttuva tieto voi estää kuvien käytön tai tehdä sen ainakin hankalaksi. Varsinkin henkilönimien oikeellisuus on ensiarvoisen tärkeää valokuvia julkaistaessa.

Jos tämä kuva tuo muistisi sopukoista esiin nimiä tai muita asiaan liittyviä vihjeitä, kirjaathan ne alla olevaan Kommentit-osaan ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Sähköpostiosoite ei näy muille, vaan jää ainoastaan blogin ylläpitäjien tietoon. Kun saamme teiltä nimiehdotuksia, ryhdymme tarkastamaan tietoa eri lähteistä. Oikeaan osuneen tai oikeaan tietoon johtavalle vihjeelle lupaamme lahjan Yle Shopin tuotteista.

-------------------------
Elävä arkisto valikoi Ylen arkistoista katseltavaa ja kuultavaa nettipalveluunsa. Lähteenä Elävällä arkistolla ovat Ylen radio-, tv- ja valokuva-arkistot sekä Ylen tietopalvelut. Tätä kokonaisuutta kutsutaan Ylessä nimellä Armi. Se on lyhenne sanoista Arkisto-, medianhallinta- ja informaatiopalvelut.

Arkistoja hoitaa noin 100 ammattilaista, jotka arkistoivat, digitoivat, dokumentoivat, restauroivat ja tekevät tiedonhakuja. Me palvelemme Ylen ohjelmantekijöitä tarjoamalla kuvaa ja ääntä Ylen ohjelmantuotantoon. Huolehdimme siitä, että ohjelmat säilyvät ja löytyvät myös tulevaisuuden käyttöjä varten.

Tämä blogikirjoitus on osa Armin dokumentoinnin kehitystiimin toimintaa. Avoin Yle -hengessä tiimi toivoo yleisöltä apua arkistojen metatietojen täydennykseen. Tiimiin kuuluvat Eila Haikarainen (tämän tekstin kirjoittaja) Marja-Liisa Holstein, Harri Juutinen, Heljä Kajo, Leena Korsumäki, Kirsti Laasonen, Tuula Ruokonen, Pekka Salosaari ja Elina Selkälä.

Lainaus

Pinterest jyrää Facebookin!

Vesa Metsätähti — Sat, 18 Feb 2012 19:12:43 +0000

Miksi Pinterestiin näyttää liittyvän läjäpäin tuttuja joiden ei olisi uskonut innostuvan kuvien kokoamisesta ja kokoelmien seuraamisesta?

Ehkä parempi kysymys olisi: miksi juuri Pinterest näyttää saaneen nostetta, eikä mikään niistä muista, lähes samanlaisista palveluista? Tai mikään niistä palveluista joilla voisi tehdä ihan samaa: jakaa verkosta löytyviä kuvia ja seurata sitä mitä muut jakavat.

Pinterest, Zootool, ffffound, dribbble, vi.sualize.us ja muut kuvien kirjanmerkitsemispalvelut ovat ominaisuuksiltaan lähes samanlaisia.

Tumblrilla harrastetaan paljon samaa toimintaa ja flickrin ominaisuuksilla ja rakenteilla voisi toteuttaa Pinterestin. Seteillä voisi rakentaa pinboardeja ja kontakteista voisi tehdä pinboardin seurattavia.

Onko Pinterestin nousukiito pelkkää sattumaa, oikeaa ajoitusta vai liittyykö siihen suunntteluvalintoja? Ja miksi vaikkapa Google+:n kohutaan flopanneen jos samaan aikaan sosiaalisen toiminnan kentällä on tilaa Pinterestin kaltaisen palvelun leviämiselle? Kaikki yllämainitut palvelut ovat samalla tavalla sosiaalisia, joten se ei ainakaan toimi tässä tapauksessa moottorina.

Jokainen menestyvä mutkikas palvelu on ollut aikoinaan yksinkertainen toimiva palvelu. Ja hyvin menestyvä tarkkaan fokusoitu palvelu voi kasvaa kattavaksi ja menestyväksi. Siksi vääjäämätön Facebookin syrjäyttäjä saattaisi nousta esimerkiksi Pintereststä.

Mutta miksi siis Pinterest? Tässä muutama arvaus.

Pinterestin käyttöliittymä on parempi

Ominaisuudet palveluissa ovat jokseenkin samat. Pinterest ei missään nimessä ole monipuolisin noista palveluista. Ominaisuuksien rajaamisen lisäksi se korostaa rohkeasti tärkeimpiä ominaisuuksia joka käänteessä. Palvelun toiminnot ja näiden esillepano kertoo johdonmukaista tarinaa kuvien kokoamisesta nastalla esille kiinnittäen tarinaa, joka on käyttäjälle helposti ymmärrettävä.

Pinterest on onnistunut sopivien kärkikäyttäjien löytämisessä

Merkittävää näissä eri palveluissa ovat erot niissä jaettavien kuvien sisällössä. Käyntikortteja, julistetaidetta, fantasiakuvitusta, vintagepornoa, ruutukaappauksia peleistä… Pinterestissä oli (ainakin vielä joku kuukausi takaperin) merkittävän paljon käsitöitä. Itse tehtyjä ja internetissä nähtyjä.

Kärkikäyttäjät—porukka, joka pitää saada ensiksi liikkeelle, jotta palvelulla olisi kasvumahdollisuuksia—määrittävät jakamallaan materiaalilla paljon sitä, minkälaiseksi mielikuva palvelusta modostuu. Toisenlaisella pesämunalla tulos olisi saattanut olla toinen.

Pinterestillä on selvä fokus, se painottaa sopivaa asiaa

Sosiaalinen kuvanjakopalvelu ei ole kaiketi vielä tarpeeksi tarkka rajaus, koska kaikki siihen määritelmään tungettavissa olevat palvelut eivät kasva samaa vauhtia. Suunnittelutyöllä Pinterest ei voi vaikuttaa siihen, mihin sitä käytetään. Rajaamalla toimintojaan ja tuomalla kuvataulut keskeiseksi tavaksi jäsentää materiaalia, palvelu on helppo ymmärtää. Lisäksi fokus sattuu sopimaan käyttäjille.

Esimerkiksi Tumblrissa voisi tehdä kuvakokoelmia asiasanojen avulla. Sen voisi myös esittää melkoisen samalla tavalla, niin kuin vaikka ummhellon käyttämä teema tekee. Pinterestiä tehtäessä tuo on kuitenkin päätetty keskeiseksi tavaksi toimia.

Samalla Pinterest on rajannut (ainakin näin aluksi) jaettavan median tiukasti kuviin. Esimerkiksi Zootoolissa taas saa jakaa kuvien lisäksi osoiteita, saitteja, tekstejä, videoita… Olisi helppoa ajatella, että monipuolinen on parempi, mutta se pitää harvoin paikkaansa. Ainakaan aluksi.

Pinterest etenee sopivalla vauhdilla

Sopiva vauhti tarkoittaa sitä, että palvelu malttaa lähteä liikkeelle niillä ominaisuuksilla jotka ovat ehdottoman välttämättömiä. Ja palvelu osaa olla ahnehtimatta itselleen osa-alueita, ominaisuuksia, toimintoja tai käyttäjiä jota se ei hallitse.

Ffffound on julkaistu muutamia vuosia ennen kuin Pinterestiä alettiin rakentaa. Ffffoundiin ei voi nykyisin rekisteröityä, vaan sinne kutusutaan. Ehkä kysyntä kasvoi nopeammin kuin teknologia antoi myöten? Tai kenties ffffound olisi kärsinyt inflaatiota jos sinne olisi suuret ihmismassat olisivat jakaneet siellä “vääränlaisia” kuvia. (Ja voihan olla että rajattu käyttäjämassa sopii ffffoundin strategiaan paremmin kuin agressiivinen kasvu).

Pienen kohun säestämänä liikkeelle lähtenyt Google+ oli julkaisun yhteydessä paljon Pinterestiä monipuolisempi palvelu (ja kyllä, tehtykin ihan toiseen tarkoitukseen). Se imi käyttäjiä kuin sieni, vaikka palveluun pääsy oli aluksi melko hankalaa. Käyttäjämäärä räjähti kun Google+ päätyi avoimeen betaan. Nyt sitä solvataan iltapäivälehtien artikkeleissa aavekaupungiksi. Kärkikäyttäjille Google+ sopi hyvin, alun hiomattomuus oli näille ennemmin etu kuin haitta. Isoille massoille homma ei kuitenkaan auennut (ja Facebook vastasi samaan aikaan voimakkaalla uudelleensuunnittelulla). Tuliko Google+ avoimeen betaan liian nopeasti? Kärkikäyttäjien innostuksesta ei onnistuttu kuitenkaan tekemään käännöstä massojen mielyttämiseen.

Pinterestillä on vain tuuria

Ehkä juuri tänä jouluna oli mahdollista saavuttaa kriittinen käyttäjämassa, jotta palvelun leviäminen saatiin liikkeelle? Sopva taho on sattunut kirjoittamaan palvelusta mukavaan sävyyn? Voi olla että kyse ei ole mistään mitä tiimi on tehnyt.

Nähtäväksi kuitenkin jää miten palvelu reagoi käyttäjämäärien kasvuun, jääkö se pinnalle ja mihin sen kehitys lopulta vie.

Jatkoja

Pinterestin käyttö ja käyttötavat ovat lisääntyneet blogauksen jälkeen. Muun muassa yrityskäyttö on lisääntynyt myytävien asuntojen kuvien jne. ilmaantuessa myös Pinterestiin.

Lue Jenni Siikanivan juttu Pinterstistä ja sen yrityskäytöstä.

Lainaus